muuta, kuin kirjoitella tänne näitä mun tuntemuksia...millään muulla foorumillahan se ei onnistuis...
Me oltiin toistemme sielunkumppaneita, kyllä sunkin täytyi huomata se, mutta aika ja paikka ja välimatka esti/estää sen, ettei tästä tuu sittenkään yhtään mitään - ainakaan nyt. Tää kaikki on musta tosi ikävää, mutta minkäs teet....
Me oltiin toistemme sielunkumppaneita, kyllä sunkin täytyi huomata se, mutta aika ja paikka ja välimatka esti/estää sen, ettei tästä tuu sittenkään yhtään mitään - ainakaan nyt. Tää kaikki on musta tosi ikävää, mutta minkäs teet....
Vastaukset 17
Vanhimmat
Harmi, mutta ehkä et sittenkään tuntenut tarpeeksi jos aattelet noiden olevan este teidän välille. Jos rakastaa ei sille ole esteitä, ne on vaan tekosyitä kun ei uskalla luottaa onko tunteet oikeasti rakkautta vai vaan ihastumista. Rakkaus laittaa kaiken peliin, ihastuneena tokaisee vain: "mutta minkä teet".
Anteeksi, että kaivan näin vanhan viestin esille.
Anteeksi, että se puhelu karkasi käsistä. Se kamelin selkä...
"Ainakaan nyt"? Ei taida tulla koskaan, se on niin surullista! Enkä pysty unohtamaan sinua, olet aina ajatuksissani. Rakastuin pahemman kerran, se kaikki on syöpyneenä ajatuksiini eikä näytä kuluvan mihinkään. Arpia, jotka eivät parane.
Haluan toivoa että tämä olisi sinun viestisi minulle. Mutta niin kuin alla olevakin totesi, kuten minäkin sinulle aikoinaan, että aikaa löytyy jos sitä haluaa.
Kiitos postipaketista, jonka noihin aikoihin lähetit. Niinpä, tämä on ainoa väylä millä voin sinulle enää viestitellä..
Kaikkea hyvää sinulle, hyvää kesää!
Ja mitä vielä höpötät (anteeks, jos on vakavasta asiasta kyse), tämä ei ole mikään paras väylä vaikka kai täälläkin voi viestitellä, kun tietää, että viestit lukee.
"Puhelu", "postipaketti", mitä v*****, ei kai vaan ... no ei mutta varmuuden välttämiseksi...
... tuleehan se "nyt" varmasti, ei siihen tarvita kuin pienen pieni alku ja yhteys toimii ja voitte selvittää mistä kenkä puristaa ja yrittää parantaa haavoja.
On muuten minuunkin häN jättänyt arpia, mutta pidän niitä parantuneina haavoina ja olen ylpee niistä, enkä haluakaan kuluvan pois, öljyä vaan niin pysyvät kunnossa.
Ja vastaus nimimerkin kysymykseen: joo lopullisesti näin, tähän on päästy ja tästä jatkatte entistäkin vahvempina
All the best to you too ja hyvää kesää!
Kyllä sinä voit ottaa minuun yhteyttä muullakin tavalla jos vaan haluat.
Anna vinkki kuka olet...? Sillä se selviää ;-)
ollaan nähty elokuussa eka kerran.
Ei.. taisi olla heinäkuussa 2009, jos oikein muistan. :)
Eli en voi ottaa yhteyttä ;-)
Kerro vielä missäpäin maata ollaan nähty, pohjoinen, etelä,itä........
Tampere.
Aika laimealta tuo kuulostaa. Ei oikealle sielunkumppanille noin kirjoitella.
mikään ei ole esteenä, jos on oikeasta rakkaudesta kyse, mut minkäs teet jos ei rakkaus riitä. Uskoisin, jos olisitte sielunkumppaneita olisitte yhdessä, etkä täällä kirjoittamassa, pysyisitte yhdessä eikä sitä heluttaisi edes hurrikaani.
Rakkaus ei riitä. Tarvitaan luottamusta. Luottamusta siihen, että toinen auttaa kun surun ja ahdistuksen pilvi tulee. Ilman luottamusta ei voi olla rakkautta. Rakkaus on tekoja, ei puheita
Kyllähän mä huomasin, että taidetaan olla. Siksi se oli niin pelottavaa. Olisin tahtonut tutustua paremmin. Mulla kesti aika kauan päästä alun shokista yli. Tunne oli niin voimakas.
Kun pelko haihtui, taisit olla jo perääntymässä. Vai pelkäsitkö sä mua?
Siis pelkäsit sielunkumppanuutta vai? Mitä pelättävää siinä on?, kaikillehan se olisi hyvä, jos sellaisen tapaa tiellä ja matka jatkuu samaan suuntaan toinen toistaan tökkien.
Pelätä voisi kai seurauksia, mihin se voisi johtaa, esim. tunteiden totaalista kiinnittymistä häneen ja jos suhteen aloittamiseen olisi esteitä niin olishan se ikävää,kurjaa,ahistavaa,kuluttavaa jne..
En vaan yhtään tiedä kenestä kirjoitat, mutta itse vastaavassa tilanteessa päättelin, että hän on etsiskelemässä uutta suhdetta eikä mielenkiintoa riitä ylläpitämään yhteyttä sielunkumppaniin, muuta kuin pakolliset kuviot mutta ne onneksi hyvin. Mä en häntä pelkää ainakaan enempää kuin muitakaan naisia, vaan pidän tosi paljon koko paketista. Suhde toimiskelee kohtalaisesti ihan reilussa hengessä, pikku flirttiä tulee harrastettua ja vastaus on yl. lievä hymy mutta ei muuta.
Mitä hienoa on jatkaa matkaa "toinen toistaan tökkien"?
Miksi noin pilkkaava sanavalinta?
Toinen kappale pilkkaa ja sarkasmia.
Kolmas kappale epävarmuutta kohteesta kenelle kirjoitat, katsos ei näillä ole välttämättä selkeää kohdetta. Voi kirjoittaa myös yleisen ajatuksen...kaikille.
Puistattaa: "pikku flirttiä"? Kenelle? Kaikille oman kullan lisäksi? Vai omalle kullalle?
Miksi taas pilkkaava "lievä hymy"?
=Sä katsot kaikkia alaspäin. Motiivi on pelko. Paljonko vaatii kohdata ihmiset just ja vain sellaisena kuin ne ovat, ilman arvostelua ja pilkkaa?
Sielunkumppaninsa löydettyään; ei haluaisi missään nimessä päästää häntä menemään...Enkä tiedä kannattaisikokaan? Voiko niitä täällä elämässä olla meille jokaiselle useampi?
Oli yksi jonka menetin, ystävä, hän kuoli. Toinen oli aika lähellä, rakas, mutta suhde ei kestänyt...
Ei niitä liikaa ole. Aikuisella iällä ei enää ole helppoa löytää edes kaveria, jolla ajatus kulkisi samaa rataa kuin itsellä.
Niistä elämänsä ihmisistä kun ymmärtäisi pitää kiinni, vaikka välillä on raskasta...