Kannattiko intin käyminen?

Näkihän tuossa ihmisiä ja tuli huomaamaan, että kuinka vittumaisia luonnevikoja ihmisillä on. Tajuntaa se laajensi samalla oivalsi etti oikeastaan kukaan ole todella ystävä vaan kaikkki pelaa omaan taskuunsa.

Onhan se ihan oma maailmansa ja kokemuksena sitä kautta ainutlaatuinen. Ei sieltä kuitenkaan mitään oikeasti opi. Jos voit intin välttää, suosittelen sitä.

Armeijassa toki oppii ihan hyödyllisiä käytännöntaitoja, kuten erä- ja ensiaputaitoja ja intin käyminen epäilemättä nostaa myös fyysistä kuntoa, mutta itselleni intissä hienointa oli se miten paljon itsestään oppii palvelusaikana.

Palveluksen aikana joutuu ihan pakosta tulemaan toimeen ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Sitä on vaikea selittää, mutta missään muussa elämänvaiheessa ei takuulla pääse näkemään yhtä kattavaa otosta koko ikäluokasta. Jo tämän seikan vuoksi suosittelen lämmöllä armeijan käymistä. Kokemus on todella silmiäavaava.

Toisekseen intti kasvattaa luonnetta. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta palvelusaikana vituttaa aika monikin asia, Kiinnijääminen vituttaa, vartiopalvelus vituttaa, sulkeiset vituttaa, poteroon paskominen vituttaa, leiriaamut vituttaa. Silti sen vituksen kanssa joutuu vaan elämään ja tulemaan toimeen. Etenkin leireillä, kun väsyttää, nälättää, janottaa ja paleltaa, oppii todella arvostamaan näitä elämän perusmukavuuksia ja vapauksia.:) Itse olen ihan reipas ulkoilmaihminen ja joskus vapaa-aikanakin tullut telttailtua, mutta armeijassa moisesta touhusta karsitaan pois kaikki hauskuus ja jäljellä jää vain vitutus :)

Intti oli hyödyllinen kokemus. Vähän väliä kyllä ketutti, mutta vaikeintahan on päästä itsestään yli. Intti ei ole siviilivirkojen koulutuskeskus, vaan valmentaa kansalliseen hätätilaan, jossa ei enää pikku nitinät auta. Sain silti itselleni intistä siviilihyötyäkin kun ymmärsin valita sopivan koulutushaaran. Se ei ollut pieneeriala, mutta esimerkiksi pioneereissa saa hyvää ammattitaitoa, jos vaan sisu riittää. Halusin myös johtamiskoulutusta ja pääsin aliupseeriksi. Silloin en ymmärtänyt sinnitellä upseeriksi asti, mutta myöhemmin viisastuin. En kadu yhtään sitä, että sain oppia johtamista armeijassa.

Joo kannatti! Tuli masennus, sydämeen pistää ainaku liikun vähänkää raskaammin ja menetin luovuuteni. Luovuuteni ja herkkyyteni siis oli ainut asia mitä minulla oli ja nuo asiat menetin armeijassa, nyt pää vain humisee tyhjyyttä enkä tunne oikeastaan mitään..

Armeijaan mentäessä pitäisi olla varoitustekstejä: saatat menettää persoonallisuutesi ja luovuutesi.

Asehullujen leikkikenttä koko insttituutio. Vapautuksen sain ite tossa 2 kuukautta sitten ja ai että hymyilyttää.
Tärkeilevät pellet voi huudella sieltä,että missäon mus isänmaallisuus ja kun en maata halua puolustaa. Jos isänmaallisuus tarkottaa toisen ihmisen tappamista, niin ootte aivan oikeessa, että sitä en tee...

Identiteetti katosi ja nyt olen täysin vieras itselleni ja muille. Vammautumisia joita ei haluttu hoitaa tai tutkia. He joilla oli valta käskyttää muita näyttää pärjäävän intin jälkeen loistavasti. Aloitekyky katosi kun se karsittiin väkisin pois. Tunteeton tyhjä olo.

Oli se identiteetti ennen mutta päähän ja takaraivoon saatu väkivalta teki aivomamman. Pahalta tuntuu jotta ryhmänjohtaja ja varusmiestasolla voidaan pahoinpidellä toista palveluksessa ja nukkumassa.

Itse näen sen niin että 180,270 tai 362 vuorokautta armeijaa on pieni hinta siitä että saa elää sellaisessa vapaassa maassa kuin Suomi. Mielestäni armeija on ihan hyvä sellainen peruskuolutus jossa oppii asioita joita toivottavasti ei koskaan tarvitse kuten aseen käsittelyä ja muuta maanpuolustukseen liittyvää. Sitäpaitsi nuorille pojille tekee ihan hyvää että joutuu pois kotoa ja sillä tavalla itsenäistyy. Se siinä armeijassa on hyvää jos miettii nuoria.

Mielestäni armeijan suhteen huomaa ketkä kantavat vastuuta, ketkä ovat velvollisuudentuntoisia ja ovat asiallisia joilla on annettavaa yhteiskunnalle, ja ketkä taas menevät aina sieltä missä rima on alin. Sitten on vielä se kolmas ryhmä joka menee armeijaan vain koska siellä saa edes kerrankin leikkiä olevansa jotain mutta he ovat täysiä pellejä. Itse tunnen pari poikaa jotka luulivat niin olevansa jotain, olivat ylimielisiä ja vittuilivat aina muille, mutta kun joutuivat armeijaan eivät kestäneet sitä vaan tulivat itkien kotiin äidin luo kun taas heidän halveksimansa tyypistä tuli kersantti, tämä on siis tositarina.

Kahta pointtia en ainakaan ymmärrä. A) Itsenäistyminen: Miten siellä intissä muka itsenäistyy, kun paskallekaan ei saa mennä kuin johdetusti (ainakaan alkuun)? Jos tekee ainoastaan mitä käsketään ja seurailee vain ryhmäänsä, niin miten se muka itsenäistää? B) Suomen paras kuntokoulu: Mainoslauseena vähintäänkin sarkastinen, sillä ei siellä kyllä normaalikuntoinen millään kuntoaan kehitä. Ehkä poisluettuna jotkut erikoisjoukot. Tietenkin jos aivan järkyttävän lihava on, niin ehkä pari kiloa saattaa tippua kun pitää jotai tehdäkkin jne.

No jos ei tiettyä ns. itsestään oppimista, kunnon jonkinlaista kohoamista, pintaraapaistuja ensiaputaitoja ja pientä erätaitonippelin lisääntymistä laske niin eipä tuo nyt juuri mitään antanut. Tai jonkun mielestä nyt tietty olisi jo tuossakin ihan sopivasti uutta, mutta suoraan sanoen olin mielestäni sellaisissa tohinoissa 6kk ja vielä hemmetisti keskeyttäneitä yllättävän pitkälläkin palveluksen aikana, että ei oikein sellaista me-henkeäkään tullut. Tai no... ehkä yhden kerran tunsimme aika moista joukkohenkeä kun yksi jo aiemminkin epäilemämme kaveri jäi rysän päältä kiinni tupakaverin kaapista kessun ritsaamisesta. Tuolloin tunsimme melkoista yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Emme me mitään valiosotilaita olleet kyllä kukaan, vaikka itsekin olin jo 8 vuotta sitten intin käyneenä 25v kun opiskelin ensin alta pois sen hetkisen luvut kaikki, mutta tuo kys. kaveri oli sellainen kus..ää, että vanhan liiton malliin ei kukaan ylempääkään kysellyt miksi kaverilla on silmä mustana ja niin kovin hiljainen aikansa. Varmaan arvasivat mitä oli tapahtunut... Sankari muuten keskeytti vai siirtyikö siviilipalvelukseen kun 10 VIIKKOA! oli jäljellä 6kk:sta ja oli vielä B-mies... Tuo oli jo jonkin sortin saavutus mutta pää ei ilmeisesti kestänyt enää, etenkin kun ei kavereita ollut kyllä enää yhtään viimeistään käryn käytyä.

Vaikka ihan sikäli hommani hoidinkin ja en lusmunnut, ihan ok merkinnät passissakin lähtiessä, niin silti todettava että jos oikea kahakka olisi tuloillaan niin ne mitä intissä opin, oppisi 3 viikon pikakurssillakin ennen tykinruoaksi lähtöä ja koviin tohinoihin. Jos intensiivisesti tuon kaiken oleellisen olisi pistänyt pakettiin, niin tuossa olisi mielestäni se tiivein ydin. Tosin tietty ei rauhanaikaan sovi tuollainen mikään parin viikon pikapätkä, mutta oletan että aidolla maanpuolustushengellä varustetut motivoituneet rintamallelähtijät olisivat paljon pätevämpiä pienen perehdytyksen jälkeen kuin suurin osa nykyisistä kävijöistä jotka vain pian haluavat mahd. helpolla alta pois ja kotio reserviin, eikä koskaan tule kertauskutsujakaan nykymäärärahoilla. Reserviläistoiminta nyt ei paljoa iloa tuo... tovin sitä itsekin kokeilin. Onhan se mukavaa sinällään mutta aika sauna ja grillikerhoahan sekin on. Ainakin mitä itse näin ja olen kuullut mitä tuppaa olemaan muuallakin. Esim. vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa tai spr:n vapaaehtoishommissakin varmaan tekee rauhanaikana huomattavasti enemmän hyödyllistä kuin reservitoiminnoissa... Tosin vapepat ym;hän ovatkin usein aika kytköksissä reserviläisyyteen, vaikka ovatkin ihan eri toimintamuotonsa. Olen vain seuraillut.

Minä olin armeijassa Paloaukealla v. 72.
Kauhee paikka.
Hukkasin itseni ihan täysin.
Koko elämä on mennyt itseä etsiessä.

Kaveritkin, siis ne muut tykärit etsi minua kauan ja hartaasti, mutta sitten niiden piti lähtee himaan kun niitten palvelsuaika tuli täyteen.
Minä jäin vielä hortoilemaan sinne päävartion taakse.
Se olikin ainoa hetki kun edes osittain tajusin missä olen.
Tälläkin hetkellä olen jossakin - niin missä, en tiedä.
... ja mikähän tämä vähän tv:tä muistuttava laite minun edessäni on?
Tässä on kirjoituskoneen näppäimet...
... ukkonen tuntuu jyrisevän jossakin... pitänee lähteä kotiin... sotilaskotiin.
Jos näette minua niin kertokaa terveisiä...

PTRISSA HRRRÄÄÄTYS!
Hohhoeijjaa!

Huvittavaa ku jengi luulee et ku käyt intin oot joku vitun pääministeri....
En mä ainakaan sieltä mitään eväitä saanu tähän elämäntyyliini haha...