Iski voimakas alakulo, masennus ja väsymys. Kesän tulokaan ei lohduta. Ei ole syytä elää ei mitään odotettavaa paitsi töiden loppuminen sitten joskus.
Jatkuva väsymys ja halu kaivautua peiton alle. Masislääke ei auta.
Töistä tullessakin näen aina tyytyväisiä nuoria äitejä vaunuineen ja naisia poikaystävineen. Itse saan/joudun huolehtimaan kaikista asioista itse. Töissäkin akat jaksaa valittaa ja paasata turhista. Täytyykö kaikki epäkohdat tuoda julki ja toistaa päivästä toiseen.
Jatkuva väsymys ja halu kaivautua peiton alle. Masislääke ei auta.
Töistä tullessakin näen aina tyytyväisiä nuoria äitejä vaunuineen ja naisia poikaystävineen. Itse saan/joudun huolehtimaan kaikista asioista itse. Töissäkin akat jaksaa valittaa ja paasata turhista. Täytyykö kaikki epäkohdat tuoda julki ja toistaa päivästä toiseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä sä vielä sellaseen elämäntilanteeseen pääset, jossa et ajattele noin.
Jos tuntuu silt että et ikinä enää voi olla onnelline eikä siihen oo mitään syytä, niin oot vääräs. Vaik et osaa kuvitella onnellista elämää nii sitä silti on aina ja kaikkialla. Masentuneelle onnellisen*elämän selittäminen olis yhtä vaikeeta kuin humalatilan selittäminen sellaselle joka ei oo koskaan sitä kokenut. Vaikka kuinka selittäs onnellisuutta nii sitä masentunut ei pysty ymmärtämää, mut se on silti saavutettavis.
Kun itse olin masentunu ni mielestäni kukaan ei pystyny ymmärtämää mun pahaa oloa, eikä pystynykkään. Masentunut ei osaa kuvitella aitoa onnellisuutta, eikä onnellinen osaa kuvitella kuin masentunut.