Kaksin käsin, tässä elämänvaiheessa.
Joskus luin jostain (älkää kysykö mistä) et kun kuolevainen astahti tavaan portille siellä oli vastassa Pietari ja kysyi: mitä olet tehnyt ansaitaksesi taivaaseen pääsyn, miten olet käyttänyt lahjoja joita sinulle syntymässäsi annettiin?
Mies ei osannut vastata eikä päässyt taivaaseenkaan.
Sillä se suurin synti on elää elämänsä käyttämättä niitä lahjoja joita on saanut ja niitä etuoikuksia, joita elämä tarjoaa.
Elämä pitää elää niin, että kiikkustuolissa vauhti pukatessaan, voi kiherrellä, olin minä sielläkin ja ajatella! tein niinkin! Ja onkohan kukaan muu kokenut sellaista....
Teillä kaikilla, meillä kaikilla on mahtavia mahdollisuuksia, jos on vain uskallusta niitä käyttää...
Joskus luin jostain (älkää kysykö mistä) et kun kuolevainen astahti tavaan portille siellä oli vastassa Pietari ja kysyi: mitä olet tehnyt ansaitaksesi taivaaseen pääsyn, miten olet käyttänyt lahjoja joita sinulle syntymässäsi annettiin?
Mies ei osannut vastata eikä päässyt taivaaseenkaan.
Sillä se suurin synti on elää elämänsä käyttämättä niitä lahjoja joita on saanut ja niitä etuoikuksia, joita elämä tarjoaa.
Elämä pitää elää niin, että kiikkustuolissa vauhti pukatessaan, voi kiherrellä, olin minä sielläkin ja ajatella! tein niinkin! Ja onkohan kukaan muu kokenut sellaista....
Teillä kaikilla, meillä kaikilla on mahtavia mahdollisuuksia, jos on vain uskallusta niitä käyttää...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Itse ajattelin, että jos pääsen ruohonleikkuun lomassa syottämään lusikalla serkkuani, joka rullatuolilla,likkuu.
16v sitten lumitöitä sitten tippui katolta ja halvaantui loppuiäkseen. 58 äijä.
Että tämmöisiä odotuksia ens viikolta..
Good for you.
Vie samalla kaveri jonnekinsisäsatamaan käymään ja kysy mitä hän haluaisi.
Sinulla on mahtava tilaisuus, ei vaan toteuttaa omia toiveitasi vaan auttaa jotakuta muuta toteuttamaan hänen toiveitaan.
Ei pelaa syyllistäminen mun kans hande.Elämä silti vaan on, vaikka olisi rulaltuolissakin.
Hällä on kuitenkin se tuoli ja auttajat.
mietippä jos olis rutiköyhä vietnamilainen, jalat mennyt tienvarsipommiin eikä lääkäriä mailla halmeilla...
Ei hän mikään oppinut mies ollut, mutta syvästi uskovainen.
Hävettää mennä hänen eteensä kaikkine synnin taakkoineen.
Mutta eiköhän me pärjäillä.
Miiekin Babyface, mutta Hitler viiksinen.
http://www.youtube.com/watch?v=YKu4DaPi-qY
Mietippä sitä...
Jo jännittää, löytyyköhän pihalta kontiaisia? ja kuinka potilaat osallistuvat puutarhanhoitoon?
Freudilaiseen keskusteluun tuskin mennään, mutta toki pitää selvittää mikä on Taraxum Officinale...
Mitähän puutarhoja sairaaloissa lienee?? Enpä ole tähän ikään nähnyt.
Voikukkiakin kasvaa rikkaruohona muutenkin.
Lueppa joskus kirja Tuoksuva puutarha...
Kuulepa, olen lukenut lukemattomia kirjoja. Senkin.
Kauhea irstailija! Ei joka naiselle sovi.
Seksihullu:))))))))) tosin vanha.
Kuulepa, kultani, olen saanut, ja minun on pitänyt lukea paljon, paljon.
Salainen puutarhakin oli aikoinaan mielenkiintoinen, lapsena, muistaakseni. Sinuhenikin jo silloin luin, ekaa kertaa. Kuin myös seitsemät veljet.
Eettisiä arvojakin pitäis miettiä.
Miullaskin on haulipyssy, jolla pysäyttää jäniksen.
Jota en pystyisi koskaan syömään....
Etenkin kun haulit rutisevat hampaissa;))))))))
Miust ko hyöt pitäs yle rauhottaa.
Ainakin jänikset.
Synneistä mitään tiedä, viaton pakana. Elämää ei löydä taivaasta eikä helvetistä, se on tässä ja siitä ei näytetä uusintoja.
Ei minä en suostu....ajattelemaan kuolemaa. Vaan elän hetken kerrallaan, koska niin on tarkoitettu. Lomaviikko kun meillä nyt...no, aamulla rakas ystävätär soitti...hän sairastaa keuhko-ahtaumaa, minun piti tänään alunperin viedä hänet tänään Meikkuun tutkimuksiin (niitä tutkimuksia siiretty koko pitkän kevään)...hän on jälleen kuumeessa...
Sitä sanoi vain että, soita minulle ja sinä tiedät että, voit soittaa mihin kellon aikaan tahansa. Olen käytettävissä, jos apuani tarvitset.
Tahdon siis sanoa teille tämän. Elämä on tässä ja nyt. Pitäkää myös huoli teille rakkaista ihmistä...minäkin täällä parhaani yritän. Turha sitä sitten kukkia on haudalle kantaa....annetaan ne kauneimmat kukat nyt toinen toisillemme...kun vielä voidaan.
Tsau:Friidu
En taaskaan muistanut kirjautua;))
Sä olet oivaltanut olennaisen, samoin ystäväs.
Joka päivä kun ollaan täällä, tartutaan kaksin käsin mahdollisuuksiin, sillä tilaisuus ei toistu....
Friidu, elä unohda siei minnuu.
Ainoo gimma, maailmassa, jonka edessä en spräidää.
Gamloja ollaan, väliökäs tässä.
Nesu döfaa että täytyy skulaa täältä skutsista bonjaan jotain bungaan .
Yritetty :). Lihakset eivät vain näytä kestävän menossa. Olen kuullut, että ne tarvitsisivat välillä lepoa. Pitäneeköhän paikkansa?
No, no...lihakset väsyvät välillä.
Sit ne tarvitsee lepoa, seuraavan ponnistukseen asti.
Eilen meni fillaroiden 50 kilsaa, nyt on vähän väsy olo.
Mut siitä se kesä taas lähtee...joka päivä 25....
Onhan toi ny ihan kumma jollei ole saatans...vedossa syksyllä ;)))
Hyvä tavaton! Lepohan on elämää parhaimmillaan. Kaukana on elämä ikuisesta kohkaamisesta ja suorittamisesta. Rennosti vaan...
Ei se niin rennosti me, kuntoilla tarttee jos meinaa olla hyväs kunnossa.
Mut nyt on kuvaa telkussa Phi Philtä, tuo niin mukavia muistoja et on pakko katsoo, joskus snorklattiin tuollakin...
No jaa. Mun mielestä tyyli ennen kaikkea, mikään rääkki ei kuulu minun tyyliini. Toki käyn fillarilla töissä nyt kun sielläkin pitää käydä. Muuten riittää kävely ja reipas aivovoimistelu.
ei 25 suuntaansa mikään rääkki ole.
Mut joskus rääkki on paikallaan et löytää rajansa.
Mulle se oli 200 km kahden päivän aikana.
Se oli aika lailla raja.
Kunnon ylläpitoon riittää vähempikin.
Silti toi 50 kilsaa vie vaan 800 kaloriaa, et se tarttis muistaa väen, joka popsii pitsassa 1000 kaloriaa ihan muutamassa kymmenessa minsassa...
Kaloreita on helppo ottaa sisään, mut niitä on saakelinmoinen homma polttaa pois...
Njooo... toisaalta mulla on ollut suurin kompastuskivi oppia nauttimaan siitä mitä mulla on, ilman revittelyä :) Vai oonksmä vaan hiiri ;))
Ihan totta. Ei riitä vuorokaudessa tunnit kaiken toteuttamiseen... Tämä on kai sitten sitä täyttä elämää...Kalenterini ainakin on... On vaan niin monta unelmaa vielä toteutumatta että toivon vain terveyttä ja aikaa kaikkien vielä toteuumattomien unelmieni toteutumiseen. Ehtineekö tästä koskaan kiikkustuoliin ja miksi sinne pitäisi halajata? Kaikkihan voi muuttua yhdessä hetkessä eikä aina parempaan.