Aluksi: Lukiessani viestini läpi tajusin, että siitä tuli aika rönsy. :D Olennaisin siis tulee parissa vikassa kappaleessa, jos haluat hypätä sinne suoraan. ;) Taustoja olen kuitenkin kertoillut tekstini alussa ja puolessavälissä.
Minusta on mukavaa tutustua samanhenkisiin ihmisiin, ja haluaisin pikku hiljaa jo myös alkaa seurustella. En kuitenkaan ihastu juuri koskaan, vaikka haluaisin. Olen iloinen, jos joku mukava ja avoin ihminen tulee juttelemaan livenä tai netissä. Itse en ole vähän vetäytyvänä ihmisenä hyvä tekemään aloitteita, mutta jos joku tuntuu luontevalta ja tulee tekemään aloitteen, yritän itsekin olla mukava, keksiä juttua, olla huomaavainen ja antaa itsestäni maanläheisen ja helposti lähestyttävän vaikutelman esim. käyttämällä kevyttä huumoria ja olemalla sopivalla tavalla avoin toista kohtaan.
Saatan toimia tällä tavoin, jos esimerkiksi haluan synnyttää kiinnostusta luontevassa juttukumppanissa, jonka voin nähdä vaikka potentiaalisena ystävänä tai seurustelukumppanina, tai jos yksinkertaisesti haluan antaa itsestäni miellyttävän vaikutelman. Jos toinen on kuitenkin vastakkaista sukupuolta enkä ole ihan varma, voisinko kiinnostua toisesta romanttisessa mielessä, pelkään antavani vääriä viestejä. Haluaisin kyllä vastata kehuihin tai muihin kiintymyksenosoituksiin, mutta pelkään, että toinen tulkitsee sen ihastumiseksi. :/ En kuitenkaan haluaisi tyrmätä uusia tuttavuuksia tai olla tyly vain siksi, jos en ole varma, haluaisinko seurustella juuri kyseisten ihmisten kanssa. Voihan toinen olla muuten hyvää seuraa, jonka kanssa viettää aikaa, tai muuten tutustumisen arvoinen. En haluaisi kuitenkaan antaa vääriä odotuksia, kuten sanottua.
Muutama vuosi sitten minulle tapahtui niin, että minuun halusi tutustua eräs mukava ja mielenkiintoiselta vaikuttava tapaus. Olin innostunut ja tulkitsin tunteeni ihastumiseksi tai kiinnostukseksi, vaikka kyse taisi olla lähinnä halusta olla ihastunut. Yritin kuitenkin olla osoittamatta liikaa kiintymystä edellisessä kappaleessani mainitsemistani syistä enkä ainakaan suoraan sanonut pitäväni hänestä. Kuitenkin minulle valkeni muutama viikko myöhemmin, että kaveri olikin todella kiinnostunut minusta. Hän ei siis suoraan sanonut sitä, mutta teki kuitenkin käyttäytymisensä kautta asian suht selväksi. En kehdannut ottaa asiaa puheeksi, ja muutenkin väliltämme puuttui tiettyä luontevuutta, että olisin pystynyt olemaan kunnolla avoin. Jatkoin kuitenkin ystävyyttä kaverin kanssa.
Muutaman kuukauden kuluttua kaveri muutti pitkän matkan päähän. Vähän aikaa vastasin hänen sähköposteihinsa, mutta koska koin tilanteen hänen kanssaan vähän kiusalliseksi tunteitteni puuttumisen ja muutenkin kemioiden vähäisyyden vuoksi, lakkasin lakkaamasta viesteihin. Tiedän toimineeni raukkamaisesti, ja minulla on vieläkin syyllinen olo siitä, että saatoin olla niin epäreilu vieläpä muuten niin asiallista ja fiksua ihmistä kohtaan. En kuitenkaan tiennyt, miten pystyisin antamaan pakit kohteliaasti. Nytkin, jos vaikka netissä olen vähän aikaa keskustellut jonkun kanssa ja tajuan, etten halua jatkaa yhteydenpitoa, lopetan viestittelyn. Nämä ovat toisaalta vähän eri tapauksia, koska varsinaista ihmissuhdetta ei ehdi kunnolla syntyä.
No, asiaan. Aiemmin mainitsemani kokemukseni takia olen siis entistäkin varautuneempi uusien aloitteen tekijöiden kohdalla, varsinkin, kun en ihastu helposti. En halua toimia taas epäreilusti toista kohtaan. Joskus kuitenkin käy niin, että ihastun johonkuhun, mutta en heti. Haluaisin tutustua ihmisiin, olla rennompi ja olla liikaa epäröimättä. Mitä siis voisin tehdä, jos minusta on kivaa jutella toisen kanssa ja toinen antaa selkeästi romanttisia viestejä, mutta en tiedä, herääkö minussa kuitenkaan romanttista kiinnostusta?
Haluaisin vastata ystävällisiin viesteihin samalla tavalla ja tykkään läheisyyden osoituksista, silloinkin, jos ne tulevat ystäviltä, vanhemmilta tai muuten kivoilta ihmisiltä. Haluaisin myös kiinnostua romanttisessa mielessä luontevasta ihmisestä, mutta en tiedä, pystynkö varsinaisesti saamaan itseäni kiinnostuneeksi. Tämä on erityisen turhauttavaa, jos tyyppi on muuten hyvä tapaus, jonka kanssa on samalla aallonpituudella.
Summa summarum: Kannattaako antaa läheisyyden osoituksia (esim. kauniita kohteliaisuuksia, halauksia, kehuja) ihmiselle, joka osoittaa mahdollisesti romanttista kiintymystä ja josta pitää, mutta jota kohtaan ei tunne vielä mitään selkeitä romanttisia tunteita? Voiko itseään saada kiinnostuneeksi ja jos ei, miten tilanteen pystyisi luontevasti muuttamaan vaikka ystävyydeksi? Asiaa sekoittaa vielä se, jos sattuisikin tilanteen kehittyessä sitten todella ihastumaan johonkuhun toiseen...
Minusta on mukavaa tutustua samanhenkisiin ihmisiin, ja haluaisin pikku hiljaa jo myös alkaa seurustella. En kuitenkaan ihastu juuri koskaan, vaikka haluaisin. Olen iloinen, jos joku mukava ja avoin ihminen tulee juttelemaan livenä tai netissä. Itse en ole vähän vetäytyvänä ihmisenä hyvä tekemään aloitteita, mutta jos joku tuntuu luontevalta ja tulee tekemään aloitteen, yritän itsekin olla mukava, keksiä juttua, olla huomaavainen ja antaa itsestäni maanläheisen ja helposti lähestyttävän vaikutelman esim. käyttämällä kevyttä huumoria ja olemalla sopivalla tavalla avoin toista kohtaan.
Saatan toimia tällä tavoin, jos esimerkiksi haluan synnyttää kiinnostusta luontevassa juttukumppanissa, jonka voin nähdä vaikka potentiaalisena ystävänä tai seurustelukumppanina, tai jos yksinkertaisesti haluan antaa itsestäni miellyttävän vaikutelman. Jos toinen on kuitenkin vastakkaista sukupuolta enkä ole ihan varma, voisinko kiinnostua toisesta romanttisessa mielessä, pelkään antavani vääriä viestejä. Haluaisin kyllä vastata kehuihin tai muihin kiintymyksenosoituksiin, mutta pelkään, että toinen tulkitsee sen ihastumiseksi. :/ En kuitenkaan haluaisi tyrmätä uusia tuttavuuksia tai olla tyly vain siksi, jos en ole varma, haluaisinko seurustella juuri kyseisten ihmisten kanssa. Voihan toinen olla muuten hyvää seuraa, jonka kanssa viettää aikaa, tai muuten tutustumisen arvoinen. En haluaisi kuitenkaan antaa vääriä odotuksia, kuten sanottua.
Muutama vuosi sitten minulle tapahtui niin, että minuun halusi tutustua eräs mukava ja mielenkiintoiselta vaikuttava tapaus. Olin innostunut ja tulkitsin tunteeni ihastumiseksi tai kiinnostukseksi, vaikka kyse taisi olla lähinnä halusta olla ihastunut. Yritin kuitenkin olla osoittamatta liikaa kiintymystä edellisessä kappaleessani mainitsemistani syistä enkä ainakaan suoraan sanonut pitäväni hänestä. Kuitenkin minulle valkeni muutama viikko myöhemmin, että kaveri olikin todella kiinnostunut minusta. Hän ei siis suoraan sanonut sitä, mutta teki kuitenkin käyttäytymisensä kautta asian suht selväksi. En kehdannut ottaa asiaa puheeksi, ja muutenkin väliltämme puuttui tiettyä luontevuutta, että olisin pystynyt olemaan kunnolla avoin. Jatkoin kuitenkin ystävyyttä kaverin kanssa.
Muutaman kuukauden kuluttua kaveri muutti pitkän matkan päähän. Vähän aikaa vastasin hänen sähköposteihinsa, mutta koska koin tilanteen hänen kanssaan vähän kiusalliseksi tunteitteni puuttumisen ja muutenkin kemioiden vähäisyyden vuoksi, lakkasin lakkaamasta viesteihin. Tiedän toimineeni raukkamaisesti, ja minulla on vieläkin syyllinen olo siitä, että saatoin olla niin epäreilu vieläpä muuten niin asiallista ja fiksua ihmistä kohtaan. En kuitenkaan tiennyt, miten pystyisin antamaan pakit kohteliaasti. Nytkin, jos vaikka netissä olen vähän aikaa keskustellut jonkun kanssa ja tajuan, etten halua jatkaa yhteydenpitoa, lopetan viestittelyn. Nämä ovat toisaalta vähän eri tapauksia, koska varsinaista ihmissuhdetta ei ehdi kunnolla syntyä.
No, asiaan. Aiemmin mainitsemani kokemukseni takia olen siis entistäkin varautuneempi uusien aloitteen tekijöiden kohdalla, varsinkin, kun en ihastu helposti. En halua toimia taas epäreilusti toista kohtaan. Joskus kuitenkin käy niin, että ihastun johonkuhun, mutta en heti. Haluaisin tutustua ihmisiin, olla rennompi ja olla liikaa epäröimättä. Mitä siis voisin tehdä, jos minusta on kivaa jutella toisen kanssa ja toinen antaa selkeästi romanttisia viestejä, mutta en tiedä, herääkö minussa kuitenkaan romanttista kiinnostusta?
Haluaisin vastata ystävällisiin viesteihin samalla tavalla ja tykkään läheisyyden osoituksista, silloinkin, jos ne tulevat ystäviltä, vanhemmilta tai muuten kivoilta ihmisiltä. Haluaisin myös kiinnostua romanttisessa mielessä luontevasta ihmisestä, mutta en tiedä, pystynkö varsinaisesti saamaan itseäni kiinnostuneeksi. Tämä on erityisen turhauttavaa, jos tyyppi on muuten hyvä tapaus, jonka kanssa on samalla aallonpituudella.
Summa summarum: Kannattaako antaa läheisyyden osoituksia (esim. kauniita kohteliaisuuksia, halauksia, kehuja) ihmiselle, joka osoittaa mahdollisesti romanttista kiintymystä ja josta pitää, mutta jota kohtaan ei tunne vielä mitään selkeitä romanttisia tunteita? Voiko itseään saada kiinnostuneeksi ja jos ei, miten tilanteen pystyisi luontevasti muuttamaan vaikka ystävyydeksi? Asiaa sekoittaa vielä se, jos sattuisikin tilanteen kehittyessä sitten todella ihastumaan johonkuhun toiseen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa niin helvetin tutulta.
Olet näitä nuoria naisia joilla on mukavia kaveripoikia ympärillä ja koukutat heidät kaveruuteen lupaillen siinä sivussa ehkä jotain muuta. Koska pelkäät että jos et lupaa niin he lopettavat viestittelyn kanssasi.
Sitten roikotat heitä tässä epätietoisuuden tilassa kunnes sinun mahdolliset romanttiset fiilikset (todellisuudessa puhtaasi seksuaaliset) syntyy.
Etsit elämääsi kuitenkin sitä jännittävää ja erikoista seksuaalista jännitettä tarjoavaa panomiestä joten sinuna sanoisin suoraan näille "kavereiksi" pyrkijöille ettei muu kiinnosta kuin kaveruus.
Itselleni kävi muutaman kerran noin jonka jälkeen en kaltaisiisi naisiisi tahtonut enää tutustua. He valitsivat aina vieläpä itselleen jonkun mahdollisimman kusipäisen poikaystävän ja samaan aikaan muut olivat vain niitä "kavereita" joita kohtaan ei ollut romanttisia fiiliksiä.
Sitten vielä joskus kävi niin että kun kusipää petti ja jätti niin taas haettiin lohtua näiltä "poikakavereilta" kuin homokavereilta ikään (koska romanttisesti ja seksuaalisestihan he eivät kiinnosta).
Totesin että pidän etäisyyttä mokomiin tapauksiin ja esimerkiksi romanttisia fiiliksiä tuollaisia naisia kohtaan ei nykyään varmasti synny. Enemmän joko sääliä, välinpitämättömyyttä tai halveksuntaa.
Vaikuttaisi myös että olet niitä naisia (älä huoli teitä on paljon) ei halua tehdä töitä sen eteen että syntyisi mitään fiilksiä vaan odotat että niit äsyntyy automaattisesti jossain vaiheessa kun mies kutkuttelee oikealla tavalla tarpeeksi pitkään. Useat fiksut miehet luovuttaa ja osa taas hakkaa päätään seinään.
Itseään voi saada kiinnostukseeksi ja samalla tulee olla kykeneväinen vähän luotaamaan tulevaisuutta myös toisen ihmisen vuoksi ettei hänelle anna vääriä signaaleja.
"Asiaa sekoittaa vielä se, jos sattuisikin tilanteen kehittyessä sitten todella ihastumaan johonkuhun toiseen... "
Aivan. Olet ulapalla kuin pikkuinen purtilo valtameren tuulissa. Aivan toivoton tapaus ennen kuin olet löytänyt oman sisäisen kompassisi ja osaat ohjata laivaasi.
Suosittelen varsinkin niille kaikkein mukavimmille miehille sanomaan että häipyvät elämästäsi niin eivät satuta itseään ja ihan rennosti saat jutella kaikkien seksiä hakevien pelimannien kanssa. Sieltähän ne seksuaalikemiat ja "romantiikka" sitten löytyy.
Olet vain yksi kaveripoika-pelailijatyttö, ei siinä mitään uutta ja ihmeellistä, varsinkin netissä näitä on millä mitalla.
"Kannattaako antaa läheisyyden osoituksia (esim. kauniita kohteliaisuuksia, halauksia, kehuja) ihmiselle, joka osoittaa mahdollisesti romanttista kiintymystä ja josta pitää, mutta jota kohtaan ei tunne vielä mitään selkeitä romanttisia tunteita?"
EI. EI KOSKAAN. Sehän johtaisi sitä toista harhaan. Sun on opittava ilmaisemaan omat tunteesi sellaisena kuin ne ovat (tai eivät ole), niinhän se romanttiset tunteensa ilmaissutkin on tehnyt. Kyllä fiksut ihmiset osaavat elää sen kanssa, että romanttiset tunteet eivät useinkaan maailmassa kohtaa.