En osaa selittää kaikkia syitä, mut jotenki mä vaan tiedän, että en voi saada hyvää elämää. En voi saada oikeita kavereita enkä seurustelukumppania, koska näytän tietynlaiselta, enkä voi muuttaa ulkonäkööni noin vaan. Ja tää kuulostaa pinnalliselta ja pikkumaiselta, mutta en ole vain "tavisläskipottunenä", vaan vastenmielinen ja sellanen, että peilistä kattoo joku ihan toinen ihminen. Jos joku pitäis musta, hän näkis vain ulkonäköni mukasen ihmisen eikä mua. En voi olla sellasen ihmisen kaveri, joka näkee sen, jonka mä näen peilissä. Turha siis ees koittaa, ei tähän auta mikään. On aivan liian suuri vaiva saada kauheet määrät rahaa - fyysisesti en jaksais töitä tehä, lisäks häpeen itteeni ihan sairaasti ihmisten seurassa koko ajan - vaikka kauneusleukkauksiin, jotka ei kumminkaan auta. Liikunnasta nyt ei mitään hyötyä olisi, vaikka joku muuta luulisi. Olen tällanen ikuisesti, ja sillä sipuli.
Nyt kun kaikki ihmissuhteetkin on joko katkennu tai katkottu, niin alan olla hyvällä pohjalla. Vielä pitää hävittää kaikkea, mutta en nyt jaksa siitä selittää, koska se kuulostaa niin tyhmältä.
En pidä itteeni masentuneena, koska en pelkästään näe elämääni toivottomana, vaan se myös aivan todella oikeasti on sitä, koska olen tajunnut itsestäni tiettyjä asioita realistisesti. Mutta kannattaisko mun kuitenkin kokeilla jotain masennuslääkkeitä?
Oon jo käyny lääkärissä ulkonäköni vuoks testaamas testosteronit, mutta mulla ei muka oo niissä mitään vikaa (oon siis tyttö). En saanu sillon mitään masennuslääkkeitä, eikä sellasen testin mukaan mulla ees ollu masennusta ku ehkä jotain lievää, mut sain vaan jännitysoireisiin jotain pikkulääkkeitä, joista ei enää oo kyl hyötyy... En oo mielestäni ees masentunu, mul ei vaan oikeestikaan oo toivoo, ei se liity mun mielialaan omasta mielestäni mitenkään. Mut ehkä jokin lääke vois kuitenkin auttaa... En vaa tiiä, voiko se lääkäri ymmärtää ja antaa mulle oikeeta "hoitoa", koska varmaa se on tottunut "perusmasentuneisiin"... Ja sillo ku olin siel lääkäris mun rumuudesta valittamas, ni itkin vaa koko ajan enkä saanu sanaa suustani, ni en varmaa osais selittää sille tätä kaikkee, ku en ymmärrä itekään.
Osaisko joku kertoo, mitä kun kannattaa tehä? Kuulostaako tää ees mitenkään tutulta? Ja pliis, en halua kuulla miljoonasti kuultuja vinkkejä "näin kohennat ulkonäköös" puhumattakaan mistään, kuinka kaikkien elämä on arvokasta ja tarkotuksellista ja kuinka kukaan ei muka ole ruma. En usko enkä tule uskomaan mihkään, et ois jotain objektiivista ihmisarvoo tai sellasta, nii sellaset selitykset vaan ärsyttää ja pahentaa ehkä jopa tätä kaikkee. Jos kukaan tähän vastaa, niin en haluu mitään tunteellisia tai uskonnollisia mielipiteitä, vaan asiaa, jota mäkin voisin ymmärtää.
Kukaan ei varmaan tajuu tätä eikä viitsi edes vastata ja jään tänne yksin säälittävänä kaikumaan. Ei se mitään, mutta ihan sama. Kunhan nyt sain ulos näitä epäjärjellisiä ajatuksiani.
Mitäs tekis, ku ei oo toivoa?
23
682
Vastaukset
- Martha Manson
Käsitinkö nyt oikein, olet omasta mielestäsi ruma ja siksi et voi/saa/halua elää?
Onko kukaan muu kanssasi samaa mieltä, että olet ruma, vai onko kyseessä oma kuvitelmasi? Mitä sanovat vanhemmat, koulukaverit (oletan että olet kouluikäinen), lääkäri? Jos sinulla ihan oikeasti on jokin kosmeettista haittaa aiheuttava vamma tai sairaus, niin Kelahan korvaa sen hoidon, ei siinä miljoonia tarvita.
Ja toisekseen, oletko koskaan katsellut esim. suomalaisen politiikan, liike-elämän tai taiteen huippuja? Aikamoisia rumiluksia sielläkin on, ja ovat penteleet vielä menestyneitä, onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Mikset sinä voisi tehdä samoin?
Sinulla on vapaus lopettaa oma elämäsi jos niin tahdot. Mutta toista tilaisuutta et saa, miksi siis kiirehtiä? - Krmrmr
Käsitit oikein, että en voi elää haluamallani tavalla ulkonäköni vuoksi. Ruma on ehkä liian kaunisteleva sana, koska olen luotaantyöntävä ja väärän näköinen enemmän kuin ruma.
Kukaan muukaan ei tältä haluaisi näyttää, paitsi ehkä joku aggressiivinen ja miesmäinen ihminen, jota oma ulkonäkö ei kiinnosta.
Valitettavasti ei ole yhtä yksityiskohtaa, vaan rumuus ja vastenmielisyys on kokonaisuudessa. Ulkonäkööni ei auta mikään enkä edes etsi ratkaisua ällöttävään olemukseeni. On ainoastaan loukkaavaa, jos joku alkaa esitellä tapoja parantaa ulkonäköäni.
Oikeastaan haluisin loppujen lopuks vaan olla tyytyväinen rumuudesta huolimatta. Eli jos joku osaisi kertoa OLLEN SAMAA MIELTÄ SIITÄ, ETTÄ OIKEASTI OLEN RUMA, miten tästä kauheudesta huolimatta voisin elää ilman epätoivoa, niin ois aika jees. Ja on turha verrata politiikan rumiluksiin, koska ei ne ole mitään rumia ainakaan omasta mielestäni, vaikka ei nyt oiskaan jotain silmiinpistävän kauniita. Ruma ei ole mielestäni sama asia kuin häiritsevän oudon näköinen... Ja jos joku ois oikeesti vastenmielinen, niin se ei varmastikaan saavuttais kovin suurta asemaa politiikassakaan. - Martha Manson
Erittäin mielenkiintoista. Et edelleenkään kertonut ikääsi, et myöskään sitä mitä mieltä lähiympäristö on ulkonäöstäsi. Haluaisin selvittää, onko tuo rumuus/vastenmielisyys vain omassa päässäsi vai onko joku sanonut sinulle, että olet vastenmielinen? Mitä esimerkiksi sanoi se lääkäri, jonka vastaanotolla kävit?
En ole itsekään mikään kaunotar, mutta jostain syystä se ei häiritse itseäni, ja jos muita häiritsee, niin se on heidän ongelmansa, ei minun. (Ainoa ihminen, jonka mielestä olen söpö, on aviomieheni. Mutta hän onkin niitä perverssejä, jotka pitävät sairaalloisen lihavista naisista.)
Jos oikeasti olet susiruma, niin voit mennä Amerikkaan ja tienata miljoonia esiintymällä kauhuelokuvissa. Nimittäin tusinasievistä wannabe-tähtösistä on ylitarjontaa, mutta oikeasti rumista on pulaa. Ties vaikka pääsisit David Lynchin elokuvaan. Myös mallimarkkinoilla erikoisen/oudon/ruman näköiset mallit ovat tulevaisuuden trendi. Ja ainahan voit kouluttautua jollekin alalle, jolla ulkonäöllä ei ole mitään väliä, vaikka IT-guruksi tai radiojuontajaksi. Älyä ja kirjoittajan lahjoja sinulla ainakin on, ehkä voit kirjoittaa kokemuksistasi uudet Nuoren Wertherin kärsimykset?
Heitänpä tähän loppuun yhden linkin:
http://www.topsocialite.com/wp-content/uploads/2007/09/jocelyn-wildenstein-horror.jpg
Jocelyn Wildenstein oli nuorena hyvin kaunis. Hän on maksanut plastiikkakirurgeille melkoisen tukun rahaa tullakseen tämän näköiseksi ja on tyytyväinen ulkonäköönsä, eikä se estä häntä liehumasta seurapiireissä. Miten arvioisit omaa ulkonäköäsi Jocelyniin verrattuna? - onni tulee
sisältä päin ja muiden ihmisten hyvästä seurasta sekä vuorovaikutuksesta, ei ulkonäöstä. On olemassa ihmisiä, jotka ovat oikeasti epämuodostuneita geenivirheestä, kuten kääpiöt jne. Toiset ovat joutuneet tulipalon uhreiksi, joka sulattaa koko ulkonäön ja lisäksi aiheuttaa kamalia kipuja loppuelämäksi. On myös epäsopusuhtaisia ihmisiä, joilla on vaikka liian lyhyet jalat suhteessa selkään. Oikeastaan kaikissa on joku epäsopusuhtaisuus. No itselläni liian isot hampaat suussa. Toisilla hampaat voi olla liian pienet, toisilla ne työntyy ulos, toisilla sisään. Mutta ihan sama kuitenkin. Pääasia on fyysinen ja psyykkinen terveys. Fyysisesti sairaat voivat olla kuitenkin psyykkisesti terveitä, jos muut ihmiset ymmärtää ja kohtelee hyvin. Lähimmäisen rakkaus on se juttu, sekä ymmärrys.
Sinulla lienee tilanne niin, että olet fyysisesti terve, mutta olet mieleltäsi sairastunut. Onko sinulla hyviä ihmissuhteita? Oletko saanut pilkkaa osaksesi ulkonäöstä? Nykyään sitä saa kaikki. Koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen on kohonnut stratosfääreihin, joka johtuu paskasta kasvatuksesta tai sen puutteesta kokonaan. Kaikki ovat tyytymättömiä itseensä ja heijastavat sitä muihin. Eniten kiukuttaa ihmisten typeryys. Kukaan ei osaa katkaista kierrettä! - Kaksplusneljätoista
En tiiä, miten voisin uskottavasti valittaa rumuudestani, kun edellä puhuttiin sellaisista, jotka ovat todella oudon näköisiä. Pisti hiljaiseksi, täytyy myöntää.
Oon 20. Mua ei oo sanottu suoraan rumaks (tai on itse asiassa pari kertaa valokuvasta.). Miehen näköseks on sanottu, ja sehän tässä on oikeastaan se pahin ongelma, pienet viat kuten isot sieraimet on vain "plussaa". Enkä ole vain kiinnostavan androgyyni tai luiseva, jaan jykevän äreän mörömäinen... en nyt osaa ällöttävämmin kuvata.
Se lääkäri sanoi, että olet tavallinen tyttö. En ymmärrä. Mulla on aataminomenat ja kaikki...
Miksen voi olla vain ruma tytteliini, miks mun pitää olla miehen näköinen?
Jos oisin ees syntynyt mieheksi, niin voisin vaihtaa sukupuolta.
Onko mulla oikeus sanoa ja pitää itteeni rumana, jos en oo niin huomiota herättävän näkönen kuin joku, jolta vaikka puuttuu leuka? On aika vaikea valittaa enää tuon tekstin jälkeen, vaikka edelleen pidän itteeni - siis ulkomuotoani suhteessa "sisimpääni" - vastenmielisenä. Tuo Jocelyn Wildenstein näyttää vain tosi oudolta; sen kattominen ei tee pahaa ja se sentään näyttää selvästi naiselta.
Sitten on tämä tyttö.
http://1.bp.blogspot.com/_LmJJijwbDMY/TCvwTNyDsGI/AAAAAAAAAaw/OL5OFQnaBPg/s1600/s-LIZZY.jpg
Sillä on aika erikoiset kasvot, mutta sen olemus on kuitenkin söpö ja sillä on kavereita, jotka tykkää siitä. Itse en olis söpö tai naisellinen, vaikka käyttäytyisin kuinka piipittäväisesti, kiitos ulkomuotoni.
Monella "rumalla" on väärä kuori - tämä on kännykkävertaus -, joka on vaikkapa vähän rikki tai jossa on kuvioita, mutta se kuori kuitenkin on havaittavissa sen alta, vaikka muhkut ja sotkut häiritsee. Mulla on kokonaan väärä kuori. En osaa sitä sen paremmin sanoa.
En kyllä osaa olla onnellinen, vaikka en kuuluisikaan maailman 50 rumimman ihmisen joukkoon. Kuitenkin reilusti keskiarvon alapuolella kun olen.
Aina on asiat jollakin huonommin, vaikka Suomesta sellasta ihmistä saakin etsiä... Kummasti se onnikin tulee sieltä sisältä, jos ulkomuoto on kunnossa.
Ei muakaan häiritse se, että en ole kaunotar, ei mun tarttekaan olla enkä vaadi sellaista. Oisin ilonen, jos oisin vaikka hieman reilummin ylipainoinen, jos vain näyttäisin muuten ihan ookoolta, naiselta. Ja kyllä jotkut miehekkäätkin naiset on kauniita, mutta sitä miehekästä kauneutta on erilaista... hyvännäköisyyttä on erilaista. Siksi ei mulle merkkaa mitään, että joku sanoo olevansa tyytyväinen "vaikka olen läski", "vaikka mulla on iso nenä", "vaikka mulla on isot reidet" tai muuta vastaavaa. Jos se on tyytyväinen, niin ei hänellä ole ongelmaa. Miten se muhun liittyy ja miten sen on tarkotus auttaa mua?
Näytän VÄÄRÄLTÄ, eikä siihen auta yhtään mikään. Ainut keino on hyväksyä tämä, mutta siihen on matkaa ja koitan vaan etsiä ratkaisua. Tuntuu, että en kuitenkaan pysty. Voin ajatella helpostikin, että "olen ruma, entä sitten, aina on joku rumempi". Mutta kun katson peiliin tai oikeasti ajattelen ulkonäköäni, niin yllätyn uudelleen, miten väärältä näytän ja miten väärin muut ihmiset mut sen takia varmasti näkee.
Olen maailmanluokan "rumiluksiin" verrattuna aika sopusuhtainen, mutta epäsopusuhtaiset ihmisetkin on nätimpiä kun mä. Ei vaikka lyhyet jalat tai toisiaan lähellä olevat silmät oo vielä mitään.
Tän takia en halua ihmissuhteita, kun ei ne kummiskaan pystyis näkemään Minua. Edes äitini ei näe eikä ymmärrä...
No fyysisesti en oo mikään hyväkuntonen, mutta pystyn kuitenkin normaaleja asioita tekemään, vaikka hieman heikko olenkin. - daddda
Ei kukaan ihminen voi näyttää väärältä! Millanen sit oikean näkönen ihminen ois? Ehdottaisin että menisit juttelemaan tuntemuksistas jollekin asiantuntijalle, se ehkä osais auttaa paremmin ku kukaan täällä keskustelupalstalla :)
- jgOLENdfgdIDIOTTIffg
Väärältä sillä tavalla, että mun ulkonäöstä ei ole missään muodossa hahmotettavissa minua. Ja on ihan kauheeta, että muut näkee sen itselleni vieraan kasan, joka peilistä tuijottaa takasin...
Näin ajattelee varmaan moni muukin, mutta se ei tunnu estävän heillä kaverien saamista, työpaikan hankkimista, vähissä vaatteissa kulkemista, julkisesti syömistä, hiuksien pitämistä ponnarilla ja muita normaaleja asioita.
Tietysti kaikki voivat tässä mielessä näyttää väärältä, koska kukaan ei ole valinnut ulkonäköään. Ja siihen ulkonäköönsä tottuu ja sen suuristakin "virheistä" huolimatta pystyy elämään ilman, että elämän jokainen valveillaolotunti menee sen miettimiseen, kykenee siis kelpuuttamaan ulkonäkönsä. Kukaan ei sitä ole valinnut, mutta suurin osa tyytyy siihen edes jotenkuten, koska niillä on mahdollisuus ajatella, että on niitä rumempiakin kulkijoita eikä kukaan muukaan ole täydellinen.
Mutta omasta mielestäni kyllä nämä tavallisen "rumatkin" on täydellisiä, koska täydellisyys on ennen kaikkea siedettävä kokonaisuus omasta mielestäni, ne ei vaan ite ole siitä ehkä yhtä iloisia kun mä heinä olisin tai sitten ne on ilosia, mutta ne on niin tottunut ilosuuteensa, että eivät tiedä sitä. Kun joku ihminen vaikka valittaa jostain ulkonäköongelmastaan (esim. pienet rinnat) ja sanoo kärsivänsä siitä, mä en oikeestikaan tiiä, että kärsiikö se siitä ihan oikeesti kirjaimellisesti yhtä paljon kun mä omasta ruumiistani, vai sanooko se sen, koska on tapana valittaa pikkuasioista ihan huvin vuoksi ihan pelkästään siksi, että ei oo pikkutarkan täydellinen... - fgdgfdhfhg
Ja ei mulla ole hajuakaan, mille näistä tuntemuksista pitäisi mennä puhumaan... Osaan vakuuttava olla itelleni, että mua ei kaivata täällä, kuten kun kävin kerran lääkärillä ja se puhu puhelimeen ja pyys mua odottamaan, niin jo pelkästään siitä mulle tuli kauheen epätoivottu olo ja itku kurkussa olin jo ennen lääkärin kanssa puhumista.
- .....
Kavereista ei ainakaan toivoa löydy, jollain muulla tavoin on oivallettava mikä tekee onnelliseksi.
Niin monta porukkaa on nähty, jotka saavat toisistaan tarpeeksi, ja alkavat pistellä. Silti kestää kauan ennenkuin he tajuavat vika onkin roikkumisessa.
Voi kuulostaa karulta, mutta näin on.
Hieno homma jos tulet toimeen ihmisten kanssa ja osaat olla miellyttävä, mutta ota yksityisalue.
Liikunnasta on aina hyötyä.
Koe masennus ja mieti mistä se johtuu, älä turruta lääkkeillä äläkä pakene sitä.
Ihmisellä on oikeus olla masentunutkin, koska siihen on joku syy ja palautumisaika on tarpeellinen.
Kavereista ei ole apua itse ongelmassa. - eräs mies
Ap:n ongelman ydin on eläminen muiden hyväksynnän kautta, pitäisi olla elämässä jotakin muuta tärkeämpää, kuin tuollaisen ajatuksen toteuttaminen. Edes missitason nainen ei voi olla pohjimmiltaan onnellinen tuollaista kaavaa noudattaessaan. Ulkoinen olemus on vain yksi osa-alue tässä elämässä, pitäsi olla jotakin tärkeämpää ajateltavaa ja tekemistä, maailma ei ole vielä valmis, erinäköiset ihmiset pääsevät elämässään pitkälle asenteella ja uskomalla itseensä. Pahinta on henkinen tyhjyys ja itsensä halveksiminen, se on sinukin ongelma, sille voit tehdä jotakin!
- AloittajaFKDJ
Olen ruvennut ehkä näkemään tätä asiaa toisella tapaa. Edelleen tiedostan olevani ruma, mutta jostakin muhun vaan yhtäkkiä tuli jotain ihmeen positiivisuutta, tiedä sitten kauanko tätä kestää, mutta toivottavasti en palaisi aikaisempaan epätoivoon.
Jos alan tyytyä vähempään, ihan oikeasti - siis lakata välittämästä ulkoisista epäkohdista, jotka eivät suoraan vaikuta tyytyväisyyden tunteeseeni, niin saatan elää ihan hyvillä mielin... Tosin aivotoiminnalle en paljon itse mahda, jos se nyt siitä on kiinni. Saa nyt nähdä.
Olen ollut muutaman vuoden tosi negatiivinen (sitä ennen enemmänkin vain välinpitämätön, joka oli paljon parempi) ja uskonut vahvasti olevani aivan surkea kokonaisuus, ja siksi välillä mieleeni tulee, että huijaan itseäni luulemalla voivani olla tyytyväinen. Kuten sanoin, niin saapa nähdä miten käy... Toivottavasti jaksan pysyä tällä "positiivisuuden tasolla", johon koen olevani enemmän nostettu kuin itse noussut, tarpeeksi kauan, että en laskeutuisi enää sinne alas...
Pelkään myös, että olen tyytyväinen vain, koska luulen asioiden muuttuneen paremmiksi tai olleeni aikaisemmin väärässä. Jos noin on, niin valehtelen itselleni, koska miten olisin voinut olla vuosia väärässä? (Ja vaikka oisinkin ollut väärässä, niin en halua olla onnellinen vain siksi, että en olisikaan ruma, vaan ehdottomasti rumuus saa olla olemassa ja sen tavallaan pitääkin, jotta tyytyväisyys olisi mahdollisimman suuri saavutus ja vakaalla pohjalla; koska muuten sehän lähtisi pois heti, kun jonain päivänä älyän taas olevani ruma.) Haluan siis olla onnellinen tietäen, että olen ruma. Kun käteni osuu aataminomenaan, niin alkaa ahdistaa, mutta kunpa en välittäisi siitä, niin kaikki olisi hyvin. Kyllä mä varmaan jonkin verran valehtelen itelleni nyt(kin?), koska voin ihan helposti olla välittämättä ulkonäöstäni, sillä enhän tarvitse sitä mihinkään yksin ja olen sille sokea (paitsi koskettaessani kaulaani; kasvoistahan rumuutta ei samalla tavalla tunne, paitsi sierainten kohdalla).
Lopulta varmaan kyllästyn tällaiseen elämään ja pitää taas tehdä hirveä ajatustyö, että löytäisin jotakin muuta pitääkseni hyvää oloa yllä.
Pitääkin olla tällainen pessimisti, mutta kun haluan vain niin ehdottomasti pitää kiinni joko mielipiteistäni tai tosiasioista enkä vain hypätä onneenkaan sokeasti, koska silloin tuntuisi, että olen jotenkin huijannut tai jotain... vaikka eihän niillä keinoilla kai pitäisi olla niin paljon merkitystä, vaan lopputuloksella. Tosin keinot vaikuttavat sen pysyvyyteen.
Meni ehkä sekavaks, ja en varmaan itekään tiiä mitä höpisin...
- Enkelin siipi
Toivotan tsemppiä sinulle. Itselläni on myös pari ulkonäköön liittyvää ongelmaa, mutta nyt neljääkymppiä lähestyessäni tai vähän ennenkin olen oppinut hyväksymään itsessäni sen mitä ei voi muuttaa (siis ilman kirurgiaa ja se vaihtoehto ei minua kiinnosta). Olishan se kiva olla kaunis ja täydellinen, mutta "näillä mennään". Se on luoja tai luonto vaan antanut mulle tällaisen vartalon ja naaman. Kuitenkin pystyn niiden avulla liikkumaan ja esim. hymyilemään, joten viis pienistä.
Tuosta mielialasta: ihanaa että olet päässyt positiivisemmalle tuulelle - yritäthän muistaa, jos taas vajoat synkkyyteen, että sieltäkin tullaan jossain vaiheessa taas ylöspäin, vaikkei sitä sillä hetkellä uskoisi!
Kannattaa muutenkin keskittyä niihin asioihin, vaikka kuinka pieniin, jotka ovat hyvin. Kyllä murehtimista aina riittää, siitä ei ole pelkoa. Mutta itse voit valita käytätkö aikasi huonojen asioiden murehtimiseen vai esim. auringonpaisteesta nauttimiseen. Kuulostaa kliseeltä, mutta yksi positiivinen ajatus voi synnyttää toisen jne. Lopulta myös ehkä näet itsesi kauniimpana.- ffgfhfgjhkjh
Tuo ilon pyrähdykseni kesti aika vähän aikaa, ei viikkoakaan. Mahdollisesti olen sen ansiosta oppinut, että on jotenkin edes teoriassa mahdollista tuntea olonsa paremmaksi, mutta se mahdollisuus on siis pieni. Enkä pysty siihen vain ajattelemalla positiivisesti, vaan se on tavallaan tuuria/"sattumaa", niin kuin tälläkin kertaa oli, mutta sen hiipumisesta en tiedä, olenko vastuussa ihan itse kuitenkin... En siis ite onnistunut saamaan itteeni hyvälle tuulelle omin avuin, miksipä jatkossakaan. Pitää vaan odotella, että se tuuli tulee taas kohdalleni, eikä välttämättä tule koskaan.
- fdgfhgfh
Auringonvalo on kuin puukonisku...
- Aloittaja-dfjhghjg
Kunpa tulisi piru ja tarjoasi diiliä. Jättäisi viisi vuotta elinaikaa ja veisi toisen jalan/käden sitä vastaan, että poistaisi rumuuden. Voisi antaa mulle kaupan päälle vaikkapa "muutaman" lisäkilon. Kun ei vaan tarvitsisi sietää tätä!
- herkut pois..
Minäpä kerron sinulle miten voit laihduttaa, mutta muista sitten noudattaa ohjettani, joka on tällainen: Jätät kaiken sokerin, koska se on liika kilojen tuoja ja muista tuotteet joissa on piilosokeria, Esim, banaanissa on hedelmäsokeria, joka lihottaa. Älä käytä hedelmäsokeriakaan, koska se on lihottaavaa myös..
Kahvia oppii juomaan vain maidon kans..aamupuurolla aloita jonka kans sokeritonta jugurttia ja sokeriton maitokahvi, sitten syöt 4 tai 5 tunnin välein.
Ruisleipää voit syödä noin 6 palaa päivässä.. Älä käytä mitään valmistetta johon on käytetty vehnäjauhoa.. Vältä voita tai liian rasvaisia tuotteita kuten majoneesia, ym.
Lisää kasviksia Ja syö porkkanaa..
Eli voit syödä melko normaalisti, kunhan pidät väliä, mut sitten 19.00 jälkeen ei passaa syödä. Itse en liikunnalla laihtunut yhtään, mutta kun kiinnitin huomiota mitä söin, niin olen laihtunut alle puolessa vuodessa melkein 20 kg ja olen nyt normaali painoinen..Tsemppiä kokeile tätä ohjetta, äläkä anna periksi, niin laihdut.. Hyvää kesää sinulle!- herkut pois..
Jatkoa: jos siis oli kysymys siitä, että haluat laihduttaa, mut jos ei niin sitten en tiedä, kun oikeastaan luin uudestaan tuon aloituksesi, niin taisin käsittää väärin..
Mutta hyvää kesän jatkoa silti sinulle.. - Aloittaja-fdjjg
herkut pois.. kirjoitti:
Jatkoa: jos siis oli kysymys siitä, että haluat laihduttaa, mut jos ei niin sitten en tiedä, kun oikeastaan luin uudestaan tuon aloituksesi, niin taisin käsittää väärin..
Mutta hyvää kesän jatkoa silti sinulle..Joo, ei tässä mitään, vaikka en voikaan vinkkiäsi hyödyntää, ehkä joku muu voi (jos tänne sattuisi sellainen henkilö löytämään). Kiitos joka tapauksessa auttamisen halusta ja hyvää kesää myös sinulle! :D
- mmm...
Hyväksy oma ulkonäkösi ja älä kiinnitä huomiota vain niihin huonoihin puoliin, koska niitä on kaikilla. Sinä olet sinä, eikä sille asialle voi mitään, joten olisi parempi nauttia elämästä täysin siemauksin ja lopettaa murehtiminen. Ja kyllä ystävät tietävät miltä näytät sisältäpäin, jos eivät, he eivät ole aitoja ystäviä..
- jj
vai iin
- aloittajaaaadfdfd
Kun pimeys laskee ylleni ei minua enää ole.
- kyklooppi'
Mutta kun aurinko taas nousee, niin sama ihminen katsoo sinua peilistäkin.
Pitää oppia hyväksymään oma itsensä sellaisena persoonallisuutena kuin satut olemaan vaikka ulkomuoto ei aina ilahduttaisikaan. Olen elämässäni tavannut useitakin "kolhoja, kirveellä veistetyn näköisiä" naisia, mutta heillä on kuitenkin hieno sisäinen kauneus ja lämpö sanoissaan ja ajatuksissaan. heidän kanssa on helppo olla ja elää. Kyllä sinäkin löydät kuuntelijan ja sellaisen ihmisen, jonka kanssa voit jatkaa, kun vain lakkaat murehtimasta toissijaisia asioita kuten ulkonäköä, Meistä vain harva on missi tai malli, muut on ihan taviksia .
Kaikilla meillä on joitakin fyysisiä tai henkisiä "valuvikoja", mutta ei se arkista elämää haittaa. Anna mennä vaan turhia ajattelematta.
- wrahtejyuk
Olet todella älykäs ja analyyttinen nuoreksi ihmiseksi.
Nuo ulkonäköongelmat jäivät mietityttämään. Etkö näytä tytöltä?
Haluaisitko olla mielummin poika?'
Tai hieman kunpaakin?
Nykyään voit tehdä mitä haluat.
Olin murrosiässä kaunotar ja absoluuttisen kriittinen itseäni kohtaan ja monesti arvotin toisia myös sen mukaan. Nykyään, kehityttyäni ihmisenä (hassu ajatus, mutta ihminen kehittyy henkisesti koko ajan ja voi ymmärtää mikä oikeasti on tärkeää).
Kauneus on väliaikaista, mutta älykkään pääsi kanssa sinun pitää jaksaa koko elämän.
Olen itse kuvataiteilija. Tunnen helvetin rumia ihmisä, jotka oikeasti ovat todella tyylikkäitä sekä älyllisesti kauniita.
Mille tasolle sinä haluat yltää?
Missitasolle vai siihen tasoon, jossa lentelee niitä oikeasti vapaita ja älykkäitä olentoja?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614192Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653423Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541785Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251640Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961417Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132923Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235855en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115822Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17785