Jakamaton pesä ja verot

Muutama kysymys: Oliko vainaja leski? Jos oli, niin nykyisellä puolisolla ei ole PK 3 mukaista leskenhallinto oikeutta asuntoon tai muuhunkaan. Vainajan puolison kuoleman jälkeen on lapset perineet vainajan puolison osuuden pesästä. Tai oliko vainaja eronnut? Onko ositus tehty eron jälkeen? Jos ex puoliso elää eikä ositusta ole tehty, niin ex puolisolla on oikeus vaatia ositus nyt viimeistään tehtäväksi ja taas leskeltä menee PK 3 hallinto-oikeus, koska pesässä on muitakin osakkaita.

PK 3 hallinta oikeus on myös kysein alainen, jos leksellä on oma asunto joka on suunnilleen saman arvoinen kuin nykyinen asunto ja silloin katsotaan, että leski voi muuttaa takaisin omaan asuntoon asumaan.

Oliko kuolleella perillisillä lapsia? Jos oli niin he tulevat hänen sijaansa perimään jos ei ollut niin, silloin perii ainut hengissä oleva perillinen.

Ositus pitää tehdä nyt vainjan ja lesken välillä, jotta selviää kuka mitäkin omistaa ja kuinka paljon.

Onko testamentti lesken hyväksi?

"Oliko vainaja leski? Jos oli, niin nykyisellä puolisolla ei ole PK 3 mukaista leskenhallinto oikeutta asuntoon tai muuhunkaan. "

Sehän nyt riippuu ihan siitä, kuinka ositus ja perinnönjako on aikoinaan tehty, jos on tehty.Jos vainaja on yksin (tai uuden puolisonsa kanssa) omistanut asuntonsa, niin tietenkin lesken hallintaoikeus pätee.

Sinänsä ihan järkevää pitää pesä jakamattomana.
Kummankin isoisäni kuolinpesät olivat jakamattomia vuosista 1929 ja 1945, ei mitään ongelmia.

Perintöverot menevät samalla tavoin oliko pesä jaettu tai jakamaton. Ilmeisesti liian myöhäistä järjestellä asioita, hallintaoikeuksilla olisi verot menneet helposti puoleen, lapsenlapsille testamentattaessa neljännekseen tai pienissä perinnöissä nollaan. Pieni perintö on tässä alle neljännesmiljoona euroa, rikkailla toki on omat konstinsa.

Ei kai tuossa tarvitse tehdä muuta kuin perunkirjoitus joka muutenkin on pakko tehdä.

Muotoilen kysymyksen uudestaan onko eroa perintöveron määrällä, jos pesä on jakamaton tai jaettu?. Vainaja oli eronnut edellisestä liitosta ja avioliiton omaisuus jaettu. Vaikka vainajan omaisuus oli enimmäkseen edellisen liiton aikana satua, ainakin mummolan mökki ja osa osakkeen rahotuksesta, jako oli siis kyllä selvä edelliseen liittoon nähden. Kuolleella vainajan lapsella ei ollut lapsia. Pesän pitäminen jakamattomana on järjen vastainen ajatus rintaperillisen kannalta, kun nuori, lähes rintaperillisen ikäinen leski ei ole oma äiti. Tottakai leski haluaisi pitää kaiken, hänhän ei maksa edes veroa mistään ja saa pitää ko. tapauksessa kaiken hallinnassaan. Nuorikin kun vielä on. Lapselle ei jää ehkä koskaan omaa osuuttaan jaettavaksi. Jos ko. perintövero on vielä saman suuruinen tai suurempi,silloin kun pesää ei jaeta, perillinenhän ei saa mitään vastikkeeksi veroilleen kuin maksamisen ja verot on maksettava velalla. Pienituloinen kun on. Leski saisi pitää hallinnassaan siis kaiken ja runsaat eläkkeet vielä eliniäkseen. Tuskin yhteisomistuskaan onnistuu riidatta kahdelle autolle, kesämökille ja rivikodille, kun asuinkuntakin on eri ja useiden kymmenien kilometrien päässä toisistaan. Jos jako tehdään myöhemmin kakiien arvo vielä muuttuu moneen kertaa. Mökki vaatii kunnostusta, uusi jätevesilaki ym. Haluaan vain tietää onko veroilla hintaeroa ja miten ne määräytyisivät jos pesää ei jaettaisi. Eli onko rintaperilliselle mitään etua jakamattomuudesta tai mahdollisesti vielä lisäkuluja. Jakohan tehdään jos yksikin osakas vaatii sitä.

Mikä yhteishallinta se sellainen on, jossa kuitenkin toinen pesän osakkaista hallitsee suurinta osaa yksin eli sitä asuntoa? Eiköhän se ole jo lähes joka kysyjän kohdalla tullut ilmi, että leski hallitsee koko elinikänsä yhteisenä kotina ollutta asuntoa, jos tahtoo, oli asunnon omistaja sitten alkuaan vainaja yksin, leski tai molemmat yhdessä. Voi vaikka vuokrata kokonaan pois ja muuttaa uuden siipan luokse asumaan, mutta ei jakaa sitä pesää vainajan perillisten kanssa ennen kuolemaansa, koska kerran on OIKEUS hallita. Huvittavaa vaan on se "pidetään kaikki yhdessä jakamattomana ja käytetään yhdessä", kun asunto on jo kokonaan ulkopuolella. Eiköhän sentään meidän yhteiskunnassa useimmat ajattele omia lapsiaan, joille haluaa jättää omaisuuttaan ja että heillä on loppuelämä helpompa, harva vaan tietää kuollessaankaan, että saattaa jättääkkin jälkeläisilleen pelkät vero.Näin käy jos omaisuutta on vain se yhteinen asunto, vaikka kuinka kalliskin.

Maallikkona ajattelen, että tässä tapauksessa rintaperillisen ei ole mitään järkeä pitää pesää jakamattomana. Tilanteesssasi vaatisin jakoa. Autot menettävät arvonsa vanhetessaan. Mökki rapistuu ja vaatii kunnostusta. Miksi jäädä odottamaan perintöä, jota et ehkä koskaan ehdi saada, jos leski lähes samanikäinen kanssasi. Tehkää selkeä jako, jossa saat osuutesi heti.

Kirjoittelen ja kyselen hätääntyneen ja epätietoisen puolesta. Sopuratkaisuun vaan tuntuu olevan vaikea päästä , käsitykset ja toiveet siiksi kaukana toisistaan.