Ajattelin alottaa keskustelun miehen juomisesta, miehen lapsenhoidosta ja miehen harrastuksista.
Ottaa nyt taas hermoon kun taas olen hoitamassa meidän 7kk ikäistä vauvaa kun mies on kaverillansa.
Isyyslomakin vielä..
Eilen hän (mies) oli juhlimassa yömyöhään. Minä kipeänä kotona hoitamassa lasta.
Eikä oo ihan harvinainen juttu, että mies juhlii. Itse imetän, joten se sitoo mut ja vauvan kiinni toisiimme ja tietysti se tekeekin sen etten yhtälailla voi tulla ja mennä, no, en kyl muutenkaan sitä jaksais.
Harmittaa kun tuntuu, etei mies ymmärrä, kuinka rasittavaa on, kun jos mies esimerkiksi lasta hoitaa, niin on kyselemässä multa kokoajan että näinkö tai että kato nyt tai jotain, en voi edes hetkeä olla rauhassa tai levätä päätä tyhjäksi.
Pistää niin vihaksi kun tuntuu ettei mies ota tosissaan kun sanon esimerkiksi että oon väsynyt ja voisitko auttaa enemmän.
Toinen on kiroilu, mies kiroilee eikä ota kuuleviin korviinsa kun pyydän lopettamaan.
Oon rehellisesti sanottuna niin kypsä tähän touhuun, ettei oo kaukana että lähtisin kokonaan, harmi, ettei mies sitä varmaan tajua että lähtisin oikeasti. Mä oikeesti tosi mielellään hoidan omaa lastani, ja jaksankin, mutta ottaa niin päähän, että mikä helvetin etuoikeus mies luulee että sillä on että voi juhlia kuten huvittaa ja kiroilla ja niinpoispäin. En tiedä, ei tässä mun tekstissä oo oikein päätä eikä häntää, enkä jaksa edes kertoakkaan enempää. Ja ei kai meidän elämä nyt niin masentavaa ole niinkuin tästä saa kuvan, kyllä mies tekee sentään kotitöitä ja korjaa auton ja kantaa ostokset ja tekee AINA ruoan, käy töissä, hoitaa koiran, et onhan siinä tekemistä kyllä mä sen tiedän, mutta kun vielä toivoisin ukkoni osallistuvan enemmän lapsenkin hoitoon että itsekin jaksaisin paremmin kun saisi vähäsen levätä. Onhan meillä tukiverkostoa, mutta nekin on niin väsyneitä usein esim töiden jälkeen etten edes viitsi pyytää aina. Voimia kaikille teille äideille, tiedän kyllä, etten oo ainut näiden asioiden kanssa..
Ottaa nyt taas hermoon kun taas olen hoitamassa meidän 7kk ikäistä vauvaa kun mies on kaverillansa.
Isyyslomakin vielä..
Eilen hän (mies) oli juhlimassa yömyöhään. Minä kipeänä kotona hoitamassa lasta.
Eikä oo ihan harvinainen juttu, että mies juhlii. Itse imetän, joten se sitoo mut ja vauvan kiinni toisiimme ja tietysti se tekeekin sen etten yhtälailla voi tulla ja mennä, no, en kyl muutenkaan sitä jaksais.
Harmittaa kun tuntuu, etei mies ymmärrä, kuinka rasittavaa on, kun jos mies esimerkiksi lasta hoitaa, niin on kyselemässä multa kokoajan että näinkö tai että kato nyt tai jotain, en voi edes hetkeä olla rauhassa tai levätä päätä tyhjäksi.
Pistää niin vihaksi kun tuntuu ettei mies ota tosissaan kun sanon esimerkiksi että oon väsynyt ja voisitko auttaa enemmän.
Toinen on kiroilu, mies kiroilee eikä ota kuuleviin korviinsa kun pyydän lopettamaan.
Oon rehellisesti sanottuna niin kypsä tähän touhuun, ettei oo kaukana että lähtisin kokonaan, harmi, ettei mies sitä varmaan tajua että lähtisin oikeasti. Mä oikeesti tosi mielellään hoidan omaa lastani, ja jaksankin, mutta ottaa niin päähän, että mikä helvetin etuoikeus mies luulee että sillä on että voi juhlia kuten huvittaa ja kiroilla ja niinpoispäin. En tiedä, ei tässä mun tekstissä oo oikein päätä eikä häntää, enkä jaksa edes kertoakkaan enempää. Ja ei kai meidän elämä nyt niin masentavaa ole niinkuin tästä saa kuvan, kyllä mies tekee sentään kotitöitä ja korjaa auton ja kantaa ostokset ja tekee AINA ruoan, käy töissä, hoitaa koiran, et onhan siinä tekemistä kyllä mä sen tiedän, mutta kun vielä toivoisin ukkoni osallistuvan enemmän lapsenkin hoitoon että itsekin jaksaisin paremmin kun saisi vähäsen levätä. Onhan meillä tukiverkostoa, mutta nekin on niin väsyneitä usein esim töiden jälkeen etten edes viitsi pyytää aina. Voimia kaikille teille äideille, tiedän kyllä, etten oo ainut näiden asioiden kanssa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitäs jos vain lähtisit käymään jossakin (vaikka vain pari tuntia) ja jättäisit miehesi vauvan kanssa kahdestaan? Tällä tavalla meillä on mies oppinut hoitamaan vauvaa. Ja mikä tärkeintä, hän on oppinut luottamaan itseensä hoitamisessa, kun minä en ole koko ajan vieressä kyttäämässä miten asiat tehdään. Miehiltä ei usein tule vauvan hoitaminen niin "luonnostaan". Ja toisaalta myös äitien pitäisi voida luottaa siihen, että mies pystyy hoitamaan vauvaa vaikka tekisikin jotkut asiat eri tavalla kuin itse tekee.
Olen samaa mieltä. Tuota kannattaa kokeilla. Mies on varmaan vaan epävarma lastenhoidossa, ja tarvii vähän harjoitusta. Jätä hänet yksin vauvan kanssa pariksi tunniksi, ja lähde itse muualle rentoutumaan. Menet vaikka kävelylle, sukulaisten luo, jossa on rauhallista, kampaajalle tai ihan minne vaan. Tuo lähteminen kannattaa ajoittaa imetysten väliin ja jos vauvalle siitä huolimatta ehtii nälkä tulla niin mies voi antaa vaikka korviketta.
Heips! :) Tuo on kyllä niin totta, en oo kyllä itse vauvaa miehelle jättänytkään niin usein ku olis voinu, ihan pari kertaa vaan;) Kyllähän siinä tosiaan oma mielikin saa uusia ulottuvuuksia kun käy vähän jossain ilman vauvaa:-)
Niin on totta:-) Pitää tässä tehdä noita kun vähän flunssa helpottaa:)
Niin kannattaa hiukan miettiä minkä miehen ottaa! Tuskin miehen tavat yllätyksenä tulivat.
On ihan turha luulla että vetelä retku ryhdistäytyisi lasten tulon jälkeen... ja paskat koti alkaa tuntua vain vielä pahemmalta paikalta.
Ihmettelen puheita naisen vaistosta, miesvalinnoissa tuo vaisto useimmilla vie metsään ja syvälle!
Ihan totta tämäkin. Kyllä se taitaa niin olla että kun mies on juhlinut ennen niin harvemmin sitä kukaan absolutistiksikaan muuttuu;) Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin joku asia on kaikissa vinossa, jos ei juhli niin voi olla joku muu asia mikä pistää vihaksi. :) Ja mun mies nyt ei mikään retku kuitenkaan oo kuten sanoin tekee kyllä kotona mutta juhlinta sais olla ihan melkein nollassa ja näin ei ole.
Naisen vaisto? :) Tiedä siitä sitten mutta kun kenelläkään ei täydellistä unelmien miestävarmaankaan oo:-P
"mies tekee sentään kotitöitä ja korjaa auton ja kantaa ostokset ja tekee AINA ruoan, käy töissä, hoitaa koiran"...teet kai sinäkin muuta kuin hoidat vain lasta? Alussa sen ymmärtää jos mies joutuisikin tekemään kaikki hommat kotona, pidemmän päälle ei voi piiloutua vauvanhoidon taakse, itselläni meinasi niin käydä ja otin itseäni niskasta kiinni.
Minä huomasin joku aika sitten olevani "takertuja emo" Aina, kun mies hoiti vauvaa ja kyseli, niin minä hoidin sitten mielummin itse, kun kerran osasin ja hoitui nopeammin. Sitten tajusin, että se pahuksen ukkohan pitä minua ihan pöljänä. Aloin antaa miehelle tasan saman verran hommia vauvan kanssa, kuin itse tein. Kun mies sanoi, ettei osaa ojensin muksun sille syliin ja sanoin, että nyt mennään opettelemaan, ettei sitten tarvii enää selitellä ettei tiedä. Totesi mies naureskellen perään, että se se on vaan niin helppo tekosyy. Ei ne miehet ihan niiiin kädettömiä ole lapsiensa kanssa, kun ne väittää. Olen sille ukolle sanonut, että samaa vauvan kasvatus koulua ollaan molemmat käyty nyt 10kk ja, tervettä maalaisjärkeä tuolla ukolla kyllä on aivan varmasti :D