Pahalta haisemisen pelko; bromidrosifobia

Pelko stressi ja kipu lisää aineenvaihdunnan hajua. Tämä tiedetään. Jos pelkäät pahaa hajua käytä hajuvettä jos kerran olet puhdas ei pidä tehdä elämäänsä ongelmalliseksi.

Kyllä tuli pala kurkkuun kun luki tämän. Minulla on tismalleen sama ongelma, mutta itse olen tiedostanut sen vasta noin kaksi vuotta. Itse en mielestäni haise pahalle, mutta varsinkin viime aikoina kun olen viettänyt aikaa ystävien kanssa, ottaa joku aina asian esille "Täällä haisee nyt todella pahalle". Menen aivan lukkoon ja yritän lähteä illanvietosta jollain naurettavalla tekosyyllä.

Olen yrittänyt puhua yhdelle ystävälle asiasta mutta hän vakuuttaa ettei todellakaan ole huomannut mitään hajua, ja lupautui jatkossa kertomaan vaivihkaa kahdenkesken mikäli huomaa jotain.

Kyse ei minunkaan kohdallani ole hienhajusta, vaan ilmeisesti ihan jostain muusta. En voi ymmärtää, sillä pidän todella tarkkaa huolta hygieniastani. Elämäni on muuttunut täydelliseksi sosiaaliseksi painajaiseksi, ja ainoat hetket jolloin voin olla rauhassa on kun olen yksin ja kotona.

Sekavin tuntein voin sanoa että on "mukavaa" löytää joku toinenkin jonka ongelma on aivan täysin 1:1..

Kannattaa yrittää laktoositonta ruokavaliota tiukkaa sellaista ja ottaa tuollaisissa tilanteissa aspiriinipilleri 100 mg, se auttaa psykosomaattisiin oireiluihin, laktoositonta siksi, koska voi olla osittain vain laktoositon ja se ei näy testeissä. Minulle ainakin auttoi. Kahvi pois, siirry teehen. Kofeiini lisää jännitystä, pelkoja, luuloja, stressiä ja masennusta.

Ai onko tälle ongelmalle joku nimikin? Olen luullut, että olen ainoa joka kärsii tästä harhasta. Olen huomannut että kun olen todella jännittynyt, keho erittää stressihormoneita, jolloin hiki haisee erilaiselta kuin normaalisti. Haisemisen pelkoni liittyy vahvasti hikeen. Omalla kohdallani kyse on siis psyykkisestä häiriöstä. Kärsin myös muista psyykkisistä vaivoista kuten paniikkihäiriöstä, masentuneisuudesta, neuroottisuudesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta jne. Ongelmat syvenivät jossain vaiheessa jopa niin pahoiksi, että yritin itsemurhaa.

(Seuraava teksti on kirjoitettu puhtaasti oman kokemuksen kautta!)

Nykyään oireet ovat huomattavasti lievempiä ja voin jokasuhteessa paremmin. Avain tähän on ollut 1) terapia, 2) lääkitys, 3) liikunta ja 4) terveellinen ruokavalio.

1) Terapia on paljon tehokkaampaa kuin asioiden itsekseen vatvominen. Terapiaa pidetään suomalaisessa yhteiskunnassa kirosanana, mutta se on oikeasti todella vapauttavaa. Siellä oppii paitsi lisää itsestään, myös hyväksymään itsensä paremmin. Sitä oppii myös tiedostamaan oman mielen vinoutumia. Ehdottoman tärkeää on kuitenkin etsiä terapeutti, jonka kanssa synkkaa. Sitä on vaikea puhua henkilön kanssa, josta ei pidä ;).

2) Jos koet tarvitsevasi jonkinlaista psyykkistä lääkitystä joka voi helpottaa oloasi, niin hommaa sellainen. Monesti terveyskeskuslääkärit ovat tiedostamattomia, eivätkä tunne psyykelääkkeitä ja siksi pelkäävät niitä. Paras henkilö määräämään psyykelääkkeitä on psykiatri.

3) Liikunnalla on psyyken hyvinvointiin melkein yhtä suuri vaikutus kuin lääkkeilläkin (Liikunnalla ei kuitenkaan voi korvata lääkehoitoa!). Liikunta saa hyvänolon hormonit liikkeelle. Liikunta myös vähentää hienhajua; Lenkkipolulla ei siis kannata pelätä hikoilua.

4) Terveellinen ruokavalio. Kun keho saa monipuolisesti tarvitsemiaan ravintoaineita, sillä on suora vaikutus psyyken hyvinvointiin.

Tie "parantumiseen" on vielä pitkä, mutta nykyään jopa nautin vähän elämästäni. En olisi ikinä uskonut, mutta opiskelen nykyään palvelualan ammattiin. On ihana tuntea, että ongelmiani hoidetaan ja en ole yksin tällä tiellä. Ongelmien kohtaaminen ei aina ole herkkua ja joudun kohtamaan paljon ahdistavia ajatuksia, omat sisäiset mörköni. Joskus tuntuu että olisi vain helpompi paeta ongelmia, mutta se ei ole tie parempaan elämään. Olen saanut vähitellen enemmän voimia ja oppinut jopa vähän tykkäämään itsestäni. Päiviä on aina erilaisia, mutta jotenkin minusta tuntuu, etten haise enää ihan niin pahalle.

Itse olen havahtunut kärsiväni kahdesta fobiasta, joka kiteytyy tähän pahalta haisemiseen.

Minulla oli lapsena herkkä virtsarakko, joka ei tyhjentynyt koskaan kunnolla. Epäilen, ettei se vieläkään tyhjene normaalisti, mutta lääkärit eivät ole löytänteet minusta mitään vikaa. Tämä sitten auttamatta johti siihen, että minusta tuli todella ujo julkisissa käymisen suhteen. Joka ikinen kerta julkisessa vessa menee paljon pidempään, enkä silti saa hommaa hoidettua kunnolla. Nykyään tämä hankaloittaa jo työelämääni niin paljon, että en oiken pysty olemaan.

Minusta tuntuu, että haisen koko ajan urealle, ja että yksikin tippa on liikaa housuissa. Minua on koko ikäni kiustattu tästä asiasta. Se on selvästi jättänyt pysyvät arvet minuun, enkä kekski mitään ulospääsyä.

Pelkään siis virtsaamista julkisissa vessoissa, pelkään sen jälkeen haisevani pahelle. Nämä yhdessä tekevät elämästni aikamoista tuskaa. Dödöä menee järkyttäviä määriä, kun koitan peittää tätä hajua, josta en ole edes varma. Koskaan en ole omaa virtsaani vaatteissa haistanut, en edes silloin lapsena. Muiden virtsan haistan ihan normaalisti esim. vessoissa jne.

Minulla... esim. jos joku sanoo minulla olevan ominaistuoksun, oletan sen automaattisesta olevan paha. Lisäksi, jos istun jonkun vieressä, tuntuu että ihmiset menevät kauemmaksi.

Minulla on myös melko vähän ystäviä.. kerran joku nettikeskustelussa kysyi, oletko varma etei se johdu ominaishajustasi... tämän jälkeen herkistyin asialle vielä lisää :/

Nimimerkki Haisulikemikaali : n tekstit ovat suoraan kuin itse kirjoittamiani. Juuri samaa ongelmaa (ja ongelmia) poden ja juuri tuota hienhajua.... Melkeinpä hihkuin onnesta, kun en ole yksin tämän ongelman kanssa vaan ymmärsin tekstisi läpikuultaan. :)

Itse olen siis vasta peruskoulussa mutta lukioon siirtyminen pelottaa paljon... Psykologi ja hypnoterapeutti ovat kyllä auttaneet asiaan, mutta tuntuu että tämä on ikuinen helvetti, eikä tästä mihinkään eroon pääse. Koulussa oppiminen on vaikeaa tunnilla, koska jännitän tätä asiaa koko ajan. Ellen jännitä niin suuresti, niin tästä muodostuu sitten pakko-oire ja on pakko hikoilla kaikki ahdistus pois.

Ärsyttää ja ahdistaa se kun ihmiset luulevat etten käy pesulla enkä käytä dödöä. Käytän käytän mutta en uskalla ihan jokaiselle vastaantulijalle kertoa, että minulla on tälläinen ongelma!

Minulla on ihan samanlaisia oireita. Toivon, että joku nyt voisi vahvistaa tai kertoa epäilyksiäni mutta mistä rykiminen, köhiminen ja yksiminen johtuu?

Noin puoli vuotta sitten sain jostain vedenpitävästä käsityksestä ajatuksen, että haisen pahalle. Nyt se on edennyt siihen asti, että vihdoin tiedän ettei siitä ole epäilystäkään. Vai onko?
Minulla ihmiset ei pitele nenäänsä sen kummemmin tai kukaan ei huomauttele, enkä ikinä ole saanut vahvistusta, mutta ihmiset köhivät, yskivät ja ennen kaikkea rykivät läheisyydessäni.

Huolehdin hyvin hygieniastani, käytän antiperspirantteja, puhtaita vaatteita yms. Olen kokeillut vaihtaa jokaisen hygienia tuotteeni, lopettanut hajusteiden käytön ja tehnyt kaikkeni muttei muutosta.
Rupesin juomaan vettä litran päivässä, ei muutosta.

Ette te rakkaat haise miltään! Jos joku sanoo että ette haise niin silloin te ette haise, uskokaa siihen! Mulla on itseasiassa samaa pelkoa, mutta en haista itse mitään ja kaikki läheiset on sanoneet etten haise niin olen alkanut uskoa siihen. Kysykää joltain luotettavalta ihmiseltä asiasta ja luottakaa siihen mitä se sanoo! Minua on kiusattu joskus hajusta ja silloin saatoin tuoksahtaa oikeasti ja siitä jäi kammo sitten, joka on nyt onneksi lievittymässä. Vielä silti pelottaa että jos joku esim niiskuttaa, että se johtuu minusta mutta tiedän kuitenkin ettei se johdu! Koska en haise miltään, jos en edes itse sitä haista! Ette tekään haise!