Kenen rahat?

Tässä on asiaa. Ei toki kannata kaikkia isännöitijöitä tuomita rahastajiksi eikä lakia huonoksi ; isännöitsijöitä tarvitaan edelleen juoksevien asioiden hoitamiseen hallituksen ohjeiden mukaan. Lakikin on hyvä mutta sen tulkinta kusee.

Ajan kanssa lain tulkinta loksahtaa uomiinsa ja sitä ennen tällaiset kommentit on tärkeitä. Sitä ennen osakkaiden kannattaa suhtautua kotiinsa aivan kuten omistusasujan pitääkin : omistajan ominaisuudessa, ei vuokralaisen eikä torpparin.

Ilmeisesti kiinteistöliitossa on valta palautunut kiinteistön omistajille, viime vuoden sotkun jälkeen ja oikeaoppisesti liitto tukistaa nyt noita suuria toimistoja oikeaoppisuuteen rahankeruussa.
Yksi suurimpia vääryyksiä on myös kopiokustannukset, niissä taitaa olla voitot sadoissa prosenteissa.

Kysynnän ja tarjonnan laki loppu kädessä määrittää kustannustason kuten myös muissa markkinatalouden periaatteella toimivissa palveluissa ja tuotteissa. Aina kannattaa kilpailuttaa mutta kilpailutuksen onnistumisprosentti riippuu paljolti siitä miten ahkerasti pohjatyöt esim. tarjouspyynnön ja halutun palvelupaketin suhteen on hallituksen toimesta suoritettu ja jos taitoa ei löydy riittävästi niin tällöin kannattaa käyttää konsulttia. Osa hallituksista on laiskoja ja tietämättömiä eivätkä asiat kiinnosta siinä suhteessa kuin pitäisi, ottaen vielä huomioon, että kyseessä on luottamustoimi ! Tarjouspyynnöt pyydetään pahimmillaan luokassa pyydämme tarjousta isännöinnistä esim. 30 asuntoiseen taloyhtiöön ja siinä sitten olivatkin ne määrittelyt, eli mukana ei ole minkäänlaista palvelupakettia yms ja isännöinnin taso on määritelty siis ympäri pyöreästi. Tämä aiheuttaa sen, että tarjoukset sisältävät pääsääntöisesti eri palvelutason ja eivät ole siis vertailukelpoisia. Tällöin voi käydä niin, että se halvin tarjous voikin olla se kallein kun kokonaishinta se on suhteutettu muiden tarjouksien kanssa samaan palvelutasoon.

Aika vanha uutinen jo!