Sektio vs. Alatiesynnytys

Laura_11

Hei, minulla alkaa olla ratkaisun hetket käsillä. Sain esikoiseni 8 vuotta sitten ja synnytys oli vaikea. Repesin pahasti ja sain veren siirron. Kokemus jäi äärimmäisen ahdistavana mieleen. Menin 19 vuotiaana synnyttämään sillä ajatuksella, että tämä on luonnon järkkäämä naisen suurin tehtävä ja selviydyn siitä. Oikeasti pelkäsin kuolemaa ensimmäisen kerran elämässäni. Ensimmäisen synnytyksen yhteydessä todettiin ahdas lantio ja kätilö kirjasi papereihin, että lantio tilavuus suhteessa seuraavien lasten painoarvioon on aina määriteltävä ennen synnytystavan valintaa.

Olen käynyt nyt tämän toisen raskauteni aikana pari kertaa sypellä ja synnytystapakeskusteluissa. Koska haluavat varmistaa mahdollisimman oikean painoarvion minulla on viimeinen ratkaiseva kuvaus kuukauden kuluttua, jolloin raskaus viikkoja on 37. He ovat korostaaneet että päätös on minun, mutta jos vauva näyttää painavan yli 3,5 kiloa he suosittelevat sektiota. En yhtään tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Ensimmäinen synnytykseni oli elämäni hirvein kokemus, mutta siitä huolimatta sektiosta toipuminen mietityttää.

Olisiko ihmisiä, joilla olisi kokemusta sekä sektiosta että alatiesynnytyksestä?

9

887

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • laurastiina,l.

      Heippa.

      Synnytin ekan lapseni ns.tavallisesti, käynnistyksellä tosin. Se meni kohtuullisen hyvin.
      Toinen lapseni leikattiin keisarinleikkauksella,terveydellisistä syistä.Pari päivää oli kipeä olo, mutta ei se nyt niin paha homma ollut.

      Jos todella on pelkoa, että mahtuuko tulemaan ja voit kuitenkin joutua hätäsektioon, niin suosittelisin leikkausta. Mukavahan se on tietää etukäteen päivä ja henkisesti valmistautua asiaan, ainakin jos vaihtoehtona hätäsektio.

      Ja varmasti pahasti repeäminen ja kaamea kokemus tuosta ekasta synnytyksestä olivat pahemmat, kuin keisarinleikkauksesta toipuminen. Toki siinäkin on riskinsä, mutta näin minä ajattelisin.

      Onnea sinulle!!!

    • ........

      Esikoinen syntyi sektiolla perätilan vuoksi rv 39 4. Leikkaus meni mielestäni hyvin ja toipuminen oli helpompaa, kuin olin kuvitellut. Särkylääkkeitä söin sairaalassaoloajan (4pv) ja kotona seuraavan viikon varmuuden vuoksi. Olisin kotona kyllä jo pärjännyt ilmankin.
      Vauva nukkui ekat 2 yötä hoitajien huoneessa, sängyssä kääntyminen ja sieltä nouseminen oli aika kivuliasta, mutta kun liikkeelle ekan päivän jälkeen lähdin, ei rauhallisesti liikkuessa mitään kipuja ollut. Ekana päivänä tosin jälkisupistuksien tullessa meinasi taju lähteä, kun haavaan sattui. Ihoon ei sattunut lainkaan, vaan nimenomaan alavatsaan sisälle.

      Parin vkon ajan sängyssä kääntyminen ja nouseminen tosiaan oli inhottavan tuntuista, mutta muuten liikkuminen tai vauvan kantaminen ei ollut hankalaa. Yskiessä ja varsinkin aivastaessa vatsaan sattui jonkin verran.
      Kahden viikon päästä leikkauksesta kävin jo yksin kaupassa ja kasseja varoen kannoin, vaikka suositus onkin 6 vkoa kantokieltoa (paitsi vauva).

      Haava tosiaan parani hyvin ja siististi. Kerran pvssä suihkutin ja kuivasin huolella. Tikit poistettiin viikon päästä kun terveydenhoitaja tuli kotikäynnille.

      Noin kolmen vkon päästä ei leikkauskohtaa enää särkenyt, ellei sitä painanut. Aivastaessa sitä vihlaisi vielä kolmen kuukauden päästä, kun lihakset äkkiä jännittyivät. Haavan kohdalta iho on osin vieläkin tunnoton, mutta eipä tuo ole haitannut lainkaan.

      Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen sektiopäätökseen. Lapsi oli 10 pisteen vauva ja itse toivuin hienosti.

      Toinen syntyi käynnistettynä alateitse. Olihan se hurja kokemus, mutta kaipa sekin meni hyvin. Synnytys kesti 8 tuntia ja ponnistus 6 minuuttia. Epiduraali auttoi hienosti loppuun asti.

      Joutuivat leikkaamaan episiotomian (8 tikkiä) ja pari pientä nirhaumaa tuli. Vauva syntyi käsi poskella ja napanuora kaulan ympäri, mutta voi kuitenkin hyvin heti. Viikko myöhemmin tosin havaittiin solisluun murtuma, joka oli jo parantumassa. Johtui ilmeisesti siitä kädestä poskella ulostullessa, muttei näyttänyt vauvaa haittaavan millään tavoin.

      Sairaalassa olimme 3 pv. Tein se virheen, että olin paljon jalkeilla ja istuin ja epparikohta sen takia turposi ja aristi melko lailla. Kuitenkaan vessakäyntien kanssa ei mtn ongelmaan esim ollut. Kahden vkon jälkeen episiotomiakohtaa ei enää tuntenut, paitsi jos sitä painoi. Särkylääkkeitä en syönyt kuin pari kertaa sairaalassa.

      Kaikista hankalinta oli alatiesynnytyksen jälkeen pitää alapää kuivana ja raikkaana, jotta haava paranisi. Jälkivuoto tosiaan haittasi sitä aikalailla. Tätä ongelmaa ei sektion jälkeen ollut. Siteet hiostivat ja hankasivat ja osuivat tikkeihin inhottavasti.

      Sektiosta on nyt 3,5 vuotta ja alatiesynnytyksestä vuosi. En nyt osaa sanoa, kumpi oli helpompi tai parempi kokemus. Ehkä sektio siinä mielessä, että vauvalle eikä minullekaan tullut mitään vaurioita siinä.
      Jos epparia ei olisi tarvinut leikata, olisi alatiesynnytys ollut ehkä parempi siinä mielessä, että toipuminen olisi ollut nopeampaa ja kivuttomampaa. Jos alatiesynnytys olisi ollut yhtään vaikeampi tai pidempikestoinen, olisi sektio taatusti selkeästi helpompi ja parempi kokemus.
      Alatiesynnytyksestä vielä muistoksi jäi emättimen laskeumat, jotka hankaloittavat osaltaan nykyistä oloani. Ja vieläkin esim menkkojen aikana (vuosin mennyt), emättimen suulla tuntuu melkoista vihlontaa ja kiristyksen tunnetta.

      Minut magneettikuvattiin pyynnöstäni ennen tokaa synnytystä, koska suvussani on ahdasta lantiota. Kuvaus tehtiin rv 39.

      Suosittelen sinulle sektiota, jolla voidaan välttää edellisen synnytyksen ongelmien toistuminen. Ja pahoista repeämisistä aiheutuvat arvet voivat revetä pahemmin uudestaan. Ja vauvallekin se on tässä tapauksessa luultavasti turvallisempi vaihtoehto. Ultrankaan painoarviot eivät aina pidä paikkaansa. Molemmat lapseni olivat puoli kiloa painavempia, kuin mitä ultralla oli mitattu.

      Suunniteltu sektio on kuitenkin aina turvallisempi, kuin kiireellinen tai hätäsektio.

      Tulipas pitkä sepustus =)

    • Tällainen tapaus

      Hei!
      Itse synnytin esikoiseni noin 1kk sitten. Normaalisti alakautta jakkaralla. Minulla on myös ahdas lantio ja kävin aika monta kertaa painoarviossa. Synnytys meni hyvin ja salissa ommeltiin pari 2 asteen repeämää. Tyttö painoi 3210g.
      Parin tunnin päästä pääsin salista osastolle. Osastolla aloin sitten pikkuhiljaa tulla koko ajan kipeämmäksi. Hoitajan kanssa käytiin vessassa ja vessareissun jälkeen aloinkin yhtäkkiä vuotamaan valtavasti. Osastolla lääkäri kävi katsomassa ja siitä matkasinkin seuraavaksi leikkuriin. Minulla oli synnytyksessä tullut piilevä onkalorepeämä, joka ei näy ulospäin vaan kun repeämä alkaa vuotamaan limakalvin alle niin se auheuttaa kipua ja kuroo hiljalleen limakalvon rikki, joka sitten alkaa vuotamaan ulkoisesti. (joskus onkalorepeämä tietenkin näkyy heti kun limakalvon alle vuotava veri turvottaa limakalvon selkeästi...näin ei minun kohdallani käynyt, vaan veri vuoti aluksi jonnekkin ns näkymättömälle paikalle) Leikkurissa sitten laiteltiin vielä jokunen tikki emättimeen ja pääsin osastolle. Vuosin vajaa 2 litraa yhteensä joten sain pari pussia punasoluja. Pari päivää vointi oli heikko ja väsynyt sekä tarvitsin paljon apua vauvan hoidossa, mutta kuntouduin niin omasta kuin hoitajienkin mielestä todella nopeaa. 5 päivää osastolla ja pääsin kotiin.
      Synnytyskivusta ja supistuskivusta en muista mitään, koska olin repeämän takia osastolla paljon paljon kipeämpi.

      Vaikka omalla kohdallani synnytyksen jälkeen tuli tällainen ikävä jälkikomplikaatio, niin en kuitenkaan haluaisi seuraavaa lastani saattaa maalilmaan sektiolla. Itse pelkään sektiota paljon enemmän kuin repeämiä tjs. (tietenkin jos lapsen kohdalla sektio on turvallisempi tapa saattaa lapsi maailmaan jostakin syystä niin lapsen turvallisuus on ensimmäisenä) Minun kohdallani sattui vain tällainen ikävä komplikaatio, mutta minua hoidettiin hyvin ja synnytysketrtomus käytiin niin hoitajan kuin lääkärinkin kanssa läpi. Pelkoja ei jäänyt minkäänlaisia tai muutenkaan huonoja kokemuksia.

      Itse tietenkin teet päätöksesi, siitä sinua ei kukaan saa tuomita ja toki lapsen koko täytyy synnytyksessä ottaa huomioon. Mutta halusin omalta kohdaltani kertoa, vaikka synnytys ei aina menisikään ongelmitta niin siitä selvitään ja nyt reilun kuukauden päästä itse porskutan eteenpäin todella hyvä vointisena ja kokemusta rikkaampana...

    • Laura_11

      Hei,

      Kiitos tosi mukavista vastauksista. Itse olen päätöksen kanssa seilannut edes takaisin. Valitsisin ilman muuta sektion, mutta toipuminen keskellä kesää siitä (haavanhoito, kivut tms.) mietityttävät. Vaikka alatiesynnytkseni oli tosi vaikea toivuin siitä kuitenkin todella nopeasti eikä fyysisiä vammoja jäänyt ollenkaan. Luulen, että luotan hoitohenkilökuntaan. Menen sinne viimeiseen arvioon ja jos heidän arvionsa mukaan lapsi on isohko tulemaan alateitse niin päädyn sektioon. Jotenkin se tuntuu vaan niin inhottavalta. Vihaan muutenkin kaikkia neuloja tms. ja kaikenmaailman katetrit ja muut kuullostaa ihan kammottavalta. Ja se että maha on auki kun olen hereillä. Yök. Olen pyörtynyt jopa luomen poistossa kerran kun mua ällötti niin paljon se ajatus siitä mitä tehdään vaikken tietenkään tuntenut mitään. Tuntuu, että sektiosta on ihmisillä todella erilaisia kokemuksia. Jotenkin on kovasti eroa siinä kuinka nopeasti on pystynyt elämään ns. normaalia elämää. Mutta niin kai se on alatiesynnytyksen kanssa myös. Mietityttää myös käytännön asiat. Meillä on uusioperhe, jossa on 4 lasta (vauvan jälkeen 5) sektiossa on pidempi sairaalassaoloaika sekä toipumisaika. Jotenkin haluaisi olla heti touhussa kun pääsee kotiin. En olisi uskonut että päättäminen on näin vaikeaa.

      • ..........

        Kyllähän kesäkuumalla alapään puhtaana pitäminen on huomattavasti hankalampaa kuin vatsan haavan...
        Katetrin laittoa ei tarvitse pelätä, se laitetaan puudutteiden jälkeen, etkä tunne mitään. Se spinaali nyt on inhottavan tuntuinen, mutta kyllä se alatiesynnytyksessä käytettävä epiduraalineula on isompi ja mielestäni epiduraalin laitto sattui paljon enemmän kuin spinaalin (sektiossa). Tippa toki laitetaan käteen, mutta niiinhän se laitetaan useimmiten alatiesynnytyksessäkin.

        Omassa sektiossani en nähnyt mitään, joten mahan auki oleminen ei haitannut. Hauskan tuntuista se oli, kun jotain liikettä tuntui välillä, mutta ei kuitenkaan tuntunut..
        Missään vaiheessa ei sattunut.

        Jos sinulla on todettu ahtaammansortin lantio ja vielä pahat repeämät taustalla, itse haluaisin ehdottomasti sektion, ellei vauva sitten selkeästi olisi alle 3-kiloinen. Päänympärys ja hartiat ratkaisevat enemmän kuin paino. Myös pahojen repeämien jälkeen usein lisärepeämät ovat pahemmanlaisia ja niiden korjaaminen ja niistä toipuminenkin on ihan omaa luokkaansa.

        Jos sektio menee normaalisti, ei ole mitään tarvetta viipyä sairaalassa yhtään sen kauempaa kuin normaalistikaan. Kolmessa päivässä useimmat lähtevät kotiin.


    • tällainen mielipide.

      Minulle tehty sekä sektio, sekä olen synnyttänyt alakautta. Jos nyt saisin näiden kokemusten jälkeen valita valitsisin ehdottomasti sektion. Itsekkin olin neulakammoinen ym ym. pelkäsin myös tuota katetrin laittoa, mutta siinä ei ollutkaan mitään ihmeellistä tai kivuliasta. Haava parani yllättävän nopeasti ja kipuja ei ollut hirveästi. Alatiesynnytyksen jälkeen itkin kuukauden ajan käydessäni vessassa. minulle myös jäi ikävät emättimen laskeumat muistoksi alatiesynnytyksestä.

    • onnea matkaan

      En ole synnyttänyt alakautta, mutta suunniteltu sektio on takana. Ja sinuna (antamiesi tietojen perusteella) todennäköisesti valitsisin sektion. Rauhallisessa tilanteessa tehty suunniteltu sektio on sekä äidille että vauvalle turvallinen, tosin kun hätäsektio. Itse toivuin leikkauksesta hämmästyttävän nopeasti.

    • Kirsikka::.

      Itse molemmat kokeneena valitsisin sektion. Alatiesynnytyksestä toipui toki hieman nopeammin ,mutta kivut oli sitä luokkaa, että en synnyttäs enää koskaan alateitse.

    • vieno1977

      minäkin olen kokenut kummatkin synnytystavat, ja jos vielä olen joskus raskaana, niin tulen ehdottomasti vaatimaan sektion. Oli se vaan niin paljon kivuttomampi ja nopeampi synnytystapa, ja mikä tärkeintä, synnytyksestä toipuminen oli huomattavasti nopeampaa.

      Se on kyllä totta, että katetrinlaitto sattuu. Minullle yritettiin laittaa se ennen spinaalia, mutta se ei onnistunut kovan kivun takia. Spinaalin laiton jälkeen katetri laitettiin hetkessä paikoilleen. ihmettelen vaan sitä, että miksi se pitää laittaa aina ennen puudutusta, siis miksi turhaan aiheuttaa odottavalle äidille lisää kipua/epämukavuutta, kun katetrin voi laittaa aivan hyvin puudutuksen jälkeenkin.... =( Katetrointi on kuitenkin niin nopeaa että puudutusaika ei veny sen takia mitenkään suureksi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4178
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      264
      3408
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1777
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1634
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1413
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      919
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      853
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      817
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      780
    Aihe