Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Runo mummosta, joka nyt on vainaja

    Lapsi kun olin, yhteisiä hetkiä vietimme.
    Iloisena sä mua hoivasit, elämän parhaimman mulle toivoit.
    Ilonkyyneleet kirkkaat poskipäitäsi myöten valuivat, kun vastasyntyneen lapsen pienoisen näit, minut. Iltarukouksen kauneimman mulle luit ennen menoani maille unten, lopuksi suukon koskettavan mulle soit.

    Vanhuus yllättäen sua rasittaa alkoi.
    Luovutit, jaksanut et tuskaa vanhuuden tuottamaa enää.
    Muiston itsestäs meille parhaimpana huolehtivana mummona jätit.
    Valokuvien kautta enää kosketukses tunnen.

    Näe emme sua enää, vai sä meidät näet.
    Paikkaan siirryit, jossa vaivat haittana enää ole ei.
    Elämäämme meidän seuraat, odotat tuloamme meidän sun luoksesi.
    Silloin tällöin aavistamme, sä paikalla olet, katsot meitä.


    Jälkeen kuolemansa mummon, eräänä aamuna, pikkulintu pieni sirkuttamaan ikkunalaudalle tuli. Kuin kertoen, että mummo parempaan paikkaan tiensä löysi, harhailla tarvinnut ei hänen.


    Sä uniimme tulet, surkeana itket, kaipaukses kova kun on.
    Maailmasi sun siellä jossain on, meitä odotat.





    Vielä tapaamme kyllä...
    6999
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    meinas itku päästä ku luin tätä runoa :) tuli mummo mieleen.

    Äänestä

    Tää on hyvä!

    Äänestä

    :( mummu kuoli just.. pävä sitte :( tässä muistelen sitä :( kamala tuska..

    Äänestä

    Sor.bz | Best URL Shortener, Simple, Easy, and Free! 2024
    https://sor.bz

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Runoilijan alku kirjoitti:

    Lapsi kun olin, yhteisiä hetkiä vietimme.
    Iloisena sä mua hoivasit, elämän parhaimman mulle toivoit.
    Ilonkyyneleet kirkkaat poskipäitäsi myöten valuivat, kun vastasyntyneen lapsen pienoisen näit, minut. Iltarukouksen kauneimman mulle luit ennen menoani maille unten, lopuksi suukon koskettavan mulle soit.

    Vanhuus yllättäen sua rasittaa alkoi.
    Luovutit, jaksanut et tuskaa vanhuuden tuottamaa enää.
    Muiston itsestäs meille parhaimpana huolehtivana mummona jätit.
    Valokuvien kautta enää kosketukses tunnen.

    Näe emme sua enää, vai sä meidät näet.
    Paikkaan siirryit, jossa vaivat haittana enää ole ei.
    Elämäämme meidän seuraat, odotat tuloamme meidän sun luoksesi.
    Silloin tällöin aavistamme, sä paikalla olet, katsot meitä.


    Jälkeen kuolemansa mummon, eräänä aamuna, pikkulintu pieni sirkuttamaan ikkunalaudalle tuli. Kuin kertoen, että mummo parempaan paikkaan tiensä löysi, harhailla tarvinnut ei hänen.


    Sä uniimme tulet, surkeana itket, kaipaukses kova kun on.
    Maailmasi sun siellä jossain on, meitä odotat.





    Vielä tapaamme kyllä...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu