Alkulaukaus

Varhaista huomenta!
Tuli mieleen eräs ajatus tässä palstaa lukiessani, josta en löytänyt keskusteluketjua.
Vaikka olen ollut raittiina jo toistakymmentä vuotta, vieläkin tulee sellaisia mielleyhtymiä joita kutsun "flasbackeiksi". Olisi mielenkiintoista kuulla onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Tarkoitan tällä tekijöitä jotka ennen laukaisivat helposti juopottelun. Nyt kun jälkeenpäin asiaa ajattelee, ne ovat hyvi pieniä tekijöitä. Ei todellakaan tarvitse olla sitä surullisen kuuluisaa "vitutusta" laukaisevana ajatuksena.
Minulla esim. olen huomannut seuraavanlaisia tilanteita.
Keväällä kun näen auringon paistavan ja lumen sulattaneen ns. "pälvipaikan", tulee heti mieleen kaljatölkki.
Kesällä taas pelkkä mökkisaunan lämmittäminen aiheuttaa saman mielikuvan.
Pitkään oli myös perjantaisin töistä kotiin ajellessa tunne että jotain puuttuu. Tietysti se pullo.
Näitä on monta muutakin, esimerkiksi pelkkä kunnon naurun kuuleminen tuo mieleen juomisajat.
Alkuun nämä tunnetilat tai mielleyhtymät saivat suun kuivumaan ja oli mielessä jopa pelko retkahduksesta, nykyään ainoastaan tiedostan että aivoni muistavat tilanteita, mieli ei tee kuitenkaan juoda. Onneksi.
Mielenkiintoinen ilmiö oli aikoinaan ns. valekrapula, lauantaiaamuisin useimmiten. Herätessä tunne siitä että on kaamea kankkunen, vaikka mitään ei ollut juonut.
Onko muilla ollut samankaltaisia kokemuksia?
Itse olen ajatellut niin että on ihan hyvä tiedostaa nämä tilanteet etukäteen, silloin ei tule yllätyksenä se, miten pieni juttu voi toimia retkahduksen alkuna.
Aloittelevat raitistujat saattavat yllättyä ja jopa säikähtää ajatuksia joita tulee, ainakin minulle kävi niin.
Nykyään saattaa vieläkin ajatus tulla, mutta annan sen mennä saman tien. Merkillistä tässä ilmiössä on se miten kauan aivot muistavat ja miten syvällä tuo alkoholismi istuu. Siellä se olkapäällä nököttää ja muistuttaa olemassaolostaan pikkujutuilla, hyvä niin tavallaan....mutta sen turpa pitää tukkia ajoissa :)