Olen kadottanut onnenlintuni.
Auringonlaskun sillalle.
Sinne minne toivokaan ei yllä.
Huominen huutaa vain perään.
Kuulumattomia säteitään.
Ei havina tuulen enää herätä ketään.
Olin menneessä ajassa onnellinen.
Tulevaa edes ajattele en.
Pyyhin vain kuvasi mielestäni.
Silmiesi tuikeen sammutan.
Sieluni huoneesta.
Antaen ajan haalistaa uskoni.
Olinhan jo liiaksi onnelinen.
Se riittäköön matkalla haveisiin.
Harsoisen sarkani ylle pukien.
Ajan matkalla jäätelökioskille.
Kiitos saisinko samanlaisen uudelleen.
Rakastan makuja maailman.
En arpia kanna muassa.
Auringonlaskun sillalle.
Sinne minne toivokaan ei yllä.
Huominen huutaa vain perään.
Kuulumattomia säteitään.
Ei havina tuulen enää herätä ketään.
Olin menneessä ajassa onnellinen.
Tulevaa edes ajattele en.
Pyyhin vain kuvasi mielestäni.
Silmiesi tuikeen sammutan.
Sieluni huoneesta.
Antaen ajan haalistaa uskoni.
Olinhan jo liiaksi onnelinen.
Se riittäköön matkalla haveisiin.
Harsoisen sarkani ylle pukien.
Ajan matkalla jäätelökioskille.
Kiitos saisinko samanlaisen uudelleen.
Rakastan makuja maailman.
En arpia kanna muassa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Margitta tämä oli loistava, kosketti hienoilla ilmaisullaan. Tässä on
jotain uutta, ennen lukematonta kerrontaa. Pidin, kiitos!
Sinä ihka ihana Liona.
Olet uskomaton kannustaja.
Kiitos
Me kylmän ilman linnut
liidämme jossakin tuolla
-auringon säteen tuolla puolla.
Liitelemme hiljaa
valliten
on korkeutemme yksinäinen!
Aika kuluu, kuulet sen
mut' iäisyys
on lapsi
kuin pesän nuorin
poikanen!
Upealla runollasi vastasit.
Kiitos
Kuulehan Margitta, toivo on siellä missä sinäkin, ja älä sammuta, anna roihun palaa, se tuo muitakin apajalle.
Voi aabel,,,olet jotakin
Mihin sieluni ei yllä.
Sydämeni vain sykähtää.
Kun käyt runokylässä.
kiitos
No, mihinkäs se sillälailla,... onnenlintu...?
Eihän se ole mikään muuttolintu, eikä sitä nyt varmaan kissakaan ole vienyt.
Oletko tarkastanut, ettei se ole tehnyt pesäänsä sydämeesi? Jos se istuu nyt hautomassa, eikä sitä sen vuoksi ole näkynyt.
mutta...tuosta runosta:
Hieman haikeasta sävystään huolimatta runo on lempeän pehmeä ja sisäisessä tunteessaan kypsän suloinen.
Minä pidän tuosta runostasi runona ja erityisesti juuri sen sisäisestä sanomasta.
Sen sijaan, että runo keskittyisi kuvaamaan kaipausta jonkin menetetyn vuoksi, se antaa arvon myös sille, mitä on jo saavutettu ja löydetty.
Runon sanoman kypsyys onkin havannointia siitä, että menetykseen liittyy myös tieto jostakin jo saavutetusta, joka ei katoa, vaan tekee pesänsä sielujen syvimpiin sopukoihin.
Sehän ei poista sitä haikeaa ikävää, joka kaipuuseen liittyy, vaan on juuri sen perusta.
Kaunista, herkän upeaa oivallusta, joka tekee runostasi taas niin nautittavan lukunkokemuksen.
Kiitos, Kuningatar runojen maan.
Kuinka osaisinkin kiitää.
Sanoista noista.
Kiitän kuitenkin näin.'
Hymyilen sinulle päin.
Toivottaen ihanaa kesää.
KIITOS
Olen ollut liian kiireinen viime aikoina kommentoidakseni,
mutta tulin nyt pikaisesti moikkaamaan,
kiitos Margit kivasta runosta.
Ei kai onnenlintusi ole kadonnut?
Tai jos on - voin veistää sinulle uuden entistä ehomman!. ;)
Kaunehin kiitokseni.
Onnenlintuni lentää.
Kohti aurinkoa ja kesää.
Liejö saavuttanut sinutkin.
Toivon niin.
Kiitos kun joudat tervehtiin