Rauhaisaa iltaa,
Huomasin Homma-foorumilla kutsun tulla keskustelemaan islamista tänne. Tervetuloa muuten sinnekin. Lukisin itseni islamin suhteen kriittiseksi, mutta en vihamieliseksi. Joiltain jää huomaamatta, että islamista on hyvinkin erilaisia suuntauksia, ja toisaalta, että muslimien valtaenemmistön elämässä on paljon muutakin kuin islam. Tataarien kanssa Suomi on tullut toimeen ilman mitään mainitsemisen arvoisia ongelmia jo pitkään, ja monet myöhemmin tänne saapuneet muslimit ovat sopeutuneet tänne tavalla, joka hyödyttää kaikkia. Lisätäänpä tähän vielä se loppuhuomautus, että yksilöitä kohdeltakoon aina yksilöinä omien ansioitensa mukaan, kuului hän sitten miten huonosti tai hyvin pärjääviin ryhmiin tahansa.
No niin, sitten asiaan. Tietoni islamista ovat varsin laaja-alaisia, mutta eivät syviä, joten korjatkaa kun on korjaamisen aihetta! Minua on kiinnostanut eräs paradoksaaliselta vaikuttava piirre islamissa, joka syntyy kahden opinkappaleen yhteisvaikutuksesta. Ensimmäinen on Jumalan transsendentti luonto. Hän on käsittääkseni islaminkin mukaan tavallaan kosketuksissa ihmisiin ("lähempänä kuin kaulavaltimomme" muistelisin Muhammedin todenneen), mutta Hän ei ole ottanut muotoa tässä maailmassa, kuten kristinusko väittää. Profeetat, niin Jeesus kuin Muhammed, olivat vain ihmisiä. Tästä olen muuten samaa mieltä islamilaisen tulkinnan kanssa. Toinen asia on Profeetta Muhammedin esikuvallinen luonne. Olen tietoinen siitä, että tästä on olemassa aste-eroja. Jotkut katsovat hänen toimintansa olleen joka suhteessa Jumalan ohjaamaa ja näin ollen täydellistä, toiset taas, että Profeetta oli toki esimerkillinen ihminen, mutta mihinkään sokeaan imitaatioon ei ole velvoitetta.
Tästä herääkin sitten kysymyksiä. Ensinnäkin, jos Muhammedin toiminta oli Jumalan ohjaamaa joka suhteessa, miten tämä tulkinta tarkalleen ottaen eroaa kristinuskon näkemyksestä Jeesuksen suhteen? Sen mukaan Jeesus oli ihmisen muodon ottanut Jumala - eli siis lihallinen ihmishahmo, jonka toimintaa Jumala ohjasi joka suhteessa. Rajalinjat vaikuttavat varsin epäselviltä.
Monimutkaisempi ja poliittisesti tulenarempi kysymys herää, jos oletetaan, että Muhammed ei ollut pelkkä Jumalan käsinukke, vaan ihminen, joka oli poikkeuksellisen kirkkaassa yhteydessä Jumalaan. Yksikään ihminen nimittäin ei ole täydellinen, ja jokaisella ihmisellä on heikkoutensa. Inhimillisille heikkouksille on myös tyypillistä, että ne tulevat räikeimmillä tavoilla ilmi silloin, kun ihminen pääsee kiinni valtaan. Amerikkalainen sananlasku sanookin, että "Valta korruptoi, ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti." Kenties jo näettekin, mihin tämä ajatuskulku on menossa. On vaikeaa kuvitella absoluuttisempaa valta-asemaa, kuin Muhammedin asema varhaisen ummahin johdossa. On myös vaikea kuvitella absoluuttisempaa kunnioitusta ja ihailua, kuin mitä Muhammedin kaltainen menestynyt johtaja, tuomari ja profeetta sai osakseen. Tällaisessa asemassa oleva ihminen voi käytännössä tehdä mitä tahansa, ja se nähdään silti täydellisenä hyvänä. Lisäksi vielä yhteisöä uhkaa ulkopuolelta vihollinen, jota vastaan on vähän pakko käyttää väkivaltaa, ja sotiminen sieluaan raaistamatta on vaikeaa. Uhkaavampaa hyökkäystä ihmisen moraalia kohtaan voi tuskin kuvitella. Se on kuin hiekkamyrsky, joka tunkeutuu läpi pienimmästäkin aukosta - ja koska yksikään pelkkä ihminen ei ole täydellinen, niitä aukkoja on aina. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Erinäiset kultit tarjoavat synkkiä esimerkkejä siitä, mihin tilanne voi pahimmillaan johtaa. Muhammedin rinnastaminen kulttijohtajiin olisi tietenkin epäreilua, mutta aivan samojen moraalia korruptoivien voimien kohteena hän eli. Kenties Aishan tarina kertoo siitä, miten hänen puolustuksensa joissain kohdin petti.
Jeesuksellakin on esikuvana tietysti omat ongelmansa. Hän ei koskaan joutunut tekemisiin niiden reaalipoliittisten ongelmatekijöiden kanssa, jotka vainosivat Muhammedia Medinassa, saati sitten päätynyt johtamaan mitään mainitsemisen arvoista yhteisöä. Kenties hän säilyi puhtaampana kuin Muhammed sen takia, mutta maailma on sellainen paikka, että jonkun pitää tehdä niitä ikävämpiäkin asioita, ja silloin ajatusleikki "mitä Jeesus tekisi?" ei auta.
Huomasin Homma-foorumilla kutsun tulla keskustelemaan islamista tänne. Tervetuloa muuten sinnekin. Lukisin itseni islamin suhteen kriittiseksi, mutta en vihamieliseksi. Joiltain jää huomaamatta, että islamista on hyvinkin erilaisia suuntauksia, ja toisaalta, että muslimien valtaenemmistön elämässä on paljon muutakin kuin islam. Tataarien kanssa Suomi on tullut toimeen ilman mitään mainitsemisen arvoisia ongelmia jo pitkään, ja monet myöhemmin tänne saapuneet muslimit ovat sopeutuneet tänne tavalla, joka hyödyttää kaikkia. Lisätäänpä tähän vielä se loppuhuomautus, että yksilöitä kohdeltakoon aina yksilöinä omien ansioitensa mukaan, kuului hän sitten miten huonosti tai hyvin pärjääviin ryhmiin tahansa.
No niin, sitten asiaan. Tietoni islamista ovat varsin laaja-alaisia, mutta eivät syviä, joten korjatkaa kun on korjaamisen aihetta! Minua on kiinnostanut eräs paradoksaaliselta vaikuttava piirre islamissa, joka syntyy kahden opinkappaleen yhteisvaikutuksesta. Ensimmäinen on Jumalan transsendentti luonto. Hän on käsittääkseni islaminkin mukaan tavallaan kosketuksissa ihmisiin ("lähempänä kuin kaulavaltimomme" muistelisin Muhammedin todenneen), mutta Hän ei ole ottanut muotoa tässä maailmassa, kuten kristinusko väittää. Profeetat, niin Jeesus kuin Muhammed, olivat vain ihmisiä. Tästä olen muuten samaa mieltä islamilaisen tulkinnan kanssa. Toinen asia on Profeetta Muhammedin esikuvallinen luonne. Olen tietoinen siitä, että tästä on olemassa aste-eroja. Jotkut katsovat hänen toimintansa olleen joka suhteessa Jumalan ohjaamaa ja näin ollen täydellistä, toiset taas, että Profeetta oli toki esimerkillinen ihminen, mutta mihinkään sokeaan imitaatioon ei ole velvoitetta.
Tästä herääkin sitten kysymyksiä. Ensinnäkin, jos Muhammedin toiminta oli Jumalan ohjaamaa joka suhteessa, miten tämä tulkinta tarkalleen ottaen eroaa kristinuskon näkemyksestä Jeesuksen suhteen? Sen mukaan Jeesus oli ihmisen muodon ottanut Jumala - eli siis lihallinen ihmishahmo, jonka toimintaa Jumala ohjasi joka suhteessa. Rajalinjat vaikuttavat varsin epäselviltä.
Monimutkaisempi ja poliittisesti tulenarempi kysymys herää, jos oletetaan, että Muhammed ei ollut pelkkä Jumalan käsinukke, vaan ihminen, joka oli poikkeuksellisen kirkkaassa yhteydessä Jumalaan. Yksikään ihminen nimittäin ei ole täydellinen, ja jokaisella ihmisellä on heikkoutensa. Inhimillisille heikkouksille on myös tyypillistä, että ne tulevat räikeimmillä tavoilla ilmi silloin, kun ihminen pääsee kiinni valtaan. Amerikkalainen sananlasku sanookin, että "Valta korruptoi, ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti." Kenties jo näettekin, mihin tämä ajatuskulku on menossa. On vaikeaa kuvitella absoluuttisempaa valta-asemaa, kuin Muhammedin asema varhaisen ummahin johdossa. On myös vaikea kuvitella absoluuttisempaa kunnioitusta ja ihailua, kuin mitä Muhammedin kaltainen menestynyt johtaja, tuomari ja profeetta sai osakseen. Tällaisessa asemassa oleva ihminen voi käytännössä tehdä mitä tahansa, ja se nähdään silti täydellisenä hyvänä. Lisäksi vielä yhteisöä uhkaa ulkopuolelta vihollinen, jota vastaan on vähän pakko käyttää väkivaltaa, ja sotiminen sieluaan raaistamatta on vaikeaa. Uhkaavampaa hyökkäystä ihmisen moraalia kohtaan voi tuskin kuvitella. Se on kuin hiekkamyrsky, joka tunkeutuu läpi pienimmästäkin aukosta - ja koska yksikään pelkkä ihminen ei ole täydellinen, niitä aukkoja on aina. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Erinäiset kultit tarjoavat synkkiä esimerkkejä siitä, mihin tilanne voi pahimmillaan johtaa. Muhammedin rinnastaminen kulttijohtajiin olisi tietenkin epäreilua, mutta aivan samojen moraalia korruptoivien voimien kohteena hän eli. Kenties Aishan tarina kertoo siitä, miten hänen puolustuksensa joissain kohdin petti.
Jeesuksellakin on esikuvana tietysti omat ongelmansa. Hän ei koskaan joutunut tekemisiin niiden reaalipoliittisten ongelmatekijöiden kanssa, jotka vainosivat Muhammedia Medinassa, saati sitten päätynyt johtamaan mitään mainitsemisen arvoista yhteisöä. Kenties hän säilyi puhtaampana kuin Muhammed sen takia, mutta maailma on sellainen paikka, että jonkun pitää tehdä niitä ikävämpiäkin asioita, ja silloin ajatusleikki "mitä Jeesus tekisi?" ei auta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.