nuorella ongelmia

en tiedä mihin tämä olisi parasta laittaa mutta laitan nyt tänne kun on pakko päästä jonnekin purkamaan mieltä.

olen 15 v. nuori nainen ja olen muuttamassa kuukauden tai kahden päästä isäni uuden tyttöystävän luokse ja hänellä on 3 lasta itsellään( kaksos tytöt 3. luokalta ja 1 poika 1. luokalta). en voi sietää minua nuorempia lapsia enkä ole koskaan sietänyt joten pelkään että mitäköhän siitäkin elosta sitten tulee. en pidä kauhean paljon isäni tyttöystävästäkään. en usko että heidän suhteensa edes olisi kauhean kestävä. jos he eroavat kun olemme jo muuttaneet meille ei ole mitään paikaa mihin mennä ja melkein kaikki meidän tavaratkin on heitettävä/annetteva pois koska uuteen asuntoon ei mahdu. mutta minun on pakko muuttaa koska muuta vaihtoehtoa ei ole. meillä ei ole enää rahaa asua kaksin isäni kanssa, hyvä jos loppukuusta edes on rahaa enää ruokaan muista kuluista puhumattakaan ja en kestä muutenkaan asua tässä talossa enää vihaan tätä taloa niin paljon ja naapureitani. tiedän että isäni tyttöystävällä ja minulla tulee menemään sukset ristiin monta kertaa vielä koska en ole tottunut että minua käsketään ja olen tottunut olemaan maailman napa.

minulla on muutenkin nyt vähän ongelmia. en pysty luottamaan ihmisiin kovin helpolla, minulla on yksi kaveri johon voin luottaa jonka olen tuntenut jo jtn 8 v. äitiini pystyn luottamaan joten kuten mutta en paljon ja näyn häntä vain noin kerran kuussa pari tuntia kun menen hänen töihin, joten sekään ei ole paljon....emme pysty puhumaan siellä paljon mitään. hän on töissä todella paljon mutta ei voi sille mitään hän on nyt rakentamassa omaa firmaa.(huom. en ole syytämässä äitiäni mistään, minä rakastan häntä vaikka hänellä nyt ei ole paljoa aikaa minulle mutta yrittää välillä järjestää sitä)
isääni en pysty enää luottamaan vaikka asunkin hänen kanssa. en vain pysty luottamaan häneen enään, hän antaa minulle sellaisen fiiliksen että minulla ei ole yksityisyyttä tutkimalla tavaroitani, hän ei ollut ikinä paikalla kun olin lapsi joten en ole oikein ikinä kunnolla ehtinyt luomaan häneen kunnon sidettä. enkä todellakaan ole ajatellut luoda minkäälaista sidettä siihen tyttöystävään tai hänen lapsiinsa, rittää että tiedän heidän nimensä muuta heistä en halua tietää.
olen ollut nyt hieman masentunut monenkin asian takia. yksi niistä on muutto. minulla voi olla ehkä lievä misantropia eli ihmisviha, en pidä muista ihmisistä kovinkaan paljon ja olen hyvin ujo. yhteen väliin en pystynyt edes puhumaan muille kuin tutuille. ja en edes halua koskaan esim. koulun jälkeen nähdä tuttuja muuta kuin kaksi parasta ystävääni. en viihdy ihmisten lähellä.
saan ahdistuskohtauksia( tai jtn sellaisia) lähes päivittäin, jotkut niistä ovat aika pahoja. ne ovat hyvin erilaisia eri kerroilla, voin ruveta itkemään, satuttamaan itseäni(useimmiten niin, välillä hakkaan päätä seinään, puren käteni verelle ym) ruveta huutamaan kuin hyeena. minusta voi tuntua että en pysty olemaan vaan minun on pakko lähteä pois siitä tilanteesta ja pahin siinä on että saan useimmat kohtaukset koulussa siellä en voi lähteä pois kesken tunni joten minun on vain pakko yrittää sietää ne(vaikka se onkin todella vaikeaa)
minulla ei ole enää paljon välille edes halua elää. ainoa asia joka pitää minut täällä on kaverini(joita minulla on oikein 2) en haluisi kuolla mutta välillä tekisi mieli vain luovuttaa, olen miettinyt itsemurhaakin pari kertaa tosissani. yritän nyt kuitenkin pysyä täällä hengissä. minulla ei ole paljoa elämän iloa koska en osaa enää innnostua mistään tai odottaa mitään, tiedän että se on vain kehoni tapa suojella minua koska olen loukannut itseni niin monta kertaa että en halua loukata itseäni enään. en pysty enää edes suunnitella mitään koska en halua/pysty kun kaikki suunnitelmat eivät koskaan mene niin kuin ne on suunniteltu.

en tiedä pystynkö elämään sitten uusperheessä. tiedän että en pysty ikinä luottamaan heihin ja en edes tottele paljoa käskyjä/sääntöjä( en vain jaksa joten turha valittaa miten kauheita nykyajan nuoret ovat) tiedän että se menee siihen että oveeni asennetaan lukko ja lukittaudun sinne aina kun en ole kaverin kanssa ulkona, tulen varmaankin viettämään todella useita öitä kaupungilla kun en viihdy kotona ja varmaankin tulen juomaan usein koska se helpottaa masennusta ja ahdistusta ja sitä usuin ttenkin kavereideni kanssa koska ei ole muutakaan tekemistä( turha tulla valittamaan nuoren juomisesta tämän aihe ei ole se ja se on minun oma päätös) odotan vain että saan vielä ysin opiskeltua( olen nyt kasilla) ja sitten voin muuttaa pois kauas kaikesta ja lähteä opiskelemaan:)

anteeksi että tästä tuli näin pitkä, kiva jos jaksoit lukea loppun:) tämä on vain minun vuodatus kun parempaakaan en keksinyt ja tämä auttaa minua todella paljon avautua tuntemattomille ongelmistani koska en halua TAAS mennä terapeutille. asiallasia kommentteja kiitos jos edes kiinnostaa kommentoida:D