Vaimoni ei ole koskaan maannut muiden kuin minun kanssa, eli olen hänen ainut petikaverinsa, vaikka on hän toki seurustellut aiemmin. Eilen hän sanoi, että on onnellinen tästä, sekä minun, että itsensä puolesta. Hän varamaan tarkoitti, että olisi kokenut sen jotenkin hajottavana asiana, sekä minulle, että itselleen. Mietin, että, olisihan siitä voinut tulla mustasukkaiseksi ja ehkä verrata itseään muihin miehiin, mutta mitä mieltä te olette siitä, kun hän sanoi sen olevan hyvä myös itsensä kannalta? Olen seurannut tätä palstaa jonkin aikaa ja huomannut, että useimmilla teistä(naisista), on ollut lukuisia seksi kumppaneita. Monilla yli kymmenen ja sitäkin enemmän. Kysyn nyt teiltä, että tunnetteko olonne jotenkin rikkinäiseksi, tai oletteko joutuneet millään tasolla prosessoimaan, tai peräti katumaan sitä, että olette maanneet niin useiden miesten kanssa? Entä teidän puolisonne, onko tullut riitoja, tai muita ”henkisiä” ongelmia siitä, että takana on useita partnereita aiemmista suhteista?
Lopuksi kysyn miehiltä, että haluaisitteko te, että vaimonne olisi ollut vain teidän kanssa sängyssä, vai onko sellainen teille mitenkään merkityksellinen asia?
Lopuksi kysyn miehiltä, että haluaisitteko te, että vaimonne olisi ollut vain teidän kanssa sängyssä, vai onko sellainen teille mitenkään merkityksellinen asia?
Vastaukset 67
Vanhimmat
tähän sanoisin että mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. ja myös aika muuttaa ajatuksia. kun aloin seurustella olin neitsyt ja ensimmäistä suhdettani kesti 9 vuotta. seksi oli hyvää kun opin sen, kaikki muu päin helvettiä. eli seksin suhteen se toimi mutta minulla olisi voinut olla huomattavasti parempi tuuri miehen luonteenlaadun suhteen, mutta semmosia asioita ei sillon kokemattomana vaan ymmärtänyt.
ekan suhteen jälkeen sitten elin sinkkuna n. 3 vuotta ja sinä aikana minulla oli muutamia vakiseksipartnereita kunnes taasen ryhdyin pitkään suhteeseen jota kesti 11 v. toinen pitkä suhteeni oli huomattavasti parempi ja tasapainoisempi kuin ensimmäinen, muut mieskokemukset siinä välissä tekivät minun pääkopalleni todella hyvää, uskoni miesten ihmisyyteen palautui, muuten en olisi edes toiseen pitkään suhteeseeni ryhtynyt lainkaan.
Ok
Kiitos vastauksesta, mutta kysyn vielä sitä ns. pääjuttua, joka jäi askarruttamaan, että tuntuuko se pahalta, tai edes vähän rikkonaiselta, jos on monia seksi suhteita takana? Uskon, että niihin liittyy mukaan myös hieman ikäviä, tai joillekin, ehkä hieman noloja juttuja. Miten naisen psyyke käsittelee näitä juttuja, vai käsitteleekö mitenkään? Tosin jo sanoit, että mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle, mutta juttu on kyllä niin, että nykyään seksipartnereiden määrä on aika suuri kaikilla, eli mukaan mahtuu varmaan niitäkin, joille se sitten ei välttämättä sovikaan. Usein olen eri palstoja lukiessani törmännyt myös siihen, että monet suhteet aiheuttavat eritasoisia ongelmia pysyvissä / pitkissä suhteissa. Riitoja, mustasukkasuutta, pahaa mieltä ym, ym. Näitä mietin ja kysyn, että ovatko nämä asiat teille tuttuja?
: ) )
no kuten ehkä tuosta mun kokemuksestani huomasit niin mulle se, että hankin uusia seksisuhteita sen ensimmäisen perhehelvetin jälkeen oli eheyttävää eikä suinkaan hajottavaa. täs taas tullaan siihen kuinka suuri merkitys ihmisen historialla on. mulla tietty asioihin vaikuttaa muutama juttu: en harrasta mitään kännisekoiluja tiedottomassa tilassa enkä lähde ylipäätään harrastamaan seksiä semmosen miehen kanssa joka tuntuu musta jotenkin vastenmieliseltä. kokemukset seksistä siis ei ole olleet mulle mitenkään traumaattisia tai hajottavia. toisaalta olen ihan varma että on paljon naisia joilla kokemukset on ihan päinvastaisia kun mulla.
ja miltä sitten kokeneempana tuntui ryhtyä toiseen pitkään suhteeseen: hyvältä. tuntui että olin saanut näkemystä siitä millasia miehet ovat, millaista seksi ylipäätään voi olla, ja siinä kohdassa tuntui taas hyvältä ja oikealta ryhtyä vakavampaan suhteeseen. enkä kaivannut pätkääkään seksiä muualla. tiesimme kumpikin suunnilleen toistemme entiset suhteet eikä se aiheuttanut mitään erityisiä riitoja tms alun vakiintumisvaiheen jälkeen (mieheni oli siis semmonen vapaavartinen hippi jolla tuli kylään tyttöystäviä ja ystävätyttöjä ovista ja ikkunoista ja kesti tovi että kaikille tuli kerrottua seurustelustamme). mä en näe että seksipartnereiden määrä ennen suhdetta on mikään syy riitoihin vaan ihmisten luonteenlaatu: jos on taipumusta mustasukkaisuuteen tai epävarmuuteen niin riitelyä saa aikaan tuhannesta muustakin syystä.
Taidat olettaa, että kaikkien pitäisi olla ihan samanlaisia.
Jos vaimosi on onnellinen niin miksi kaivelet asiaa, elämä on vaikeaa jos asettelee sääntöjä muiden taannehtivasti noudatettavaksi?
mitä mieltä te olette siitä, kun hän sanoi sen olevan hyvä myös itsensä kannalta?
> olen sitä mieltä, että on hyvä kun sanoi
onko tullut riitoja, tai muita ”henkisiä” ongelmia siitä, että takana on useita partnereita aiemmista suhteista?
> sairaalloinen mustasukkaisuus aiheuttaa tuollaista, ilman aihettakin
haluaisitteko te, että vaimonne olisi ollut vain teidän kanssa sängyssä, vai onko sellainen teille mitenkään merkityksellinen asia?
> eihän tuolla ole juuri mitään merkitystä.
että tuntuuko se pahalta, tai edes vähän rikkonaiselta, jos on monia seksi suhteita takana?
> no ei tunnu vaan nyt tietää, että todella kannatti etsiä sopiva
käsitteleekö mitenkään?
> on aivan turha tonkia menneitä, siitä ei seuraa mitään hyvää
ovatko nämä asiat teille tuttuja?
> onhan nuo liiankin tuttuja
Tyttöystävälläni on ollut useita seksikumppaneita, eikä se minua haittaa. Lähinnä pitäisin outona, jos näin ei olisi. Jos joskus eroamme, niin toivon että tulevalla kumppanillakin on ollut vastaavaa. Mitään spermaviemärinä toimivaa biojäteastiaa en kyllä halua, jota puoli kaupunginosaa on käynyt lykkimässä jossain vaiheessa. Kokemus on täysin eri asia kuin persettä jokaiselle urpolle jakava tasoa tiedostamaton lutka.
Ensinnäkin mukava, ettei tarvitse opettaa jotain täysin osaamatonta tyyppiä. Toisekseen hyvä, että on jotain vertailupohjaa alla jotta osaa arvostaa sitä, mitä nyt saa. Kolmannekseen mukava, että hänen ei tarvitse kuvitella millaistahan seksi olisi jonkun muun kanssa. Tietää jo sen keskimäärin olevan aika mitäänsanomatonta.
Vaimillani ei ole ollut muita suhteita kuin minut. Itsekään en ole koskaan ollut au-
suhteessa. Meitä tämä tyydyttää. Terapeuttina olen joutunut keskustelemaan erilaisissa seksuaalitilanteissa olleiden ihmisten kanssa. Aika moni nainen vaikuttaisi kokevan useat seksipartnerit hajoittavana. Miesten puolella ei tilannetta voine pitää yhtä selvänä. Henkilökohtaisesti uskon yhteen sukupuoli-suhteeseen ihanteena.
Kiitos vastauksestasi. Vastauksesi osoittaisi että seksi eri partnereiden kanssa on naisille vanigollisia ja rikkoo naista sisältä. Uskon, että naisten on tätä vain vaikea tunnustaa / sanoa ääneen ja edes anonyymina asiasta ei välttämättä haluta puhua. Onko syy siinä, että omaa rikkinäisyyttä ei haluta tunnustaa, maski on pidettävä naamalla, vaikka sydän olisi ihan rikki?
Mä vaan kyselen, en tuomitse, enkä syytä ketään, vaan paremminkin pohdin tätä kysymystä : )
Muuten ihan asiallista tekstiä, mutta en missään vaiheessa ole vastaavaan ilmiöön törmännyt, että naiset (taikka tytöt) olisivat jollain tapaa rikki asian suhteen. Kuitenkin täysin avoimia ja läheisiä parisuhteita ollut kourallisen verran. Hyviä naispuolisia ystäviä ainakin tuplasti, joiden kanssa on kaikkea maan ja taivaan väliltä puhuttu, vaikka osa on erittäin arkoja asioita olleetkin. Ehkä tässä on sukupolvien välinen kuilu?
Muita ongelmia on kyllä monilla ollut, mutta ei kyllä mitään seksuaalisen minän pirstoutumista. Paitsi eräällä nuorena raiskatuksi tulleena tytöllä, jonka kanssa on ollut erittäin synkkiä keskusteluja - jättää jälkensä loppuelämäksi. Se taas on tosin aivan asia erikseen, eikä sinällään liity tähän keskusteluun ollenkaan.
Vaimoni oli neitsyt, kun tapasimme, ja linja oli tiukka naimisiin menoon saakka. No, käsikaasua nyt tuli joskus vähän annettua, mutta kuitenkin. Ilmiö oli kyllä minulle hämmentävä, sillä en koskaan olisi uskonut edes tapaavani 25 vuotiasta, kohtalaisen kaunista naista, joka on neitsyt. Häntä ei ole tarvinnut opettaa, hän on kaksivuotisen liittomme aikana ollut mielestäni paljon ennakkoluulottomampi ja "taitavampi" kuin aiemmat, paljon kokeneemmat kumppanini. Seksissä on ilmeisestikin kysymys ennen kaikkea asenteesta. Olen kyllä kuullut tuosta ns. rikkinäisyyden tunteesta useilta eri ikäisiltä naisilta, naiset kun usein ottavat seksin ikäänkuin lupauksena, ehkäpä tiedostamattaankin.
Näen pelkästään hyvänä juttuna, että kumppanillani on ollut riittävästi aikaisempia seksisuhteita. Silloin hänen ei tarvitse miettiä, olisiko ruoho vihreämpää aidan takana.
Juuri näin, nainen, jolla ei ole muita kokemuksia, voi alkaa miettimään, että onkohan kaikki tässä, mitä sillä seksillä, ja miehellä on naiselle annettavana, ja kokeilemaanhan sitä silloin pitää lähteä. Olen nyt kolmannessa liitossa, naisia takana muutamia kymmeniä, en tiedä lukumäärää, enkä voi kaikkia edes millään muistaa, en voi vaatia naiselta sellasita, mitä en itsekään ole, ja niin on myös ehdottomasti paras, että kokemusket on hankittuna, ennen sitä liittoa.
Jos äkkiseltään tuota kysyttäsiin tai kasvotusten sanoisin, ettei se minusta "rikkinäistä" ole tehnyt. Olen valehdellut seksikumppanien määrän pienemmäksi mieheni kysyessä. Vaikka niitä ei ole edes montaa ollut (5 ennen nykyistä miestäni). Tosin miehes on kasvanut kiihkouskovaisessa perheesssä ja suvussa, joten hänellä on vähän erilaiset kannat katsoa maailmaa.
Itsekin kun mietin tuota seksikumppaneiden määrää niin tuostakin määrästä, vaikka vaikea olisi uskoa unohtuu ensin jo kolme. En tiedä yrittääkö sitä sivuuttaa vai mikä on.
Itse en kuitenkaan ole nauttinut noista muutamasta yhden illan jutusta. Itselleni on tullut aina jossain vaiheessa touhutessa sellainen fiilis, ettei olisikaan pitänyt lähteä ja että tämä on väärin. Vaikkei siinä oikeasti mitään väärää olekaan. Itse tarvitsen sen rakkaus suhteen siihen pohjalle.
Uskon kuitenkin, että minua saattaisi joskus mietityttää millaista se ruoho on aidan toisella puolella jos mieheni olisi ainut.
Ok
Eli teillä on ongelmia suhteessa siksi, että olet maannut muiden kanssa. Ongelmia on siinä, etet voi olla rehellinen kumppanillesi ja siinä, että hänelle nuo ovat kipeitä asioita. Lisäksi sinulle on jäänyt mieleen ainakinn kaksi näistä kokemuksista. Et myöskään ihan rehellisesti voi tunnustaa, ettetkö olisi saanut itsekkin kipeetä ja kokisi jollain tasolla rikkinäisyyttä näistä edellisistä suhteista. Koit ne vääriksi, vaikka et ymmärrä miksi ja kadut niitä. Et pystynyt nauttimaan niistä ja olisit kaivannut rakkautta siihen hetkeen. Tulkitsen tuon siten, että jollain tasolla koit tulleesi vain hyväksikäytetyksi. Loppuun summaat kuitenkin, että eipä tarvitse miettiä, että onko ruoho parempaa aidan toisella puolella. Jos tuo on ainut hyvä puoli, koko jutusta, niin kannattiko? Itelle paha mieli ja mitään ei jäänyt ns. käteen ja kumppanille lahjaksi kipeitä asioita, joista hän ei todennäköisesti koskaan pääse yli.
Nyt on kyllä niin hakuammuntaa että huh huh.
Mitä täällä kyselet? Olet saanut lottovoiton, ja siitä pitäisi olla hissukseen. Ajattele - kukaan muu karpaasi kuin sinä ei ole päässyt vaimosi sisälle heittämään lastiaan. Jos vaimosi on vielä oppinut rakastelemaan (ja miksei olisi oppinut), voisi verrata asia Jackpottiin.
Ai.. onko tosiaan näin, että lottovoitto on tullut : ) Voihan asiaa tietty noinkin luonnehtia, kun katselee tätä nyky menoa. Onhan se minunkin vaimoni seurustellut aiemmin, mutta oli säästänyt neitsyytensä minulle, eikä ollu antanu koskee vyötärön alapuolelle kenekään edes housujen päältä. Arvaa olinko otettu ja olen sitä vieläkin : ) )
Mun aiemmat tyttö kaverit olivatkin sitten oma lukunsa... huoh. Kaiken kokeneita kännisekoilijoita. Niiden jälkeen, kun törmäsin nykyiseen vaimooni, tuntui, ettei tommosta olekkaan : )
Vaimoni muuten osaa ja ennen kaikkea tykkää seksistä.
Olen maannut 7 eri miehen kanssa, enkä koe tätä mitenkään hajottavana asiana. Kahden kanssa olen seurustellut, yhden kanssa oli pitempi "pelehtimissuhde" ja yksi oli ennestään kaverini. Kolme oli siis ihan puhtaita yhdenyön juttuja. Aina ei ollut hehkeää, mutta usein ihan nautinkin. Kaikki kokemukset ovat jälkikäteen tuntuneet kuitenkin hauskoilta ja rikastuttaviltakokemuksilt ja ainoa asia mikä on hiertänyt on pelko ulkopuolisten suhtautumisesta (eli mielessä oli kysymyksiä"pidetäänkö minua nyt lutkana?").
Ensimmäisen poikaystäväni jätin osittain kokemattomuuteni takia; kiinnosti onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Ja kyllähän se olikin! Nykyisen mieheni kanssa olen ollut yhdessä lähes kolme vuotta ja hän tietää seksikokemusteni määrän eikä se mitenkään häntä häiritse.
Henk. koht. en olisi ikinä voinut viettää elämääni kokematta intohimoa useamman miehen kanssa. Olen yksinkertaisesti liian utelias ihminen.
Musta on vähän outoa maalailla kuvaa naisesta jonain herkkänä olentona jonka tulisi uskoutua vain yhdelle elämässään; luulen että aktiivisessa seksielämässä naisia enemmän ahdistaa leimatuksi tulemisen pelko.
Ok
En ole erityisemmin maalaillut mitään kuvaa naisesta, vaan paremminkin pohtinut asiaa sen tiedon valossa, joka minulla on elämänkokemuksen myötä. Muistan erään kerran, kun olin baarissa ja laiton siellä vanhasta levykrammarista soimaan yö yhtyeen kappaleen. Vieressäni oleva nainen aneli minulta, että älä laita tuota kappaletta soimaan. Aluksi en ymmärtänyt, että miksi hän näin pyysi ja laiton kuitenkin. Hän itki koko tuon kappaleen ajan, koska tuo biisi muistutti häntä hänen ensimmäisestä seksikokemuksestaan. Tämä nyt on tietenkin yksittäinen tapaus, mutta tiedän muitakin vastaavia eri yhteyksistä. Kuitenkaan en tunne ainuttakaan miestä, joka olisi itkenyt sitä, että on tullut maattua useiden kanssa, en ainuttakaan. Yksikään mies ei taatusti koe olevansa rikki tässä suhteessa, ellei sitten ole tullut jätetyksi, tai petetyksi ja tällaisesta rikkinäisyydestä en nyt puhunut.
Uskon, että nainen on monin verroin haavoittuvampi tässä suhteessa ja jotkut tutkimukset osoittavat, esim. masennuksen ja useiden seksipartnereiden määrän olevan yhteydessä toisiinsa. Mies voi harrastaa seksiä täysin ilman tunteita ja vaikka kuinka monen naisen kanssa, mutta nainen puolestaan hakee aina myös tunnetta ja tekee sitä enemmän myös sydämellään. Mikäli näin ei ole, niin silloin voi tietty jo kysyä, että onko jokin mennyt jo rikki ja pois paikaltaan. Miehet iskiessään naista pyrkivät aina pääsemään sisälle naisen tunne maailmaan, koska sitä kautta avautuu tie myös seksiin. Nainen voi kokea tulleensa huomatuksi, halutuksi, jopa rakastetuksi ja on valmis antamaan miehelle seksiä. Joskus ja aika useinkin voi kuitenkin käydä niin, että mies päästyään perille tarkoituksessaan, kasaa vaatteensa, sanoo kiitos ja häipyy. Mies ei tullut mitenkään rikotuksi, mutta väitän, että nainen saa hetken aikaa kasailla tunteitaan ja kokemuksiaan, miettiä, kannattiko ja oliko tämä sen arvoista jne. Kyllä tuossa on minun mielestäni aineksia / todisteita siitä, että nainen on monin verroin haavoittuvampi kuin mies.
Nainen, joka on maannut jo useiden miesten kanssa, voi väittää, ettei pidä paikkaansa, mutta onko siinä sitten kyse jo siitä, ettei tunnu enää missään. On sattunut jo niin monta kertaa, että enää ei satu. Sitä minä tässä miten ja kyselen, kaikella kunnioituksella, ystävyydellä, ilman kenenkään tuomitsemista ja halveksuntaa. : ) )
Minusta on aika halveksivaa väittää, ettei useamman miehen kanssa maannut nainen enää tunne mitään. Olen erittäin tunteellinen ihminen mutta useat miehistäni olen kyllä ihan omasta aloitteestani jättänyt taakseni ilman pienintäkään surun häivähdystä; olivathan he minulle vain seksiä. Minulla ollut mitään harhakuvitelmia siitä, että he olisivat sielunkumppaneitani. Päinvastoin, tiedostin oikein hyvin ettei heillä komeasta ulkokuorestaan huolimatta olisi minulle mitään henkisen tason tarjottavaa. Niin kuin useimmilla miehillä ei minulle olekkaan. Jos fyysisyyttä ja henkistä yhteyttä ei ole voinut samassa saada, olen ne sitten erikseen itselleni haalinut.
Tietysti osa naisista kuvittelee seksin tarkoittavan rakkautta ja varmasti siinä prosessissa itsensä haavoittaakin.
Mitä tulee moniin seksikumppaneihin ja masennukseen, niin veikkaisimpa masennuksen enemmänkin johtavan hyppimiseen sängystä sänkyyn kuin toisinpäin. Mitään päätelmiä tämän korrelaation suunnasta ei kuitenkaan ilman tarkempia analyysejä voitane tehdä.
Sinä näytät päättäneen, että nainen on herkkä olento jonka tulisi säilyttää neitsyytensä aviovuoteeseensa asti etkä näytä olevan valmis millään tavalla muuttamaan kantaasi. Joihinkin naisiin se varmasti pätee, mutta empiirisen kokemukseni perusteella itse pidän johtopäätöstäsi hyvinkin vääränä.
No kiva, kun kuitenkin vastasit. Keskusteluahan tässä on haettukin ja hyvä, että puhut omasta puolestasi asioita jopa perustellen mielipiteitäsi. Harmi, jos koet minun halveksivan naisia. En halveksi ketään ja korjaan hiukan sinun väärinkäsitystäsi noiden tunteiden suhteen. Enhän minä nyt sentään tarkoittanut, että kaikki naisen tunteet olisivat jäässä siksi, että on sattunut, jos sitten ylipäätään on sattunut. Tarkoitin lähinnä sitä tunnetta, joka monella naisella on seksistä alun alkaen. En väitä, etteikö voisi olla erilaisia naisia, mutta väitän, että monille naisille seksi on aivan kuin rakkauden huipentuma. Jos mies haluaa seksiä, niin hänen on syytä aloittaa romantiikalla. Nainen kaipaa huomaavaisuutta, hellyyttä ja rakkautta, mies puolestaan tähtää enemmän itse aktiin naisen kanssa. Kun mies on päässyt naisen sydämeen, on hänellä avaimet myös muualle. Moni nainen kokee seksin siten, että he tekevät sitä myös sydämellään, vaikka varmasti nauttivat myös ihan "panostakin". Tätä minä tarkoitin, kun sanoin, että tunteet voivat kuolla, jos menee rikki. Jos nainen makaa useiden miesten kanssa ja hankkii erilaisia kokemuksia yhdenyön jutuista ym. niin uskoisin, että tässä se herkkyys josta kirjoitin katoaa. Ei naisen tunne maailma kokonaan kuole / sammu, mutta hän alkaa toimia suhteessa seksiin hiukan samalla tavalla kuin mies, eli ei tee sitä enää sydämellään. Tässä suhteessa tapahtuu muutosta ja uskon, että tällä tavalla nainen voi ns. hajottaa itsensä. Nainen on aina haavoittuvampi osapuoli ja nainen, on myös se, joka lainausmerkeissä antaa / antautuu seksiin miehelle. Mies saa ja nainen antaa, vaikka tietenkin, ainakin hyvässä seksissä molemmat lopulta saavat. Totuus tuostakin on siinä, että nainen jää useimmiten vaille tyydytystä, kun taas mies ottaa omansa takuu varmasti.
Sä et oo tainnu panna tarpeeksi. Stereotyypityksesi sopii kyllä miehiin, jotka ovat ainaisessa puutteessa, mutta kaikki miehet eivät ole siinä tilanteessa. (yllätys yllätys)
Itselleni on kyllä tapahtunut juuri tuollaisia hajoamisia, joiden kuvittelet olevan vain naisten "yksinoikeus" (eli itse ihastunut ja nainen halunnut vain seksiä).
Nää on niin väsyneitä nää kokemattomien miesten mies/nais-teoriat..
Parempi on että nainen on koittanut muitakin kulleja ennen minun kulliani. Ei tule sitten kiusausta lähteä kokeilemaan naapurin tappia. Ja samalla osaa pitää minut tyytyväisenä. Nyt on vierelläni nainen joka osaa hommansa eikä pihtaa sitä pilluaan. Aivan sama kenen kanssa on ollut aiemmin, eletään tätä hetkeä ja nautitaan siitä mitä meillä on.
Hienoa, jos osaat asennoitua asiaan noin. Mitä niitä menneitä kaivaa ja elämä on tässä ja nyt. Nautitaan siitä mitä meillä on jne.. Ihan samaa mieltä. Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan osaa asennoitua aiheeseen ihan samalla tapaa. On ihmisiä, jotka kokevat rikkinäisyyttä ja niitä, joille exät ovat iso taakka. Riippuu niin ihmisestä. Luin tässä jokin aika sitten vauva foorumin juttuja. Eksyin palstalle, jollain hakusanalla ja pysähdyin lukemaan naisten juttuja. Aiheena oli suhteiden lukumäärä ja ihmettelin yhtä asiaa lukiessani viestejä. Suhteita oli lähes kaikilla takana vaikka miten paljon, siis ihan tolkuttomia määriä ja tämä nyt sinällään ei minua erityisemmin järkyttänyt, vaan jokin muu. Lähes kaikki keskustelijat olivat suhdesopistaan huolimatta jollain tasolla mustasukkaisia miestensä existä ja samoin heidän miehensä olivat mustiksia heidän menneisyydestään. Olen lukenut myös eri foorumeista juttuja naisten seikkailuista ja usein he kertovat olevansa jollain tasolla rikkinäisiä. Monet miehet ja naiset kertovat myös, että kokevat ex suhteet hyvinkin kipeiksi ja häiritseviksi asioiksi. Joskus olen miettinyt, että ihminen, joka todella rakastaa puolisoaan, ei varmasti voi koskaan olla täysin vapaa näistä menneisyyden haamuista. On niitäkin, jotka ovat ja niitä, jotka ovat kasvaneet yli, tai ainakin tulleet vahvemmiksi, mutta vain harva on kokonaan vapaa.
Sanot, että naisen on parempi olla kokenut, että ei tule vieraat miehet mieleen sitten suhteessa jne.. Tuo on aika vakio juttu, mitä kuulee sanottavan, mutta onko tuossa oikeasti mitään järkeä? Väitän, että ei ole ja veikkaan, että asia on jopa päinvastoin. Nainen / mies, joka on maannut useiden kanssa, on ylittänyt tiettyjä rajoja / rimoja elämässään ja kynnys esim. pettämiselle, tai uuden kumppanin etsimiselle on madaltunut. Jos on maannut esim. kymmenen kanssa, niin mitä sillä on väliä, vaikka makaisi vielä toisen kymmenen kanssa. Tilaisuuden tullen tällainen henkilö voi olla hyvinkin altis pettämään, jos on varma, ettei paljastu.
Entä sitten ne upeat panot, jos niitä on ollut muiden kumppanien kanssa. Eihän niitä voi unohtaa. Väkisinkin ne palaavat mieleen ja niillä voi olla mukava joskus hekumoida. On myös paljon mahdollista, että se oma puoliso, joka ehkä muuten on hyvä, ei kuitenkaan ole läheskään niin hyvä sängyssä kuin joku, tai jotkut aiemmat kumppanit. Eikö tällöin juuri tule mieleen se naapurin miehen tappi, vaikka luulit, ettei se voi enää kiinnostaa, kun on sitä kokemusta. Ei, sanon minä. Juuri siitä kokemuksesta sitä vasta tietää, miten paljon parempia ja villimpiä, himokkaampia ja upeampia miehiä / naisia maailma onkaan täynnä ja se oma nyhjäke, ei ole mitään näiden rinnalla.
Olen itse erittäin hyvä sängyssä ja tyydytän naiseni 100%, mutta en voi silti väittää, etteikö maailmassa olisi minua parempia, jotka voisivat tehdä sen homman vielä paremmin ja täydellisemmin. Jos vaimollani olisi tällaisia kokemuksia takanaan, niin totta kai hän pystyisi vertaamaan minua muihin miehiin ja tekisi sen ihan varmasti. Aika vielä kultaa muistot ja väitän, että hän kokisi monet miehet villistä nuoruudestaan aivan upeiksi rakastajiksi, vaikka ei minua moittisikaan. Onko tällainen perusta sitten sellainen, joka on omiaan luomaan kestävän, horjumattoman pohjan parisuhteelle? Väitän, ettei ole ja tutkimuksetkin osoittavat, että useat aiemmat seksisuhteet, lisäävät uskottomuutta liitoissa.
”jotenkin hajottavana asiana”
Väittäisin hajoittamisesta, että siinä miehet ja naiset ovat erilaisia, että nainen pystyy ”hajoamatta” vain yhteen suhteeseen kerrallaan, peräkkäiset suhteet eivät hajoita naista. Miehellä voi hajoamatta olla useita samanaikaisia suhteita.
Voi teitä.. 20v haluaa olla se ensmäinen ja sitte mennään kipikapi naimisiin ettei kukaan muu kerkee väliin. Sitte ihmetellään, kun alkaa tuo seksipuoli maistuu puulta eikä mikään muukaan enää suju, tehdään pari kakaraa siihen hehkuttamaan ja kuolee suhteesta loputkin.
Sitte sen 10 vuotta kärvisteltyään eroako-vai-eikö niin lopulta tulee se ero syystä tai toisesta yleensä jompikumpi narahtaa toiseen seuraan.
Sitten sekoillan siinä 3-7 vuotta surkeita irtosuhteita tai vähän pidempiäkin, kun ei uskalleta olla yksin. Pää hajoo, mikään ei toimi, elämä tuntuu olevan huti menny. Pankonomaisesti koetetaan löytää jostain joku, otetaan uusperhe!
Lopulta sitä 40 vuotiaana tajuaa, että meni väärinpäin mutta ihan sama, tulipahan kakarat tehtyä ja elatusmaksut kohta maksettu. Nyt sitten tietää miten edetä, vai oppiiko mitään??
Voihan siinä noinkin käydä, mutta toisaalta en usko. Tilastot kertovat päinvastaista, eli yksi kumppani ja suhde kestää, useampi kumppani ja se hajoaa.Näin ovat asiaa tutkineet ja omassa suhteessani ei ainakaan ole mitään ongelmia. Löysin naiseni, kun hän oli 22v ja parin vuoden seurustelun jälkeen oltiin naimisissa. Lapsia tuli aika nopeesti ja siinä sitten kasvettiin / kasvatettiin, sekä lapsia, että toinen toisiamme : ) Seksiä on ollut alusta pitäen ja sitä on riittänyt. Itseasiassa sitä on nyt enemmän, kun aluksi. En tiedä mikä neljänkympin villitys meille on tullut, mutta meillä on kyllä tosi hauskaa sängyssä. Rakastamme toisiamme ja kerromme sen päivittäin toisillemme ja ihan luonnollisesti. En osaa sanoa, että olemmeko me jokin poikkeava luonnon oikku, mutta tämä suhde on vain parantunut, joka suhteessa vanhetessaan. Jos tästä jompi kunpi lähtisi pettämään, niin kyllä pitäisi päässä vinksahtaa ja pahasti.
Onnee sulle, mutta varo, ettei paratiisiin luikertele käärme, vällykäärme nimittäin. Tiedän todella kokemuksesta, mihin kaikkeen nainen pystyy, kun vain haluaa.. parhaan tyttökaverin kanssa käydään "lenkillä", sieltä aletaan tulla kännissä kotiin, sitten tulee tupareita, muita kutsuja, joissa meneekin yllättäen koko yö, lopulta onkin pakko tunnustaa, että on vähä seikkailtu, eikä niin vähääkään..'
Toivottavasti sulle käy paremmin, "tilastoja" sun on kyllä turha lukea, koska emävalheen jälkeen, tulee tilasto, ja tämäkin on ihan totta!
Thanks... : ) Pitää varoa, vaikka ei nyt ainakaan ole edes näköpiirissä mitään semmoista, joka mahdollistaisi ongelmien syntymisen. Itse olen sitä mieltä, että tuon tapaiset asiat kannattaa mieluummin ennaltaehkäistä, kuin katella liian pitkään ja sitten katua. Suhteessa voi olla molempia osapuolia varjelevat säännöt ja molemmilla on oikeus kertoa aina, jos jokin asia ei tunnu hyvältä. Ihmisiähän me kaikki ollaan ja alttiita monille epäonnistumisille. Liian sinisilmäinen ei saa olla ja itse en ainakaan, sen paremmin kuin vaimonikaan katselisi, jos alkaisi tulla ns. lieveilmiöitä suhteessa. Kissa olisi pöydällä, ennen kuin mitään edes ehtisi tapahtua. Näin se ainakin meillä menee ja tähän asti on onnistuttu.
Olen minäkin nähnyt ihmisten parisuhteissa monenlaisia ongelmia, mutta olen minä sitten ihmetellytkin sitä, että miksi he sallivat itselleen niin "vaarallisen" elämän, eli tahallaan altistavat itsensä pettämiselle. En minä ainakaan, vaikka paljon vaimoani ja perhettäni rakastankin, voisi vannoa itsestäni yhtään mitään, jos antautuisin leikkiin ja sellaisiin tilanteisiin, joissa tilaisuus voi tehdä varkaan. Tässä suhteessa vara on aina parempi kuin vahinko, eli pelisäännöt on oltava liitossa ja ellei ole, niin huonosti käy.
Mielenkiintoinen keskustelu!
kerronpa vain sen verran että oma mieheni ei ole ollut muiden kuin minun kanssani ja yhdessä oloa on takana 13vuotta...eipä tosin itsellänikään ole ollut kuin yksi ennen häntä!
No vähillä vaurioilla tekin olette elämässänne päässeet, pisteet siitä… : ) ) Olet ilmeisesti aika nuorena kokenut ensimmäisen seksi kokemuksen, tai suhteen, kun olette kuitenkin olleet yhdessä jo noinkin kauan. Miten miehesi on käsitellyt tuota aiempaa suhdettasi, vai onko mitenkään? Entä oletko itse joutunut prosessoimaan sitä lainkaan? Joku nainen kirjoitti joskus, että hän on surullinen siitä, kun ei voinut antaa neitsyyttään miehelleen. Hän ei ollut ymmärtänyt sitä, miten paljon se miehelle merkitsee. Eräs mies puolestaan harmitteli, kun hänen vaimonsa oli ehtinyt antaa neitsyytensä jossain yhdenyön säädössä. Kyseli, moneen kertaan, että miks, miks, sen piti mennä säätämään ja vaikka se oli vain se yksi kerta, niin tuntui, että se riitti ja juuri siinä meni se kaikkein tärkein, eli oman puolison koskemattomuus.
Tällaisiin keskusteluihin olen törmännyt. Miten teillä, jos saa kysyä, onko nämä tuttuja juttuja ? : )
Oikeasti tuntuu siltä, että sulla ei ole ihan kaikki inkkarit kanootissa. Jauhat samasta asiasta päivästä toiseen ja toitotat, kuinka naiset ovat rikki.
Tuntuu enemmän siltä, että elät jotain fantasiaasi koskemattomasta naisesta tämän palstan kautta. Huonon itsetuntosi takia luulet olevasi riittämätön muille naisille, paitsi neitsyille, mikä nyt lähinnä on itsensä toteuttava ennustus. Tahdot vain päästä kosketuksiin samanmielisten kanssa, joka ruokkii tätä älyttömän vanhanaikaista ja nyky-yhteiskunnassa outoa käsitystä koskemattomuudesta. Joissain tapauksissa tämä on jopa sairasta ja ruokkii vain entisestään oman pään sisällä kytevää naisvihaa.
No älä nyt hermoile. Eikö tämä ole keskustelu palsta ja siksi täällä joskus roikutaan jankkaamassa samoja asioita päivästä toiseen, kun halutaan keskustella. Minusta tämä on erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä aihe ja silloinhan siitä juuri tuleekin parhaat keskustelut. En etsi ketään samanmielistä, vaan paremminkin niitä, jotka ovat erimieltä, koska siitä syntyy aina parhaat keskustelut. Toki samanmielisetkin voivat jakaa mielipiteensä aiheesta. Mitään fantasiaa minulla ei aiheesta ole, enkä ole lainkaan huono itsetunnoltanikaan. Minua vain rupesi kiinnostamaan tämä aihe, kun huomasin, miten useita seksi kumppaneita nykyään naisilla on.
Koskemattomuus ei ole mikään vanhanaikainen käsitys, vaikka siitä on keskiajalla pidettykin liian suurta meteliä. Se on asia, jolla on ollut merkitystä, niin kauan, kun tiedämme, aina tähän päivään saakka ja kyseessä ole mikään kovin ohimenevä ilmiö, tai asia, jonka voisi vain heittää sivuun vanhanaikaisena juttuna. Jollain tasolla lähes kaikki miettivät sitä, mikä on kumppanin seksi historia. Ei se kenellekään ole ihan sama ja on monia, joille sillä on hyvinkin suuri merkitys. Mikään naisten vihaaja en ole, siinä erehdyit kyllä pahan kerran : ) Jokainen saa toteuttaa oman elämänsä siten kuin parhaaksi näkee, on vain muistettava, että jokainen kantaa myös vastuun omista valinnoistaan.
Ymmärrän toki, että aihe on arka ja satuttavakin, se saa aikaan suuria tunteita ja sinunkin tekisi mieli sanoa minulle, että pidä poika turpasi kiinni : ) Tämä kaikki vain osaltaan todistaa siitä, että nämä asiat sattuvat niin hemmetisti ja se kehen se kolahtaa, nostaa kaikkein suurimman metelin. Moni mies haluaisi naisen, joka ei olisi maannut useiden miesten kanssa, mutta se on lähes mahdotonta. Rimaa täytyy pudottaa ja etsiä naista, joka on olut esim. vain pitkissä suhteissa ilman sekoiluja. Tämäkään ei kuitenkaan ole kovin realistista, koska niin monilla on takanaan myös sekoiluja ja yhdenyön juttuja. No, eihän siinä sitten auta kuin asennoitua ja tyytyä tarjontaan. Siihen sitten joku tulee vielä sanomaan, että on saanut koskemattonan naisen, niin v***u, että tuntuu pahalta.
Kuka tässä hermoillut on? Minkä takia teet aivan älyttömiä olettamuksia, että tahtoisin huutaa sinulle turpa kiinni, tai että aihe olisi arka ja satuttava? Tämä kommentointi kertoo sata kertaa enemmän sinusta, kuin minusta.
Pidän sinua joko hieman vajaana tai sairaana. Kallistun jälkimmäisen puoleen. Et pysty hyväksymään muiden rehellisiä mielipiteitä asiasta ja sinulla on sairaalloinen fiksaatio neitsyyden konseptiin, jota perustelet jo mitä ihmeellisimmin ja älyttömimmin keinoin joilla ei ole mitään kosketusta todellisuuden kanssa.
Suosittelen juttelemista ammattiauttajan kanssa, ennen kuin hakkaat ja ammut vaimosi hänen kiinnijäädessään pornon katselusta.
Nainen on usein huolissaan maineestaan ja syystäkin, nimittäin jostain syystä nainen saa aika helposti lutkan maineen. Nyt sitten sanotaan, että tämä johtuu minunlaisistani niuhottajista, mutta ei muuten pidä paikkaansa. Naisen kevytkenkäisyys on kautta aikojen huomattu ja sen huomaavat yhtälailla miehet kuin naiset itse. Sen huomaavat niin nuoret kuin vanhat jo elämää kokeneet ja kaikilla on aivan kuin sisään rakennettu tietoisuus siitä, missä menee raja tässä asiassa. On olemassa aivan kuin kirjoittamaton laki / tietoisuus oikeasta ja väärästä nimenomaan tässä asiassa, enkä puhu nyt minkään uskonnon edustajana. Vanha sanonta kuuluu, ettei tule potkia tutkainta vastaan ja tässä suhteessa se ehkä pätee, nimittäin siinä ei auta sanoa, että aika on muuttunut ja nyt täytyy muuttaa käsitystä, jos mikään ei kuitenkaan ole muuttunut. Naiset voivat panettaa itseään, vaikka sadoilla miehillä, mutta ei sen mukana silti mene tietoisuus siitä, mikä on oikein, koska se käsitys tästä on ihmisen sisällä. Niin kauan, kun ihmiset ottavat itselleen puolison ja haluavat sitoutua, perustaa perheen jne. Niin kauan, ainakin miehille ja jollain tasolla myös naisille on tärkeää se, ettei menneisyydessä ole eletty ihan miten sattuu, maattu kaikkien kanssa ja sikailtu minkä ehtii. Miehet eivät etsi puolisokseen, rakkaakseen ja lastensa äidiksi, naista joka on elänyt kevytmieleisesti ja välinpitämättömästi. Tällaisista suhteista voi tulla onnettomia ja ongelmallisia, koska mies aina jollain tasolla pohtii näitä juttuja. Täysin terveellä itsetunnollakin varustettuun mieheen sattuu aina se, jos naisella on takanaan useita seksi kokemuksia. Monet eivät koskaan pääse näiden asioiden yli ja toiset voivat tulla aivan kuin yllätetyiksi näistä tunteista, vaikka on jo pitkään oltu yhdessä. Nainen / mies ei pelkästään riko itseään vapaalla seksillä, vaan aiheuttaa tuskaa ja kipua myös tulevalle kumppanilleen.
Tätä on turha kiistää, yhtä turhaa, kun sanoisi omille tunteilleen, että ne eivät ole sallittuja. Kielteiset tunteet, kuten mustasukkaisuus, viha ym. ovat aivan yhtä sallittuja kuin myönteiset tunteet. Meillä on lupa tuntea juuri niin kuin tunnemme ja vaikka tunteiden ei saisi meitä viedäkään, niin ei niitä voi myöskään tukahduttaa. Pidän hyvin erikoisena sellaista ajattelua, että vika on siinä ihmisessä, joka kokee näitä kielteisiä tunteita. Hänen tulisi kasvaa ja kehittyä, hän on se onneton tuhkamuna, jolla on huono itsetunto jne. ja kuitenkin kaikilla on näitä kielteisiä tunteita. Olen vakavasti sitä mieltä, että tunteet voivat olla meille, jopa jonkinlainen suojamekanismi ja niiden tehtävä on varjella meitä erilaisilta vaaroilta ja ongelmilta. Jos tunteeni sanovat minulle, että en pidä jostain asiasta, niin menenkö suin päin ja otan / ryhdyn siihen? En varmasti. Miksi nykyään sitten pyritään tekemään luonnollisiksi sellaista asiaa, jossa monen miehen ja naisen tunteet antavat kielteisen signaalin? Moni mies, kokee valtavan kielteisiä tunteita puolisoaan kohtaan, johtuen hänen menneisyydestään. Hän ei voi mitään näille tunteille, vaan joutuu painimaan ja tasapainoilemaan niiden kanssa, ehkä loppu elämänsä. Tästä huolimatta monet sanovat, ettei seksissä kaikkien kanssa ole mitään pahaa. Ei se riko naista, eikä miestä, mutta kuitenkin se rikkoo ja sotii ihmisen tunnemaailmaa vastaan. Onkohan evoluutio jotenkin pysähtynyt, vai onko se kenties ottamassa liian suuria harppauksia : ) )
Ihanko sinä pokalla väität evoluution tässä jotenkin muuttuneen? Eiköhän ne Jampat ja Jaanat ole jo kivikaudella harrastaneet niitä irtosuhteita. Ei tässä ole nyt kysymys mistään uudesta asiasta. Mikäli näiden irtosuhteiden yli pääseminen on ihmiselle vaikeaa on hän tietenkin huonossa saumassa sitten. Ilman näitä irtosuhteita ei meitä olisi tällä pallolla kovinkaan montaa ihmistä, liekkö yhtään. Mikäli jollakin ihmisellä on aikaa jäähä miettimään mitä se oma kumppani on joskus jonkun toisen kanssa tehnyt niin on kyllä tapauksella pikkusen liikaa tuota vapaata aikaa. Senkin ajan voisi käyttää vaikka johonkin hyödyllisen pohdiskeluun.
Toisekseen, vaikka sinä pidät puolisoasi kuinka puhtoisena tahansa, ja vaikka teillä poristaan asiat halki, niin et voi olla koskaan sata varma mistään, se on taivahan tosi! On todella vaarallista jopa kasvattaa itselleen kuva puhtoisesta, lähes enkelimäisestä puolisosta, sillä ihmisiä me kaikki vain olemme. Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen. Jossain vaiheessa voi olla kova pudotus tähän kylmään maailmaan.
Todellinen rakkaus ei arvostele rakkauden kohdetta minkään eletyn elämän pohjalta, vaan kunnioittaa puolisoa kaikkine karvoineen. On osattava antaa anteeksi ja tarpeen tullen on osattava myös pyytää anteeksi antoa. Todellakin on vahingollista jäädä pyöriskelemään yksittäisten asioiden ympärille, jotka eivät edes vaikuta yhtään mitenkään siihen tulevaisuuteen. On annettava menneiden olla ja keskityttävä tulevien haasteiden kanssa painiskeluun.
Kaikki mustasukkaisuus on väärin, jos ne tunteet alkavat hallita elämää. Kaikista negatiivisista tunteita pitää päästä ylitse mahdollisimman nopeasti. Tämä ei tarkoitan näiden tunteiden sivuun laittamista, vaan näihin tunteisiin reagoimista oikealla tavalla. Tämä tapa reagoida negatiivisiin tunteisiin tulee jokaisesta ihmisestä itsestään. Oma maailman katsomukseni mukaan en voi omistaa puolisoani, mikäli puolisoni on tehnyt jotain menneisyydessä niin se ei vaikuta nykyisyyteen. Mikäli puolisoni haluaa tehdä jotain tulevaisuudessa niin en voi sille yhtään mitään. Jos puolisoni haluaa joskun mennä niin menköön, minä en ole kenenkään onnen tiellä. Jos puolisoni minua joskus pettää niin sitten katsotaan pystymmekö jatkamaan yhteistä matkaa vai laitetaanko lusikat jakoon. Eihän tämä ole mitään muuta kuin elämää. Ei pidä ottaa asioita liian vakavasti. Joku pieleen mennyt suhde on vain yksi suhde, ei sen enempää tai vähempää. Maailmassa on paljon hyviä ihmisiä joiden kanssa kyllä monet voivat elämäänsä jakaa, miksi joku yksittäinen suhde olisi sitten toista parempi? En ymmärrä... selitä se minulle? Minä en nosta ketään jalustalle yhtään minkään ansioiden takia, jos on istunut jalat ristissä pari ensimmäistä vuosikymmentä elämästään niin so what? Jos on muutaman kerran koittanut miltä se kutittelu tuntuu niin so what? Ei tuon nyt pitäisi olla mikään elämää suurempi asia! Pitää keskittyä olennaiseen tässä elämässä!
Jep
Aina niitä irtosuhteita on harrastettu ja aina ne varmasti ovat aiheuttaneet jollain tasolla paheksuntaa, kivikaudesta en tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan. Vitsailin evoluutiolla vain siksi, että tuntuu siltä, että me pyrimme väkisin luonnollistamaan jonkin sellaisen asian, joka sotii meidän omaa sisäsyntyistä moraalia ja tunne maailmaa vastaan. Siksi sanoin, että evoluutio on joko jäljessä, tai edellä. Jäljessä, kun pääkoppa ei pysy perässä ja edellä, kun käsityksiä pyritään muuttamaan, vastoin sitä, mikä nähdään oikeaksi ja hyväksi.
Tunteet ovat sallittuja, mutta ne eivät saa hallita. Tuosta olen samaa mieltä, mutta sanopa tuo henkilölle, jolla on ongelmia mustasukkaisuuden kanssa. Hän sanoo, että tuota minä en vielä tiennytkään, hyvä kun sanoit. Eli ei se ole niin helppoa, koska ihminen on luonnostaan sitä, mitä hän on, eikä siitä muuksi muutu. Toki kasvua voi tapahtua, mutta tietty alttius on kuitenkin lähes kaikilla näissä asioissa. Oma lukunsa ovat sitten ne, jotka eivät kovin tosissaan edes ota suhdettaan kumppaniinsa. Tällöin ongelmia on vähemmän, koska rakkaus on ns. pinnallista.
Kukaan ei ole enkeli, ei toki. Tällaista on turha edes kuvitella, mutta on niitä naisia, jotka pyrkivät pitämän itsensä kunnon naisena, eli vaalivat arvoja ja moraalia. Nainen voi olla seksuaalisesti hyvinkin vireä / halukas, mutta etiikka ei silti anna periksi elää ns. huolimattomasti. Oma vaimoni ei halunnut jakaa itseään kaikille, vaikka pitääkin seksistä, eli ei hän mikään puhdas ja viaton enkeli ole, joka ei mistään mitään tietäisi. Ei toki, mutta hän ei halunnut sotkea itseään antamalla seksiä ennen kuin oli varma suhteen vakiintumisesta. Kunnioitan todella paljon hänen tapaansa toimia ja olen todella onnellinen, että sain puolisokseni naisen, joka piti kiinni arvoistaan. Olen sen muistanut hänelle sanoa monta kertaa, ettei mikään ollut parempi häälahja minulle kuin seksuaalinen koskemattomuus.
Todellinen rakkaus ei arvostele puolisoa eletyn elämän pohjalta. Tästä olen samaa mieltä, eli se puoliso, jonka itse kukin on valinnut, on se maailman paras, kaunein, arvokkain jne. Naista täytyy aina kunnioittaa ja rakastaa heikkouksineen ja virheineen. Nainen on myös aina se heikompi osapuoli ja miehen on oltava se vahva tukipilari, josta nainen voi hakea tukea itselleen. Ei pidä kuitenkaan unohtaa yhtä asiaa, nimittäin sitä, että jokainen meistä voi valita itselleen puolison. Kukaan ei määrää sitä sinulle, vaan teet valinnan itse. Jokaisen tulisi valita itselleen sellainen puoliso, joka vastaa omia arvoja ja käsitystä siitä, mikä on hyvä vaimo. Moni tekee virheen tässä valinnassa ja liitosta voi tulla ongelmallinen, kun kaksi erilaista arvomaailmaa kohtaavat, menneisyyksineen. Kivuilta ei silloin vältytä ja asioita joudutaan työstämään, kuka enemmän, kuka vähemmän.
Emme omista kenenkään menneisyyttä, sen paremmin kuin tulevaisuutta, mutta on silti tärkeää huomata, että nämä molemmat, ovat kuitenkin osa sitä ihmistä ja sitä kautta myös osa sinun elämääsi. Jokainen elää elämää kantaen mukanaan menneisyytensä. En tarkoita, että raskaita asioita tarvitsisi pohtia ja kantaa mukanaan, mutta tarkoitan, että kaikki mitä menneisyys pitää sisällään, on muokannut sinua ja jättänyt sinuun jälkensä. Lisäksi on sanottava, että menneisyys kertoo meistä paljon. Se kertoo millainen olet ihmisenä, miten ajattelet, valitset ja tunnet. Menneisyydestä voimme suoraan lukea, kenen kanssa olemme tekemisissä. Siksi en suhtaudu mitenkään so what menttaliteetilla kenenkään menneisyyteen. Ei se ole mikään yhdentekevä asia, vaan kertoo minulle kyseisestä ihmisestä, hänen arvoistaan, moraalistaan ja etiikastaan, jopa älykkyydestä, todella paljon. Menneisyydestä voin lukea, mitä tulevaisuus ehkä tuo tullessaan.
Ketään ei tarvitse nostaa jalustalle, ikään kuin hän olisi muita parempi. Tässä tullaan taas siihen valinta kysymykseen, eli kuka ottaa ja kenet. Tärkeää varmasti olisi, että parit ovat henkisesti samalla tasolla ja menneisyydetkin edes jossain määrin kohtaisivat. Tällaisten ihmisten on sitten helpompaa ymmärtää toisiaan. On kuitenkin aina huomioitava oma rajoittuneisuus, suhteessa siihen, mitä haluaa ottaa kannettavakseen toisen menneisyydestä. Jos seksuaalinen koskemattomuus on tärkeä kysymys, niin silloin siihen kannattaa kiinnittää huomiota, ettei liitosta tulisi onneton.
"Oma vaimoni ei halunnut jakaa itseään kaikille" Jos hän olis niin, tehnyt, eli jakanut KAIKILLE, olisi hän varmaan tyhmä, tai huora. Normaalit kokeilut, eivät ole kaikille jakamista. Kirjoitat kuin joku saatanan Jumala, kuinka mies on vahva tukipilari, todellisuudessa nainen on se, joka sen puolison valitsee, mies vain kuvittelee sen tehneensä. Nyt eletään vuotta 2011, eikä 1833, jossa sinä olet ajatuksinesi.
Neitsyen kannattais alkaa nukkumaan öisin, ja turhista asioista pähkäily, on suorastaan vahingollsta, ajat tätä syyllistämis/neitsyys/parisuhdeasiaa, kuin jotain uutta uskontoa, jonka piispana haluat varmaan ihan itse toimia.
Lopeta jo, ette joudu tahdonvastaiseen hoitoon, asian tiimoilta.
Yksikään, ennen avioliittoaan seksiä harrastanut, ja vielä eri henkilö kanssa, kuin menee mahdollisesti joskus naimisiin; ei ole sen huonompi, tai parempi kuin neitsyyttään aviovuoteeseen säästänyt.
Sinulla on vaarallinen tapa olettaa asioiden olevan jollain tietyllä tollalla. Asiat eivät ole yleensä niin mustavalkoisia kuin joku voisi kuvitella. Asioilla tuppaa olemaan monta puolta ja monet asiat vaikuttavat siihen miten tietyissä tilanteissa käyttäydymme.
Oletko aivan varma tuosta, että irtosuhteet ovat aina aiheuttaneet paheksuntaa? On nimittäin vieläkin kulttureita joissa ei näin ole. Muutamissa köyhissä maissa saat ihan vapaasti käydä kiksauttamassa vaikka jonkun rouvan paksuksi, kunhan sinulla on varaa elättää syntyvä jälkeläinen. Tämmöisessä kulttuurissa ei siis paheksuta näitä irtosuhteita. Kaverini kertoi kerran jutelleensa yhden vanhan miehen kanssa ja hänellä oli yli kolmekymmentä tunnustettua jälkeläistä pitkin kyseistä saarivaltiota.
Tunteita ja omaa käytöstään pystyy todellakin hallitsemaan. Tämä ei ole välttämättä kovin helppoa ja pitää tulla tiettyjä oivalluksia. Ihmiset voivat oppia menneisyyden virheistä paljonkin ja tämä ohjaa sitten käytöstä myöhemmin. Et edes uskoisi millainen minä olen ollut nuorempana kun vertaa käytöstä nykyiseen. Olen ollut joskus jopa mustasukkainenkin, nyt en enään ole enkä tule koskaan olemaankaan. Tämä ei missän nimessä tarkoita, etten rakastaisi puolisoani, vaan päinvastoin! Minä rakastan vaimoani aivan suunnattoman paljon ja kunnioitan ihmisenä todella paljon. Meillä on paljon fyysistä läheisyyttä joka päivä ja kaikin puolin hyvä olla. Viittaat kirjoituksessasi mustasukkaisuuden olevan osana rakastamista! Tämä oletus ei voisi enempää väärin mennä! Mustasukkaisuus viittaa omistamiseen ja sitomiseen, joka on väärin puolisoa kohtaan. Puolison pitää antaa hengittää ja puolisoon pitää pystyä luottamaan ilman turhaa mustasukkaisuutta.
Mikäli et vielä tästä hoksannut mitä tämä kaikki kirjoittamani tarkoittaa niin avataan vielä vähän lisää. Ihmisen menneisyys, mitä se kertoo ihmisestä? Se kertoo ihmisen sen aikaisen elämäntilanteen ja ne tavat millä tämä kyseinen henkilö silloin toiminut. Mitä se kertoo taas nykyisyydestä tämän ihmisen suhteen? Ei välttämättä yhtään mitään! Tästä löytyisi esimerkkejä aivan pilvin pimein ja varmasti ymmärrät sen myös itsekin. Niitä nuoruutensa typeryyksiä ei fiksut ihmiset halua tietenkään enään toistaa ja niistä on otettu opiksi. Toimitaan erilailla kuin silloin ennen ja pyritään välttämään vaikeisiin tilanteisiin joutumista. Näistä vaikeista tilanteista ei välttämättä tiedä ne ihmiset, joilla niitä ei elämän varrella ole juurikaan ollut. Heikosta ihmisestä voi kasvaa vaikeiden tilanteiden läpi käymisen jälkeen äärettömän vahvoja ihmisiä. Elämän tietyt asenteet voivat saada aivan toisenlaiset puitteet. Yhtään päivää en vaihtaisi pois, vaikka tähän taivallukseeni on mahtunut vähän huonompiakin päiviä, niistä on otettu opiksi ja nyt ollaan taas vähän viisaampia.
On toki olemassa niitäkin ihmisiä jotka eivät osaa lopettaa sitä väärin tekemistään koskaan. Nämä nyt kuitenkin tunnistaa jo kaukaa ja ovat sitten oma lukunsa. Eivätkä he nyt omasta mielestään välttämättä edes kovin väärin toimi, se on vain heidän tapansa mennä tätä elämää läpi. Jos se ei johda mihinkään niin se on heidän oma valintansa. On kuitenkin väärin olettaa kaikkien toimivan näin. Toiset ja onneksi suurin osa ihmisistä on valveutuneita ja haluvat kehittyä ihmisinä läpi elämän. Tätä ei pidä koskaan väheksyä! Tämä on yksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Siihen sisältyy paljon omien heikkouksien tunnistamista ja niiden heikkouksien parantamista. Tämä vaatii sitä tervettä nöyryyttä ja asennoitumista elämään, halua oppia aina uutta.
Pahin malli ihmisestä on ilman muuta turhan ylpeä nipottaja, joka luulee jo tietävänsä kaiken, vaikka ei todellisuudessa tunne edes itseään. Jos ihmisellä on vähänkään narsistinen luonne niin oman itsensä tunteminen on lähellä nollaa. Silloin tämmöinen ihminen ei kykene edes rakentamaan omaa minä kuvaansa rehellisesti ja ilman itsensä tuntemista on melko vaikea opastaa muita. Näitä syitä ja seuraamuksia kannattaa aina pohtia pikkuisen syvällisemmin kuin pelkkää pintaa raapaisemalla ja omia olettamuksia asioista ei voi tehdä vain tuota pintaa raapimalla. Sinun tapasi suhtautua elämään ja sen tuomiin haasteisiin on kovin pinnallinen. Et halua tutustua riittävän avoimesti asioiden muihin puoliin, tuomitset liikaa. Elä kuitenkaan siitä välitä tai masennu. Suurin osa ihmisistä toimii juurikin sinun tavallasi, kuten vaikka meidän koululääketiede, jos pää on kipeä niin siihen otetaan burana. Tiedoksesi, minä en ole ottanut mitään särkylääkkeitä enään vuosiin. Pääkipu johtuu monesti niskan lihasten kireydestä ja veri ei pääse kiertämään kuten pitäisi. Sitten tämä niskan seudun lihasten kireys voi johtua erinäisistä asioista, jotka taas johtavat uuteen paikkaan jne... Pitää tunnistaa kivun aiheuttaja ei vain sitä kipua, tästä tässä elämässä on aina kyse.
Tiedän, että tyttöystäväni on ollut sängyssä ainakin kolmen miehen kanssa (jotka entisiä poikaystäviä) itse lisäksi ennen meidän suhdetta, tiedän nämä miehet kertomuksiensa ym.perusteella. Lisäksi muitakin miehiä on ollut tytön sinkkuaikoina, kertomansa mukaan n.10. Voi olla, että kaunistelee lukua, mutta ei sillä itselleni ole merkitystä. Jotain se kuitenkin kertoo kun on minut miehekseen kelpuuttanut ja jotain vertailupohjaa on. Elettyä elämää on kaikilla takana ja olen siis itse sitä mieltä, että kokemus ei ole pajitteeksi, kunhan joku raja on säilytetty näissäkin asioissa.
Ok
Hienoa, että osaat suhtautua noin. Joku raja silti sinultain löytyy ja sanoit myös, että naisesi varmaan kaunistelee suhde määriään. Se on aika yleistä, jos suhteita on paljon, niin ei niitä kannata varmaan miehelleen kaikkia kertoa, ellei ole ihan pakko. Vaarana on tietty se, että niitä sitten paljastuu pikku hiljaa yhä enemmän ja silloin se sitten ketuttaa. Mutta vaikutat olevan aika hyvin tasapainossa asioiden kanssa, joten no hätä, siinä suhteessa : )
Minusta neitsyt...:llä on ihan hyviä perusteluja ja tämä on mielenkiintoinen aihe.
Kuitenkin kritiikkinä on tuomitseva ja kapeakatseinen asenne. neitsyt... on ehdottomasti sitä mieltä, että mitä koskemattomampi, sen parempi, eikä tunnu näkevän asioiden eri puolia. Mistä voit olla noin varma omasta kannastasi, kun et ole kokenut muiden elämää? Et voi tietää, miten paljon kokemukset ovat voineet kasvattaa ja sen myötä tehdä onnellisemman suhteen. Et voi tietää, olisitko itse onnellinen jos olisit elänyt toisenlaisen elämän ja valinnut toisenlaisen naisen. Kukaan ei ole täydellinen, varmasti sinun naisessasi on muita huonoja puolia, vaikka koskemattomuutta arvostatkin. Minulla ainakin kumppanin kriteeri koostuu: siitä että sovitaan yhteen, mitkään yksittäiset ominaisuudet eivät tätä määrää (yhtälailla voi synkata komean kuin vähemmän komean, kokemattoman tai kokeneen, itseään vanhemman tai itseään nuoremman jne. kanssa)., siitä että on "sopivat geenit" toisilleen, täydentää sopivasti toisiaan mutta ei ole kuitenkaan aivan ääripäätkään, jotain yhteistä pitää olla mikä luo me-henkeä, samanlaisia arvoja, viisautta, luonne, MINUA miellyttävä ulkonäkö (mikä voi paljonkin poiketa yleisestä normista). Vasta myöhemmin tulee muitakin kriteerejä, kuten vaikkapa ulkonäkö, koulutus, harrastukset, menneisyys.. En valitse miestä hänen menneisyytensä, vaan nykyisyytensä perusteella. Koska omakohtaisesti tiedän, että hyvin kurjistakin oloista ja kovia kokenut voi kasvaa ihanaksi ja eettiseksi ihmiseksi. Kokonaisuus ratkaisee, ei mikään yksittäinen yksityiskohta. Kenenkään kanssa ei voi sopia täydellisesti yhteen, vaan aina toisesta löytyy asioita, joita joutuu sulattelemaan tai ei siltikään hyväksy. Silti on toisilleen sopivampia, ja sopimattomampia pareja, eli ero on veteen piirretty viiva jonka jokainen tietää sydämellään.
Toisesta löytyy aina inhottaviakin piirteitä ja huonoja puolia, mutta ne pitää vain hyväksyä. Kuitenkin jokainen tietää missä menee raja, mitkä asiat ratkaisevat. Esim. itse en voisi suvaita ihmistä, joka tekee pahaa jatkuvasti tahallaan muille ihmisille tai eläimille. Ihmisen, joka on tehnyt, ja tulee tekemään virheitä, hyväksyisin totta kai. Voisin hyväksyä myös vaikka ihmisen, joka on tehnyt murhan, jos hän olisi muuttunut.
Itse olen elämässäni kärsinyt, nähnyt ja kokeillut. Oppinut virheistäni, ollut itsetuhoinen, masentunut ja selvinnyt vaikeuksista. Kaivannut rakkautta kipeästi uskomatta koko käsitteeseen. Vihdoin löytänyt.
Eivät kaikki löydä heti "sitä oikeaa", eikä ensimmäiseen vastaantulevaan "ihan kivaan" kannatakaan sitoutua. Ei kaikkien kannata säästää neitsyyttään aviovuoteeseen, koska siinä voi mennä monta hyvää vuotta hukkaan. Ei jokaisella ensimmäinen suhde onnistu, itseasiassa hyvin harvalla on niin hyvä tuuri. Ja seksi on kuitenkin suuri osa suhdetta, kannattaako sitoutua ihmiseen täysin, ennen kuin tietää sujuvatko myös petihommat. Jos ei ole harrastanut seksiä toisen kanssa, ei voi tietää jos esimerkiksi halut ovat aivan vastakkaiset. Olisi aika onnetonta olla suhteessa, jossa toinen haluaa usein, toinen hyvin harvoin.
Itse en olisi ollut nuorena valmis sitoutumaan, vaikka halusinkin, ja vaikka hyvä kumppani löytyi. Asia ei ainakaan minun kohdallani ollut kumppanista, vaan itsestäni kiinni. Sama kumppani olisi voinut olla muutama vuosi myöhemmin ihan kelpo, vaikka nuorena ei tuntunut onnistuvan. Sitä ei liian nuorena ole vain vielä tarpeeksi kypsä ja kokenut. Ainakin minä olen joutunut sulattelamaan ja käsittelemään asioita jokaisen muutaman suhteeni aikana. Ensimmäisen suhteen aikana olin kylmä kuin kivi, tunteet eivät vain heränneet. Toisen suhteen aikana tunteet heräsivät, mutta käsittelin läheisyyden ja riippumattomuuden dilemmaa. Kolmannessa suhteessa mustasukkaisuus tuli pinnalle hyvin voimakkaasti ja kamppailin sen kanssa päivittäin.
Nyt neljännessä suhteessa olen seesteinen ja tyytyväinen, koska näissä muutamassa vuodessa olen kasvanut paljon ja oppinut olemaan tyytyväinen siihen mitä on. Vihdoin tuntuu, että olen löytänyt rauhan elämässäni ja voisin viihtyä tässä vaikka loppuikäni. Mutta sitäkään ei voi tietää kestääkö tämä, sen olen elämässä oppinut että mistään ei voi olla varma.
Myös mieheni ovat suhtautuneet hyvin eri lailla kokemuksiini. Eräs nuori ja hyvin kokematon oli järkyttynyt ja katkera minulle, kun en ollut samanlainen kuin hän. Hän luuli olevansa huonompi kuin ne joiden kanssa olin ollut. Kuitenkin hän takertui minuun kuin hiiri maissintähkään. Toinen mieheni tunsi huonommuuden tunnetta ja kyseli paljon, oli mustasukkainen. Kolmas mieheni oli itsekin vielä kokeneempi kuin minä, ja häntä asia ei haitannut; hän sanoi että ei missään nimessä olisi neitsyen kanssa vaan ollaan juuri sopivia toisillemme eikä hänen mielestään seksikokemukset tai muut kokemukset kerro juurikaan ihmisestä tai moraalista.
Nykyiseni on melko kokematon, mutta häntä vain imartelee se, että kaiken kokemani jälkeen, kaikkien muiden miesten joukosta olen valinnut Hänet ja pidän häntä parhaana enkä kehenkään vaihtaisi. Hänestä on ihanaa, että olen kiintynyt häneen niin lujasti, että en enää edes alitajuisesti etsi mitään, vaan olen tyyni ja läsnä. Tavallaan hän onkin voittanut kaikki aiempani :) Ja koska rakastan häntä, hän todella ON paras, enkä koe mitään vetoa enää muihin.
Olen ollut erehtyväinen ja eksyksissä, hakenut läheisyyttä, tullut hyväksikäytetyksi, satuttanut itseäni tahallaan eri tavoin. Eivät kaikki kokemukset ole "kaikille jakamista", vaan jokaiseen tekoon on aina jokin syy. Ei pelkän määrän perusteella pidä ketään huoraksi haukkua.
Ja aika kaksinaismoralistista on minusta väittää, että miehet kyllä saavat panna niin paljon kuin huvittaa, mutta naiset "hauraampina" ovat tuomittavia jos niin tekevät. Mies on ehkä fyysisesti vahvempi (ei edes aina!), mutta henkinen vahvuus on aivan eri asia ja sukupuolesta riippumaton. Minä ihailen miestä, joka tunnustaa heikkoitensa, minusta se on todellista vahvuutta. Ihailen miestä, joka pyytää anteeksi, itkee kun surettaa, näyttää tunteensa, mutta on silti niin itsevarma, ettei koe miehuuttaan uhatuksi tällaisten asioiden takia. Ihailen miestä, joka ei myöskään pakota naista tyttömäiseen hentoon muottiin, vaan hyväksyy kaikenlaiset naiset; ei ajattele niinkään sukupuolia, vaan yksilöitä, ihmisiä. On ihanaa kun voi heittäytyä miehen lohdutettavaksi, tai yhtälailla tukea miestä vaikeina aikoina. Vuorovaikusta, kasvamista ja rakastamista ilman sukupuolirooleja ja jäykkiä muotteja. Tietenkin roolin saa ottaa jos haluaa; kyllä itsekin haluan näyttää naiselta, mutta ei ole pakko. On ihanaa kun voi olla täysin oma itsensä, ei tarvitse hienostella toisen takia ja silti toinen arvostaa. Meillä kummalta vain voi päästä pieru, ja asialle vain nauretaan. Toki toisen huomioonottaminen on tärkeää, niin naiselta kuin mieheltä, mutta mitään roolia ei tarvitse pitää yllä.
Minusta täysin koskemattoman naisen ihannointi kertoo omasta huonosta itsetunnosta. Tiedän kokemuksesta, koska aiemmin itse halusin kokemattoman miehen, jotta en voisi olla huonompi kuin hänen aiemmat naisensa. Olin myös melkoisen mustasukkainen kaikista naiskokemuksista, myös ihastumisista, nykyisenikin miehen kohdalla, mutta saatiin asia käsiteltyä ja nykyään ei yhtään kirpaise ajatella entisiä. Minä olen kuulemma hänelle tähän mennessä paras, ja hän minulle, joten se kelpaa :)
Minusta kipeät asiat tulee käsitellä ja toista ei saa tuomita mistään ihmisenä, toisen tekoja kylläkin. Kumppani on sitä varten, että häneen voi luottaa kuin ystävään, voi kertoa asioita joita kenellekään muulle ei kehtaisi. Kumpikin koettaa ymmärtää toista ja ottaa tunteet huomioon, mutta itse on loppujen lopuksi päävastuussa siitä, pääseekö esim. mustasukkaisuudesta yli. Ei voi toista edellyttää "suojelemaan" itseään, esim. estää näkemästä vastakkaista sukupuolta, koska itselle tulee siitä niin paha mieli. Toisen rajoittaminen on väärin, mutta tunteet ovat sallittuja. Se helpottaa, kun myöntää ensin itselleen, sitten sanoo ääneen, pohtii syitä ja ratkaisuja ja selvittää asiat.
Kummankin täytyy kasvaa ja muotoutua toisen piirteisiin, siitä on parisuhteessa kysymys. Kuin kaksi puuta, jotka kietoutuvat toistensa ympärille; on kipeää kuin toisen oksa on tiellä ja joutuu kasvamaan sen yli, on kipeää kun joutuu sopeutumaan ja näyttämään myös haavansa. Mutta jos kumpikin yrittää ja haluaa rakastaa, tuetaan toisiaan ja kasvetaan yhdessä, kumpikin yksilönä mutta yhteensä myös omana olionaan.
Kiitos pitkistä ja ajatuksia herättävistä kirjoituksistasi. Luin mielenkiinnolla, mutta en lähde nyt puimaan tarkemmin kaikkia ajatuksiasi, vaan pyrin kaivamaan niistä sen oleellisen, josta keskustelun avasin. Eli monissa suhteissasi olet törmännyt siihen, kuinka miehet voivat olla erittäin mustasukkaisia entisistä suhteista ja olet huomannut, miten kipeitä asioita nämä entiset suhteet voivat olla. Lisäksi olet tunnistanut mustasukkaisuutta myös itsestäsi ja monissa suhde ”sopissasi” olet myös onnistunut saamaan kipeää, eli kokenut tulleesi rikotuksi. Tässähän juuri ovatkin ne kysymykset ja ajatukset, joilla tämän keskustelun avasin. Kun luen kaikkien vastanneiden viestejä kokonaisuutena, niin huomaan, että useat seksi suhteet, ovat omiaan aiheuttamaan monen tasoisia ongelmia ihmisten elämään. Ongelmat tulevat esiin parisuhteissa ja yksilötasolla rikkinäisyytenä.
Tästä huolimatta lähes kaikki ne, joilla on useita suhteita takanaan, eivät suostu tunnustamaan, että vapaa seksi olisi mitenkään väärin, tai vahingollista, Ei, ei, sitä se EI ole, vaan kehittävää, antoisaa, avartavaa, suotavaa ja tarpeellista. Sitä se on ja sitten vain lauletaan kaikki yhdessä… vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa, ihanaa, tämä on ihanaa. Olen pikku hiljaa tekemässä sellaista johtopäätöstä, että ehdoton ihanne suhteessa on se, että molemmat ovat seksuaalisesti koskemattomia. Miksi aiheuttaa tuskaa, sekä itselleen, että rakastamalleen puolisolle, sekoilemalla seksiasioissa useiden eri kumppaneiden kanssa. Ymmärrän, toki, että pitkissä suhteissa seksi tulee kysymykseen, mutta joskus voi käydä niinkin, että koko suhde on saanut alkunsa pelkästä seksi suhteesta, ehkä jopa yhden yön jutun pohjalta. Tällä tavalla ei suhteita kannattaisi aloittaa, vaan ensin tutustutaan ja mietitään, että tuleeko suhteesta mitään, vasta sitten edetään seksiin. Väitän, että tällä tavalla seksi partnereiden määrä vähenisi oleellisesti ja kaiken maailman sekoilu jäisi pois. Uskon, että puolisoilla olisi paljon helpompaa kunnioittaa toinen toisiaan, eikä riitoja, tai mustasukkaisuus draamoja olisi läheskään niin paljoa.
Sanot, että tuomitsen. Niinpä niin… tämä asia on luonteeltaan arka ja tässä ei oikeastaan voi välttyä siltä, että joku kokee tulevansa tuomituksi. Olen itsekin epäonnistunut näillä alueilla ja monia kolhuja kokenut, joten en minä korkealta puhu. Puhun myös siitä, mitä tiedän ja olen elämässä oppinut. Nuorena sitä ei monikaan tule ajatelleeksi, että sitä aivan kuin kylvää nuorena sen, minkä sitten tulevaisuudessa saa niittää. Aina se kylvö ei ole hyvää ja joskus se voi olla läpeensä huonoa. Kun sitten varttuneempana huomaa, miten paljon tuskaa ja kipua nämä väärät valinnat ja nuoruuden sekoilut(vai sanonko sikailut) saavat aikaan, sekä omassa, että muiden elämässä, niin voi tulla mieleen, että miksi en elänyt viisaammin. Miehenä en koe mitenkään erityisemmin rikkinäisyyttä, mutta olen huomannut, että naisille niitä kipuja tulee helpommin ja siksi olenkin kirjoittanut aiheesta naisen näkökulmasta. Muistan erään tyttöystäväni, jolla oli aiempia sekoiluja ja huomasin, miten hän oli rikki tässä suhteessa. Hän koki tulleensa petetyksi ja hyväksikäytetyksi, eikä pystynyt kunnioittamaan itseään. Hän häpesi joitain tekojaan ja sanoi monesti, ettei hän ole sellainen ihminen, jollaisia tekoja hän oli tehnyt.
Itsestänikään ei tuntunut kivalta, kun tiesi, mitä kaikkea se oma rakas oli ehtinyt tehdä ja minulle tuli jotenkin paha mieli, eikä minulla ollut kovin helppoa päästä näiden asioiden yli. En ole taipuvainen mustasukkaisuuteen, mutta jossain kai se raja menee kaikilla ja toisaalta koin, ettei kyse ollut aina edes mustasukkaisuudesta, vaan jostain muustakin. Kyse oli siitä, että en pystynyt kunnioittamaan tätä tyttö, vaikka rakastinkin häntä. Minulla oli kovin ristiriitaisia tunteita, kun pidin tytöstä ja samalla mietin, etten
kyllä halua vaimokseni tällaista tapausta, koska en pystynyt kunnioittamaan häntä. Ei tuntunut myöskään hyvältä jatkuvasti olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa tyttöni oli maannut. Joskus tuli mieleen ajatus, että taitavat naureskella minulle ja niinhän he itse asiassa tekivätkin. Minulla oli muutamia samankaltaisia tyttöjä, joilla kaikilla oli useita seksi suhteita takanaan ja jokaisen kohdalla minulla oli sama ikävä tunne, että en pysty kunnioittamaan näitä naisia. Kysyin itseltäni, että haluanko tällaisen vaimon, lasteni äidiksi ja koko elämäni ikäiseksi kumppaniksi. Jouduin valitettavasti vastaamaan tuohon kysymykseen itselleni, että en halua, vaan haluan kunnollisen naisen, jota pystyn kunnioittamaan ja rakastamaan.
Nyt minulla on sellainen ja voin vakuuttaa, etten ole valintaani katunut. Olen saanut juuri sitä, mitä kaipasin ja minun on helppoa kunnioittaa vaimoani. Minä vain yksinkertaisesti pidän sellaisista naisista, joilla on korkea moraali ja siksi myös valitsin sellaisen. Olen muuten huomannut, että niin useimmat miehet pitävät.
Oletko tullut ajatelleeksi, että yleistäen tuollaisessa neitsytavioliitossa voi käydä myös niin, että toinen maluaa seksiä ja lapsia, toinen ei?
Tai pari on muuten seksin kannalta totaalisesti yhteensopimaton. Mitä iloa silloin on ”korkeasta moraalista”?
Onneksi sinulle ei käynyt noin.
Minä löysin itselleni ”sopivan” vasta muutaman kokeilun jälkeen. Nyt minullakin ”on sellainen ja voin vakuuttaa, etten ole valintaani katunut.”
Ok. Kiva, jos löysit itsellesi sopivan kumppanin.
Meidän seksi elämä on kyllä erittäin viriiliä ja toimivaa, joten minullekin kävi hyvin. Ymmärrän tuon pointin, jonka otit esiin, mutta en ole kanssasi samaa mieltä siitä, että seksiä tarvitsisi testailla kumppanin kanssa, että tietäisi sen toimivan. Seksi kyllä toimii, jos sen eteen haluaa nähdä vaivaa ja siinähän on koko elämä aikaa opetella. Miehellä eritoten on vastuuta seksin toimivuudesta, koska hän juuri on se virittäjä, joka saa naisen soimaan. Vähissä ovat ne naiset maailmasta, joiden ei tee seksiä mieli, jos mies osaa hoitaa homman. Naisten haluttomuus johtuu pääsääntöisesti siitä, että mies on joko taidoton, tai itsekäs seksissä. Seksi haluja pystyy kyllä suhteessa testailemaan monin tavoin, ilman yhdyntääkin. Pelkkä suutelu saa jo tunteet käymään tosi kuumana ja asioista voi myös keskustella varsin avoimesti. Mikäli tuntuu siltä, ettei saa kontaktia toisen tunnemaailmaan, eli sitä yhteistä kipinää ja halua ei synny, niin silloin voi miettiä, että onko kumppani sitten oikea, vai pitäisikö katsella itselleen sopivampi. Mitään vahinkoa ei ole syntynyt, eikä suhde myöskään jätä toista rikkinäiseksi.
hyvä että on nainut ennen minuakin. olisi vaan saanut tehdä sen selvinpäin ja useammin. eli kokemusta sais olla enemmänkin. tuntis itsensä, tietäs mitä haluaa ja olis parempi itsetunto.
nyt vähän opettelemista sit.
outoo olis jos ei olis koskaan ollu kenenkään kaa. mulla olis hälytyskellot alkanu soimaan. ei olis tehny ainakaan positiivista vaikutusta.
Ai sinulla mene noin. Uskon, että kokemuksella on merkitystä silloin, jos halutaan seksiltä heti täydellisyyttä ja painotetaan nimenomaan siihen puoleen. Sitten, kun aika kuluu ja vakiinnutaan, ollaan opittu rakastelemaan, ei niillä aiemmilla kokemuksilla olekaan enää mitään merkitystä. Lopulta ne voivat muuttua, jopa varsin häiritseviksi asioiksi. Rakastutaan oikein kunnolla ja sitoudutaan, mennään vihille, perustetaan perhe jne. Tässä vaiheessa mies yleensä kokee naisen ns. omakseen ja ajatuskin siitä, että joku muukin on ollut jakamassa sen oman rakkaan, voi muodostua varsin häiritseväksi. Ihmettelen suuresti, jos tässä vaiheessa, joku vielä sanoo, että onpa hyvä, että muutkin saivat opettaa vaimoani seksissä, että on nyt sitten hyväksi oppinut. Eikö pikemminkin niin, että itse olen vaimoni saanut opettaa rakastelemaan ja kukaan muu ei ole häntä saanut. Jos mies on loppuun saakka rehellinen, niin uskon, että hyvin, hyvin, pieni prosentti on se, joka pitää hyvänä sitä, että omaa vaimoa, on joku muu nainut. Siinä ajatuksessa ei vain kerta kaikkiaan ole mitään järkeä, eikä logiikkaa, ellei sitten halua puolustella ja peitellä todellisia tunteitaan.
"Jos mies on loppuun saakka rehellinen, niin uskon, että hyvin, hyvin, pieni prosentti on se, joka pitää hyvänä sitä, että omaa vaimoa, on joku muu nainut. Siinä ajatuksessa ei vain kerta kaikkiaan ole mitään järkeä, eikä logiikkaa, ellei sitten halua puolustella ja peitellä todellisia tunteitaan." Minä en pidä tuota hyvänä enkä huonona asiana. Tietenkin vaimolla on edellisestä liitostaan ihana poika ja se on mielestäni arvokasta. En kuitenkaan vieläkään jaksa välittää hevon yhtään pätkää siitä mitä on silloin joskus aikaisemmin tapahtunut. Mielestäni on käsittämätöntä katsella taaksepäin ja elellä joidenkin, ennen minua, tapahtuneiden juttujen pohjalta. Oikeastaan tuo hyvin säälittävääkin, mikäli ihminen on taipuvainen ylipäätään ketään säälimään.
Toisaalta suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan terveitä, eivätkä he tee suurta numeroa mistään panojen määrästä, eikä heitä semmoiset asiat pätkääkään edes kiinnosta. Sitten on niitä ääripäitä kuten tämä neitsyt jolle panot on elämää suurempi asia parisuhteessa ja toisaalta he, jotka saavat suurta tyydytystä siitä, jos joku täysin tuntematon käy pökkimässä sitä omaa vaimoa. Mielestäni nämä kaksi tapausta poikkeavat valtavirrasta ja ovat täten erikoisempia. En minä kuitenkaan näitä mitenkään halua tuomita, kukin taaplaa tavallaan ja se mikä ei toiselle sovi voipi toiselle passata oikeinkin hyvinkin. Ei näihinkään juttuihin mitään yhtä suurta totuutta löydy vaikka kuinka hakisi. Et siis voi neitsyt hakea tähän asiaan mitään suurta totuutta tukemaan sitä omaa kantaasi. Se sinun kantasi neitsyt, poikkeaa todella rajusti normaalista tavasta suhtautua tähän seksuaalisen koskemattomuuden asiaa.
Onhan se aivan eriasia, jos nainen on ollut naimisissa aiemmin ja liitto on kariutunut, tai mies on esim. kuollut tms. Eihän tätä voi lainkaan verrata siihen, jos esim. tilanne olisi se, että useat saman kylän pojat olisivat jakaneet vuoteen vaimosi kanssa. Väitän edelleen, että tällainen juttu on monille ihan tervepäisille ja itsetunnoltaan normaaleillekin miehille hiukan kipeä asia. Eihän nainen siitä mene mitenkään pilalle jos on pitkässä suhteessa, tai liitossa ja suhde tulee tiensä päähän. Itse ainakin asennoituisin tilanteeseen aivan eritavoin, enkä tosiaankaan miettisi mitään entisiä panoja tms. Eivät ne silloin haittaisi, eikä nainen olisi mitenkään pilannut mainettaan, tai muutakaan. Voisin kunnioittaa tällaista naista, mutta kyllä minun on vaikea kunnioittaa puolisonani sellaista naista, joka on ollut jotenkin huolimaton ja kevytkenkäinen.
Pidän siveistä ja hienoista naisista, jotka omaavat ns. puhtaat arvot. Olen nähnyt ja kokenut niin paljon ja pettynyt niin moniin naisiin matkan varrella, että osaan antaa suuren arvon niille naisille, jotka eivät anna itseään pelimiesten leikkeihin. Ennen eduskuntavaaleja kiinnitin huomioni erääseen vaalimainokseen, jossa oli eräs minulle tuttu henkilö. Tyttö oli oikein mukavan luonteinen ja seurustelin hänen kanssaan nuorena. Hän ei ollut mikään pihtari tyyppi, vaan suorastaan aneli seksiä. En voi sille mitään, että minulle tulee hänestä aina mieleen ne lukemattomat petikaverit, joista valtaosan tunsin. En silloin olisi voinut kuvitellakaan, että ottaisin hänestä itselleni vaimoa. Hän oli vain minun ja monen muun pelinappula, paremman puute ja leikkikalu, vaikka ihan nätti olikin.
Olihan siinä muitakin naisia kuvioissa ja eräästä naisesta teimme diilin kaverini kanssa, että käytetään vuorotellen, ellei baarista muuta jää käteen. Näinhän me teimmekin ja oikeastaan kaikki ne naiset, jotka nuorena tunsin tässä kaupungissa, olivat aika menevää tyyppiä. Minusta joskus tuntui, että kaikki ovat naineet ristiin kaikkien kanssa ja moneen kertaan. Aikamoinen sekasoppa se oli. Voisin nimetä tältä seisomalta heti kymmeniä naisia jotka olivat minun ja muidenkin silmissäni täysiä lutkia. Nyt he ovat onnellisesti naimisissa, mutta en yhtään ihmettele, jos heidän miehillään on kipeitä kohtia. Tässä jokin aika sitten satuin samaan autoon yhden miehen kanssa, joka nyt on yhdessä sellaisen naisen kanssa, joka kuului nuorena meidän ydin porukkaamme. Humalapäissään hän yritti hajottaa apukuljettajan niskatukea. Syy oli siinä, että vaihdoin pari sanaa hänen tyttönsä kanssa, joka oli minun ja monen muun entinen leikkikalu.
Kun villin nuoruuteni katselin näitä ihania naisia, joilta sai aina, kun vain hoksasi pyytää, niin minulle alkoi vahvistua käsitys siitä, millainen on minun vaimoni ja se kuva oli aikatavalla päinvastainen, mitä olin tottunut näkemään naisista. Minun naiseni on nainen, jolla on arvot ja moraali kohdallaan. Tällaista naista minä voin kunnioittaa.
No joo, kaikille antava lutka on tietenkin pikkuisen eri asia, kuin muutaman kanssa nuoruudessaan pelehtinyt nainen. Eihän tavallinen mies tietenkään ota tämmöistä kaikille jakavaa lutkaa vaimokseen, sehän on selvää. Tietenkin niitäkin tapauksia löytyy jotka jopa tälläisen lutkan itselleen haluavat.
Silloin kun on puhe ihan normaalista seksuaalisesta käyttäytymisestä, eli on niitä partnereita siunaantunut tyyliin alle kymmenen, niin en lähtisi puhumaan mistään lutkasta. Ja naiset mitä minä tunnen ovat järkijään tämmöisiä tapauksia, ei mitään jakorasioita. En itse koskenut näihin vastaaviin lutkiin silloinkaan nuoruudessani, kun sain jo silloin muiltakin, ja vaikka en olisi saanutkaan.
Edelleen on ihmisiä jotka kuuluvat tässäkin suhteessa kolmeen pääryhmään, lutkat, normaalit ja neitsyet. Normaaleita on tietenkin valtaosa, lutkia ja neitsyitä sitten vähempi, gaussin käyrän ääripäät. Kun normaali mies menee normaalin naisen kanssa yhteen, niin ei pitäisi olla mitään ongelmia.
Toivottavasti akkas otta vierasta, mieluummin kahta kerralla, ja molempiin reikiin, niin saat mitä narsistisesti yrität kieltää, väittämällä sen hajottavan ihmisen, eipä sua hajottanu seikkailuissas.
Kirjoitatko muuten mahdollisesti jostain laitoksesta käsin?
Ei se mun akka kuule tarvi yhtään vierasta, puhumattakaan kahta vierasta miestä mun lisäkseni, kun osaan noin petipuuhat suht kiitettävästi. Eikä ole huono vaimonikaan : )
Ihan täältä toimistostani kirjoittelen aina joskus, kun tulee välipää. Pitää lähteä tästä saunaan, kun on taasen kiva ilta tiedossa, sen oman vaimon kassa, jota ei muut ole opettaneet, tai koe ajaneet sänkyhommissa. Ethän sinä muuten vain ole loukkaantunut minun kirjoituksistani? Ei se ainakaan ole ollut mitenkään tarkoitus, vaan halusin vain tietää muidenkin mielipiteitä siitä, että onko seksi partnereiden, määrä naisille vahingollinen ja mitä muita ongelmia se voi tuottaa.
ala sitten ihmetellä! =D "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..." jne.
terveisin: kunnolla rakastunut, sitoutunut, naimisissa oleva ja perheellinen aviomies. ;)
Ja en halua loukata mutta... kyllä minullakin tulee mieleen tuo airo asia...
Kaikkee hyvää sulle silti anyway!!!
No pakko vielä pari sanaa heittää. Eli....on tosi hienoa, jos sulla menee hyvin ja olet onnellisesti naimisissa. En ole halunnut leimata eritavalla ajattelevia, sen paremmin kuin korostaa itse olevani erityisen oikeassa mielipiteineni. Halusin vain keskustella aiheesta ja herättää ajatuksia. Olen elämässäni nähnyt ja kokenut monenlaista, tunnen paljon ihmisiä ja siltä pohjalta voisin kertoa aika paljon tosi tarinoita elävästä elämästä näiltä alueilta. Sen pohjalta mitä tiedän, voin sanoa, että moni mies ei jaa tuota sinun ajatustasi, mutta tunnen niitäkin, jotka jakavat. Itse olen yhden sortin ääripään kulkija ja ehkä sinä sitten toisen, tai jotain siltä väliltä. Meitä on niin moneen junaan ja osa jää asemallekin. Ketään ei tarvitse laittaa mihinkään sellaiseen muottiin, johon hän ei sovi, joten erilaisille mielipiteille ja tunteille täytyy antaa tilaa ja vapautta. Joskus vain ole miettinyt ja sivusta katsonut, kun ihmiset kipuilevat näiden asioiden kanssa ja silloin tullee miettineeksi, että kaikkien yläpää ei kestä sitä, mitä alapään täytyy kestää ja tämä varmaan on sitten juuri sitä "toinen airo" asiaa : )
ketju. Jo ensimmäisestä viestistä on selvää, että tämä kaveri aavistaa vaimon enenevästi aprikoivan, miltä joku muu mies tuntuu. Ja se pelottaa ketjun aloittajaa niin pirusti.
Tässä rakennetaan ihmeellisiä justifikaatioita sille, että vaimon ei kuuluisi miettiä muita. Joo varmaan "hajoaa" joo. Varmaan papattaa samoja juttuja päivästä toiseen vaimollekin.
Olen samaa mieltä jonkin edellisen tyypin kanssa, että kaverilla ei ole molemmat airot vedessä.
Huoh... Voi teitä. On teillä ongelmat vaimojenne kanssa, jos tuollaisia johtopäätöksiä osaatte vetää. Minun vaimoni ei mieti muita ja sen tiedän varmuudella. Meillä ei ole pienintäkään ongelmaa, tai säröä suhteessamme, enkä usko, että koskaan tuleekaan. Mitään aihetta minulla ei ole puhua, tai "paapattaa" vaimolleni yhtään mistään, joten haukut ihan väärää puuta. Hän ei katsele vieraita miehiä, vaan rakastaa ja kunnioittaa minua samoin, kun minä häntä.
Toista se on teillä : )
Juurikin näin. Jossain määrin huolestuttavaa tai pelottavaa katsella tätä avautumista.
Jos jossain vaiheessa tulee ryppyjä rakkauteen tai nainen haluaisi seksiä maustaa ja muuttaa siitä lähetyssaarnaajasta pimeässä, niin Iltalehdestä saa kyllä lukea taas otsikoita. "Mies ampui vaimonsa, kultaisen noutajan ja itsensä. Kenen syytä?"
Ihan ihmeellistä tekstiä.
Jos tulee ryppyjä rakkauteen, niin sitten tulee. Mitä tekemistä sillä on nyt ylipäätään koko aiheen kanssa, sitä en ymmärrä lainkaan. Ei meillä ole suhteessa mitään ongelmia, tai hätä päivää, vaan ihan hyvin pyyhkii. Nautin jokaisesta hetkestä suhteessani ja meillä on tosi paljon hyvää takana. Valtava luottamus toisiimme ja rakastamme niin, että sydämeen sattuu : ) Jos tästä nyt jompikumpi päättäisi lähteä, tai pettää, niin olisihan se kova isku ja vaikea paikka, sitä selviteltäisiin varmaan pitkään, mutta iltasanomissa siitä ei puhuttaisi mitään. Helkkari, että tommonen tulee edes mieleen jollekin, että menisi tekemään jotain väkivaltaa toiselle. Ei mulla ole sellaisia tapoja ollut koskaan.
Suakin vaan harmittaa, jos joku on onnistunut ja onnellinen. Pitää tommosia piruja ja törkeyksiä maalailla seinille. Hitto, ammuskele ite päissäs, jos semmonen kerran on mielessä, mulla ei ole aseita, enkä ole väkivaltainen.
Samalla tavalla provosoit itse muita lukijoita, milloin mistäkin. Vaikka överiksi kyseisen pätkän vedinkin, niin en silti voi väittää, etteikö mielestäni asenteesi ole erittäin pelottava tai huolestuttava.
En uskalla kuvitella sinua parisuhteessa pelkäämättä puolisosi puolesta erittäin radikaalien ja jyrkkien näkemystesi vuoksi. Niillä ei ole mitään pohjaa todellisuuden kanssa ja ovat enemmänkin aikansa eläneiden (onneksi) kiihkouskovaisten höpinöitä länsimaissa.
Jutuistasi nousee samantien helvetin iso punainen lippu, joka huutaa "juokse karkuun."
Minua ei tarvitse juosta karkuun : ) Tiedätkös, että olen tehnyt oman valintani puolison suhteen niiden arvojen ja toiveiden pohjalta, jotka olen itse katsonut tärkeiksi. Siksi minulla on ehjä ja toimiva suhde, jossa ei ole mitään ristiriitoja. En menisi liittoon sellaisen henkilön kanssa, jota en voi kunnioittaa, joten karkuun ei tarvitse juosta.
Apua. Nyt on vuosi 2011. Jokainen taaplaa tyylillään ja meitä on joka junaan. En ymmärrä mitä aloittaja haluaa viestiä, sovinistista vanhoillista soopaa.
Olen nainen. Eronnut, korkeasti koulutettu, lapsia on. Seksikumppaneita minulla on ollut 20-30, en niitä tarkkaan laske. Seksi on minulle tärkeä osa elämää, naiseuttani, identiteettiäni ja harrastan sitä molempien sukupuolten kanssa, kimpassa ja toki ihan normimeiningilläkin.
Mieleeni ei ole koskaan tullut, että olisin jotenkin rikki. Olen nauttinut joka panosta ja nautin jatkossakin.
Noh niin... Onhan meitä moneen junaan ja joskus meistä voi tuntua siltä, että olemme ihan eri junissa ja menossa kokonaan eri suuntiin. Nyt juuri meistä molemmista tuntuu siltä, joten terve menoa ja hyvä matkaa............ tsuku, tsuku, tsuku.....(lesbo, ryhmä ja normiseksiä kymmenien kanssa, lähtee raiteelta...)
Olen nainen, hieman päälle nelikymppinen. Menossa vasta toinen seksikumppanini, takana pitkä avioliitto ja huono seksielämä ja avioero. Nykyisellä miehelläni takana useita seksikumppaneita, kuitenkin kanssani päässyt vasta kokeilemaan yhtä ja toista mistä on koko elämänsä vain haaveillut. Asenteesta ja kokeilunhalusta se on kiinni. Itse en ole koskaan ymmärtänyt yhden yön suhteita, sänkyyn menen rakkaudesta ainoastaan.
Yes... Kiva kuulla, että on ihan terveelläkin tavalla ajattelevia ihmisiä : ) Ei oikein ole syntynyt järkevää keskustelua, kun porukka keskittyy lähinnä kettuilemaan minulle. Olet erittäin hienolla asenteella varustettu nainen ja löydän sinusta paljon samaa kuin omasta vaimostani, jota suuresti arvostan. Hän kokee juuri samoin, ettei voi / voinut harrastaa seksiä kuin rakkaudesta ja siksi se nyt meni siihen, että olin hänen eka petikaverinsa. Minulla oli aiempia seksi kumppaneita, mutta ei niistä mitään isoa ongelmaa tullut. Joskus oli pientä mustis draamaa, mutta siitä on jo vuosia. Te naiset olette sitten aika "kivoja" siinä, että osaatte yllättää positiivisesti… yksikään nainen, joka minulla oli aiemmin ei vetänyt vertoja sille seksille, mitä saan vaimoltani. Olen siis myös päässyt kokemaan paljon sellaista vaimoni kanssa, josta vain haaveilin ja jota en keneltäkään saanut, enkä tarkoita mitään sikailuja, vaan ihan huikeaa seksiä. Taidat olla samantyyppinen kuin vaimoni, eli ensinnäkin pidät seksistä ja toisekseen osaat antaa sitä : ) Minua ihmetyttää, kun tässä toiset vetoavat siihen, miten naisen täytyy olla kokenut ja monien miesten kouluttama, ennen kuin seksi luistaa jne. Minulla on kokemusta niistä kokeneista ja ne ei ainakaan osanneet mitään siihen kokemattomaan verrattuna, ellei nyt sitten ihan ekoja kertoja lasketa, kun kaikki oli vielä ihan uutta.
Harmi, että avioliittosi kariutui, mutta hienoa, että löysit uuden ja kumppanin : ) Toivon, että suhteesi kestää ja saat nauttia seksistä yhtä paljon kuin oma vaimoni nauttii siitä. Jätin hänet tyytyväisenä nukkumaan : ) )
"Harmi että avioliittosi kariutui, mutta hienoa että löytit uuden ja kumppanin" ET lukenut tätä kohtaa: Olen nainen, hieman päälle nelikymppinen. Menossa vasta toinen seksikumppanini, takana pitkä avioliitto ja huono seksielämä ja avioero. Itse olet itä mieltä, että kaksi ihmistä sopii aina hyvin yhteen, eikä kokeilua tarvita...kuinkas näillä olikaan huonoa seksiä, eikö logiikallasi olisi pitänyt siinä liitossa vaan sinnitellä, ja olla onneton?! Lopeta jo tuo typerä filosofointisi asiasta, josta ET mitää OIKEASTI tiedä.
No enpä nyt ryhdy miksikään seksiterapeutiksi näissä avioliiton kiemuroissa, mutta sen voin sanoa, että silloin kun sitä kumppania valitaan, on syytä katsoa eteensä. Eikä se niinkään mene, että ensin hypätään sänkyyn ja testaillaan seksin toimivuus, vaan paremminkin toisin päin. Ensin varmaan kannattaa tutustua ja miettiä, että onkohan se toinen kenties tosissaan, vai hakeeko vain seksiä. Kyllä kemioita voi muutenkin testailla, kun nussimalla ja ellei sitä yhteistä kipinää löydy, niin kannattaako sitten antaa seksiä sellaiselle, jonka kanssa ei varmaan tule pysyvää suhdetta. Testailu on turhaa ja hakuammuntaa siksikin, koska se ei kerro koko totuutta koskaan. Voi käydä niin, että ensin sujuu ja lopuksi ei sujukaan, tai sitten ihan päin vastoin, eli ensin opetellaan ja lopussa kiitos seisoo. Oli miten oli, niin se testaaminen johtaa vain siihen, että kaikki ovat nainen kaikkien kanssa ristiin, kun on vähän testailtu. Sitten joku testikappale jää lopulta käteen, kunnes huomaa, ettei se perhana suju tuonkaan kanssa. No voi tietty sujuakin, mutta on siinä tuurissaan aina, että miten siinä käy. Itse olen sitä mieltä, että seksiä voi liitossa kyllä kehittää ja opetella, mutta se tietty edellyttää, että liitto on muuten toimiva. Jos siinä on muitakin ongelmia, niin ei se seksikään kyllä suju ja näin luulisin, että tuon edellisen tapauksen kanssakin oli, joka erosi ja otti toisen. En toki tiedä, eikä kuulu minulle.