Minulla on aina ollut ongelmia.. ihmissuhteissa lähinnä.
En ole osannut luoda ystävyyssuhteita, olen aina tuntenut oloni erilaiseksi ja ulkopuoliseksi, olen tuntenut itseni paremmaksi ihmiseksi kuin muut, olen
hyvin herkkä ja empaatiinen, tunteellinen, minulle rehellisyys, avoimuus, oikeudenmukaisuus, nöyryys ja muut "hyveet" ovat päivänselvä asia joita "omatunto" tai sisin tietää että niitä kannattaa noudattaa.
Olen hyvin lahjakas monessa asiassa, pääosin taiteessa ja teiteellisuutta vaativissa asioissa kuten musiikissa (laulamisessa), tanssimisessa...
Tosin olen kömpelö noudattamaan liikesarjoja enkä osaa nauttia niistä
samalla tapaa kuin vapaasti omasta tahdosta ja mielikuvituksella tehdyistä liikkeistä,
siinä mielessä osaan käyttää kehoani taidokkaasti, mutta lapsuudessa liikuntatunnit tuottivat vaikeuksia, myös uimatekniikoiden oppiminen on
vaikeaa. Tosin sain paljon kehuja nopeudestani uimisessa ja potkuista. Jos teen asiat omalla tavallani tai opin tekemään ne omalla tavallani, olen hyvin taitava.
Minulla on huono muisti.
Olen kiinnostunut visuaalisista asioista kuten sisustuksesta.
Haluan luoda uutta ja kehittää maailmaa.
Haluan lköytää itseni ja tuoda itseäni persoonana esille, koska rakastan itseäni persoonana.
Olen silti epävarma itsestäni ja luon itselleni korkeat tavoitteet.
En osaa noudattaa käskyjä, haluan perustelut, miksi mitäkin. Hluan tietää, haluan oppia, haluan kehittyä.
En tunne itseäni oudoksi vaan päinvastoin, minusta tuntuu että minulla on erittäin hyvä maku monessa asiassa, monien ihmisten vitsit ovat mnusta huonoja ja muut vain räkättävät niille.
Olen nirso ruoan suhteen, ollut aina.
Olen lapsena halunnut leikkiä eläimiä, minua kiehtoo vieläkin eläinten kauneus ja se miten ne käyttäytyvät. Se saa minut innostumaan, kun näkee vaikka leopardin saalistamassa. Massiivinen kaunis eläin.
Tunnen itseni oudoksi tai erilaiseksi siinä mielessä että puhuisin mieluiten hyvin tieteellisesti ja älyllisesti ja yksityiskohtaisesti asioista, mutta tunnen itseni liian älykkääksi muiden rinnalla? mutta vierastan älykkyyttä terminä, se tuo jostain syystä mieleen vain negatiivisia mielikuvia. En haluan olla outo/nörtti, vaan pikemminkin kaunis ja viehättävä (kun ainen olen).
Pelkään hyvin paljon muiden mielipiteitä mnusta! olen aina ollut hyvin epävarma ja ujo uusien ihmistenkanssa.
Lapsena ja tuttujen lkanss aolen olut villi tapaus. :)
Olen aina ollut kiinnostunut yliluonnollisista asioista, olen hyvin henkinen, rakastan synkkiä ja syvällisiä, herkkiä ihmisiä ja vastaavasti myös vahvoja, mutten pidä masentuneesta seurasta. Minun on hyvä olla ihmisten kanssa jotka ovat iloisia, melkein aina kaikki ihmiset vaikuttavat minusta liian kylmiltä ja masennun ja olenb epävarma heidän seurassaan.
Toivon että minut pian diagnosoitaisiin oikeasti.
Epäilen että tätä on suvussa tietämättäni, äidilläni saattaisi olla, hän on hyvin neuroottinen ja pakkomielteinen ja huono sosiaalisissa tilanteissa. Hänen huumorinsa on todella älykästä! Suvussa on muutenkin epäsosiaalisuutta ja älykkyyttä(taiteellista lahjakkuutta muillakin.
Aspergerin syndroomako?
3
164
Vastaukset
- mörköeitahdopiiriin
Omakuvauksesi on hyvin pitkäälle kuin minusta kerrottua.
Jo ennen kävelemään ja puhumaan oppimista hakeuduin yksin pieniin suljettuihin tiloihin leikkimään. Olen huomannut, että katsoessani puhuvaa ihmistä kohdistan katseeni hampaisiin, en niinkään silmiin. Olen lukenut, että katseen kohdistus suuhun silmien sijasta saattaa viitata autismiin tai aspergeriin.
En ole koskaan ollut aidosti sosiaalinen, vaikka olen oppinut esittämään sellaista, omasta mielestäni jopa aika hyvin. Jos olen päivän mittaan paljon sosiaalisissa kanssakäymisissä, väsyn ihan tolkuttomasti ja suorituskykyni laskee. Seuraavana yönä nukun levottomasti ja näen unihallusinaatioita, joissa ihmisten kasvoja on edessäni. Hiljaisuudessa ja yksin ollessani unen tarpeeni vähenee roimasti ja olen työteliäs ja aikaansaava. Edellisessä työpaikassani siirsin työpisteeni ikkunattomaan varastoon, jossa suorastaan viihdyin. Mörköpiirteitä on myös ollut isälläni ja hänen sisaruksillaan. Äitini taitaa olla ADHD tms.
Uusien asioiden oppiminen on mielestäni kivaa, mutta koulu on aina tuntunut jotenkin luonnottomalta paikalta, enkä ole oikeastaan koskaan pystynyt seuraamaan kunnolla opetusta, ja toisten ihmisten, esimerkiksi opettajan, ajatuksen kulkua.
Lukiossa ennen kokeita kahlasin koealueen edellisenä iltana oppikirjasta, myös pitkän matematiikan, jossa pärjäsin tasoon 8-9. Monet asiat tulivat minulle koetta edeltävänä iltana aivan uusina, vaikka ne oli tunnillakin käsitelty. Mallilla en tunnu oppivan yhtään mitään. Kunnollinen kirjallinen oppimateriaali onkin ollut aina tarpeen opiskelussani. Olen kuitenkin läpikäynyt vaativan opiskelun, tosin hampaat irvessä ja ja ilman motivaatiota, enkä ole koskaan tuntenut tutkintoani omakseni.
Työelämässä vaaditaan yhä enenevässä määrin sosiaalisuutta, ja liian tiiviissä ryhmätyössä koen olevani itseni ulkopuolella, enkä käytä henkistä kapasitettiani kunnolla. Onneksi puolisoni antaa minulle tilaa ja aikaa omiin juttuihin. Joskus hän valittaa, että olen vähän kolkko ja yksityiskohtiin takertuva, mutta kiittelee siitä, että minä en valita hänen työstään ja harrastuksistaan, joiden vuoksi hän on usein poissa kotoa.
Katsottuani aspergeria käsitteleviä TV-dokumentteja, olen huomannut hyvin paljon itseeni osuvia piirteitä, ja minulle on herännyt pikkuhiljaa epäilys, että minäkin saatan olla asperger. Diagnoosia en ole sen kummemmin ajatellut itselleni hakea. Mitäpä sillä diagnoosilla enää aikuisena tekee. Niillä eväillä mennään, mitkä on syntymässä saatu ja matkan varrella kasattu. - hhhhhhhhffffffffffff
jännää.
mua kiinnostaa diagnoosin saaminen lähinnä siks että sillä voisin määritellä itteäni ja tietää syyn ihmissuhdeongelmiin. - mörköeitahdopiiriin
Ovatko ne ihmissuhdeongelmat oikeasti sinulle ongelmia. Vaikka laajalla ystäväpiirillä usein kehuskellaan, niin tarviiko sellainen olla. Kaikkien ihmisten kanssa ei tarvitse tulla toimeen, eikä kaikkien kanssa ole edes syytä olla kaveri.
Joidenkin naapureiden kanssa en tule toimeen, ja siihen on ihan selkeät perustelut. Ystäväni voi hylätä, jos koen tulleeni väärin kohdelluksi tai hyväksi käytetyksi, eikä se aiheuta minulle itselleni lainkaan pahaa mieltä. Muutan käsitykseni, jos syyt tapahtuneeseen kerrotaan tai osoitetaan, että olen käsittänyt väärin. Anteeksipyynnöistä en piittaa. Itse asiassa koen itseni aika ehjäksi ja itsenäiseksi tuhansien pelien maailmassa.
Tuntemattomat ihmiset kertovat minulle herkästi henkilökohtaisia asioita esimerkiksi bussipysäkillä tai junamatkoilla. Menen usein istumaan vanhojen mummojen viereen ja alan jutella. Minulla on erityisen suuri kiinnostus sairauksia kohtaa, ja he kertovat yleensä niihin liittyviä asioita.
Jos mietin ystäväpiiriäni vuosien varrelta, niin useimmat tuttavat ovat ruokkineet ymmärryksenhaluani, ei niinkään sosiaalisen yhteyden tarvetta. Olen oppinut heiltä puutarhanhoidosta, mielisairauksista, yms paljon. Eniten minulla on kumminkin entisiä ystäviä. Yhdestä irtaannuin sen vuoksi, että hän alkoi vaatia minua verkostomarkkinointikutsuilleen, joissa oli kaupan tavaroita, jotka eivät vois vähempää kiinnostaa.
Tällä hetkellä minulla on 5 ystävää, joita tapaan ja joiden kanssa olen puhelinyhteyksissä. Yksi on sukua. Hän on mukavan itsepäinen ihminen. Toinen on netistä tutuksi tullut värikäs ja hyvin sosiaalinen ihminen, ja kolmas on vanha tuttu vuosien takaa. Tämä vanha tuttu on iloinen ja kaikin puolin miellyttävä ihminen, mutta vähän tylsä. Hän ei ole kiinnostunut mistään omaperäisestä, eikä hänellä ole mitään kiinnostavaa puhuttavaa. Neljäs tystäväni on vähän liian sosiaalinen, mutta hyödyn hänestä kielitaitoni kehittämisessä, ja hän hyötyy minusta, koska hän ei pärjää kaikissa tilanteissa suomenkielellä. Viides on mies, jonka kanssa en voisi ikimaailmassa kuvitella mitään parisuhdetta, mutta on sen verran itsestäni poikkeava ja käsittämätön tyyppi, että mielenkiintoni säilyy.
Mieheni on perheen ainoa lapsi, ja tottunut olemaan keskipisteenä, eikä aina muista ottaa tekemisissään huomioon muita ihmisiä. Ei haittaa yhtään minua. Parasta on se, että hän ei pomota, eikä hänellä ole tarvetta levittäytyä toisten reviirille. Suhteemme perustui alunperin seksiin, ja nyt on takana jo paljon yhteisiä vuosia. Seksiin perustuva parisuhde on minulle todellinen rakkaussuhde. Siitä ei välttämättä tule kestävää, elleivät molemmat osapuolet ole samalla aaltopituudella.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2574147Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2643387Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541765Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251623Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961403Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?131906Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235850en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115806anna hänen mennä
Jos rakastat jotakuta, anna hänen mennä. Jos hän palaa, hän oli aina sinun. Jos ei, hän ei koskaan ollut. Tällaiseen rakkauteen tämä mies uskoo.54769