Kun merenrannalla kävelen mä, kantautuu korviini mun aaltojen suloinen ääni.
Mielessäni itseni näen ennen ihmisiä, kävelemässä merenrannalla.
onnellisempana itseni näen siellä kuin koskaan ennen. Ympärillä linnut ne kanssani kulkee, aurinko lämmin se ihoani mun hyväilee, rauha vain vallitsee.
Pilviin katson mä, kuin luojan näköisen kuvan muodostaneet pilvet ovat.
Todellisuuteen kun palasin mä, ympärilläni näin mä kaaosta pelkkää vaan.
Silloin ajattelin mä, että olisinpa elänyt aikaan silloin, missä ei kaaosta sekä rikollisuutta tunnettu ei.
Synnyin mä tähän keskelle kaaoksen keskipistettä. Muuttoa harkittu muualle kyllä. Toivo mahdollinen toteen kyllä käy.
Kyllä kaaos tää katoaa, silloin myöhäistä onko jo.
Ken hengissä ehkä joku silloin vielä on.
Mielessäni itseni näen ennen ihmisiä, kävelemässä merenrannalla.
onnellisempana itseni näen siellä kuin koskaan ennen. Ympärillä linnut ne kanssani kulkee, aurinko lämmin se ihoani mun hyväilee, rauha vain vallitsee.
Pilviin katson mä, kuin luojan näköisen kuvan muodostaneet pilvet ovat.
Todellisuuteen kun palasin mä, ympärilläni näin mä kaaosta pelkkää vaan.
Silloin ajattelin mä, että olisinpa elänyt aikaan silloin, missä ei kaaosta sekä rikollisuutta tunnettu ei.
Synnyin mä tähän keskelle kaaoksen keskipistettä. Muuttoa harkittu muualle kyllä. Toivo mahdollinen toteen kyllä käy.
Kyllä kaaos tää katoaa, silloin myöhäistä onko jo.
Ken hengissä ehkä joku silloin vielä on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi niin toivoton tunnelma. Kaaos muuttuu jarjestykseksi, kaikki muuttuu toisekseen. Niin se vaan on.
aika hyvä runo :)
kaunista tekstiä!
oon samaa mieltä, ett olisin halunnu elää ennen ihmisiä. pelkkää sotaa tää maailma on.
Kävin eilen merenrannalla :)