Katsoin erään ohjelman, jossa pohdittiin kehitysvammaisten ihmisten pakkosterilointia lähinnä naisen näkökulmasta. Pisti tämä asia miettimään.
Katsomassani ohjelmassa todettiin, etta kehitysvammainen henkilö tarvitsee itse tukea koko elämänsä ajan ja usein miten tälläisillä henkilöillä on edunvalvoja eli käytännössä kehitysvammaista henkilöä pitää itseäänkin vahtia. He ovat yleensä hyvin lapsenmielisiä ja siksi eivät usein ymmärrä tekojensa seurauksia pidemmällä tähtäimellä. Katsomassani ohjelmassa esitettiin tyypillisin tilanne: kehitysvammainen henkilö asuu vanhempiensa luona ja tekee jatkuvasti lapsia, joista huolta pitävät henkilön omat vanhemmat tai lapsi annetaan pois tai abortoidaan. Myös äidin terveys saattaa olla vaarassa kauheasta synnytysten ja aborttien määrästä. Yleensä kehitysvammaiset henkilöt harrastavat suhteita samanlaisten henkilöiden kanssa, joten isäkin yleensä tarvitsee samalla tavalla tukea kuin äitikin. Kun ennalta tiedetään, ettei tulevat vanhemmat pysty täysin huolehtimaan itsestään saatika lapsestaan, niin olisiko parempi steriloida henkilö ja täten välttää ongelmien sarja?
Toisaalta, ovathan kehitysvammaisetkin ihmiset ihmisiä ja heilläkin on samat oikeudet kuin meillä "normaaleilla". Olen lukenut artikkelin, jossa puhuttiin kehitysvammaisten henkilöiden muodostamista perheistä, jotka ovat usein kestävempiä kuin "normaalien" henkilöiden muodostamat perheet. Tosin samassa artikkelissa todettiin, että kaikki kehitysvammaisten henkilöiden perheet tarvitsevat tukea elämiseensä.
Eli keskustellaanpas pakkosteriloinnista kehitysvammaisille!
Katsomassani ohjelmassa todettiin, etta kehitysvammainen henkilö tarvitsee itse tukea koko elämänsä ajan ja usein miten tälläisillä henkilöillä on edunvalvoja eli käytännössä kehitysvammaista henkilöä pitää itseäänkin vahtia. He ovat yleensä hyvin lapsenmielisiä ja siksi eivät usein ymmärrä tekojensa seurauksia pidemmällä tähtäimellä. Katsomassani ohjelmassa esitettiin tyypillisin tilanne: kehitysvammainen henkilö asuu vanhempiensa luona ja tekee jatkuvasti lapsia, joista huolta pitävät henkilön omat vanhemmat tai lapsi annetaan pois tai abortoidaan. Myös äidin terveys saattaa olla vaarassa kauheasta synnytysten ja aborttien määrästä. Yleensä kehitysvammaiset henkilöt harrastavat suhteita samanlaisten henkilöiden kanssa, joten isäkin yleensä tarvitsee samalla tavalla tukea kuin äitikin. Kun ennalta tiedetään, ettei tulevat vanhemmat pysty täysin huolehtimaan itsestään saatika lapsestaan, niin olisiko parempi steriloida henkilö ja täten välttää ongelmien sarja?
Toisaalta, ovathan kehitysvammaisetkin ihmiset ihmisiä ja heilläkin on samat oikeudet kuin meillä "normaaleilla". Olen lukenut artikkelin, jossa puhuttiin kehitysvammaisten henkilöiden muodostamista perheistä, jotka ovat usein kestävempiä kuin "normaalien" henkilöiden muodostamat perheet. Tosin samassa artikkelissa todettiin, että kaikki kehitysvammaisten henkilöiden perheet tarvitsevat tukea elämiseensä.
Eli keskustellaanpas pakkosteriloinnista kehitysvammaisille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos kyse on henkilöstä, joka tosiaan tuottaa lapsia miten sattuu ja ne jäävät pääsääntöisesti toisten kontolle tai abortoidaan, niin ehdottomasti pakkosterilisointi olisi järkevää. Samalla tavalla pitäisi pakkosterilisoida sellaiset alkoholistit ja muut narkkarit, jotka eivät pysty jälkikasvustaan huolehtimaan sen paremmin kuin ehkäisystäkään. Sen sijaan automaattisesti ei vammaisia eikä alkoholisteja pidä sterilisoida. Se, että kehitysvammainen perhe tarvitsee tukea elämiseensä ei saisi olla ylitsepääsemätön ongelma, jos he osaavat kuitenkin pitää lapsilukunsa kohtuudessa ja ovat itse pääasiallisesti mukana lastensa hoidossa. Tarvitseehan moni "normaalikin" perhe tukea elämiseensä ainakin jossain määrin.
Joka tapauksessa ne kehitysvammaisten lapset ovat varmasti marginaalisen pieni ongelma, jos verrataan huonosti voiviin lapsiin yleensä, joten ongelma ei ole valtavan laaja.
Minäkin aikoinani olin sitä mieltä, että samat oikeudet kaikille, kunnes keskustelin erään kehitysvammaisen tytön/naisen äidin kanssa. Hän sanoi, että pahin painajainen olisi, että tyttö päättäisi hankkia jälkikasvua poikaystävänsä kanssa. Lapset jäisivät tälle isoäidille ja isoisälle hoidettavaksi. Hän sanoi, ettei ikinä jaksaisi moista, koska on yhden vammaisen lapsen jo kasvattanut ja loppuelämänsä vielä kasvattaa. Tyttö oli 18-vuotias mutta varmaan 9-vuotiaan tasolla älyllisesti. Mikään laki ei suojele tytön vanhempia ja mahdollisia lapsia tältä kohtalolta, vaan tytöllä on oikeus hankkia lapsia jos niin haluaa. Kauheaa tosiaan kun ajattelee tältä kantilta.
Tjaa. No minä kehitysvammaisten parissa työskentelleenä nostaisin osoittavan sormen kohti tuon kehtiysvammaisen naisen, joka tuottaa jatkuvasti raskauksia, vanhempia kohtaan. ovatkohan he koskaan kuulleet ehkäisystä?
Yleensähän näillä henkilöillä on joku joka huolehtii heidän lääkityksestään... Lisätäänpä siihen Orgametril, niin eipä tule toistuvia raskauksia...
Kehitysvammaisilla nuorilla aikuisilla on ylensä hiukan löyhä moraali, kun asutaan asuntolatyyppisesti esimerkiksi opiskellessa. Raskauksiahan näistä ei usein tule, koska yleensä tyttöjen lääkitykset ovat kohdallaan, mutta suurempi ongelma ovat sukupuolitaudit, koska kondomien käyttö olisi heidän itsensä valvottava ja rahkeet eivät riitä. Hormonaalisesta ehkäsiystä yleensä heidän puolestaan huolehtivat muut...
Yhdestä tapauksesta, jonka tiedän, puhuisin ihan vain yleisellä tasolla.
On lievästi kehitysvammainen aviopari. He asuvat yhdessä, kuten avioparit konsanaan, mutteivat pärjää omillaan, eli asuvat tuetun asumisen yksikössä oamssa asunnossaan. Vaimo tulee raskaaksi ja synnyttää terveen lapsen. Lapsen sukupuolta, eikä mitään tarkempia tietoja koskaa kirjata mihinkään naisen hoitokertomuksiin, lapsi otetaan adoptioon välittömästi, koska nämä ihmiset eivät missään nimessä kykenisi lasta kasvattamaan. Lapsen isä on tietenkin automaattisesti aviopuoliso, mutta käytännössähän sitä ei kukaan tiedä, koska pariskunnan elämä oli sellaista kavereille kanssa -tyyppistä elämää.
Olisiko siis tuon terveen lapsen syntymä pitänyt estää? Siitähän nyt mietitään? Lapsi lähti adoptioon sillä lähetteellä, että hänelle ei koskaan tulla kertomaan hänen syntytaustoistaan (olisi liian rankkaa yhdenkään ihmisen saada tietää). Nyt voi siis jokainen 70-luvulla syntynyt olla vaikka vähän huolissaan... Tietääkö heidän nyt aikuinen laspensa edes sitä, että hänet on adoptoitu? Jos tietää, niin ei varmasti tiedä vanhempiensa alkuperää, koska edes adoptio vanhemmat eivät tiedä. Nyt jos joku jostain syystä lähtisi selvittämään kuka tuo lapsi on ja jostain käsittämättömästä syystä, esimerkiksi tämän keskustelun innoittamana menisi kysymään häneltä mitä mieltä hän on, olisiko hänen syntymänsä pitänyt estää, vastaus olisi varmasti että ei tietenkään...
Tilanne on nykyisen lainsäädännön aikana toinen, sillä jokaisella adoptio taustaisella on oltava oikeus saada tietää biologiset vanhempansa. Voisikin siis kysyä, onko laki joka on tehty jotta ihmisoikeudet parantuisivat, kuitenkaan sitä mitä on, koska tällaisissa tapauksisshan laki tarkoittaa samaa kuin abortti. Kenenkäänhän ei voida koskaan olettaa tarvitsevan saavan tietää 18-vuotta täytettyään, että omat biologiset vanhemmat ovat kehitysvammaisia. Tällä lainsäädännöllähän kyseinen raskauskin olisi keskeytetty ehdottomasti, vaikka se havaittiinkin erittäin myöhäisessä vaiheessa.
On se abortti nyt ihan eri asia kuin sterilisointi, jolloin vain lisääntyminen ei ole mahdollista. Minusta lisääntyminen pitäisi mahdollistaa niille, joilla on tuettuna kohtuullinen mahdollisuus huolehtia jälkikasvustaan, mutta ei niille, joilla sitä ei mitenkään ole kuin ei myöskään niille, joiden jälkikasvusta suurella todennäköisyydellä tulee myös vammaisia.
Jos taas sterilisointia ei suoriteta, kuten nyky yhteiskunnassa ei suoriteta, niin silloin myös lisääntyminen on mahdollista. Silloin ihmisiä ei ole luokiteltu a ja b luokan kansalisiksi, vaan kaikilla on samat oikeudet.
Jos henkilökohtaista mielipidettä kysytään, niin minusta taas lisääntymisen tulee olla jokaisen henkilökohtaisesti päätettävissä, oli taidot miten rajalliset tahansa. Siltä, joka ei kyseisellä hetkellä kykene päättämään henkilökohtaista haluaan, ei pidä missään nimessä mennä polttamaan yhtään siltaa takaa, vaan tehdään vain toimenpiteitä, joilla voidaan vaikuttaa sen hetkiseen tilanteeseen, eli abortti jos raskaus on jo alkanut tai ehkäisy, jos sitä ei ole vielä alkanut...
Olen joutunut näkemään tätä kehitysvammaisen elämää sekä nuorena sairastuneen elämää.
Heillä on seksitarpeet, mutta ei kykyä hoitaa asioita, joten kyllä ehkäisyasia tulee hoitaa joko vanhempien tai holhoojien kautta. Lapset näistä suhteista eivät tule koskaan elämään oikeassa perheessä, sillä nämä vanhemmat ovat kyvöttömiä lapsen hoitamiseen, kuten ovat itsensäkin hoitamiseen.
Eräässä suhteessa, jossa tämä kehiotysvammaisuus oli lievääkin ja solmivat avioliitonkin. Toinen kävi työssä, mutta rahat vain menivät ihan huuhaahan. Lapsia heille ehti syntyä kolme, joista ikävä kyllä kaikista tuli uusia kehitysvammaisia ja ovat täysin yhteiskunnan avuin nyt hoidettu ja jatkossakin kaiken eikää.
Vanhemmista on varmasti vaikeaa puuttua asiaan, mutta se on kuitenkin paras ratkaisu, tässä tilanteessa toisen vanhemmat eivät olleet hoitaneet omaakaan lastaan, sisko yritti jollakin tapaa viedä eteenpäin, ei heti ymmärtänyt tilannetta ja tästä johtuen nuo kolme kehitysvammaista lasta pääsi tulemaan.
Orgametril-lääkitys, joks siis estää ovulatioin, aloitetaan usein kehitysvammaisille naisille automaattisesti kuukautisten alkaessa, heinolla ja ja vähemmän epäeettisellä syyllä: Kyvyttömyys huolehtia hygieniastaan.
Kukaanhan ei pidä hygieniasta huolehtimista (auttamista hygienissa huolehtimisessa) epäeettisenä, mutta jos puhutaan siitä toisesta puolesta mikä asian mukana tulee, niin eettinen ongelmallisuus on helppo nähdä, puututaan radikaalisti toisen oikeuteen perusta perhe halutessaan.