mitä tarviin kun alottaisin tekee 3D-animaatioo!
sellasta pitempää n.20 min. 3d-mallinnus kokemusta on jonkun verran. tarkoitus on että tulisi ihan sarja-ohjelmaa. antakaa vinkkejä.
eli mitä muuta tarviin kuin:
hyvän koneen
3D-mallinnus ohjelman (sisältää animaatio mahd.)
suunnitteluu
sellasta pitempää n.20 min. 3d-mallinnus kokemusta on jonkun verran. tarkoitus on että tulisi ihan sarja-ohjelmaa. antakaa vinkkejä.
eli mitä muuta tarviin kuin:
hyvän koneen
3D-mallinnus ohjelman (sisältää animaatio mahd.)
suunnitteluu
Vastaukset 12
Vanhimmat
3D studio maxista on muistaakseni opiskelijalisenssi ladattavissa Discreetin web-sivuilta.
Ihmetyttää vaan että miten alat tekemään 20 MINUUTIN pituista proggista nuilla kokemuspohjilla?
Toki voit tehdä primitiivejä tai komplekseja pyörimään muutaman kerran ja videoeditorilla pistää toistoa sitten niin maan perkeleesti, mutta on siinä silti mieletön vääntö.
20 minuuttia fullframes kamaa PAL-resoluutiolla vie aivan tolkuttomat määrät kovalevytilaa. Ellet tee fakiiritemppua, ja renderöi animaatiota esmes minuutin, kahden pätkissä ja pakkaa sitten mpeg2:ksi tai xvidiksi (tai miksi haluat).
Kuten mikä tahansa tarina, myös 3D-animaatio lähtee liikkeellä käsikirjoituksen luomisesta. Tee kuvakäsis summittaisella grafiikalla (piirrät kynällä, paperille suttuja) ja selvitys viereen scene sceneltä, miten juoni etenee.
Mielikuvitusta myös tarvitset.
Suunnitelmasi kuulostaa hullulta ensimmäiseksi projektiksi, mutta toivotan joka tapauksessa onnea. :)
Mulla on jo 3D-studio max ja kokemusta on pelien modauksesta kertynyt aika paljon. Juonia on kertynyt iso läjä (scene sceneltä) hahmotelmia yms. ja just tollasen "fakiiritempun" meinasin tehä. sit valmiit jaksot poltetaa levylle. textuurit ei ole ongelma myöskään. enää tarvii vain oikeastaan vähän vinkkejä, kuinka lähteä alkuun.
Luulen että renderöinnin voi tallentaa suoraan divx moodiin. onnistuu ainakin maxilla, jos ei niin ihmettelen miten se sitten on mulla tähänasti toiminut.
"Luulen että renderöinnin voi tallentaa suoraan divx moodiin. "
>> Voihan sen, mutta sehän olisi sulaa hulluutta. Rendaukset tulisi tehdä aina kuvasarjoina. Jos ne on pakko tehdä videona, ei niitä suoraan mallinnusohjelmasta kannata pakata.
Että miksiköhän rendaukset "tulisi tehdä aina kuvasarjoina"? Mikäs vika videossa on? Minä ainakin editoisin mieluummin videopätkiä kuin irtonaisia kuvia, joita esim 5 minuutin pätkään tulee 7500.
Koska parin sekunnin videopätkän laskentaan menee usein monta tuntia, on aika tuskastuttavaa jos koko homma pitää toistaa yhden pienen virheen takia. Kuvasarjat ovat siitä hyviä, että rendausta voidaan jatkaa juuri siitä, mistä tarvitseekin.
Videopätkillä tähän sisältyisi paljon ärsyttävää videotiedostojen leikkelyä.
Jos rendaus onnistuu hyvin, se koostetaan videoksi (pakkaamattomaksi tai lossless-koodekilla).
Kun joskus muinoin tein tietokoneanimaatioita (80-luvulla), kuvien laskenta vei TODELLA kauan. Silloin tehtiin ensimmäiset versiot pieninä rautalankakuvina, sitten tehtiin pikkuriikkiset värilliset kuvat, ja vasta lopuksi lopulliset isot värilliset kuvat. Tämä siksi, että koneista ei löytynyt tehoa eikä muistia videoiden suoraan tekemiseen...
Nykyään tekisin nuo samat vaiheet suoraan videoksi. Siis ensin rautalankavideo, sitten nopea värivideo (ilman varjoja tms) ja lopuksi iso värivideo.
Ja animaatiosoftissahan kait löytyy vieläkin namiskuukkelit, joiden avulla voi rendata koska vain mitkä ruudut haluaa...
"Nykyään tekisin nuo samat vaiheet suoraan videoksi. Siis ensin rautalankavideo, sitten nopea värivideo (ilman varjoja tms) ja lopuksi iso värivideo."
>> Toki, mutta jos esimerkiksi tekstuureissa tulee häiriötä, se paljastuu vasta tässä quickshade-, tai pahimmassa tapauksessa vasta lopullisessa vaiheessa. Lopullisessa valaistuksessa saattaa joka tapauksessa olla virheitä ja niitä ei ennen lopullista versiota huomata. Toki yksittäisten ruutujen tarkistuksia voi tehdä, mutta ne eivät anna kunnollista kokonaiskuvaa.
"Ja animaatiosoftissahan kait löytyy vieläkin namiskuukkelit, joiden avulla voi rendata koska vain mitkä ruudut haluaa..."
>> Kyllä, mutta videotiedostojen yhdistely on aikalailla kamalempaa kuin kuvatiedostojen, mikäli tilanne sellaiseen pakottaa.
Alan opiskelijana sanoisin että olet aika heikolla pohjalla jos et ole muuta kuin itseksesi leikkinyt 3DMaxilla.
Osoitteesta www.awn.com löydät animaatioalan lehden, josta vähän kaivelemalla löydät juttuja animoinnin perusasioista. Stretch & squash saattavat olla tuttuja termejä, mutta noita täytyy oikeasti harjoitella ettei itse juttua tehdessään tuhlaisi aikaa kehnoon lopputulokseen.
Mitenköhän ajattelit leikata teoksesi? Leikkaaminen on tärkeä asia, ja siinäkin on omat lainalaisuutensa. Ne eivät ole kiveen kirjoitettuja, mutta säännöthän on aina hyvä osata ennen kuin niitä lähtee rikkomaan. Tietenkin tarvitset leikkausohjelman, mutta käsitys leikkaamisesta yleensä on paljon arvokkaampi. Leikkauksen tajua voit kehittää tutkimalla lempifilmejäsi kuva kuvalta, eli telkkarin ja videonauhurin ääreen siitä.
Kiinnitä huomiota siihen, mihin katseesi kiinnittyy kuvassa. Huomaa että kuvakoot vaihtelevat. Siinäkin on tietty logiikka. Kuvaus on yhtä tärkeä asia kuin leikkaus, mutta kannattaa ehkä tutkia leikkausta ensin. Hienoista yksittäisitä kuvista ei tule juttua jos ne eivät leikkaannu toisiinsa, mutta keskinkertaisetkin kelpaavan jos ne toimivat keskenään.
Itse jutunhan toteutat näin; animaatiossa kirjoitettu käsikirjoitus ei ole noin yksin puurtaessa välttämätön, mutta kuvakässäri on. Hyvää viiden minuutin animaatiota tekee yksinään - ilman aiempaa kokemusta - helpostikin kaksi vuotta, ja kahden vuoden aikana on helppoakin helpompaa kadottaa jutun juju. Teet siis ensin kuvakäsikirjoituksen, johon piirrät koko tarinan kuva kuvalta. Sitten noudatat tätä kuvakäsikirjoitusta seuraavat kahdeksan vuotta - mikäli haluat tasokasta jälkeä. (20 min. => 8 v.)
Hyvä 3D-animaatio ei nimittäin ole juurikaan nopeampaa tehdä kuin esimerkiksi hyvä perinteinen piirros- tai nukkeanimaatio.
Voi olla että kehnompikin jälki kelpaa, mutta animaatio on hidasta ja vaivalloista puuhaa joka tapauksessa. Miksipä et siis tekisi parastasi?
Tämän jälkeen on äänitöiden aika. Joitakin animaatioita tehdään äänien pohjalta, mutta pienemmissä jutuissa äänet tulevat usein jälkikäteen. Palaa taas television ja videonauhurin ääreen (mikäli niitä vielä kahdeksan vuoden päästä käytetään). Kuuntele tällä kertaa.
Elokuva ei koskaan ole täysin äänetön. Hiljaisuuskin tehdään äänillä.
No jaa, kahdeksan vuoden urakkasi jälkeen olet valmis hoitolaitokseen, eli hanki jostain kaveri äänihommiin sillä aikaa kun itse kuuntelet ääniä päässäsi Hesperiassa.
..se Veera nyt piikitteli oikein asiantuntijana pientä kysyjää.Hyi! sietäisit saada...
Tämän jälkeen on äänitöiden aika. Joitakin animaatioita tehdään äänien pohjalta, mutta pienemmissä jutuissa äänet tulevat usein jälkikäteen. Palaa taas television ja videonauhurin ääreen (mikäli niitä vielä kahdeksan vuoden päästä käytetään). Kuuntele tällä kertaa.
Elokuva ei koskaan ole täysin äänetön. Hiljaisuuskin tehdään äänillä.
_____________________________________________
Eikös ensin tule tarina, johon mietitään visuaalinen kerronta sen perusteella mitä tietoa halutaan katsojalle tarinasta antaa.
Sen jälkeen sitten mietitään mitä tunnetiloja tarinan pitää herättää katsojassa ja tämä tehdään äänikerronalla ja sen suunnittelulla.
Näin olen itse asian ymmärtänyt opiskellessani elokuvaa.
No itse ainakin olen sita mielta, etta kyllahan aanimaailma on tarkeaa, mutta kylla animaation (erityisesti hahmo) itsessaan pitaa herattaa jo tunteita/ajatuksia/mietteita...