Kaija Koo Lyrics - Vapaa
Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.
Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuori ja merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.
En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.
En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Mä rakennan kotini yksin,
mä armahdan nimeäni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.
En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.
Mä valitsin juosta,
koska luulin, etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.
En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.
Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.
Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuori ja merta,
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.
En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.
En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Mä rakennan kotini yksin,
mä armahdan nimeäni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.
En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.
Mä valitsin juosta,
koska luulin, etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseäni tuosta,
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.
En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan tän.
Mun pakoni loppuun juostu on.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minäkin olen taasen vapaana että ota yhteyttä, niin ei tarvitse kummankaan olla enää yksin. :)
Saitko kaikki karistettua noin nopeasti kannoiltasi...
En kai täällä kipuilisi jos uskaltaisin ottaa oikeesti yhteyttä? ; )
ota ihmeessä. numero sulla on. än yy tee nyt..
Mitkä ihmeen kaikki? Etkö sä ymmärrä että ne olivat mun kavereita ja ystäviä?
Oletko sä ollut mustis ja siksi käyttäytynt niin kummasti? :D
Kuule kutsu mun, mä syliis sun
painaa niin tahtoisin pään.
Mä pelkää en rakkauden tulta.
Huuman kuuman tahdon mä sulta
siitä piittaa en, jos sydämen karrelle rakkaani saa
Mulla edessä varmaan on myrskyä rakkauden
sen valitsen, tahdo en mä koskaan tuulten tyyntyvän.
Huvittavasti sattui että olen pohtimassa noita asioita.
Olin ihastunut erääseen naiseen ja tiedän että olisin voinut rakastua häneen.
Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Nyt olen muuttopuuhissa ja aivan yhtäkkiä on vaikea päästää irti.
Tiesin että tämä hetki ole edessä mutta, ajatus siitä etten enää koskaan kohtaa tai näe häntä tuntuu armottomalta samoin kuin että monet asiat tässä kaupungissa muistuttavat hänestä.
Ehkä vapaudun.
Mut en ole koskaan tuntenut vastaavaa koska kaupunkiin liittyy muitakin muistoja. Tuo nainen vain symboloi sitä kaikkea vielä enemmän.
Ja kuka se nainen on? Millä kirjaimellä hänen nimensä alkaa??
:)