Arvosteleva äiti, mitä voin tehdä?

Meillä on äidin kanssa noin yleisesti ottaen ihan hyvät välit, mutta hänelle ei passaa sanoa, että jatkuva arvostelu ärsyttää, ahdistaa ja stressaa ihan kunnolla.

Pari viikkoa sitten olin lähdössä baariin päälläni mekko, joka ulottui vähän polven yläpuolelle, yläosa oli leveähköolkaiminen topin tapainen, eikä todellakaan mikään erityisen avonainen. Jalassa oli sitten mustat, paksuhkot sukkahousut ja nyörilliset, mustat kiilakorkonilkkurit. Ja sitten kauhistellaa suureen ääneen isän kanssa, kuinka paljastava asu minulla on, ja kuinka mekko on kuulemma "tyrkky", ja "laita nyt edes jotain siihen päälle" jne. Samaa kauhistelua tulee usein ihan arkenakin, kun on niin kauhean avoinainen paita ja mitä vielä. Ja pukeudun tosiaan ihan normaalisti, esimerkiksi rintavako ei vilku, ja yleensä jalassa on pitkät housutkin.

Nyt minulla on laivastonsinistä kynsilakkaa, ja eilen sitä sitten ääneen kauhisteltiin äitini aloitteesta mummun ja tädin kanssa.

Pidän blogia, ja saan äidiltäni jatkuvasti kommentteja siihen sävyyn, että kaksi vuotta kesätnyt rakas harrastus pitäisi lopettaa. Milloin kauhistellaan muiden lähettämiä neutraalejakin kommentteja, milloin sitä että olen sivulauseessa maininnut esim. veljenpojan tyyliin "tehtiin eilen asioita X ja Y, ja näin veljenpoikaakin samalla." Kuvissa näkyy liikaa, on viettelevä ilme ja mitä kaikkea.

Hiuksia pidän usein kiinni, sillä ne ovat yksinkertaisesti niin paksut, pitkät ja raskaat, että on helpompaa pitää ne ponnarilla. Ja sitten kuuntelen säännöllisesti sitä, kuinka hiusten pitäisi nyt kerrankin olla auki ja olis niin nättiä jne.

Jos siivoan vanhempieni luona, teen asiat väärässä järjestyksessä. Teen jauhelihakastikkeen väärin, siivoan omaa kotiani liian harvoin, ostan liikaa vaatteita, syön väärin... The list goes on.'

Olen 21-vuotias, eikä puhuminen ole auttanut. En haluaisi katkaistä välejäkään, mutta ARGH. Nyt on vielä kuukausi asuttava väliaikaisesti vanhempien luona, ja ahdistaa hulluna jo nyt. Mitä tässä voisi tehdä, että rauha kotona säilyisi? En mä nyt täysin äitini mielipiteitä miellyttäväksikään voi muuttua, ja kolme vuotta yksin asuttuanikin äitini pitäisi ymmärtää myös se, että mulle on muodostunut omat tapani tehdä asioita.