Mitä ihmettä yhteiskunnalla on minua vastaan, kun normaalit asiat ei onnistu.
Menin juuri autokouluun ja allekirjoitin sopimuksen. Sen jälkeen sieltä ei ole kuulunut mitään vaikka lupasivat soittaa. Eivätkä ole vastanneet koko viikon aikana yhteenkään soittooni. Aivan kuin olisivat unohtaneet minut ja heittäneet puhelimen jokeen.
Hain kesätöitä ainakin kymmenestä paikasta. Noin puolet on jo vastannu että töitä ei tuu. Viime vuonna kukaan ei vastannut joten edistystä tämäkin... Aiempaa työkokemusta ei ole tuntiakaan vaikka olen jo 18-vuotias. Eikä ole suhteita mihinkään.
Maksan vakuutusta työstä jota niin kovasti luvattiin mutta yhtään keikkaa ei ole tullut. Maksan siis rahaa että saisin edes muutaman tunnin työkokemuksen. Sama olisi mennä hyväntekeväisyystyöhön mutta täällä ei voi.
Ensi vuonna haen kesätöitä sitten varmaan kahdestakymmenestä paikasta. Ehkä käy tuuri. Ongelma on että en uskalla soittaa tai käydä paikan päällä, sillä olen hyvin ujo ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Puhelinmyynti ei siis ole vaihtoehto vaikka sieltä ehkä töitä voisi saadakin.
Tulevaisuus masentaa minua hyvin paljon. Synnyin työttömäksi. Enkä usko pääseväni mihinkään opiskelemaan, sillä en ole mitenkään motivoitunut pänttäämään eikä minulla ole hajuakaan mitä haluan tehdä tai mihin kykyni riittävät.
Miten minä voin ikinä parantua masennuksesta jos tulevaisuus näyttää näin kauhealta?
Menin juuri autokouluun ja allekirjoitin sopimuksen. Sen jälkeen sieltä ei ole kuulunut mitään vaikka lupasivat soittaa. Eivätkä ole vastanneet koko viikon aikana yhteenkään soittooni. Aivan kuin olisivat unohtaneet minut ja heittäneet puhelimen jokeen.
Hain kesätöitä ainakin kymmenestä paikasta. Noin puolet on jo vastannu että töitä ei tuu. Viime vuonna kukaan ei vastannut joten edistystä tämäkin... Aiempaa työkokemusta ei ole tuntiakaan vaikka olen jo 18-vuotias. Eikä ole suhteita mihinkään.
Maksan vakuutusta työstä jota niin kovasti luvattiin mutta yhtään keikkaa ei ole tullut. Maksan siis rahaa että saisin edes muutaman tunnin työkokemuksen. Sama olisi mennä hyväntekeväisyystyöhön mutta täällä ei voi.
Ensi vuonna haen kesätöitä sitten varmaan kahdestakymmenestä paikasta. Ehkä käy tuuri. Ongelma on että en uskalla soittaa tai käydä paikan päällä, sillä olen hyvin ujo ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Puhelinmyynti ei siis ole vaihtoehto vaikka sieltä ehkä töitä voisi saadakin.
Tulevaisuus masentaa minua hyvin paljon. Synnyin työttömäksi. Enkä usko pääseväni mihinkään opiskelemaan, sillä en ole mitenkään motivoitunut pänttäämään eikä minulla ole hajuakaan mitä haluan tehdä tai mihin kykyni riittävät.
Miten minä voin ikinä parantua masennuksesta jos tulevaisuus näyttää näin kauhealta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainoa keinosi on jotenkin pystyä repimään itsestäsi sen verran tahdonvoimaa että muutat johonkin eteläisempään valtioon, pois Suomesta.
no mitäs sitte siellä?
Ei mun elämä niin parane..
:(
Näköjään suhteilla saa parhaiten työpaikan. Poikani, joka on 17v sai työharjoittelupaikan sukulaisemme kautta, tosi hän ei saa harjoittelusta palkkaa lainkaan. Toiveissa on, että ensi vuonna hän saa kesätyön tästä samasta firmasta, kun poika tunnetaan ennestään.
Onko sinulla vanhemmat elossa ? sukua tai sisaruksia, kenelle puhua ongelmastasi ? Ennen vanhaan oli tyypillistä, että työpaikoissa oli töissä monta sisarusta samasta perheestä. Yhdessä työpaikassa Hesassa oli 4 henkilöä Joutsasta, kaikki serkuksia keskenään. Kun jokin työpaikka avautui, he soittelivat heti sukulaisilleen.
Sosiaalipuolella Helsingissä ja muuallakin on paljon avoimia työpaikkoja. Jos koulutus sopii, töitä löytyy vanhainkodeista, päivähoidosta, nuorisotyöstä ym. Puhelintyö ei ole palkitsevaa työtä nuorille, enkä suosittele tätä sinulle.
Tsemppiä työnhakuun. Pidä mielesi valoisana, pettymyksistä huolimatta
on todella väärin, että sukulaisten kautta pääse töihin. Niihin muodostuu ajan saatossa sisäpiiri! Siinä on ihan oikeasti se huono puoli, ettei oikeasti parhaat valikoidu, ainakaan vaativiin tehtäviin.
Jos minä saisin päättää, kaikki mahdolliset kesätyöpaikat jaettaisiin ensin niiden kesken, jolla kokemusta ei ole mutta halua kyllä, ja jos töitä vielä löytyy niin loput arvotaan niille joilla kokemusta on. Ja suhteet eivät vaikuttaisi tähän mitenkään.
Koska maailma on muutenkin niin epäreilu paikka.
Suosittelen omatoimisuutta, eli lähetä omatoiminen työhakemus eri työnantajille, vaikka siellä ei olisi ollutkaan mitään työtä tarjolla.
Tyttäreni lähetti tällaisia kirjeitä ns. kesäiselle aihepaperille tulostettuna. Kirje alkoi: kesä on tuossa tuokiossa, eikä minulla ole työtä. Sitten kirjeen tekstiin sisältyi mm hänen halukkuus päästä töihin, sillä hän ei tahtonut jäädä työttömäksi. Hän asui ja asuu edelleen pk-seudulla. Kirjeitä lähetettiin ainakin 10 ja kaksi isoa työnantajaa tarjosi töitä, tosin ei silloin kesällä, mutta syksyllä kylläkin. Toisen työnantajan palveluksessa hän on ollut jo yli 10 vuotta ja on tosi tyytyväinen. Tänä aikana hän on opiskellut itselleen ammatin, joka ei vastaa k.o. työtä, mitä tällä hetkellä tekee. Tärkeintä on viihtyvyys ja työn mielekkyys.
Näin myös itse aikanaan tein, lähetin itsestäni kirjeitä eri työnantajille, ja sain myös työtä ajan kanssa. Työpaikka, jossa olin viimeksi yli 20 vuotta, palkkasi lähes kaikki k.o. alan ammattimiehet, jotka itse tulivat kysymään töitä.
Oma-aloitteisuutta arvostetaan. Toivon sinulle rohkeutta toimia omaksi parhaaksesi!