Eka hylsy tuli...prrkele

Rotta, tänään, nyt

Hiukan yli kaksi kuukautta ja eka hylsy tuli, no en uskonut että heti nappaisi, mutta kun noin äkkiä, onko ne edes katsoneet sitä....kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä.

Ei kannata kertoa niille harvoille, jotka yleensä tietävät että olen mitään lähettänyt, vastaus on kuitenkin mitä minä sanoin.

Mennäänkö tämmöisistä josus yli?

83

900

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jassuliX

      Yli mennään ja voi siitä jotakin oppiakin.

      Oliko Myllylahti kun tuli niin nopeasti?

      • Rotta, tänään, nyt

        Ei ollut, vaan yksi isoista.

        En tiedä, mitä siitä voisi oppia - teksti oli hiottu viimeisen päälle, käytetty arvostelupalveluita ja muita lukijoita. Kyvyt ei riitä. Eli en tiedä, millä tekstin saisi vielä paremmaksi.


    • 24

      minä sain juuri "hylsyn" alle kuukaudessa, nyyh nyyh.

      mutta laitoithan sinä kirjoituksesti useammalle kustantajalle?

      luin näiltä sivuilta, että se kannattaa. että toivoa olisi vielä......

      ja onnea sinulle matkaan, ei se tähän kaadu!

    • Rotta, tänään, nyt

      Laitoin niille, joiden kustannuslinjaan sen otaksuin sopivan, useita.

      Otan osaa, kohtalotoveri, jos se jotenkin auttaa. Minusta tuntuu, ett' tämä oli vain esimakua tulevasta. nyt niitä alkaa tulla....

      Aika tylyä muuten saada hylsy, joka on vain kopio kaikille lähetettävästä, ilman mitään allekirjoitusta. Ei se nyt NIIN huono ollut - tunnustakaa, ettette viitsineet edes katsoa.

    • Burkki

      Nämä on vaikeita hetkiä, jossa on erityisen vaikea kannustaa helpottavalla tavalla. En tiedä auttaako se, mutta tarjontaa on tolkuttomasti eikä vain aloittelijoiden osalta, vaan tallikirjailijoiden ja tallivaihtajien puolelta. Julkaistavien uutuusesikoisten määrä on niin pieni, että kustantajan seula on tiukkaakin tiukempi.

      Ilman palautetta jääminen on tietysti raskainta. Pitää vain itse uskoa siihen ja ajan kanssa joko korjata tai antaa kässärin olla. Toimittajat eivät välttämättä montaa minuuttia käsikirjoitukseen uhraa... Kirjoititko saatteen, jossa kuvasit kirjasi sisältöä tai liititkö mukaan synopsiksen?

      Sinä olet kuitenkin kirjoittanut oman kokonaisen taideteoksen, onhan se prosessi itsessään jo itseä kannustava ja ainutlaatuinen kokemusjuttu, eikö vain?

      • Rotta, tänään, nyt

        Kyllä minä laitoin saatteeseen lyhyen kuvauksen sisällöstä, joka sitäpaitsi osoittautui olevan yllättävän ajankohtainen huomioiden viime kuukausien maailmantapahtumat. Panostin saatteeseen muutoinkin.

        Valitettavasti minua ei kannusta yhtään se 400 sivua paperia, jonka olen saanut aikaan, hionut ja hionut, viimeistellyt viimeisen päälle. Sillä ei ole merkitystä, vain lopputuloksella, että joku kaupallinen kustantaja sen hyväksyisi. Näin minä ajattelen.

        Enkä pääse ajatuksesta, ttei ne ole viitsineet sitä lukea.


      • Hiontavaiheessa
        Rotta, tänään, nyt kirjoitti:

        Kyllä minä laitoin saatteeseen lyhyen kuvauksen sisällöstä, joka sitäpaitsi osoittautui olevan yllättävän ajankohtainen huomioiden viime kuukausien maailmantapahtumat. Panostin saatteeseen muutoinkin.

        Valitettavasti minua ei kannusta yhtään se 400 sivua paperia, jonka olen saanut aikaan, hionut ja hionut, viimeistellyt viimeisen päälle. Sillä ei ole merkitystä, vain lopputuloksella, että joku kaupallinen kustantaja sen hyväksyisi. Näin minä ajattelen.

        Enkä pääse ajatuksesta, ttei ne ole viitsineet sitä lukea.

        Ehkä eivät ole lukeneetkaan. Aika ratkaisevaa on, kuka sitä on silmäillyt: jos teksti ei miellytä häntä, niin so what. Aika huonojakin kyllä julkaistaan, sellaisia, joita minä en ole jaksanut lukea kymmentä sivua pidemmälle. Vaikka elämää ei voi laskea onnen varaan, niin kyllä sillä ja sattumallakin on aika iso merkitys. Ehkä joku toinen kustannustoimittaja innostuu siitä. Tsemppiä!

        Oliko hylsy muuten Otavalta? Minun oli, lähetetty perjantaina kolmastoista päivä. Yritän repiä siitä.


      • Rotta, tänään, nyt
        Hiontavaiheessa kirjoitti:

        Ehkä eivät ole lukeneetkaan. Aika ratkaisevaa on, kuka sitä on silmäillyt: jos teksti ei miellytä häntä, niin so what. Aika huonojakin kyllä julkaistaan, sellaisia, joita minä en ole jaksanut lukea kymmentä sivua pidemmälle. Vaikka elämää ei voi laskea onnen varaan, niin kyllä sillä ja sattumallakin on aika iso merkitys. Ehkä joku toinen kustannustoimittaja innostuu siitä. Tsemppiä!

        Oliko hylsy muuten Otavalta? Minun oli, lähetetty perjantaina kolmastoista päivä. Yritän repiä siitä.

        Kiinnostava tieto: onkohan niillä ollut silloin joku yleinen hylsyjenpostituskampanja? Samalle sylttytehtaalle johtavat jäljet.

        Se tässä riepookin, kun en pääse yli siitä, että se nyt on vain osunut jollekulle, jota ei ole miellyttänyt. Minä en revi, vaan katson aika ajoin: eräänlaista siedätyshoitoa.

        Tsemppiä sinullekin - toivottavasti sinulla on jäljellä vielä monta, jolta et ole sanut vastausta.


    • Hiontavaiheessa

      Tulin reissusta ja kustantamon kirje oli eteisen lattialla. Hylsy kai se on, en ole uskaltanut vielä avata. Yritän ensin päästä siitä yli ja avaan vasta sitten. Hylsyhän se tietysti on, on niin ohutkin. Ja kaipa sieltä olisi soitettu, jos olisi haluttu julkaista.

      Aika paljon lohduttavat ne tältä palstalta lukemani kokemukset, että voi tulla useita hylsyjä ja sitten kuitenkin joku haluaa julkaista. Toivo kuolee viimeiseksi kuten venäläiset sanovat.

      Toisaalta: kirjoittaminen on oma juttunsa ja julkaiseminen omansa. Alan kuitenkin syksyllä kirjoittaa uutta kirjaa, kirjoittaminen on niin kivaa:)

    • NimittäInTuotaNoin

      Hylsy tuli mullekin. Kyllä se vaan kolahtaa kovasti, vaikka kuinka olisi koittanut kuvitella asian ennakkoon. Täytyy kai vain ajatella, että on maailmassa muutakin kuin kirjoittaminen ja tekstin julkaiseminen. Tuskinpa kirjoittaminen tähän kuitenkaan loppuu minullakaan. On siihen jäänyt sen verran koukkuun. Ajattelin osallistua noihin sen seitsemän sorttisiin kilpailuihin, ainakin tietää, että teksti luetaan ja jopa sen, kuka sen lukee.

      • scarabaeus

        ...........mitä kaikkia kilpailuja on nyt parhaillaan menossa ?


    • scarabaeus

      Ai elämän eka hylsy? ... ja kesti vain hieman yli kaksi kuukautta ?
      Ole tyytyväinen, ettei tarvinnut odotella enempää! Olen aikoinani
      hylsytunnoista kirjoittanut tuolla Jatkonovellit kohdassa Frank Marlowe. Siellä sitä tekstiä on, kävin tarkistamassa ja on kyllä siellä arkistossa näköjään edelleen. Nyt nauratti se teksti.
      Joo!
      Kyllä Sinäkin yli pääset, ja toivottavasti saat muilta tekstistäsi eteenpäinvieviä vastauksia ja parhaassa tapauksessa sopimuksen.
      Toivon.

    • vastaustaodottava..

      Samma här. Noin kaksi kuukautta kesti odotus. Otavalta hylky. Eivät tajua, minkä mokan menivätkään tekemään. Tulevat katumaan !!!! Vielä neljältä kustantajalta vastausta odotellen.
      Toisaalta itse kirjoitusprosessi oli mukava. Tulipahan tehtyä, ei tarvitse funtsia tulevaisuudessa, miten olisi käynyt. Jatketaan normaalisti siviilivirassa. Eläkeikään asti.

    • 24

      J.K.Rowling lähetti Potterinsa 12:lle kustantajalle.
      se tuli 11x takaisin.
      näinköhän nuo 11 lukijaa saivat potkut?

      Australiassa on nyt joku bestseller kirjailija, joka lähetti kirjansa 400 kertaa kustantajalle, siihen meni vuosia.
      mutta nyt onnistui...sillä samalla kirjalla!... hän on huipulla! (en valitettavasti muista sen naiskirjailijan nimeä).
      ehkä tämä tuo valoa elämään? :-)

      • vastaustaodottava...

        Se oli meikälisen huumoria, en todellakaan pidä itseäni niin mullistavana kirjailijana, että kustannustoimittajat tulevat saamaan kutsuja yt-neuvotteluihin.

        Mutta joka tapauksessa Otavalla on ollut massapostitus näköjään, kun joku muukin sai hylkäävän viestin perjantaina 13.5. Toisaalta, olihan kirjekuoreen sentäs kirjoitettu käsin vastaanottajan nimi, ja itse kuoren sisältö kertoi vilpittömästi, että "Olemme mielenkiinnolla tutustuneet käsikirjoitukseenne." Mutta......
        Minä uskon tämän printatun lauseen syvän sanoman, ihan vilipittömästi :))


    • Vanha ja kirjoittaa

      Ei tuo valoa, jos ikää on paljon ja on ajatellut kirjoittamisesta vanhuuseläkkeelläolon "ammatin" ( tavoitteeni olisi kirjoittaa muutama kirja, ehkä viisi, sen verran olisi tällä hetkellä aiheita/ suunnitelmia). Jos ei saa ensimmäistäkään läpi ja vanhuuseläke on ovella, niin aika loppuu.

      Olen itsekin saanut hylsyn tässä jokin aikaa sitten, tiedän miltä se tuntuu. Surulliselta ja toisaalta vituttaa.

      Jos menee vuosia ennen kuin saa yhtään läpi, niin alan lykätä kanervaa.

    • Burkki

      Niin, se vaan on tosi seikka, että kaikkia kässäreitä ei julkaista, on syy niiden hylsyttämiseen mikä tahansa. Ja siksi on pakko luoda sellainen defenssi, että selviää niiden tylytysten aikojen yli. Taiteilijan työssä on aina riskinsä, kirjallisuudessa erityisesti, koska siinä ei ole itsellä minkäänlaista tukiverkostoa, toisin kuin Teatterikorkeakoulussa, Taideteollisessa korkeakoulussa tai Sibelius Akatemiassa, Atskissa ja niin edelleen opiskelevilla, joilla syntyy opiskelun aikana arvokas taideammattilaisten verkosto ja koejäsennyys taideammattiliitoissa. Kirjailijan on tultava "tyhjästä" kirjalliselle kentälle ilman tukijoita, opastusta ja ohjausta.

      Ja tuo ikäjuttu on kanssa mietityttänyt jo näin hieman yli 20-vuotiasta: kun tulee lähelle tiettyä ikää (lähetettyjen kässäreiden suhteen) alkaa varmaan miettiä homman mielekkyyttä. Puurtaminen ja ahkerointi, itsensä kehittäminen ja taiteen kanssa eläminen ilman toivottua tulosta varmaan kääntyy psyykkisesti raskaasti itseään kohtaan. Ehkä on vain uskottava, että tietyistä asioista tulee itselle rakas ammatti, toisista rakas harrastus.

    • Vanha ja kirjoittaa

      Minä en suinkaan ole kirjoittanut koko ikääni, vaan aloittanut vasta vanhemmalla iällä. Ja vaikka itse sanonkin, niin kehittynyt lyhyessä ajassa huimasti. Mihin olisin päässytkään, jos olisin aloittanut vaikka kolmikymppisenä.

      Pakko uskoa, että vielä saa käsiksen läpi. Mutta sanoiko joku jo aiemmin tässä ketjussa, että on hionut ja muokannut mielestään niin viimeisen päälle, ettei osaa pistää paremmaksi. Ja tietenkin joka ainoalle käsiksen kustantajalle lähettäjälle on vähintään yksi arvostelupalvelu tuttu.

      Tottakai realiteetit ovat tiedossa jo kirjoittamisvaiheessa, se miten vähän esikoisia julkaistaan. Mutta se onkin eri juttu kuin miltä se tuntuu sitten kun se persoonaton hylsy on kädessä. Ei sitä millään realiteeteilla voi tyhjäksi kuitata.

    • Burkki

      Niin, muistaakseni 900 kässäriä, jopa 1000 kässäriä uusia tulokaskässäreitä tulvii kustantajalle, tallikirjailijoita ja tallinvaihtajakirjailijoita unohtamatta. Uusia julkaistaan n. 2 promillen verran, joten... mutta onhan tässä tilastollinen harha: osa kässäreistä yksinkertaisesti on huonoja.

      Monelle kustantamolle kannattaa lähettää, koska hyvänkin kässärin (= kieli, näkökulma, henkilöt, juoni, teeman käsittely omintakeisia) kanssa tulee usein kustantamossa säätöä. Mutta hyvän kässärin aina yleensä joku lopulta julkaisee.

      Varmaan jako on selkeä kustantamon lukupäässä, mitä julkaistaan: jotakin korkeakulttuurille, jotakin viihteelle ja jotakin genre -kirjallisuudelle.

      Kirjoittamisessa voi todellakin kehittyä. Sisko Istanmäki julkaisi varsin iäkkäänä ekat proosateoksensa. Niin, persoonaton hylsy on just karu: se tarkoittaa totaalista punaista valoa, ei minkäänlaista uteliaisuutta. Mutta niin se vain on. Kaikkia ei voi kiinnostaa. Mutta kenties löyty, joku joka... jne.

      • keski-ikä1nen

        Noista uusista tuhannesta vuosittaisesta (vai oliko se viikottaisesta?) kässäristä moni varmaan menee useammalle kustantajalle, eli ei siis tuhatta eri kässäriä joka kustantajalle. Jos ajattelee niin, helpottanee hiukan.

        Vanhalle ensikirjoittajalle saattaisi sopia omakustanne. Sekin on mahtava tunne, kun on itse tulostanut ja nitonut kirjoituksensa ja se ainakin näyttää kirjalta, vaikkei 'oikeasti' sitä olisi. Netissäkin voi julkaista, jos ei tarvitse rahaa työstään. Omakustanne ainakin minusta tuntuu kuitenkin upeammalta kuin tekstinsä näkeminen netissä. Ai niin, entä sähkökirja, omakustanteena? Sitähän on helppo itse myydä.


      • Vanha ja kirjoittaa
        keski-ikä1nen kirjoitti:

        Noista uusista tuhannesta vuosittaisesta (vai oliko se viikottaisesta?) kässäristä moni varmaan menee useammalle kustantajalle, eli ei siis tuhatta eri kässäriä joka kustantajalle. Jos ajattelee niin, helpottanee hiukan.

        Vanhalle ensikirjoittajalle saattaisi sopia omakustanne. Sekin on mahtava tunne, kun on itse tulostanut ja nitonut kirjoituksensa ja se ainakin näyttää kirjalta, vaikkei 'oikeasti' sitä olisi. Netissäkin voi julkaista, jos ei tarvitse rahaa työstään. Omakustanne ainakin minusta tuntuu kuitenkin upeammalta kuin tekstinsä näkeminen netissä. Ai niin, entä sähkökirja, omakustanteena? Sitähän on helppo itse myydä.

        Ja miksiköhän vanhalle kirjoitattajalle sopisi erityisen hyvin omakustanne? Siksiköhän, ettei vanha osaa kirjoittaa muuta kuin omaelämänkertaa, sukukronikkaa, huonekasvien mullitusta ja lastenlasten varvasvälitöhnää?

        Ei tekstistä voi päätellä, minkä ikäinen kirjoittaja on. Eikä saatteeseen tarvitse pistää henkilötietoja sillä tasolla kuin työhakemukseen, ei se kustannustoimittajalle selviä kuin vasta sen jälkeen, kun hän on mahdollisesti hyväksynyt tekstin.


      • ekirjoja lisää
        keski-ikä1nen kirjoitti:

        Noista uusista tuhannesta vuosittaisesta (vai oliko se viikottaisesta?) kässäristä moni varmaan menee useammalle kustantajalle, eli ei siis tuhatta eri kässäriä joka kustantajalle. Jos ajattelee niin, helpottanee hiukan.

        Vanhalle ensikirjoittajalle saattaisi sopia omakustanne. Sekin on mahtava tunne, kun on itse tulostanut ja nitonut kirjoituksensa ja se ainakin näyttää kirjalta, vaikkei 'oikeasti' sitä olisi. Netissäkin voi julkaista, jos ei tarvitse rahaa työstään. Omakustanne ainakin minusta tuntuu kuitenkin upeammalta kuin tekstinsä näkeminen netissä. Ai niin, entä sähkökirja, omakustanteena? Sitähän on helppo itse myydä.

        Oma kustanne sähkökirjana on hyvä, nopea ja edullinen tapa julkaista kirja ja saada se myyntiin. Esimerkiksi eLibris Media Oy tekee ekirjoja edullisesti ja saman tien sen saa verkkokauppaan myyntiin ja tarvittaessa jakeluun muihinkin kauppoihin. Ja oikeudet säilyvät tietenkin kirjailijalla. Jos kirja menestyy sähkökirjana sitten siitä voi painattaa paperikirjan tai lähestyä kustantajia uudelleen.


    • Vastaanottaja

      Iäkkäistä kirjailijoista tuli mieleen Anneli Salonen, joka aloitti myös iäkkäänä romanttisten viihderomaanien kirjoittamisen.

      Mitä genreä käsikirjoituksesi edustavat, Vanha ja kirjoittaa?

      • Vanha ja kirjoittaa

        Arvelen, että se sijoitettaisiin yleiseen kaunokirjllisuuteen. Ei ole romanttista viihdettä.


    • utsin

      Tässä vielä yksi Otavan massapostituksen vastaanottaja.Hylsy tuli perjantaina 13.5. Melkein naurattaa tuollainen ylenkatsominen.

    • pööpöö

      Onko siellä Otavalla joku kieroutuneen huumorintajun omaava, kun kaikki hylsyt on päätetty postittaa 13. perjantai... Hah hah, kylläpä naurattaa. Aion kesäkuussa lähettää omani sinnekin päin, saas nähdä kauanko kestää, että saan oman monisteeni...

    • Burkki

      Tuskinpa ne katsoo aikatauluja, kunhan yrittävät suoriutua urakasta.

      Kyllähän se vain on niin, että yksi kirjailijan suurista töistä on tyrkyttää teoksiaan ja kustantajan suurista töistä on hylsyttää. Jossain vaiheessa kumpikin löytävät toisensa. Kärsivällisyyttä ja maratoonarin asennetta.

      Taide on vaikeaa niin monella tasolla: ymmärtää, analysoida, tutkia ja luoda, tuottaa ja markkinoida. Mutta eiköhän siinä juuri ole sen viehätyskin. Helppoa on helppoa ja tuottaa tietyn helppouden nautinnon, vaikeuden nautinto on aivan oma uniikki tiensä kulkea.

      • scarabaeus

        ... no voihöösses tätä Burkkia,
        "vaikeuden nautinto on aivan oma uniikki tiensä kulkea",

        ja kysynpä nyt Burkki

        montakoopusta olet jo purkittanut ?


      • scarabaeus
        scarabaeus kirjoitti:

        ... no voihöösses tätä Burkkia,
        "vaikeuden nautinto on aivan oma uniikki tiensä kulkea",

        ja kysynpä nyt Burkki

        montakoopusta olet jo purkittanut ?

        .......aipahus kun kirjoitin nopeesti ja painoin nappia lukaisematta tekstiäni,
        siis uusiksi Burkki,

        montako opusta olet jo purkittanut ?


    • sdklfj ldsjlskd fjkd

      minä teen nyt inhottavan pyynnön näille hylsyjen saajille. en tarkoita olla ilkeä, mutta kun asia koskettaa myös itseäni - olen hylsyjä saanut... ja todennut että paskaa sinne tuli lähetettyäkin. eli voisitteko laittaa tekstiänne tänne näytille, niin jokainen voi mielessään miettiä tahtoisiko tekstejänne lukea. jos luotte profiilin voitte tekstinne sitten myös poistaa. (jos teette tämän ja jos tekstinne ei satu lukijoita miellyttämään niin toivon ettei kukaan purskahda haukkumaan.)

      tiedän ettei tekstinpätkästä voi päätellä paljon mitään, mutta kertoo se tyylistä ja antaa osviittaa kiinnostaisiko lukea lisää. eli jos kässärin ekan liuskan saisi niin tietäisi enemmän. kiitos jos kehtaatten.

      • vcvfdvfdvf

        Ihan totta, ja siksi masentavaa.

        Olen itse saanut yhden julkaistua, mutta toisesta tullut pelkkiä hylkyjä. Jätin homman masentuneena kesken ja kun nyt poimin käsikirjoituksen pöytälaatikosta ja aloin vuosien päästä lukemaan, niin naama punotti häpeästä. Se oli niin p....aa tekstiä.

        Joku mainitsi siitä, että kirjoittajalta puuttuu tukiverkosto ja se on totta. Helposti ottaa itseensä ja masentuu, eikä sitten enää uskalla yrittääkään. Olen nyt itse päättänyt alkaa muokkaamaan käsikirjoitusta uusiksi, ei mitään stilisointia vaan isot rakenteelliset muutokset on tehtävä. Kirjoittamisessa on kuitenkin omat hyvätkin puolensa, vaikka on mielestäni enemmän näitä lamauttavia takaiskuja.

        No, yritetään kehittyä, ei siinä muu auta. Pahin vaihtoehto olisi se, että kustantamo julkaisisi niin hirvittävän nolon kirjan, että kaikki nauraisivat kirjailijaalle takanapäin. Riski ei ole meidän kaltaisillamme tavallisilla hepuilla onneksi suuri, mutta julkkiksilla kylläkin.

        Tsemppiä kaikille hylyistä huolimatta...


      • ei mee kaaaliin
        vcvfdvfdvf kirjoitti:

        Ihan totta, ja siksi masentavaa.

        Olen itse saanut yhden julkaistua, mutta toisesta tullut pelkkiä hylkyjä. Jätin homman masentuneena kesken ja kun nyt poimin käsikirjoituksen pöytälaatikosta ja aloin vuosien päästä lukemaan, niin naama punotti häpeästä. Se oli niin p....aa tekstiä.

        Joku mainitsi siitä, että kirjoittajalta puuttuu tukiverkosto ja se on totta. Helposti ottaa itseensä ja masentuu, eikä sitten enää uskalla yrittääkään. Olen nyt itse päättänyt alkaa muokkaamaan käsikirjoitusta uusiksi, ei mitään stilisointia vaan isot rakenteelliset muutokset on tehtävä. Kirjoittamisessa on kuitenkin omat hyvätkin puolensa, vaikka on mielestäni enemmän näitä lamauttavia takaiskuja.

        No, yritetään kehittyä, ei siinä muu auta. Pahin vaihtoehto olisi se, että kustantamo julkaisisi niin hirvittävän nolon kirjan, että kaikki nauraisivat kirjailijaalle takanapäin. Riski ei ole meidän kaltaisillamme tavallisilla hepuilla onneksi suuri, mutta julkkiksilla kylläkin.

        Tsemppiä kaikille hylyistä huolimatta...

        Mitä väliä sillä on, jos joku nauraa takanapäin? Julkaistulle kirjalle taikka muutoinkaan?


    • Burkki

      Sacarabaeus: muutaman, mutta lieneekö sillä merkitystä aiheen kanssa. Olen vain aikoinaan kokenut hylsytyksen harmituksen.

      • scarabaeus

        Kiitos vastauksesta. Ja tästähän taas tuli vahvistus, että ei pelkästään
        aloittelijat Kirjailijanalut saitilla luuraa.
        Ja sanontasi

        hylsytyksen harmistus

        hienosti sanottu, siitä aistii kyllä kipeyden ja myös kokemuksen.


      • scarabaeus
        scarabaeus kirjoitti:

        Kiitos vastauksesta. Ja tästähän taas tuli vahvistus, että ei pelkästään
        aloittelijat Kirjailijanalut saitilla luuraa.
        Ja sanontasi

        hylsytyksen harmistus

        hienosti sanottu, siitä aistii kyllä kipeyden ja myös kokemuksen.

        ..........aipahus taas tuli kirjoitettua hulimattomasti,
        siis korjaan:

        hylsytyksen harmitus


    • Rotta tänään, nyt

      Toinen hylsy, prrrkkk...

      • scarabaeus

        ....no voisun!...mtäsh tähä nyssi pitäs laitta,
        noo mää funteeraan,
        jooooooo......... Pappa bruugas niit sananlaskui sillo vanhaan hyvään aikaan, niko esmes:
        "Ei kaks kolmatta." tai tähä voissi pistää ...... mää pistän mieluttes sen: "Kolmas kerta toden sanoo,."
        ........ äääääähhh.........

        kylssesiitsi !


    • Kerta vielä

      Joo, tää on niin raskasta. On. Soitin just itse kustantajallen, joka lupasi ensi viikolle palautetta. Hylsyltä vaikuttaa, mutta ainakin jotakin selitystä hylsylle on tarjolla. Saitko mitään palautetta vai vakiojupinat?

    • Rotta tänään, nyt

      Ei sitte minkäänlaista palautetta. Olen käyttänyt tekstin kahdessa arvostelupalvelussa ja jotenkin ärsytti, että ne silti laittoi vakiotekstin että jos haluat arvioin kirjoituksestasi, niin laita sen sinne ja sinne arvostelupalveluun, plää, plää.

      Jos on tehnyt arvostelupalvelujen ehdottamat muutokset, joita ei edes pahemmin ollut, pikku viilausta, ja saanut niistä positiivista palautetta ja sitten tulee pelkkiä hylsyjä....mihin täsäs enää voi uskoa?

      Aika ymmällä, mitä sille tekstille tekisi.

    • Kerta vielä

      Luulen, että aika vain voi näyttää mitä käsikirjoitukselle pitää, kannattaa tehdä. Anna tekstin levätä, itsesi kanssa. Tai ala kirjoittaa jotakin. Ehkä toinen genre. Kenties sama teema, mutta erilainen lähestymiskulma, kieli, henkilögalleria jne.

      • Kerta vielä

        On vaikea oikein sanoa, mitä voisi tehdä kun kaiken on jo tehnyt. Arvostelupalvelu ei tietenkään voi luvata kustannussopimusta. Seula kustantamoissa on niin tiukka, alle promillen. Se on todella pieni ja tiukka aukko, josta tekstit uudelleen käsittelyyn päätyvät. Ja niistäkin vain pieni joukko julkisuuteen, julkisuudessa huomiota saavien kirjojen määrä on vielä lohduttomampi.

        Taiteen myyminen on vaan hyvin, hyvin vaikeaa.


      • Hülya
        Kerta vielä kirjoitti:

        On vaikea oikein sanoa, mitä voisi tehdä kun kaiken on jo tehnyt. Arvostelupalvelu ei tietenkään voi luvata kustannussopimusta. Seula kustantamoissa on niin tiukka, alle promillen. Se on todella pieni ja tiukka aukko, josta tekstit uudelleen käsittelyyn päätyvät. Ja niistäkin vain pieni joukko julkisuuteen, julkisuudessa huomiota saavien kirjojen määrä on vielä lohduttomampi.

        Taiteen myyminen on vaan hyvin, hyvin vaikeaa.

        Lähetin ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni Otavalle noin vuosi sitten. Omasta mielestäni tarina oli todellinen täysosuma. Muutaman sanan hylkäyskirje tuli vuoden lopussa. Kylle siinä 15 minuuttia oli ihan kyynel silmässä.

        Onneksi olin alkanut heti kirjoittaa uutta, ja itse asiassa mieli askarteli ihan muiden asioiden parissa.

        Kun palasin tuohon ensimmäiseen romaanintekeleeseen, ymmärsin itsekin, että se ei ollut sitä, mitä tuntemattomalta keski-ikäiseltä tädiltä vaaditaan, ennen kuin hänen kirjoituksiaan voidaan julkaista. Tarina oli lapsellisella tavalla itseeni kytkeytynyt, jonkinlaista ihanaa päiväunta, jonka kirjoittamisesta olin tietysti itse nauttinut. Ymmärsin, että yleisö tarvitsee enemmän kiinnostuakseen romaanistani. Nyt olen kirjoittanut romaanin muutaman kerran uudelleen, muuttanut näkökulmia ja parantanut kieltä. Tällä hetkellä se makaa kolmessa kustantamossa kahden sisaruksensa kanssa.

        Pointtini on se, että kirjoittaja itse kehittyy (kun kirjoittaa) ja alkaa nähdä tekeleensä toisessa valossa. Luotan tähän enemmän kuin yhteenkään arvostelupalveluun. Jos esikoiseni palaa kaikista kustantamoista suurin kiitoksin ja takapuoli edellä, on aika luopua siitä tai veivata aihe kokonaan ympäri.

        Jörn Donner sanoi jossain haastattelussa, että hänellä on paljon tekstiä, joka ei ole koskaan kelvannut mihinkään. Silti ei kannata heittää mitään roskiin. Se tärkein oivallus voi tulla joskus myöhemmin - tai sitten tilanne voi muuttua julkaisemiselle otollisemmaksi.

        Kysehän on myös paljosta muusta kuin romaanin taiteellisesta arvosta. Paljon roskaa on maailmassa julkaistu, mutta eihän meistä täällä kukaan sellaista halua, eihän?


    • YOSW

      Niin, omaan vaistoon kirjailijantyö aika pitkälti minunkin taidenäkymykseni mukaan perustuu. Siihen mitä ja miten haluaa asiat kirjallisesti ilmaista. Hakemista, kehittelyä, etsimistä - ja joskus ehkä löytämistä, kenties uudenlaisia ilmaisullisia tai dramaturgisia havaintoja. Jos käy tuuri. Yleensä ei käy. Mutta siksi taidetyö vaatii keskittymistä ja pitkäaikaista ajallista sekä energistä uhrautumista. Kaikki ei ole vain kultaista kädenpuristusta.

      Kirjoittaminen on luopumista. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kirja tulee painosta ja ajautuu lukijoiden piiriin. Silloin on tietysti mielekästä siirtyä uusiin kirjallisiin haasteisiin.

    • Atorox forever

      Tämä on asia, joka on taatusti raskas takaisku pitkien työtuntien, vuosien työn jälkeen. Luovuus kun elää vapaassa tilassa ja tällaiset hylsyt aiheuttavat luovuuden vangitsemisen suruun, murheeseen ja masennukseen. Ei varmasti ole helppoa päästä yli, torjunta on aina raskasta, aina ehdottomuudessaan raivon emotioita herättävä.

      En ole itse vielä siinä vaiheessa, että käsikirjoituksen lähettäminen on relevanttia, mutta myötätuntoista surua, oman lähestyvän kauhun tunteita tämä herättää: jossain vaiheessa olen samassa pisteessä. Vähän kuin häissä: kun seurakunnassa on reippaasti eronneita, eroamispisteessä olevia pariskuntia, on nuoren parin häiden seuraaminen hieman koomistraagista, pelottavaa ja surullista. Ehkä hekin kuuluvat tilaston eromaailmaan. Mutta toisaalta: jos se on osa välttämättömyyden evoluutiota, pitänee vain alistua välttämättömyyden paineen alle.

    • alliny

      Vaikka en ole vielä mitään lähettänyt (paitsi yksi novelli on kyllä julkaistu yhdessä lehdessä), uskon että vaikka hylsyjä tulisikin niin on niitä vanhoja tekstejä mukava lukea sitten vuosien päästä.

      Ei muuta kuin uutta romaania vain kirjoittamaan niin unohtuu se edellinen.

    • Rampoo

      Mielestäni sitä hylättyä, viimeisen päälle hiottua kässäriä ei kannata hylätä, vaan yrittää vielä sen kanssa. Hioa vielä, jos mahdollista.

      Tehdä uusi saate, kun aikaa on kulunut. Kässärille kenties uusi nimi.

      Ehkä se menee jollekulle toiselle kustannustoimittajalle nyt.

      Saatteeseen kenties kannattaa kirjoittaa se, että on käyttänyt tekstin arvostelupalvelussa tai useammassa ja muokannut sitä saadun palautteen perusteella.

    • Rotta, tänään, nyt

      Kyllä minäkin ajattelen, että ei sitä työtä kannata heittää hukkaan, sillä se lopputulos ei ole mitenkään huno. Toki muutakin kannattaa kirjoittaa.

      Oletteko lähettäneet uudelleen samoille kustantajille ja miten nopeasti sen hylyn jälkeen, onko esimerkiksi puoli vuotta taikka vuosi sopiva aika? Toki tekisin muokkauksia siinä välissä, ei niin, että niillä välttämättä olisi lopputuloksen kannalta merkitystä, sillä varsin hiottu se teksti on.

      Ei kai tarkoitus ole, että teksti kierrätytetään kaikissa maan arvostelupalveluissa? Ja eihän sillä välttämättä ole lopputuloksen kannalta merkitystä.

      • Hülya

        Vastaukseni ei perustu minkään sortin kokemukseen, mutta en lähettäisi samaa tekstiä samalle kustantajalle koskaan. Paitsi siinä tapauksessa, että olen perusteellisesti muuttanut sitä, siis kääntänyt ympäri kokonaan ja katsonut asioita ihan eri näkökulmasta. Muistaakseni Liken ohjeissa aloitteleville kirjailijoille on sentyyppinen ajatus, että kustannuspäätöksiä ei tehdä pikkuseikkojen perusteella. Oikeastaan sen pitäisi olla ihan itsestään selvää.

        Tulee helposti sellainen olo, että saa taipua kymmenelle mutkalle, mutta mielestäni epätoivoaan ei kannata näyttää. Jos joku sanoo ei kiitos, niin ei kannata jäädä ovelle kolkuttelemaan, ennen kuin on uudistunut täydellisesti, jos sittenkään.

        Sain tänään Bazarilta hylkäysviestin. Tähän alkaa tottua. Vetosivat siihen, että eivät juurikaan julkaise kotimaista. Olin kyllä huomannut sen, mutta mielestäni kirjoitukseni olisivat sopineet juuri heille, koska kulttuurikontaktit ovat erityisalaani. Toivottivat silti hyvää menestystä näille romaaneille ja tuleville. Viestissä oli ripaus henkilökohtaisuutta, ja minulle tuli sellainen olo, että ainakin saatekirjeeni on luettu.


    • Porin kontakti

      Bazarilla on viihteellisiä käännöskirjoja kyllä, mutta kotimaisia heillä on todella vähän, melkein olemattomasti. En tiedä kannattaako heihin satsasta, mutta kaiketi kaikkea voi testata. Vähän kuin apurahan haussa.

      Mutta kyllä, pienet detaljit eivät 1. kierroksessa kaada käsikirjoitusta hylsyjen korkeaan pinoon, vaan kokonaisuuden sekavuus, aiheen käsittelyn mitättömyys jne. tutut jutut, joista täällä on vuosia, vuosia puhuttu.

      Tekstin kierrättämistä arvostelupalveluissa en kannata. ellei ole 1. kertaa elämässä käsikirjoitusmatkassa. Onhan se toki heidän kulttuuritoimintansa tukemista, mutta...

    • Kupzika

      Kyllä minä pidän NVL:n arvostelupalvelua varsin korkeatasoisena, en ymmärrä miksi arvostelupalveluita halveerataan (voi toki löytyä monenmoista). Palaute yksityiskohtaista, lähes kymmenen sivua sitä tuli minulle romaanikässäristä, näki, että asiaan oli todella paneuduttu. Ja aiemmin kun käytin sitä, niin novllien kohdalla sama juttu.

      Eikö muka kannata luetuttaa tekstiä ulkopuolisella? Ei kuulkaas kaikilla ole sellaista hovilukijoiden leegiota, jota kenties tarkoitatte.

      Toki pitää luottaa myös omaan arvioon ja kuten joku sanoi aiemmin:ajan myötä kehittyy kirjoittajana niin, että sen huomaa omasta tekstistä. Mutta pelkkä oma arvio ei mielestäni koskaan riitä.

    • Atorox forever

      Ei kai arvostelupalveluissa mitään vikaa ole, mutta ateljeekriitikoihin olen enemmän paneutunut. Ihmiset, joilla on samat intressit, koulutustausta, lukemis- ja kirjoitusmielenkiinto, ovat hyvä vertaistuki käsikirjoitusten syynäämisessä.

      Oman taidenäkemyksen kehittyminen paljastuu, mitä enemmän lukee, keskustelee omasta tekstistään muiden kanssa.

    • Kupzika

      Ei semmoisia ihmisiä kaiveta mistään esiin, ellei kontakteja ole jo olemassa. Esimerkiksi itselläni ei ole ainuttakaan kirjoittamista harrastavaa tuttavaa ja lukemisenkin kanssa on hiukan niin ja näin.

      Ainoat kirjoittamista harrastavat "kohtaan" netin keskustelupalstoilla tai blogeissa. Joo, olisi todella hienoa, kun voisi jonkun kanssa keskustella omasta tekstistä.

      Tuota mainintaa koulutustaustasta en kyllä ymmärrä - ellei ole lääräri tai tietoliikenneinsinööri tai vastaava, koulutuksella on elämässä todella vähän merkitystä. Jopa työn saannissa - asiat opitaan työssä, ei kirjoista ja kansista.

    • Pauli K.

      Tässä on realismia , sitä mitä meille on oikea elämä. Palstalla käydessäni olen itsekin ihmetellytusein sitä, että mistä ihmeestä ihmisillä on liuta niin samanhenkisiä ja korkeatasoisia tuttavia, että nämä pystyvät arvioimaan jopa kaunokirjallisia tekstejä. Ja käyttävät niihin aikaa.

      Useimmat meistä ovat tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, joilla on tavanomainen tuttavapiiri, jossa ehkä juuri ja juuri luetaan Ilkka Remestä.

      Kirjoittavissa ihmisissä on kokemukseni mukaan myös paljon kokolailla erakoita, joiden kontaktit ovat vähäisiä ja pinnallisia.

    • Atorox Forever

      Kyllä itse ainakin sain yliopistoaikana paljon lukevia ihmisiä ystävikseni. Monet kurssikaverit harrastivat tutkimusaineistojen ja tenttikirjojen lukemisen lisäksi myös taidekirjallisuuden lukemista.

      Me löysimme toisemme opiskeluaikana. Osasta tuli myöhemmin kustannustoimittajia, joistakin kirjailijoita, käsikirjoittajia. Heidän kanssaan olen vaihtanut käsikirjoituksia ja saanut toimivaa ateljeekritiikkiä.

      Ei sivistys ole taakka, vaikka sitä mielellään nyky-Suomessa halutaan painottaa. Olen itse aina halunnut eniten kirjailijaksi, en nähnyt akateemisen tutkimuksen opiskelussa mitään kirjoittamista pois vievää, sulkevaa. Ehkä enemmänkin toisin päin.

      Kyllä lukijoita löytää, kun liikkuu niissä piireissä, jotka ovat kirjallisuudesta kiinnostuneet. Monet kirjallisuustapahtumat, kirjallisuustutkimuksen ja kulttuuritutkimuksen tapahtumat ovat täynnä ihmisiä, joihin mielellään tutustuu.

      Hmmh... Ilkka Remes kuulunee kevyemmän viihdekirjallisuuden piiriin, joten sillä lienee sellainen laaja lukijakunta, joka ei kenties ole kiinnostunut taidekirjallisuudesta. Ehkei muutenkaan kirjallisuudesta laajana ilmiönä.

      Itse selailin hänen esikoiskirjansa, mutta hahmojen liiallinen ulkoinen ylikorostaminen, kielen tietynlainen samankaltaisuus, näkymättömyys, jännityksen ylitehty keinotekoisuus eivät jaksaneet herättää uteliaisuutta. En kiellä hänen taitojaan, tuntuu vain, että maailma on tätä paljon täynnä: vauhtia, väkivaltaa ja piiloaggressioita.

    • Kupzika

      Jos opinnoista on aikaa useita kymmeniä vuosia, niin senaikaiset tuttavat ovat hajallaan ympäri maailmaa. Eikä sitäpaitsi kaikilla ole takanaan opintoja, joilla on mitään tekemistä kirjallisuuden tai kulttuurin kanssa. Ihan sama kuin työelämässä: ihmisillä on koulutusta laidasta laitaan. Olen todennut, että vaativan asiantuntijatyön lisäksi ihmiset eivät suinkaan lue kaunokirjallisuutta, jonkun Leena Lehtolaisen dekkarin korkeintaan ja työssään älyköt tuijottavat vapaa-aikana kauniita ja rohkeita.

      Ja kirjallisuustapahtumissa voi kyllä jutella ihmisten kanssa, mutta omille tahoilleen kaikki tilaisuuden päätyttyä lähtevät. Elämähän on kaupankäyntiä: jos olet joku julkkis tai erityisen hauska seuramies tai hyvännäköinen, niin silloin sinuun ehkä halutaan tutustua perusteellisemmin. Niinhän se on muutenkin elämäsäs: ihmiset tulevat ja menevät.

      Mitä sanoin opintojen turhuudesta ja mikä ei liity millään tavalla kirjoittamiseen, niin siitä olen samaa mieltä edelleen. Meitä maisterinpahveja on Suomi pullollaan, vähempikin riittäisi. No turhasta koulutuksestani huolimatta olen silti kokolailla hyvin pärjännyt työelämässä.

    • Rotta tänään, nyt

      Arvostelupalveluita on nyt tässä ketjussa mollattu sellaisialla syillä, joilla ei ole mitään tekemistä itse arvostelujen laadun kanssa. Toki niissäkin voi olla eroja.

    • minttiscom

      Hylsyjä tulee ja hylsyjä menee... Pääasia, että edes tulisi jotain. Rasittavaa odottaa kuukausi - pahimmillaan vuosi kaupalla - eikä mitään kuulu.

      Omakustanteen mahdollisuutta on tässä ketjussa sivuttu. Joskus olen kuullut väitteen, että laadukas omakustanne voi toimia hyvänä "käyntikorttina" kustantamoon. En sitten tiedä. Kaksi omakustannetta pohjalla, joista toinen palkittiinkin, mutta eivät nuo ainakaan toistaiseksi ole mitään sen kummempia ovia avanneet. Kolme kässäriä on kustantamoissa/tuotantoyhtiöissä (yksi siis tv-käsis) vetämässä ja hyvin vähän kuuluu mitään. Uusia tuskin kannattaa lähetellä tässä kesäaikana, hukkuvat vaan kesälomalaisten postikasaan.

      Yhä edelleen aion jatkaa omakustanteiden tiellä, jos ei kustantajien juuta tule vastaan. Voinpahan ainakin seuraavaan saatekirjeeseen liittää taas jotain uutta mitä olen kirjoittamisen saralla tehnyt.

    • Hülya

      Ainakaan minulla ei ollut tarkoitus mollata arvostelupalveluita. Käyttäisin niitä varmasti itsekin, jos minulla olisi varaa. Jos joku paneutuu romaanintekeleeseen ja antaa vielä palautetta, niin siinä on rahalle todellista vastinetta.

      Kun korostin oman arvostelukyvyn kehitysta, tarkoitin sen lähinnä vastaukseksi Rotalle, joka sanoi, ettei pysty tekemään käsikirjoitukselleen enää mitään. Käsitykseni mukaan aika auttaa. Puolen vuoden kuluttua asian voi nähdä toisin, kun antaa tekstin olla rauhassa ja jatkaa silti kirjallisia harrastuksiaan.

      Kaikesta elämänkokemuksesta on hyötyä kirjoittaessa, myös opiskelusta.

      • Kupzika

        Jankun jank. Millähän tavoin opiskelusta on muka hyötyä kirjoittamiselle? Omistani ei ainakaan ollut - tosin en silloin kirjoittanutkaan mitään, vaan vasta nyt, vuosikymmeniä myöhemmin.

        Ei "kaikesta" ole hyötyä kirjoittamiselle sen enempää kuin ihmiselle itselleenkään. Yhtä tyhjä väite kuin että kaikella on tarkoituksensa tai että kaikki kärsimys jalostaa. On elämänkokemuksesta ainakin se hyöty, ettö osaa kyseenalaistaa tuommoiset asiat.


    • Fear Control

      Voi olla, että huomiota saanut omakustanne herättää kustantajan kiinnostuksen ottaa yhteyttä, mutta huomion pitäisi varmaan olla valtakunnallista. Saiko kirjasi proosan vai lyriikan puolella palkinnon? Ajattelin, että isojen kilpailujen ehdokkuus jo sinällään herättäisi mielenkiinnon kustantamoissa, voittopalkinnosta puhumattakaan.

      Mutta voihan olla niinkin, että kustantaja näkee sinut oman tiesi kulkijana eikä halua sinua talliinsa, koska sinulla tavallaan on jo tiesi ja tallisi. Tai sitten johdonmukaisuus ei kulje näin. En tiedä kumpi painaa enemmän kustantajan uteliaisuuspuntarissa: myynnillinen vai kulttuurinen voitto. Ehkä kumpikin.

      Tapaus Vuorinen on selvä juttu: raha. Mutta Vuorinen huomasi, että oman kustantamon kautta julkaiseminen on taloudellisesti mielekkäämpää. Kulttuurinen voitto oli olematon, ehkä enemmänkin ei-lukevien ihmisten uteliaisuutta ja puolipornografinen huumorinälän tyydyttämistä.

      Uusimmassa Parnassossa oli muuten mielenkiintoinen juttu Juha-Pekka Koskisen tiestä kustantamovaihdoissa. Mikään ei näytä helpolta vakiintuneen kirjailijankaan urassa, tuskin sitä voi siis odottaa esikoiskirjailijalta, kirjailijanalulta, joka ei edes tunne kustannusbisneksen ansakuoppia ja ongelmakohtia.

      Aikamme on hyvin kiinnostunut näkyvyydestä. Ehkä keksit jonkin keinon saada kirjoillesi näkyvyyttä niin, että kustantajan uteliaisuus herää. Millainen? Sitä on vaikeampi sanoa. Jos olet lyyrikko, ehkä esiintymiset erilaisissa runokulttuuritapahtumissa voisivat olla paikallaan. Jos kovan linjan prosaisti, ehkä haastattelujen anto kulttuuriohjelmissa tai kirjoittaa kolumneja lehtiin, blogeihin, jotka herättävät uteliaisuusjanoa.

      Tuntuu, että kirjailijan työssä pitäisi ostaa monenlaisten viestimien tehokäyttöä, esiintyä hyvin ja älykkäästi herättäen uteliaisuutta ja pohdintaa.

      • minttiscom

        Fear Control: Palkinto tuli proosapuolella, tarkemmin lastenkirjana.

        Sinällään en oikeastaan tarkoittanut valittaa sitä, ettei omalle kohdalle ole kustannussopimusta kolahtanut - vaan enemmänkin väläyttää sitä, että omakustanne voi avata ovia.

        En usko, että omakustanne millään tapaa voi olla esteenä kustannussopimuksen saamiselle. Kustannustoiminta on kuitenkin bisnestä ja ns. "hyvä kässäri" napataan talliin, jos sen uskotaan tuottavan rahaa. Tietysti hyvin myynyt, markkinoitu ja mahdollisesti palkittu omakustanteen uskoisi olevan kustantamoon tietty vakuutus siitä, ettei tässä nyt ihan turhaa kaveria olla mukaan ottamassa.

        Tänä päivänä omakustanteen tekeminen on helppoa, eikä vaadi järin suurta rahallista panostusta. Siksipä sitäkin voi olla hyvä kokeilla. Joskin kannattaa miettiä, että omakustanteekin tulee olla hyvin viimeistelty ja mielellään muiden ihmisten oikolukema. Yhtä ainuttakaan puolivillaista, kirjoitusvirheitä vilisevää omakustannetta ei Suomessa enää kaivata.


    • Hülya

      Ollaanpa sitä nyt ylimielisiä, Kupzika.

    • Kupzika

      Mitä ylimielisyyttä siinä on, jos kyseenalaistaa iänikuisia kliseitä?

      Ja kaikki arvostelupalvelut eivät ole kalliita, esim. NVL jota kustantajatkin suosittelevat, on varsin edullinen.

      • Arvostelupalveluista

        Minä löysin netistä toisenkin, tosi edullisen ja hyvän, Pirkkalaiskirjoittajat. Olisin maksanut heille tuplasti tai enempikin sen 40 euron maksun paksusta kässäristä, vaan heillä ei ollut määrärahoja enää tälle vuodelle, ainakaan näillä näkymin.


    • Fear Control

      Olet siis tarjonnut lastenkirjaa kaupalliselle kustantajalle, minttiscom? Olitko napannut lastenkirjallisuuspalkinnon, jos päättelin yhtään oikein? Luulisi, että sellainen kiinnostaisi ison kustantamon lasten- ja nuortenkirjaosastoa.

      Yleensä lastenkirjallisuuden kilpailua seuraavat esim. kirjaston lastenosaston hoitajat kiinnostuneena, joten varmaankin teostasi on tilattu palkinnon uutisoinnin jälkeen reippaasti? Ehkä Vinski, Tyyris Tyllerö tai Onnimanni noteerasivat myös arvioillaan teoksesi? Entä nettipalstat, kirjavinkkarit, koulujen opet jne.? Liititkö nämä liitteeksi saatekirjeeseen?

      Olen samaa mieltä, että huomion saanut omakustanne herättää kustantamon uteliaisuusarvoa, koska teos on kenties saanut vankan fani- tai kannatajakuntansa, joka on aina tärkeää esim. lastenkirjailijauran jatkuvuuden kannalta. Kirjabisneksessä kun olet yhtä hyvä kuin edellinen kaunokirjallinen teoksesi.

    • Arvuuttaja X

      Ahaa, Möllärimestarikilpailu vai? Mörkö vei ilon -lastenkirja, veikkaisin. Osuinko oikeaan?

    • Ehkä jonain aamuna

      Eilen pamahti mielenkiintoinen hylsy ehdotuksella muuttaa romaanin lopetus positiivisempaan suuntaan. Täytyy pohtia. Olin ajatellut, että romaani on puhdas tragedia, mitä se sitten lieneekin, mutta monella tavalla hahmoilleen vapauttava ja puhdistava, vaikka hintana onkin asioiden tuhoutuminen. Jos haen muita sävyjä lopetukseen, käsikirjoitus muuttuu, mutta ehkei se ole ihan huono asia.

      Kokemuksia muilla samanlaisesta dramaturgisesta tilanteesta?

    • Mario Puzo

      lähetti Kummisedän käsikirjoituksen kuudelle kustantajalle. Hylky joka kerta.

      Seitsemäs suostui julkaisemaan.

    • C.Line

      Tai jos ollaan tarkkoina: Mario Puzon agentti. Harold Robbins tunsi aiheen hyvin ja antoi vinkkejä, kun Mario työsti kässäriään ja suositteli tiettyjä agentteja, joista yksi sitten alkoi lähetellä kustantajille. Mutta tästä on tietysti jo aikaa. Ja valitettavasti Puzo ei saanut uusia aiheitaan oikein vetämään, mutta tietysti leffan jälkimainingeissa meni hyvin uusintapainokset ja muut Puzon romaanit.

      Samuel Beckettin esikoisromaanin hylsytti tylysti 32 kustantajaa. Miehestä tuli Nobel -kirjailija ja uuden kokeilevan teatterin uudistaja.

      Suomessa on kuitenkin (vielä) iisiä se, ettei tarvitse löytää kirjallista agenttia. Mutta voihan olla, että jossain vaiheessa kustantamoista osa laittaa jonkinlaisia portin tiukennuksia millaisia käsikirjoituksia ottavat luettavaksi ja keneltä. Asiassa on hyvät ja huonot puolensa esikoiskirjailijalle.

      • Toisaalta Suomessa

        piiri pieni pyörii ja "sopivilta" ehdokkailta julkaistaan mitä paskaa tahansa.

        Onhan näitä Kari Häkämiehiä ja suomenruotsalaisia rahoituspäälliköitä, joiden naurettavia sepustuksia ei ´julkaistaisi missään muualla...


    • Rampoo

      Ollaan niin pienellä kielialueella, että löytyy ehkä 10 kustantajaa, jonka linjaan teksti saattaisi sopia. Siis yleiskustantamoita. Olisikin se 32 ja risat, niin olisi vaihtoehtoja.

      Kirjallinen agentti saattaisi olla esikoiskirjoittajalle hyväksi. Tämä voisi paremmin "pakottaa" kustantajia lukemaan tuntemattoman henkilön tekstiä. Toisaalta agentti olisi jo jonkinlainen kynnys: ei agentti ota mitä tahansa mummovainaan elämänkertaa tai lapsuuden happaman piimän juontikokemuksia kustantajille tarjottavaksi.

    • U u u utelias

      Niinpä, agenttijärjestelmä voisi olla kirjoittajia kannustava juttu, mutta ongelmaksi muodostuu kuka maksaa agentille palkkion? Pitäisikö kirjoittajien maksaa agentille, että se lukee käsikirjoituksen ja katsoo sopiiko se hänen talliinsa ja suositeltavaksi, tarjottavaksi julkaisijoille vai maksaisivatko kustantamot agentille palkkiota? Palkka ei varmaan kovin kummoiseksi vuoden aikana muodostuisi, joten agenttijärjestelmä ei ehkä toimisi. Mutta hypoteettisesti ajatellen, kyllä, kiintoisaa.

      • scarabaeus

        Agenttijärjestelmä,
        sitä olen myös funtsinu välillä, että miten se
        agentti
        oikein toimii.
        Onko sellaista opaskirjaa jo olemassa?


    • Kupzika

      Agentit eivät varmaankaan ottaisi hoitaakseen muita kuin niitä, joihin arvelevat kustantajankin voivan suhtautua vakavasti. Niinpä kaikki yritykset "lähetin kustantajalle, kun tuttavat kehottivat" jäisivät pois. Niinpä voisi ajatella, että kun agentti ottaa kustannustoimittajaan yhteyttä, tämä suhtautuisi toisella tavoin kuin että samaa käsikirjoitusta tarjoaa kirjoittaja itse, ihan tuntematon nimi.

      Jos Suomessa haluaa agentin, niin löytyykö jostakin sellainen?

    • Animal Rage

      Varmasti löytyy, mutta hänen kiinnostuksensa riippuu sinun julkaisuluettelostasi. Jos olet Reijo Mäki, kiinnostusta löytyy. Jos olet Leena Parkkinen, kiinnostusta löytyy. Jos olet Leena Krohn... jne. Sait varmaan ideasta kiinni. Agenttia kiinnostaa oma voitto, tuntemattoman tai keskimyyvän kirjailijan teksteistä hän tuskin hevin onnistuu.

      Suomalaiset agentit ovat keskittyneet ulkomaan myynnin rakentamiseen, jokainen voi itse kiikuttaa tekeleensä vapaasti etanapostiin tai pläjäyttää s-postilla kustantajansa luukkuun. Siihen tuskin tarvitaan agenttia.

    • Kupzika

      Agenttia tarvittaisiin sanomaan kustantajalle, että luet tai itket ja luet. Siltikin, vaikka on tuntematoman henkilön tekstistä kysymys.

    • Animal Rage

      Okei, niin varmasti. Ja tuota... kuka maksaisi agentille palkkion ja millaisen?

    • Kupzika

      No kirjoittaja tietenkin. Tasosta minulla ei ole hajuakaan, mutta menisikö noin lähtökohtaisesti niin, että kirjoittaja maksaisi ekaksi jotain ja jos agentti sitten onnistuu saamaan kustannussopimuksen, hän saa osan kirjan tuotosta.

    • Passittaen

      Hmmh... kuinkahan moni kirjailija haluaisi maksaa kirjatuloistaan vielä agentillekin? Mutta tietysti jos diili vie ulkomaille merkittävään myyntiin, miksi ei. Mutta kotimaan myynnissä, en oikein usko.

    • Kupzika

      Kyllä minä olisin valmis maksamaan, jotta saisi "pään auki" kustantajaan päin.

      Tosin en pidä mahdottomana, etteikö kirjaani voisi kääntää, jos se julkaistaan. Sen tapahtumat eivät edes sijoitu Suomeen kuin vain osaksi. Tietenkään se ei ole mikään riittävä kriteeri, mutta aihepiiri voisi kiinnostaa ihan yleisesti muuallakin, kyseessä ei ole makkaranostoa lähikaupasta tai omien lapsuudenkokemusten vatvomista.

    • Nuori Eurooppa

      No joo, Kirjailijaliitto tuskin ihastuu ajatuksesta, että homma kääntyy päälaelleen: ammattikirjailija maksaa siitä, että joku lukee ja touhuaa hänen tekstinsä parissa. Seuraavaksi kustantaja maksattaa paino- ja markkinointikuluja agentin kautta kirjailijalle. Miksi ei saman tien agentin kanssa tee kirjaa yhdessä ja painata sitä itse?

    • Kupzika

      Viis Kirjailijaliitosta, en aio elättää itseäni kirjoittamalla, koska elän ihan omalla työlläni, mutta olisi aikaa tehdä kirjoja sen ohessa, tosin ei millään vuosi ja kirja -systeemillä. Kirjailijaliitto ei ole himpun vertaa kiinnostunut esikoisten julkaisun vaikeudesta, miksipä minä puolestani olisin kiinnostunut kyseisestä liitosta. Apurahaelätiksi en havittele.

      Jos löytyy agentti, joka hoitaa markkinoinnin siinä kuin kustantamokin, niin miksikäs ei. Nyt on vain niin, ettei selllaisia agentteja Suomessa ole ja kustantamoilla on jo olemassa olevat mittavat markkinointikanavat.

    • lapanen putos

      Nyt ei kyllä totisella naamalla kirjailijaksi aikovat tykkää tuosta vastauksesta, vaikka tottahan se on. Mutta ammattirunoilijoiksi aikovat kaksikymppiset pujoparrat, joilla on jo apurahahakemuslomake täytettynä, puuttuvat vain ne Kirjailijaliiton haluamat kaksi julkaistua opusta, saavat raivarin moisesta ehdotuksesta. Ettei vain menisi kikhernepihvi väärään kurkkuun.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4178
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      264
      3408
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1777
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1634
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1413
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      919
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      853
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      817
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      780
    Aihe