Back to work

ajan kanssa varmasti helpottaa, mutta jos olet tuota mieltä ja tuntuu pahalta laittaa hoitoon, etkö mitenkään voisi jatkaa hoitovapaata muutaman kuukauden? Asuntolainaa voi esim. maksaa vain korkoja, menot minimiin. Jokaisen tulisi kuunnella omaa sisintä ääntänsä äitinä ja tehdä ratkaisut sen pohjalta.

1970-luvulla jätin lapsen tarhaan. Lattialle jäi istumaan, ei osannut vielä kävellä. Pahalle tuntui.

Yli kolme vuosikymmentä siitä on. Liimakorva jäi "lapselle" krooniseksi kaikkien korvatulehdusten jälkeen.

Itsellä sama edessä vuodenvaihteessa, lapsi silloin 1,5-vuotias... Ja pahalta tuntuu jo nyt. En millään tahtoisi viedä noin pientä vielä vieraiden hoidettavaksi, mutta mies on sitä mieltä, että sinne vaan. Olen varma, että pärjättäisiin kyllä taloudellisesti vaikka olisin vaikka puoli vuotta kauemmin kotona. Voisin tehdä satunnaisesti sairaslomansijaisuuksiakin, kun omalla äidilläni on mahdollisuus ottaa lasta siksi aikaa hoitoon.

Täällä päin ei oikein ole perhepäivähoitajiakaan, joten pahimmassa tapauksessa lapsi joutuisi päiväkotiin. Pph:lle juuri ja juuri suostuisin jättämään lapsen, mutta ajatus pienestä pirpanastani isossa päiväkotiryhmässä tuntuu aika karulta. Pakko vaan jatkaa miehen pehmittämistä, haluan hoitaa lapseni itse... :/

Noh, hoitopaikka on kuitenkin saatu ja alkaa 1.8. Voi, että, kun tuntuu välillä apealta, etenkin, kun sisko jolla oma muksu sanoi, että "teethän sä sitten lyhennettyä päivää, KELA korvaa loput niin saat olla enemmän vauvan kanssa" Tokaisin vaan, että vaikea mainostaa itseään töihin, jos sanoo, että täyttä päivää en tee.

Haluan töihin, haluan jäädä kotiin. Etenkin, kun pelkään missaavani kaikki uudet jutut ja kuulen sitten tarhan tädeiltä, että oppi tänään sitä ja tätä. Mutta sitten taas toisaalta, kun perhepiirissä ei muita lapsiperheitä ole niin eikö se ikäistensä kanssa olo ole ihan mukavaakin. Näkee uusia naamoja ja mukavat hoitotädit pitää huolta.

Typerä syyllisyys, etenkin, kun meilläkin mies pystyy lähtemään etuovesta ihan ilosena asioilleen ilman omantunnon tuskia. Sanoin sille,että voiko se viedä tytön ekana päivänä, kun ahistaa :D se vaan totesi reippaasti, että "joo mä käyn viemässä." Noh, kyllähän minä vien, mutta tosiaan nessu paketti mukaan ja ilonen ilme naamaan, kai se siitä sitten lähtee :D

En mä mitään säälipisteitä ole tullut keräilemään, kuhan puran ajatuksia, ihan kuin moni muukin näillä palstoilla. Kaipaan töihin, rahallekkin olisi tarvetta, mutta kyllähän vähän omatunto kolkuttaa, ei voi mitään. :)