Laitoin tuonne nettideittisivustolle kysymyksen, mitä mieltä ollaan, onko 60 ikäisellä naisella enää mitään mahdollisuuksia löytää ystävä treffipalstan kautta.
Sain aika hauskan vastauksen, siis suoraan kysymykseen suora vastaus: ei ole mahdollisuuksia. Jotenkin näin se meni. Kuulemma 40-vuotiaat ovat ongelmajätettä ja 60-vuotiaat ihan muumioita. Eli ei ole toivonhäivääkään!
En osannut pahastua vaan minua nauratti suunnattomasti. Siinäpä tuli suora ja rehellinen vastaus ja mielipide.
Onko täällä mielipiteitä asiasta? Jaksaako ketään kiinnostaa moinen juttu?
Sain aika hauskan vastauksen, siis suoraan kysymykseen suora vastaus: ei ole mahdollisuuksia. Jotenkin näin se meni. Kuulemma 40-vuotiaat ovat ongelmajätettä ja 60-vuotiaat ihan muumioita. Eli ei ole toivonhäivääkään!
En osannut pahastua vaan minua nauratti suunnattomasti. Siinäpä tuli suora ja rehellinen vastaus ja mielipide.
Onko täällä mielipiteitä asiasta? Jaksaako ketään kiinnostaa moinen juttu?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mikset testaa mahdollisuuksiasi live-elämässä?
(Tapasihan Ruotsin miljonääri-Päivikin miehensä lenkkilpolulla).
Olen miettinyt, onko se miljonääri-Päivi suomalaissyntyinen?
Vielä tuohon alkuperäiseen, en tykkää käydä kapakoissa ja vaikea on löytää miesystävää oikein mistään muualtakaan. En ole ollenkaan epätoivoinen vaan kunhan nyt aikani kuluksi väsään kaikenlaista. Hyvä olla ihan näinkin, huoletonna itsekseen.
Lenkkipolulta tuskin häntä löydän, vaikka lenkkeilenkin:)).
On ollut vain joku nuorempi vastaaja, kumma jos ikäisemme pitäisi muumioina, - siinähän he vain asettaisivat itsensäkin samaan muumiokategoriaan :)
Jos joutuisin ihan oikeesti tuollaista pohtimaan enpä kyllä ravintolaan menisi itekkään.
Mut kaikenlaisiin tapahtumiin mitä kaupingista löytyy, selaamalla vaikka netistä tarjolla olevaa. Se lähteminen yksin on siinä se suurin kynnys, näin minulle on kertoiltu.
Kaikki ei ole rohkeita yksin meneviä, pitää tutustua johkin naisystävään ja mennä yhdessä. Seuraa paikkakuntasi tarjontaa ja mene mukaan.
Lue kirjoituspalstoja joissa haetaan seuraa, tutustele rauhassa..että huomaat onnenonkijat! Tsemppiä sinulle!
Niin kauan kuin henki pihisee, niin kauan on toivoa.
Vanhainkodissakin kuulemma syntyy uusia pareja, miksei sitten muuallakin.
Netti, harrastukset ja julkiset paikat...kaikki kelpaa suhdetoiminnassa, mutta halua ja aktiivisuutta pitee olla mikäli aikoo päästä flirttiä pitemmälle.
Mikä ettei.. 6-kymppiseltä on jo pahin juoksuaika mennyt ja silloin on aika AIKUISELLE rakkaudelle, kun sen oikean kohtaa.
Killin kellit, ja kaikkea kanssa.
Sielujen sympatia ei ikävuosia laske. Kun vain laskee itsensä uskaltamaan.
Tekosyitä voi aina keksiä.
Tunnen monta zombia, 20-vuotiasta, ja tosi virkeitä yli 9-kymppisiä.
.
Mielenkiintoinen kysymys jos nyt joutuis tai pääsis ,ihan miten vaan tohon jamaan.
Aloin oikein miettimään mistä itte hakis seuraa meniskö kirjastoon ?tuskimpa vaikka tykkäänkin fiksuista naisista.
menisinkö konsertteihin ?ehkä
Meniskö lenkille ?sitä ainakin
Entäs netti ?no sinne ainakin siin on vaan se paha puoli et kirjotus on kauniinpaa ku ulkonäkö.ja kaveri vois pettyä kun kohrataan.
Ehkä sitä vois olla kaikis ihan sillai pikkasen ja kokeilla onneaan .
Mä kyl uskon et kyl näinkin vanhat voi viel tykästyy toisiinsa ja pakkohan sitä on itteensä uskoa jos hommaan ryhtyy.
Löytää tietenki, RANTTU ei kannata olla, näitä pikkusen "idiootteja " eli aivoistaan jo sairaita on suomessa pilvin pimein, niile riittä vaikka uuni luuta kuhan mairittelle ja imartelee, kuola alkaa valuman suupielestä, ei ku hyökkäämään " pikkusen sairaan miehen " kimppuun, näitä aktiivisia naaraita on nähty elämän aikana riesaksi asti.
Dementtiaa sairastavat on oikein hyvä kohde miehen puutteessa oleville naisille !
Aivoistaan sairas on NORMAALIA aktiivisempi, seksin tarve on poikkeuksellisen suuri !
Kuuskymppiset prinsessat , vauhtia yrityksille, ettette jää aivan ilman !
Onhan teillä tulevaisuudessa työpaikka taattu omaishoitajana, vaipan vaihtoa riittää seuraavat kasikymmentä vuootta, muuta ompa joku ketä hoitaa !
Sangen katkeraa tekstiä.
Ilman omaishoitajia Suomi olisi hetkessä konkurssissa, älä heitä vähättele.
Tulisi sinullakin hätä käteen, tai housuun.
Normaali ihminen on sinut ikänsä kanssa, koko ikänsä.
Aivoja ei täällä kannata arvostella, muiden, kuin omiaan.
.
Kaikki kunnia omasi hoitajille ! Omakohtaisesti en huolis kuin terveen puolison jos olisin etsimässä uutta, terveet on harvinaisuus tässä ijässä, ainoastaan 10 - 30 v nuoremmista voi löytyä terve !
Jokaisella on valinnanvapaus, jos valikoimassa ollaan.
Puhuinkin kai eri asiasta, eli niistä ylä-, ja alamäistä.
Jospa vähän sairas ymmärtääkin elämän rikkauden ns. tervettä paremmin??
Huolisiko se terve sinua, hankitko täydellisen lääkärintodistuksen terveydentilastasi?
Mikä on terve?
Vainko lääkärissä käymätön?
Kuolla kupsahtaa, kun ei älyä hoitaa itseään.
.
juuuu, kukanenkin taaplaa tyylillään ,,,,
Kirjoitatko ihan omasta kodista vai laitoksesta? Törkeä on sinun kirjoitus. Olet liikkunut elämässäsi törkyjen seurassa, syytä siitä itseäsi!
Sitå saa mitä tilaa ja ansaitsee! Kas kun osaat nettiä käyttää? Vai saatko laitoksessa omaa aikaa ?
Älä huoli meistä nuoremmista, kyllä me osataan apua hakea... en meinaisikaan läkähtyä vaipanvaihtoihin. Sitävarten on hoitokoti, minen pystyisi , jaksaisi toista hoitamaan, ei olisi halujakaan.
Voi, ei kannata olla niin varma omastakaan terveydestä, se on vain hetki ja voit olla toisten nosteltavana, mitä tietenkään en toivo...kenellekään.
Aikansa kutakin...
Kyllähän mekin parikymppisinä katsastimme noita viisikymmpisiä jo toinen jalka haudassa hoippuvina... Näin se vaan ajatus on muuttunut ja täällä kuusikymppisissä ollaan "parikymppisinä" edelleen... Nuo ikäisemme tyttöset jotka olivat nuoria ja kauniita silloin, ovat samoja edelleen... Mikähän onkaan muuttunut... Perässä tulevat nuo "lajittelijat" ajan myötä... Se on ainakin varmaa... :)
Elämä yllättää. Mulla on 60 -ikäisenä ollut melkein enemmän vipinää kuin kakskymppisenä. Tuolloin opiskelin niukalla budjetilla ja vapaa-ajat vietin melko paljon vanhempieni ja sisarusteni hoitajana. Nyt on rahaa, aikaa eikä ole huollettavia. Tuota toista sukupuolta on tulla tupsahdellut elämääni. Nettiä en ole kokeillut, yhteen kontakti-ilmoitukseen vastannut. Tässä iässä on se hyvä puoli, että tuntee itsensä ja arvostaa muita. Eikä etsi kumppania loppuelämäksi, nauttii vain hyvistä hetkistä.
Olipa todella sydämeen sattuva kertomus, kiitos sinulle!
Palstan kultahippuja.
.
Rahaa ei paljon ollut, mutta hauskaa oli. Minäkin lähdin lähdin kunnallisen keskikoulun jälkeen töihin, ja vasta vuosia myöhemmin oli rahaa sen verran kasassa, että pääsin muutamaksi vuodeksi opiskelemaan. Tosin olin ollut kesätyössä jo 13-vuotiaasta saakka, ja olinhan työssä myös opiskeluaikana kaikki loma-ajat. Energiaa oli, mutta kaikki haaveet eivät toteutuneet.
Mutta treffeistä ja seurasta tässä piti puhua. Olenhan uusiopoikamiehenä minäkin käynyt sokkotreffeillä joskus toistakymmentä vuotta sitten, mutta ei niistä mitään pysyvää ole jäänyt.
Face to Face. Vaikken koskaan "naisten mies" ole ollut, olen kuitenkin jostakin syystä enemmän ystävystynyt naisiin kuin miehiin. Jos tällä palstalla koen jonkun kirjoittajan virtuaalisesti ystäväksi, en mahdollisia tapaamisia ole ajatellutkaan. Kuitenkin eri tapahtumissa kuljen mieluummin daamiseurassa kuin miesseurassa tai yksin.
Viimeiset rivit olivat lähinnä aloittelijalle. Lähde liikkeelle, kyllä se kaveri jossakin vastaan tulee.
Siekö ootkin mies?
Naiseksi sinut aina kuvittelin.
Täällä tulee toisista tykättyjä, joistakin, harvoista, minusta, inhottuja.
.
Omistin kaikkien yhteisen miehen, osottautuikin sairaaksi, oikein lääkärin lausummolla, naiset tykkäs, kaikki luuli olensa se yksi ja ainoa, arvaa naurattiko ?
Niinpä, valintamme ei aina osu oikeaan, luotetaan ihmiseen joka sitä ei ansaitse jne.
On paljon naisia kuin miehiäkin jolle kenenkään sitoutuminen ei merkitse mitään.
Auervaaraa ei pitkään yksin oleva hoksaa, kun he eivät usko varoituksia en ainakaan välitä varoitella! Hullu saa olla vaan ei tyhmä!
Minulta ei saa puunappia jos vilpillä yrittää, hyvällä ja tarpeeseen annan joskus liikaakin.
Olkaa varovaisia älkääkä uskoko satuja!
Ihan hauska aloitus minusta. Juuri noin nuoret about kolmikymppiset meidät arvottavat. Me jo tiedetään että ikä se karttuu heillekin, ja joskus hupshuijaa huomaavatkin olevansa itse sitä mainostamaansa ongelmajätettä ja jos elää jaksavat niin jopa muumioita.
Minuakin naurattaa. Muistan kun joskus nuoruudessa arvioitiin jonkun miehenpuolen ikää tyyliin 'sehän on jo yli kakskymppinen' mikä tarkoitti että ihan yli-ikäinen.
Laitoin joskus vuosia sitten ihan mielenkiinnosta profiilin (toki ilman kuvaa ja tarkkoja tietoja) johonkin biikakkoseen. Kohtapa jo tuli yhteydenottopyyntö jostain Joensuusta (toimitusjohtajalta, huom!) oikein kuvan kanssa. En tietenkään jatkanut leikkiä, ei kiinnostanutkaan. Turhia toiveita on turha rakennella, kenenkään, kenellekään. Kun en oikeasti ollut sinkku ;-/
On noilta palstoilta joku oikean ystävän ja jopa puolison löytänytkin. Ei tuollaiseen nuorisopalautteeseen tarvitse omaa yritystään torpedoida. Antakaa hyvät ihmiset palaa vaan! Mutta huumorimielellä ja järki kädessä, tietysti.
Jaksaa kiinnostaa. Mieheni kuoleman jälkeen (olen nyt 54 vee mut pyörin 60-palstalla koska se on lähempänä kokemusmaailmaani) tutustuin netin kautta Mieheen. Joo. Hän oli aluksi sellainen "liian hyvä ollakseen totta", ja sitä myöten sitten hän alkoi siipeillä luonani. Mustasukkaisuus, uhkailu ym. ja kaikenlaiset muut luonnehäiriöpiirteet tulivat esiin 2 kk:n yhdessä asumisen jälkeen. Lopulta heitin hänet pellolle. Krokotiilinkyyneleitä itkien hän tuli kadulle norkoilemaan asuntoni lähelle, ja pyysi minulta apua; menisi vaikka terapiaan. Lupasin auttaa terapiaan ym. No, kohta oltiin kihloissa, vaikka EN HALUNNUT!!!! Jotenkin vaan hän onnistui manipuloimaan...osui johonkin heikon itsetuntoni kohtaan sopivasti! (Terpia häneltä loppui tekosyihin eka kerran jälkeen.) No, lopulta lähdin eräänä epätoivoisena iltana käsilaukun kanssa yöhön ja jätin kaiken. Kirjalmellisesti kaiken; huonekalut ym. ym. - Valitsin ihmisarvon ja vapauden - ne menivät minulla KAIKEN edelle! Mies jäi mulle 3500 euron velat, joista jaksoin oikeudenkäynnit ja sain oikeuden päätöksen ulosottotuomiosta. Rahoja ei saa, koska hän on "tuloton, varaton, työtön", eli elää taas jonkun naisen siivellä.
Jossain vaiheessa olisin neuvonut sinua siis tutustumaan livenä vastakkaiseen sukupuoleen - ei ikinä netin kautta! No, tapasin "livenä" loppuelämäni kumppanin. Kasvot, puheet - kaikki natsasi saletisti. Oltiin kolme vuotta yhdessä. Loppuvaiheessa sain tietää, että hänellä oli ollut hieman keskeneräinen suhde tutustuessamme, ja suhde jatkui enemmän tai vähemmän asiallisesti (tai vähemmän asiallisesti) minulta salaa, vaikka me olimme "toisillemme tarkoitetut täsmäkumppanit" ja "niin rakastuneita".
Turha kai sanoakaan, ettei ainakaan tästä maasta, ellei peräti maailmasta, enää löydy miessukupuolen edustajaa, joka voisi voittaa luottamukseni, joka on YDINKYSYMYS minulle parisuhteessa. Ehkä olen kummallinen. Olen lisäksi kuulemma kaunis, fiksu (Laudatur-ylioppilas vanhemmalla iällä), hauska:D, lahjakas (soitan, kirjoitan, maalaan) jne., mutta otsassani vaan lukee vissiin vaihtoehdot a) vie rahani b) petä minua c) valehtele d) vie rahat, petä, valehtele d) what ever you idiot want - eli minullahan on nyt tää miesosasto lopullisesti kiinni - netillä tai ilman.
Niin että tällasen kyynisen, petetynnaisen neuvo on; pysy ýksin, äläkä tutustu kehenkään! Ja se ei ole kyllä terve neuvo,mutta sen vaihtoehdon olen valinnut. Kaunista kesää siitä huolimatta....
Et sä kovin fiksu voi olla jos alat seurustelemaan työttömän, tulottoman ja varattoman kanssa. Mulle ei ainakaan sellainen mies kelpaisi. Jotain on pahasti vialla jos on tämän ikäinen mies ja varaton.
Luuserin Jorma; arvaa kertoiko tää varaton-työtön-tuloton TOTUUTTA itestään ja tilanteestaan, sen enempää kuin tää LUOTETTAVAKSI ja KUNNOLLISEKSI itseään mainostava live-tapaus ominaistavastaan pitää varanaissuhdetta yllä. Pohjalaisäidilläni oli tapana sanoa höttösistä ja valheellisista asioista, että "samaa paskaa kaikki - vaan eri paketissa". Sitä mieltä minä olen miehistä...
Olet ymmärtänyt väärin, ja aivan kaiken.
Sinuna pyytäisin anteeksi häneltä.
Minä ainakin kavahdan suhdetta, jos toinen osapuoli alkaa puhua rahasta. Tällöin kyllä joku kello alkaa varoittaa ja oletan, että tässä iässä jo kanssaihmisetkin osaavat varoa. Ei kannata ehdoin tahdoin tulla höynäytetyksi.
Kaikista viisainta tässä iässä on, että on omavarainen ja itsenäinen - ainahan sitä voi yllättyä seurastaan positiivisesti jos on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja viihtyy toisen seurassa pitempäänkin.
En minä silti uuden ystävän kohdatessani ole epäluuloinen, suhtaudun avoimesti uusiin ihmisiin. Mutta suinpäin en ryhdy uuteen suhteeseen.