Laitan nyt tännekin. ja mahdollisimman lyhyesti;
Olen 16. Diagnoosini sain viime syksynä, pitkäaikainen vakava masennus. Sen jälkeen olen ollut osastohoidossa, pääsin terapiaan, olen saanut erilaisia lääkkeitä joista mikään ei toimi. Olen sekoittanut päätäni kaikenmoisilla aineilla, myrkyillä ja lääkkeillä vaikka tiedän sen riskit. Ei vain ole vaihtoehtoa. Tällä hetkellä kuitenkin vedän vain rauhoittavia, temestaa.
En tiedä onko tämä enää edes masennusta. Olen haihtunut pois, en tunne tai tahdo enää mitään. On vain tyhjää, tyhjyys, tyhjiö.
nukun horrosunta, aika on pysähtynyt, olen vajoamassa syvyyteen. ei ole enää nälkä, ei ruokahalua. katseeni seisoo, en voi keskittyä, enkä ajatella mitään, olla mitään mieltä mistään. Minua ei ole olemassa.
jäljelle on jäänyt vain ahdistus.
Ahdistaa vuorokauden ympäri, rehellisesti. Ja se muuttuu fyysisemmäksi koko ajan. Jännitän lihaksiani nukkuessanikin (hemmetinmoinen särky aamulla) ja olen liikkeessä koko ajan, keinun paikallani, toistan jotain pientä liikettä, tärisen, makaan lattialla, pakko vain istua kaksinkerroin koska kävely ym. tuntuu liian vaikealta, oksentelen. johtuen siis siitä että yksinkertaisesti a h d i s t a a koko ajan.
En tiedä mitä pitää tehdä. En jaksa enää. Kaikki vähäinenkin energia menee siihen, että pidän itseäni jotenkuten hallinnassa. en pysty tehdä enää mitään. enkä vittu enää tahdokaan. luultavimmin tapan itseni viimein tänä kesänä.
mutta sitä ennen tahdon tietää, mitä tämä on? en ole enää tekemisissä lääkäreideni kanssa ja ajautunut hoitopiiristäni erilleen sen jälkeen kun pääsin terapiaan, eikä terapeuttini tiedä muista kuvioistani mitään eikä hän osaa arvioida tilannettani sillä tavalla.
Mikä minua vaivaa? miltä tämä kuulostaa? mitä minun täytyy tehdä!
Olen 16. Diagnoosini sain viime syksynä, pitkäaikainen vakava masennus. Sen jälkeen olen ollut osastohoidossa, pääsin terapiaan, olen saanut erilaisia lääkkeitä joista mikään ei toimi. Olen sekoittanut päätäni kaikenmoisilla aineilla, myrkyillä ja lääkkeillä vaikka tiedän sen riskit. Ei vain ole vaihtoehtoa. Tällä hetkellä kuitenkin vedän vain rauhoittavia, temestaa.
En tiedä onko tämä enää edes masennusta. Olen haihtunut pois, en tunne tai tahdo enää mitään. On vain tyhjää, tyhjyys, tyhjiö.
nukun horrosunta, aika on pysähtynyt, olen vajoamassa syvyyteen. ei ole enää nälkä, ei ruokahalua. katseeni seisoo, en voi keskittyä, enkä ajatella mitään, olla mitään mieltä mistään. Minua ei ole olemassa.
jäljelle on jäänyt vain ahdistus.
Ahdistaa vuorokauden ympäri, rehellisesti. Ja se muuttuu fyysisemmäksi koko ajan. Jännitän lihaksiani nukkuessanikin (hemmetinmoinen särky aamulla) ja olen liikkeessä koko ajan, keinun paikallani, toistan jotain pientä liikettä, tärisen, makaan lattialla, pakko vain istua kaksinkerroin koska kävely ym. tuntuu liian vaikealta, oksentelen. johtuen siis siitä että yksinkertaisesti a h d i s t a a koko ajan.
En tiedä mitä pitää tehdä. En jaksa enää. Kaikki vähäinenkin energia menee siihen, että pidän itseäni jotenkuten hallinnassa. en pysty tehdä enää mitään. enkä vittu enää tahdokaan. luultavimmin tapan itseni viimein tänä kesänä.
mutta sitä ennen tahdon tietää, mitä tämä on? en ole enää tekemisissä lääkäreideni kanssa ja ajautunut hoitopiiristäni erilleen sen jälkeen kun pääsin terapiaan, eikä terapeuttini tiedä muista kuvioistani mitään eikä hän osaa arvioida tilannettani sillä tavalla.
Mikä minua vaivaa? miltä tämä kuulostaa? mitä minun täytyy tehdä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos minulla olisi ollut internet 10 vuotta sitten olisin kirjoittanut noin.
Omien kokemuksien mukaan olet erittäin ahdistunut sairaudesta(diagnooseja en ala arvailemaan, ne kuuluu lääkäreille) ja persoonasi on kadonnut sairautesi taakse. Siksi et tunne mitään, kosketuksesi itseesi on olematon, keskittymisen puute jne. Ahdistus on vain se mitä tunnet hetki hetkeltä.
Mene lääkäriin. Ensin vaikka terveyskeskukseen ja sieltä sitten lähetteellä Mielenterveystoimistoon(MTT). Rauhoittavilla ahdistus pysyisi kurissa jolloin voisit tehdä jokapäiväisiä elämään koskevia asioita, mutta sairaus poistuu lääkityksellä ja terapialla.
Olet nuori ja olen hieman skeptinen auttaakseni ketään internetissä koska osa ei halua apua vaikka valittaa, osa ei mene hakemaan apua vaikka saakin sitä ja osa vaan valittaa tai kaikki näiden väliltä.
Ole vaan kiltti ja hae apua vastaanpanematta. Sitä tarvitset.
Jotain minusta: Minulle puhkesi skitsofrenia(ei tarkoita että sinullekin puhkeaa) noin kun olin 20 vuotias. Ahdisti joka hetki etten voinut kuin tuijottaa seiniä ja heijata itseäni. Psykoosejakin oli. Nyt tuosta on 10 vuotta aikaa ja nyt minulla on parisuhde ja oma lapsi. Pääosin lääkkeiden avulla tervehdyin ja kun ajatukset pysyi koossa ja pystyin analysoimaan itseäni niin terapiasta on ollut apua. Mutta se tie terveeksi on pitkä ja vaatii todella kärsivällisyyttä. Todella.
Kaikkea hyvää.
Kirjoita miten kävi