selailin tässä runoja....

Iloisia runoja ei kukaan halua lukea, siinä on suuri syy. Kokeile itse jos et usko, suruun tartutaan heti, iloinen on kuin ilon pilaaja.

ohoh!
uskon sinua, jos niin sanot.
ajattelin vain tuota suomalaisten "mollisuutta" ja sitä, millaisella mielialalla yleensä runoihin tarttuisin.

silloin kun olen surullinen, minulle henkilökohtaisesti ei tekisi hyvää lukea surullisia runoja. päinvastoin! haluaisin pienen oljenkorren, joka saisi minut iloiselle tuulelle ja uusiin positiivisiin ajatuksiin.

täytyisi kai sitten kokeilla itse iloista runoa.... paitsi etten ole koskaan kirjoittanut runoa. se on varmasti vaikeaa.

Oleyhan lukenut päivälehtiä, nehän oikein mässäilee toisten vahingoilla, väkivallalla ja muilla rikoksilla, sellaiset kiinnostavat. Ehkä siinä on jokin ikäänkuin manipuloitikin takana, ihmisiä viihdytetään sellaisella ja samalla luodaan turvattomuuden ilmapiiriä, ehkä sekin on joidenkin etu. Oikeasti hyviä asioita on kaikista jutuista valtaosa, "kel onni on se onnen kätkeköön"

Ihmisillä ei ole aihetta iloita näinä synkinä katastrofia enteilevinä aikoina, ootetaan aikaa parempaa, jos sitten ilo irtoaa.

Kokeilepas Eeva Kilven kokoelmaa Laulu rakkaudesta ja muita runoja. On siellä mollirunojakin, mutta myös monia tosissaan iloisia runoja. Risto Rasalla on myös vilpittömiä ja piristäviä runoja

Henkilökohtaisesti pidän Paulo Coelhosta, kirjailijasta. Hänen mietelauseistaan on myös erikseen teoksia.