Taas sattuu ja koskee joka paikkaan. Miksi minulle
on käytävä näin!?
Noita mietteitä syntyy päähäni kun poikaystävä
pettää (tai pitäisikö kirjoittaa menneessä
aikamuodossa, petti). Olimme seurustelleet kaksi
vuotta ja ensimmäinen vuosi oli aivan ihanaa
yhdessä oloa ja muuta mukavaa. Mutta sitten tämä
alkuhuuma lopahti ja poikaystäväni petti minua
hänen exänsä kanssa, aivan umpi humalassa. Sain
tietää tapahtuneesta poikaystävältäni itseltään,
kun olin kotona 39 asteen kuumeessa. Poikaystäväni
kertoi aivan suoraan ja kiertelemättä asiat ja
annoin anteeksi seuraavana päivänä. Sitten kului
n. puoli vuotta taas onnellista elämää, kunnes
koitti päivä jolloin hän taas teki sen, petti.
Taas sain kuulla poikaystävältä asian, mutta
tiedot joutui tälläkertaa kaivaa miehestä.
Juttelimme seuraavana päivänä asiasta (kun hän
tuli kavereittensa kanssa "reissusta"), ja kysyin
sydän murtuneena ja todella "tuhon" partaalla,
miksi hän tekee näin? Miksi hän on kanssani?
Mitään selkeää vastausta ei tullut ja aloin
menettää rauhallisen malttini, ja löin miestäni
poskelle ja menin pois. Seuraavana päivänä
poikaystävä soitti ja sovimme asian. Annoin siis
toisen kerran anteeksi. Kului taas aikaa, kun
poikaystäväni petti taas, mutta tällä kertaa ihan
silmieni edessä. No, se nyt ei ihan pettämistä
ollut, mutta minulta loppui huumorintaju, kun
mieheni tosiaan meni parin kymmenen metrin päähän
minun rantapaikalta(olimme rannalla kavereiden
kanssa)toisten naisten "picnic" viltille
naurattamaan heitä. Tämä tapahtui sillä aikaa, kun
olin mennyt vaihtamaan vaatteet päälle
uimavaatteista muiden tyttöjen kanssa. Mieheni oli
kylläkin juonut hieman, mutta se oli vika tikki.
Se miksi suutuin aivan tuollasesta oli se, että
kun mies oli jo pettänyt kaksi kertaa, niin en
minä tuntenut enää niin tulisesti rakastavani
häntä vaan ehkä vihasin.
Se miksi annoin anteeksi kaksi ensimmäistä kertaa
oli rakkaus. Hän osasi olla aivan mahtavan ihana
ja sai minut unohtamaan pahan olon (sovintoseksi
aina parasta, tai ainakin toiseksi parasta), mutta
ei vain pelkällä seksillä, ei tietenkään. Nyt olen
ollut kaksipäivää sinkkuna (tuore juttu) ja
haluaisin unohtaa poikaystävän (entisen). Se on
vaikeaa ja haluaisin takaisin, mutta olen
(melkein) päättänyt vain hakea kamat hänen luotaan
ja antaa hänen tavaransa hänelle ja muuttaa
asumaan vaikka espanjaan. Se voisi olla hyvä tapa
unohtaa, tai sitten ei. On sekanen olo, enkä pysty
ajattelemaan muuta kuin häntä.
Kiitos kun jaksoit lukea ja toivon lohdutuksen
sanaa tai neuvoa, ihan mitä vain!
T:UnluckyStar
on käytävä näin!?
Noita mietteitä syntyy päähäni kun poikaystävä
pettää (tai pitäisikö kirjoittaa menneessä
aikamuodossa, petti). Olimme seurustelleet kaksi
vuotta ja ensimmäinen vuosi oli aivan ihanaa
yhdessä oloa ja muuta mukavaa. Mutta sitten tämä
alkuhuuma lopahti ja poikaystäväni petti minua
hänen exänsä kanssa, aivan umpi humalassa. Sain
tietää tapahtuneesta poikaystävältäni itseltään,
kun olin kotona 39 asteen kuumeessa. Poikaystäväni
kertoi aivan suoraan ja kiertelemättä asiat ja
annoin anteeksi seuraavana päivänä. Sitten kului
n. puoli vuotta taas onnellista elämää, kunnes
koitti päivä jolloin hän taas teki sen, petti.
Taas sain kuulla poikaystävältä asian, mutta
tiedot joutui tälläkertaa kaivaa miehestä.
Juttelimme seuraavana päivänä asiasta (kun hän
tuli kavereittensa kanssa "reissusta"), ja kysyin
sydän murtuneena ja todella "tuhon" partaalla,
miksi hän tekee näin? Miksi hän on kanssani?
Mitään selkeää vastausta ei tullut ja aloin
menettää rauhallisen malttini, ja löin miestäni
poskelle ja menin pois. Seuraavana päivänä
poikaystävä soitti ja sovimme asian. Annoin siis
toisen kerran anteeksi. Kului taas aikaa, kun
poikaystäväni petti taas, mutta tällä kertaa ihan
silmieni edessä. No, se nyt ei ihan pettämistä
ollut, mutta minulta loppui huumorintaju, kun
mieheni tosiaan meni parin kymmenen metrin päähän
minun rantapaikalta(olimme rannalla kavereiden
kanssa)toisten naisten "picnic" viltille
naurattamaan heitä. Tämä tapahtui sillä aikaa, kun
olin mennyt vaihtamaan vaatteet päälle
uimavaatteista muiden tyttöjen kanssa. Mieheni oli
kylläkin juonut hieman, mutta se oli vika tikki.
Se miksi suutuin aivan tuollasesta oli se, että
kun mies oli jo pettänyt kaksi kertaa, niin en
minä tuntenut enää niin tulisesti rakastavani
häntä vaan ehkä vihasin.
Se miksi annoin anteeksi kaksi ensimmäistä kertaa
oli rakkaus. Hän osasi olla aivan mahtavan ihana
ja sai minut unohtamaan pahan olon (sovintoseksi
aina parasta, tai ainakin toiseksi parasta), mutta
ei vain pelkällä seksillä, ei tietenkään. Nyt olen
ollut kaksipäivää sinkkuna (tuore juttu) ja
haluaisin unohtaa poikaystävän (entisen). Se on
vaikeaa ja haluaisin takaisin, mutta olen
(melkein) päättänyt vain hakea kamat hänen luotaan
ja antaa hänen tavaransa hänelle ja muuttaa
asumaan vaikka espanjaan. Se voisi olla hyvä tapa
unohtaa, tai sitten ei. On sekanen olo, enkä pysty
ajattelemaan muuta kuin häntä.
Kiitos kun jaksoit lukea ja toivon lohdutuksen
sanaa tai neuvoa, ihan mitä vain!
T:UnluckyStar
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tulee sille ei voi muuta. Mikä naisia vaivaa.
Miten voitte edes maata , jos mies on pettänyt
ja olette tietoisia asiasta ?
Rakkaus vai vain halu omistaa tämä mies?
Mieti.. tarkkaan mitä teet, mutta älä ainakaan
palaa.
Miten voin lohduttaa sinua muutakuin sanomalla
itke se mies pois elämästäsi tai raivoa.
En tunne sympatiaa jos nainen alentuu .
Enemmän raivostuttaa oman sukupuolen hölmöys.
Ota nyt opiksi ainakin !!!
"joka kerran keksitään,
sitä aina epäillään"
Jaksatko elää tuon tiedon kanssa
elämäsi?
hyvin sanottu silja...lyhyesti ja suoraan ytimeen.
luottamus ei koskaan palaa sen kun on kerran
menettänyt ja elämänsä pilaa jatkuvalla
epäilyllä...parempi nuolla haavansa ja jatkaa
yksin
jooo...noi jutut on aika ikäviii...mullekin on
käyny pari kertaa noin...mut niistä on jo niin
kauan aikaa etten muistakaan...mut voin sanoo
ettet sä pääse tosta suhteest varmaan kovin
nopeesti yli...sillä te olitte kuitenki aika
kauan yhdessä...se on vittumaista mutta
totta...valitettavasti...mut voimia sulle ja
koita jaksaa...=)