Haluaisin tietää pienen vauvan ja kissojen yhteiselosta. Onko yleisesti vaikeaa vai sujuuko? Omistan kolme ihanaa kissaa, jotka saavat huomiota todella paljon ja ovat ''vauvojani''. Koskaan eivät käytä kynsiä tai ole mitenkään muutenkaan aggressiivisia, vaan todella lempeitä kavereita (johtuu varmaan lellimisestä). Kovin uteliaita ovat haistelemaan uusia esineitä, ja uskon, että olisivat kiinnostuneita myös uudesta tulokkaasta. Millaisia vaaroja kissat voivat vauvalle aiheuttaa?
Vauvan hankinta on siis vasta mietteillä, kunhan saan selvitetyksi tämän pulman, sillä kissoista luopuminen ei niiden tärkeyden vuoksi tule kyseeseenkään. Onko 50-50 tulevatko ne vauvan kanssa toimeen?
Vauvan hankinta on siis vasta mietteillä, kunhan saan selvitetyksi tämän pulman, sillä kissoista luopuminen ei niiden tärkeyden vuoksi tule kyseeseenkään. Onko 50-50 tulevatko ne vauvan kanssa toimeen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kukaan ei etukäteen voi sanoa miten juuri _sinun_ kissasi suhtautuisivat lapseen.
Huoh itsellesi! Kun hyvin selkeästi kysymys kuuluu tuossa: Onko YLEISESTI vaikeaa.. Millaisia vaaroja kissat voivat aiheuttaa vauvalle? Oikeasti, tyhjänpäiväset negatiiviset napisijat: lukekaa teksti ja ymmärtäkää sisältö, ja kommentoikaa vasta sitten! Kiitos!
Yleisesti ottaen kissa kyllä varmasti sopeutuu vauvaan, niinkuin koirakin! Ja eläinkin ymmärtää vauvan olevan "pentu". Itselleni hommasin aikoinaan raskaana ollessani pentukissan; olin paljon yksin kotona miehen tehdessä töitä ja kissimirri oli minulle seurana ja nukkuikin vieressäni. Sitten kun vauva syntyi, niin en uskaltanut enää päästää kissaa makuuhuoneeseen yöksi, koska minua huoletti että se menee nukkumaan vauvan päälle! Kisu osoitti mieltänsä kokonaiset 3 yötä, meuhkasi oven takana ja vaati päästä viereen, kunnes tajusi ettei enää ole tulemista ja rauhoittui nukkumaan itsekseen.
Vauvaa kohtaan osoitti vain varovaista mielenkiintoa ja tietysti valvoin vierestä, kun kisu alkoi vauvaani tuttavuutta tehdä. Pian hommattiin kisumirrille toinen kisu kaveriksi, ja voi sitä temmellystä! Ne vetivät välillä ihan kamalaa rallia ympäri asuntoa ja kirjaimellisesti hypittiin seinille. MUTTA ne varoivat aina poikaani joka kellotteli lattialla katselemassa maailman menoa. Eivät koskaan juosseet vauvan yli tms. Ja tottakai, kun vauva kasvaa, on aikuisen velvollisuus valvoa ettei se revi korvista tai hännästä tai muutoin kovakouraisesti kohtele kissoja. Kuten muitakaan eläimiä! Ihan varmasti siis toimii, uskoisin näin :) tottakai muistetaan nyt, että aina on myös poikkeus tapauksia.
No kissa voi vaikka tukehduttaa vauvan jos hyppää vauvan vuoteeseen/vaunuihin ym. ja käy lötköttelemään vauvan päälle.
Tämän takia kissanomistajat eivät yleensä päästä kissoja makkariin jossa vauva nukkuu :)
Hyvin se yleensä menee!
Me luovuttiin kissasta,kun kuopuksemme syntyi n.9kk sitten. Meillä kissa ei sopeutunut esikoiseen kun oli jo 9v ollut yksinään huomion keskipisteenä. Lapsen ei annettu mitenkään erikoisemmin kissaa kiusata yms ja koko ajan oltiin vieressä kattelemassa kun esikko ja kissa teki tuttavuutta,mut joku siinä vaan oli ettei onnistunut. Ja parii päivää ennen kun oli aika eläinlääkärille niin hyökkäsi siskoni kimppuun ilman syytä ja sai siskoni jalkaan melkoiset naarmut aikaseksi. Onneksi ei käynyt lapsen kimppuun.
Mutta kuten sanottu kaikilla ei käy näin huonosti :)
Eivät päästä eivät, mutta joskus niitä vahinkoja sattuu, jää ovi raolleen ja kissa livahtaa sinne makkariin, tai jos kissa on ulkona niin vaunuihin jne.