voiko kirjoittaminen auttaa?

Kyllä auttaa, todella paljon, ainakin minulla.
Elämässäni on ollut vuosia, joista en olisi selvinnyt läpi ilman päiväkirjaani. Se oli ainoa luotettava ystäväni.
Suosittelen kirjoittamista. Oletko kokeillut muita keinoja selvitä masennuksesta?
Kaikkea hyvää sinulle.

Minulla väistyi vuosikausien masennus, kun aloin kirjoittamaan ajatuksiani ylös ja analysoimaan itseni kanssa asioitani.
Olen myös käynyt paljon keskustelua keskustelupalstoilla anonyymisti ja sekin on helpottanut oloani kovasti..
Huomannut lisäksi, että muillakin on vaikeata..
Liikunta on toinen, mikä on helpottanut oloa, sen pitää vain olla päivittäistä, että sitä alkaa muutaman väkisin yrittämisen jälkeen tulla mukava rutiini..
Olo on parin tunnin kuntoilun jälkeen mahtavan hyvä ja kroppa kiittää!
5 vuotta nyt tälleen, eikä mustat ajatukset pahemmin enää vaivaa.
Liikunta on auttanut myös unettomuuteeni, enkä tartte mitään lääkkeitä.
Sänkyni vieressä on myös pieni telkkari, jota katselen hiljaisella volyymillä ja
uni tulee helposti tylsää sarjaa katsoessa alle puolessa tunnissa.

Minä sairastan maanis- depressiota ja olen ollut innokas blogin kirjoittaja n 2-3 vuotta. Juttua syntyi ahkerasti 1-2 artikkelia viikossa ja blogini oli julkinen. Lopulta kirjoittaminen alkoi tuntua " epätoivossa rypemiseltä" . Kun oli parempia ja iloisempia päiviä, olin masentuneen roolini vanki, mistä en päässyt eroon.

Onneksi olin kirjoittanut neutraalia blogia aikaisemmin, tavallisista asioista. Päätin lopuksi parantua ja lopettaa " itku-blogini" koska kirjoittamiseni vain ruokki epätoivoani. Olen myös huomannut, että avioeroista tms kirjoittavat aikanaan lopettavat harrastuksen, kun masennus hellittää.
Voin suositella kirjoittamista, jos se itsestä tuntuu hyvältä ja lohduttavalta. Autan mielelläni uusia blogiharrastajia, jos tekniikka on vierasta ja vaikeaa. Blogi voi olla julkinen tai täysin yksityinen, miten haluaa. Minuun voi ottaa blogini kautta yhteyttä: http://darkanilin.blogspot.com/

Omien ajatustensa laittaminen paperille saattaa edesauttaa omaa mieltänsä painavien asioiden ratkomista. Lisäksi, päiväkirja -tyyppinen kirjoittelu auttaa myöhemmin myös vertailemaan nykyoloa menneisiin päiviin. Saattaa myös valaista jotain.

En päiväkirjaa jaksa pitää. Siinä on liikaa vaivaa ja hukkaan sen koko ajan jonnekin >__< unohdankin koko ajan. Joskus olen kirjoittamista kokeillut, muttei se sentään yhtä hyvä ole kuin k´joku muu saattaisi olla(?)

Liikunta ei minulle auta enää. Harrastan sitä jo säännöllisesti. Ei sitäkään jaksaisi.

se vaan että en tiedä minne sen kirjoitelman sysään kun haluan että muut lukevat että tiedän että joku ymmärtää...sen minä haluan kokea, että joku oikeasti YMMÄRTÄÄ...vanhemmat ovat poissa laskuista.

-Enkä edes tiedä kärsinkö masennuksesta. En ole lääkärillä uskaltanut käydä, terkkarille tuli valehdeltua pahasti ;// ups...

joo että näin...kaikenmailman tauteja löydän itsestäni...lievää OCD:tä paniikkikohatuksia, sosiaalistentilanteiden pelkoa, masennusta mahd. syömishäiriön alku. (Mulla on vääristynyt kehonkuva) mutten saa itseäni tyytyväiseksi. Laihdutus ei onnistunut. Joskus paastosin ja joskus ahmin. Oksentamaan en itseäni saanut. En halua syömishäiriötä, haluan vain laihtua....olen 163-164cm/n.60kg :'((( haluan reidet irti toisistaan, ja olen läski x(

vihaan itseäni

Varmasti auttaa. Olen sen itae kokenut. Kun kirjottaa tai puhuu, tunteet ja fiilikset pukee sanoiksi. Samalla purkaa ja työstää ajatuksiaan - joskus jopa oivaltaa uusia rataksiumalleja.

okei, taidan yrittää ehkä. Nyt kuitenkin laihdutan ensin ja sitten kirjoitan >___o

Kyllä kirjoittaminen voi auttaa, se on terapeuttinen väline, ei psykoterapiaa tai siihen verrattavissa, mutta sitä voi tosiaan käyttää terapeuttisena välineenä yksin tai terapian ohessa.

Hyvä tapa antaa kirjoittamisen kertoa siitä, mitä ajattelee ja tuntee, on kirjoittaa aamu-tai iltasivuja herättyään tai nukkumaan mennessä. Se on varmasti vähän samanlaista, kuin päiväkirjan kirjoittaminen: siinä kirjoitetaan vapaalla assosiaatiolla eli annetaan vain tekstin tulla.

Itseään voi myös ohjata kirjoittamaan kysymällä ja vastaamalla, esim. millainen olo minulla on tai mikä minua painaa tai masentaa. Kun on vastannut, voi kysyä uudestaan esim. mikähän siinä on, että minua masentaa, mitä voisin tehdä jne eli ikään kuin ratkaista omia ongelmiaan.

Sitten on olemassa vielä myös ihan kirjallisuusterapia:

"Kirjallisuusterapia eli sanataideterapia tarkoittaa terapeuttista vuorovaikutusprosessia, jossa hyödynnetään joko valmista kirjallista aineistoa tai itse tuotettua tekstiä.

Pelkkä lukeminen tai kirjoittaminen voi olla terapeuttista. Kuitenkin perinteisessä kirjallisuusterapiatyössä käytetään hyväksi vuorovaikutussuhdetta. Yleensä kirjallisuusterapiaa harjoitetaan ryhmissä, joilla on ohjaaja. Tarkoituksena ei ole kiinnittää huomiota kielellisiin eikä kirjallisen ilmaisun ongelmiin."

Itsellä kirjoittaminen on auttanut. Netistä löytyy julkinen blogi, jota kirjoitan anonyyminä, luen muiden blogeja ja muut minun, yritämme yhdessä neuvoa ja rohkaista toisiamme. Itse kirjoitan blogiin myös hyvistä asioista, hyvistä päivistä, siitä, kun kaikki joskus tuntuu menevän mallilleen, samoin toki huonoista päivistä, ajatuksistani, ihan kaikesta.

hoitonettiin on tullut kirjoiteltua ja eräälle foorumillekin, vertaistukea saa ja olen kokenut kirjoittamisen hyödylliseksi.