toisen puolesta. Minä en vihaa narsistista exääni. Minä säälin häntä. Hänen narsisminsa ei ollut sellaista vihaa aiheuttavaa, vaan kovin lapsenomaista. Toki hän sai raivokohtauksia, yritti manipuloida, käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mutta päällimmäisenä jäi tunne, että hän oli kovin viaton. Nimenomaan kuin uhmaikäinen, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Kun asetti rajoja, homma toimi.
Minusta tuntuu, että minäkin petin hänet kuten kaikki hänen elämänsä ihmiset, etenkin hänen vanhemmat ja ne entiset naisystävät. Eivät hekään jaksaneet olla tämän ihmisen kanssa. Hekin jossakin vaiheessa asettivat itsensä etusijalle, kuten jokaikinen on narsistin elämässä tehnyt. Mutta pelastettava on kuitenkin yksi sielu. Eli minun: se, joka pelastettavissa oli.
Itse en koe olevani uhri. Minulla on kaikki mahdollisuudet kehittyä ihmisenä. Minut imettiin kuiviin, totta. Mutta annoin sen tapahtua. Ja nyt olen taas täyttymässä. Minulla on siihen mahdollisuus, toisin kuin narsistilla. Muistan kun aloimme olemaan narsistin kanssa, niin hänet täytti ikään kuin toivo. Että kenties tämä ihminen kykenisi täyttämään sen rikkoutuneen aukon, mutta pikku hiljaa hän huomasi, että minäkään en siihen kykene ja narsistiset piirteet tunkeutuivat yhä enemmän näkyviin. Se aukko olisi pitänyt täyttää vuosikymmeniä sitten.
Jostain syystä tuntui kun olisi ollut lapsen kanssa. Puhe oli joskus lapsellista, hän piti naamiointileikeistä, elämä oli kaaosmaista. Kiukutteleva, uhmaikäinen lapsi, se hän oli.
Minusta tuntuu, että minäkin petin hänet kuten kaikki hänen elämänsä ihmiset, etenkin hänen vanhemmat ja ne entiset naisystävät. Eivät hekään jaksaneet olla tämän ihmisen kanssa. Hekin jossakin vaiheessa asettivat itsensä etusijalle, kuten jokaikinen on narsistin elämässä tehnyt. Mutta pelastettava on kuitenkin yksi sielu. Eli minun: se, joka pelastettavissa oli.
Itse en koe olevani uhri. Minulla on kaikki mahdollisuudet kehittyä ihmisenä. Minut imettiin kuiviin, totta. Mutta annoin sen tapahtua. Ja nyt olen taas täyttymässä. Minulla on siihen mahdollisuus, toisin kuin narsistilla. Muistan kun aloimme olemaan narsistin kanssa, niin hänet täytti ikään kuin toivo. Että kenties tämä ihminen kykenisi täyttämään sen rikkoutuneen aukon, mutta pikku hiljaa hän huomasi, että minäkään en siihen kykene ja narsistiset piirteet tunkeutuivat yhä enemmän näkyviin. Se aukko olisi pitänyt täyttää vuosikymmeniä sitten.
Jostain syystä tuntui kun olisi ollut lapsen kanssa. Puhe oli joskus lapsellista, hän piti naamiointileikeistä, elämä oli kaaosmaista. Kiukutteleva, uhmaikäinen lapsi, se hän oli.
Vastaukset 9
Vanhimmat
;(
"Muistan kun aloimme olemaan narsistin kanssa, niin hänet täytti ikään kuin toivo. Että kenties tämä ihminen kykenisi täyttämään sen rikkoutuneen aukon, mutta pikku hiljaa hän huomasi, että minäkään en siihen kykene ja narsistiset piirteet tunkeutuivat yhä enemmän näkyviin. "
Olet oivaltanut jotain tosi suurta ja kirjoitit kauniisti. Ja luulen, että tuo oivallus antaa voimia selviämään ja jatkamaan.
Hyvä teksti...Sama tunne eksästä.
Toivon sille vilpittömästi kaikkea hyvää...Vaikka pahoin pelkään, että hänellä on edessään pitkä, yksinäinen ja ankea elämä...Toivottavasti annoin hänelle vähän miettimisen aihetta, vaikka epäilen.
Se reppana kysyi kerran. " Mistä sä saat iloa elämääs? " "Onko sulla koskaan sellaista tyhjää oloa..? " ;(
Toinen kysymys: " Miten saa onnellisen parisuhteen...Sellaisen joka kestää monta vuotta? "
Äijä kaipasi pysyvyyttä, "kotia", mutta on siihen täysin kykenemätön...
Olet itse käsittääkseni kertonut olevasi narsisti mutta oliko kumppanisi, jos oli vaan jotenkin muuten onneton ja jollain muulla tapaa tunne-elämältään häriintynyt?
Kyllä koira koiran tuntee. ;)
Voin vakuuttaa, että eksä oli narsku sieltä pahimmasta päästä...Kriminaaliluonne lapsesta saakka. En viitsi kertoa yksityiskohtia.
Muutaman kerran avautui, kun päästiin "samalle taajuudelle"...Mikä oli harvinaista.
Totesi myös kerran, että hän tuntee, että hänellä on oikeus tehdä, mitä hän tekee...
Eikä hän muuta tehnytkään, kuin keksittyi aiheuttamaan muille ihmisille mahdollisimman paljon harmia, ihan vain huvin, tai koston vuoksi. Siis kirjaimellisesti tämä oli päivittäistä, jatkuvaa. Hän jatkuvasti keskittyi vain muiden ihmisten virheisiin, jokaisen tuntemattomankin joka vastaan käveli...Suunnitteli mitä ilkeää tekisi seuraavaksi yms...Se oli hänelle ainoa keino, olla onnellinen. Hauskanpito muiden kustannuksella.
Tuosta tuli kyllä mieleen, että oletko varma että kumppanisi edes oli narsistisesti persoonallisuushäiriöinen? Jotain häikkää ja pahastikin tunne-elämässä mutta jotenkin kuvauksesi ei sovi juuri tuohon persoonallisuushäiriöön.
Antisosiaalinen NPH lienee tarkempi...
Nykyinen epäsosiaalinen siis...'Antisosiaalinen' kuulostaa silti selvemmältä.