Tilanne lyhyesti: olen 32 vuotias ja mieheni 35 vuotias. Olemme seurustelleet yli 5 vuotta ja nyt vuoden olleet asumuserossa. Asuimme siis yhdessä mutta suhteen tilanne kärjistyi ja minä muutin pois vuosi sitten yhteisestä kodista. Aika pian eron jälkeen aloimme taas tapailla ja asiat lähtivätkin menemään parempaan suuntaan.
Olen raskaana, se oli täysi yllätys eli puhdas vahinko. Syön pillereitä ja siitä huolimatta näin vain tapahtui. Esikoinen on 9 vuotta ja samoja pillereitä olen käyttänyt 8 vuotta putkeen. Alkureaktio oli totaalinen shokki ja paniikki. Nyt kuitenkin olen alkanut haaveilla lapsesta ja käsittää että ihan kuin tällä kaikella olisi joku tarkoitus. Mies taas...ei hyväksy asiaa. Ei mitenkään päin. Hänen mielestään tilanne ei ole oikea eikä lähtökohdat lapselle. Hänen mielestään meidän kahden pitäisi saada ensin asiat kuntoon jonka jälkeen voitaisiin yhdessä haaveilla ja suunnitella lasta. Olemme kyllä pystyneet keskutelemaan asiasta ihan sovussakin mutta mielipiteessään hän on järkkymätön. Hänen mielestään on väärin tuoda lapsi tähän elämäntilanteeseen, hänen mielestäänmeidän ikä ei ole kriteeri/eikä syy tehdä lapsia nyt maailmaan, hänen mielestään lapsi ei voi tehdä meitä kahta onnelliseksi. Hän sanoo että minun pitäisi ajatella lapsen parasta tilanteessa, että lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat jotka häntä haluaa. Itse koen suurta syyllisyyttä abortista ja se tuntuu väärältä. Mies on ilmoittanut kantansa: jos pidän lapsen, hän lähtee elämästäni. Jos teen abortin, tarkoitus on muuttaa yhteen kesällä ja yrittää yhteistä elämää vielä kerran. Olen hämilläni?!? Hänen mielestään nämä kaksi asiaa ei ole ristiriidassa keskenään. Hänen mukaansa lapsen pitäisi saada molemmat vanhemmat, jotka ovat onnellisia keskenään ja tämä heijastaa myös lapseen.Olen miettinyt lapsen pitämistä yksi mutta selviäminen pelottaa.. Elän nyt jo taloudellisesti tiukassa tilanteessa vaikka työssäkäyvä olenkin. Samoin pelottaa jäädä yksin raskauden aikana sekä ensimmäinen vuosi koettelee. En katso elämää vaaleanpunaisten lasien läpi, olenhan elänyt tuon kerran jo läpi. Se oli vaativaa ja antoisaa mutta silloin tukena oli toinen ihminen. Samoin lapsen pitämisessä minua painaa moraali isää kohtaan... Mies on sanonut että jos pidän lapsen petän hänen luottamuksen (olemme siis puhuneet joskus suhteen alkuaikoina että lapsi on yhteinen päätös) ja ettei voi ikinä antaa sitä anteeksi, riitelemme koko loppuelämän. Hän ei kertomansa mukaan halua elää niin että tietää jossain olevan hänen lapsensa, kun ehdotin etten vaadi isyyden tunnustamistakaan. Maanantaina aika lääkäriin jossa kirjoitetaan keskeyttämispaperit tai neuvolakortti, olen viikolla 7 2. Pelottaa enkä tiedä mitä teen...
Olen raskaana, se oli täysi yllätys eli puhdas vahinko. Syön pillereitä ja siitä huolimatta näin vain tapahtui. Esikoinen on 9 vuotta ja samoja pillereitä olen käyttänyt 8 vuotta putkeen. Alkureaktio oli totaalinen shokki ja paniikki. Nyt kuitenkin olen alkanut haaveilla lapsesta ja käsittää että ihan kuin tällä kaikella olisi joku tarkoitus. Mies taas...ei hyväksy asiaa. Ei mitenkään päin. Hänen mielestään tilanne ei ole oikea eikä lähtökohdat lapselle. Hänen mielestään meidän kahden pitäisi saada ensin asiat kuntoon jonka jälkeen voitaisiin yhdessä haaveilla ja suunnitella lasta. Olemme kyllä pystyneet keskutelemaan asiasta ihan sovussakin mutta mielipiteessään hän on järkkymätön. Hänen mielestään on väärin tuoda lapsi tähän elämäntilanteeseen, hänen mielestäänmeidän ikä ei ole kriteeri/eikä syy tehdä lapsia nyt maailmaan, hänen mielestään lapsi ei voi tehdä meitä kahta onnelliseksi. Hän sanoo että minun pitäisi ajatella lapsen parasta tilanteessa, että lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat jotka häntä haluaa. Itse koen suurta syyllisyyttä abortista ja se tuntuu väärältä. Mies on ilmoittanut kantansa: jos pidän lapsen, hän lähtee elämästäni. Jos teen abortin, tarkoitus on muuttaa yhteen kesällä ja yrittää yhteistä elämää vielä kerran. Olen hämilläni?!? Hänen mielestään nämä kaksi asiaa ei ole ristiriidassa keskenään. Hänen mukaansa lapsen pitäisi saada molemmat vanhemmat, jotka ovat onnellisia keskenään ja tämä heijastaa myös lapseen.Olen miettinyt lapsen pitämistä yksi mutta selviäminen pelottaa.. Elän nyt jo taloudellisesti tiukassa tilanteessa vaikka työssäkäyvä olenkin. Samoin pelottaa jäädä yksin raskauden aikana sekä ensimmäinen vuosi koettelee. En katso elämää vaaleanpunaisten lasien läpi, olenhan elänyt tuon kerran jo läpi. Se oli vaativaa ja antoisaa mutta silloin tukena oli toinen ihminen. Samoin lapsen pitämisessä minua painaa moraali isää kohtaan... Mies on sanonut että jos pidän lapsen petän hänen luottamuksen (olemme siis puhuneet joskus suhteen alkuaikoina että lapsi on yhteinen päätös) ja ettei voi ikinä antaa sitä anteeksi, riitelemme koko loppuelämän. Hän ei kertomansa mukaan halua elää niin että tietää jossain olevan hänen lapsensa, kun ehdotin etten vaadi isyyden tunnustamistakaan. Maanantaina aika lääkäriin jossa kirjoitetaan keskeyttämispaperit tai neuvolakortti, olen viikolla 7 2. Pelottaa enkä tiedä mitä teen...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka itse kannatankin naisen oikeutta aborttiin, en voi mitenkään olla miehesi puolella tässä asiassa (eli kannustamassa sinua aborttiin).
Päätöksesi pitää lapsen voi kyllä johtaa siihen että miehesi jättää sinut ja lapsen, mutta... Mitä päätös abortista tekisi suhteelle? Pystyisitkö katsomaan miestä enää samalla tavalla, luuletko että suhde toimisi paremmin jos hän saa tahtonsa läpi ja päädyt aborttiin?
Mielestäni vastasit jo itse...
"Itse koen suurta syyllisyyttä abortista ja se tuntuu väärältä."
Minkä päätöksen kanssa pystyt elämään?
Sen että suostuit aborttiin koska mies painosti, vai sen että pidit oman pääsi ja vaikka petitkin miehen luottamuksen, et pettänyt itseäsi?
Millaista tukea saat muualta jos mies todellakin toteuttaa uhkauksensa ja lähtee?
Entä... Millaista tukea saat mieehltäsi jos päädyt aborttiin...? Ymmärtääkö mies miten vaikea tilanne sinulle olisi, osaisiko hän auttaa ja tukea, vai olisiko hän vain helpottunut ja kuvettilisi että tapahtunut et tule ikinä vaikuttamaan mihinkään välillänne?
Haluatko tulevaisuutta miehen kanssa joka olisi valmis painostamaan sinua aborttiin....?
yrittää määräillä sua ja pakottaa tanssiin oman pillinsä mukaan. Haluatko itse oikeesti jatkaa sellasen kanssa joka ois vaatinu uhraan kaikesta lapsenne koko elämän??
Jos se on lähteäkseen, se lähtee kyllä vaikka tappaisit lapsenne. Jos se oikeesti välittää susta ja suunnittelee yhteistä tulaveisuutta, ei tietenkään jätä vaikka et surmaisikaan lasta sen mieliks. Etkä voi sitäpaitsi tietää vaikka tää ois viimeinen mahdollisuus saada enää koskaan ainuttakaan lasta. Lapsi on NYT hyvä syy laittaa ne asiat kuntoon. Siihenhän on vielä monta kuukautta aikaa!!
Jos lapsellinen ukko lähtee, niin senkun annat mennä. Olet ansainnut jotain paljon parempaa. Ennenkaikkee, lapsi on ansainnut pitää elämänsä ja olla suojassa pelkurimaisilta painostuksilta. Vaikka olisitkin jonkin aikaa yh, ei sen mikään ikuisuustilanne tarvi olla. Löydät vielä parempaakin seuraa ja isäpuolen lapsillesi. Jos nyt surmaat tämän lapsen, ei häntä saa enää koskaan takaisin. Ole nyt vahva ja suojele lastasi, ÄLÄ PETÄ häntä!
Ja itse olen ollut samassa tilanteessa, mutta eipä se ukko mihinkään kaikonnu vaikka uhittelikin. Ajattelin etä jos oisin sen mieliks joutunu tappaan lapseni, en ois kuitenkaan jatkanu sellasen kans. Ilmotin aivan suoraan että siitä nyt vaan tulee jonkun biologinen isä ja lopusta saa päättää itse. No abortista ei tän jälkeen puhunu enää sanallakaan, hommasi meille kämpän jne.
Varmasti sitten myöhemmin kun teillä ois se lapsi sylissänne, sinunkin miehesi häpeää syvästi aborttikerjäämistään ja on pelkästään ylpeä sinusta jos pidit pääsi etkä taipunu julmien pyyntöjen edessä..
"Miehesi" on vielä pelle, jos sitäkään. Missään tapauksessa tuollainen otus ei ole mies.
Oikea mies taistelee lapsensa ja naisensa puolesta. Oikea mies ei milloinkaan uhkaa perheetään eikä lapsiaan.
MIeskokelas on vielä heikkolahjaista aborttiväkeä, joka ei kykene selkeään ajatteluun. Hemmo toistelee tällä palstalla viljeltyä harhaista ajattelua;
Kirjoitat: "...Hän sanoo että minun pitäisi ajatella lapsen parasta tilanteessa, että lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat jotka häntä haluaa..." Lapsen paras ei milloinkaan ole lapsen tappaminen mukavuusabortissa. Kun kommentin mukaan lapsesi ansaitsee molemmat vanhemmat, jotka häntä haluvavat ON TÄMÄN LAUSEEN JOHTOPÄÄTÖS SE, ETTÄ LASTA ON HALUTTAVA ja että hänestä on huolehdittava. Tämä on jokaisen vanhemman velvollisuus muutenkin. Tuosta lähtökohdasta EI MITENKÄÄN SEURAA MAHDOLLISUUTTA LAPSEN VAHINGOITTAMISEEN! (KAUHISTUS).
Sinun on äitinä suojeltava lastasi. Sen näytät oivaltaneen.
Anna mieskokelaalle mahdollisuus kasvaa mieheksi ja ottaa vastuu omista teoistaan ja lapsestaan. Se on hyvä haaste hemmolle, josta uhkaa jäädä luuseri loppuiäkseen. Useimmat kykenevät muutokseen eli tulevat järkiinsä kun saavat lapsen käsivarsilleen. Todennäköisimmin saat lapsen mukana oikean miehen, joka ei vuoden kuluttua halua muistaa, mitä lapselleen aluksi ajatteli.
Sinun tehtäväsi on tehdä oikein ja suojella lapsi. Se on hyvä lasta ja perhettä ajatellen. Ajattele myös miehesi parasta ja anna hänelle kasvun mahdollisuus.
Olet lapsen turva. Siinä on lähtökohta, jonka varassa elämä hyvinvoivassa Suomessa on helppoa.