Euroviisut

Jokkaiselle jottai, nuorten hurlumia koko hölinä.

Kyllä Euroviisuissa oli iloa vanhoillekin silmille ja mukavaa katsottavaa ja kuultavaa korvillekin. Puhumattakaan show-osuuksista ja esim Suomen Paradise Oscar oli tosi hyvä. Hänellä on kaunis lauluääni, lavastus oli tosi kaunis ja poika komea hymysuinen valloittaja. Ei ihme, että hän sai lehdistön palkinnon esiintymisestään. Oli se hienoa katsottavaa koko Euroviisu-kilpailu - voittajasta voidaan olla monta mieltä. (Pidin kovasti irlantilaiskaksosten laulushowsta 'Lipstick').

Paradise Oskar pärjäs hyvin, hän toi mieleen ensimmäisiä oikeita laulajia. Laulukilpailusta on luovuttu ja se on vahinko.

naivi Axel E

Vanha tykkää melodisesta musiikista, kun kuuluu iskelmäikäpolveen. Se oli aikaa jolloin KUUNNELTIIN musiikkia, nyt siihen käytetään myös näköaistia ja musiikin pisteistä aika iso osa menee visuaalisuudelle ja showlle.
Kuitenkin aina olen viisuja seurannut ja illanvirkkuna valvominen sujuu helposti. Aikamoinen näyte oli se stadionin muuttaminen viisuareenaksi. On tää nykytekniikka ihan mahotonta.

Äänestys on vaan mennyt pieleen, oikeastaan jo silloin kun itä-Eurooppa pääsi mukaan. Äänestetään naapureita ei niinkään musiikkia. Vai olisiko sittenkin niin, että alueellisesti musiikkimaku olisi keskittynyttä ja omanlaistaan. En tiedä mutta näin ei oma suosikki voita ikinä. Ei surra eikä oteta kauhean vakavasti, menee mukavana viihteenä kuitenkin. Näköään tarvittiin tuo kamala Lordi- pommi, jotta meidätkin huomattiin lopulta.

Tässä minun suosikkin v 2011i ilman paremmuusjärjestystä: Islanti, Sveitsi, Suomi, Ruotsi, Italia. Ranska poikkesi kaikista, oli kuin ooppera-aaria. Laulaja oli ainakin saanut klassisen koulutuksen. Mies saa varmaan lauluhommia tuolla äänellä.

Hyvä Oskar!
Düsseldorfin Euroviisuihin akkreditoituneet tiedotusvälineiden edustajat ovat äänestäneet Paradise Oskarin Da da damin vuoden 2011 Eurovision laulukilpailun parhaaksi esitykseksi. Marcel Bezençon –palkinto on jaettu vuodesta 2002. Palkinnon ovat aikaisemmin saaneet mm. Lordi (2006) ja Alexander Rybak (2009).