Aihe

Kuinka suuri on arvosanojen merkitys?

kysyn vain

Sitten kun tässä joskus pitkän, pitkän ajan kuluttua valmistun maisteriksi (tie on pitkä ja kivinen ja ensin pitää valmistua kandiksi), niin kuinka suuri merkitys on todistuksen arvosanoilla sitten kun menee työtä hakemaan? Mitä kaikkea siitä todistuksesta sitten näkyy, onko siihen eriteltynä kaikkien kurssien arvosanat vai ainoastaan jotkin tietyt arvosanat? Entäs arvostellaanko ne numeroin, kirjaimin (ainakin gradu ilmeisesti arvostellaan kirjaimin) vai sanallisesti? Entäs näkyykö siitä todistuksesta mitään muuta kuin arvosanat (esimerkiksi milloin on aloittanut tai kuinka kauan opiskellut jne.)?

30

3440

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 19+15

      Todistuksessa näkyvät ainakin opintokokonaisuuksien arvosanat ja itse aineet lueteltuna. Hajanaiset opinnot näkyvät vain muina opintoina. Kun haet töitä, mainitset vain pää- ja sivuaineesi cv:ssa ja hakemuksessa, joten arvosanoilla ei sinänsä ole merkitystä. Opintosuoritusotteessa ne näkyvät sitten kaikki, tosin sillä ei töitä haeta. Opiskeluaika ei näy, paitsi cv:sta sen voi päätellä.

    • rahoituksen ktm

      Arvosanojen merkitys riippuu myös alasta ja työpaikasta, jota hakee. Tulin nykyiseen työpaikkaan kuusi vuotta valmistumisen jälkeen (olin ollut oman alan töissä kokopäiväisesti 10 vuotta) ja hakuvaiheessa pyydettiin cv:n ja todistuksen lisäksi myös ylioppilastodistukset ja opintosuoritusote.

      Ensimmäisellä työhaastattelukierroksella suoritusotetta käytiin läpi kurssitasolla ja kyseltiin miksi kyseinen arvosana on hyvä/huono ja miksi valmistuminen kesti melkein 7 vuotta. Lisäksi sain selittää, miksi olin kirjoittanut kunkin aineen ylioppilaskirjoituksissa ja saanut siitä tietyn arvosanan. Toisella haastattelukierroksella tutkintoa ja arvosanoja ei enää otettu puheeksi, koska kaikilla jatkoon päässeillä oli sen suhteen edellytyksiä kyseiseen työtehtävään.

      • jaa jaa

        "miksi valmistuminen kesti melkein 7 vuotta."

        Mistäs ihmeestä sen voi muka tietää, kauanko on opiskellut? Kyllä minä ainakin aion työhaastattelussa valehdella oman opiskeluaikani (ja aion valehdella muutakin) mahdollisimman edulliseen suuntaan, mikäli mahdollista ja mikäli sitä ei kukaan voi mistään nähdä.

        "Lisäksi sain selittää, miksi olin kirjoittanut kunkin aineen ylioppilaskirjoituksissa ja saanut siitä tietyn arvosanan"

        Mitäs ihmettä niillä yo-arvosanoilla enää tekee, jos on valmistunut jo yliopistosta? Eiköhän se korkein ja viimeksi saatu tutkinto ole kuitenkin se kaikkein oleellisin? Hyvät yo-arvosanat ja paskat maisterin paperit, vai huonot yo-arvosanat ja hyvät maisterin paperit? Kumpikohan on työn kannalta oleellisempaa? Jos itse olisin johtaja, niin varmasti palkkaisin noista vaihtoehdoista jäkimmäisen.


      • 13+14
        jaa jaa kirjoitti:

        "miksi valmistuminen kesti melkein 7 vuotta."

        Mistäs ihmeestä sen voi muka tietää, kauanko on opiskellut? Kyllä minä ainakin aion työhaastattelussa valehdella oman opiskeluaikani (ja aion valehdella muutakin) mahdollisimman edulliseen suuntaan, mikäli mahdollista ja mikäli sitä ei kukaan voi mistään nähdä.

        "Lisäksi sain selittää, miksi olin kirjoittanut kunkin aineen ylioppilaskirjoituksissa ja saanut siitä tietyn arvosanan"

        Mitäs ihmettä niillä yo-arvosanoilla enää tekee, jos on valmistunut jo yliopistosta? Eiköhän se korkein ja viimeksi saatu tutkinto ole kuitenkin se kaikkein oleellisin? Hyvät yo-arvosanat ja paskat maisterin paperit, vai huonot yo-arvosanat ja hyvät maisterin paperit? Kumpikohan on työn kannalta oleellisempaa? Jos itse olisin johtaja, niin varmasti palkkaisin noista vaihtoehdoista jäkimmäisen.

        Opintorekisteriotteesta näkee kirjoilletuloajan ja valmistumisajan ja sen milloin on ollut läsnäolevana opiskelijana. Siitä näkee myös milloin kurssi on suoritettu.

        Meillä kaikilta rekrytoitavilta opiskelijoilta pyydetään opintorekisteriote. Muutaman yleisimmän yliopiston otteista piirretään automaattisesti kuvaajat, joista näkee opintopisteet ja arvosanat lukukausittain. Muiden yliopistojen opiskelijat rekrytoija joutuu näpyttelemään itse jos ne kiinnostavat.

        Tilastoja voi verrata siihen mitä hakija on CV:ssä sanonut tehneensä sillä aikavälillä. Yleensä pudotan heti pois ne, joilla kahden peräkkäisen lukukauden keskiarvo on pienempi kuin kolme, jos siitä ei ole mitään selitystä CV:ssä.

        Opiskelijoiden hakemuksia luetaan usein keskiarvojärjestyksessä, joten kannattaa olla yläpäässä. Esimerkiksi ylioppilaskunnan hallituksessa tai RUK:n oppilaskunnassa toimimisesta ei ole mitään hyötyä jos rekrytoija ei koskaan lue CV:tä.

        Valmistuneilta meillä ei kysytä opintorekisteriotetta ja todistuskin nähdään vasta haastattelussa. Jos valmistumisesta on muutama vuosi, arvosanoilla ei ole mitään väliä, kunhan keskiarvo on yli kolmosen. Tutkintoa vastaavissa töissä on tärkeää, että tutkinnon sisältämät asiat ovat hyvin hallussa.


      • ILE1962a

        Oot varmaan opettajana jossain....


    • saapasjalka'''

      ^yleensähän menestymisellä lukio-opinnoissa ja menestymisellä yliopisto-opinnoissa on jokin korrelaatio. Kehtaan epäillä, saako hyvin kirjoittanut "paskat maisterinpaperit" (ellei muuten tapahdu elämässä mullistuksia) ja myöskin sitä, voiko huonot yo-arvosanat kirjoittanut valmistua loistoarvosanoin yliopistosta. Jälkimmäisessä tapauksessa ehkä opiskelutaidot voivat olla hakusessa ja en usko sen vuoksi, että huonoin yo-arvosanoin valmistunut valmistuisi viidessä vuodessa maisteriksi loistoarvosanoin.

      • Lakikylteri

        "Kehtaan epäillä, saako hyvin kirjoittanut "paskat maisterinpaperit" (ellei muuten tapahdu elämässä mullistuksia) ja myöskin sitä, voiko huonot yo-arvosanat kirjoittanut valmistua loistoarvosanoin yliopistosta."

        Kehtaa vain, mutta asia on juuri toisin kuin mitä epäilit. Lukio on tavallaan täysin erilainen koulu erilaisine opiskelutekniikoineen ja opiskelumuotoineen, etteivät sen opinnot juurikaan korreloi myöhempään opiskelumenestykseen yliopistossa muuten kuin sellaisilla aloilla jotka tavallaan suoraan perustuvat aikaisempaan oppimiseen, kuten kielissä ja luonnontieteissä. Ehkä yleisemminkin hyvästä pohjasta voi olla apua näissä alkuvaiheen kielten ja matematiikan sekä tilastotieteen kursseissa, mutta sen jälkeen alkaa arki erityisesti näissä muissa opinnoissa mitkä eivät perustu suoraan aikaisempaan oppimiseen, ja uudenlaiset opinnot joissa tavallaan kaikki ovat samalla viivalla aikaisemmasta opinnoista riippumatta.

        Varsinkin näillä humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla arvosanat tulevat pitkälti tenteistä jotka perustuvat kirjoihin, ja tenttien arvosanat korreloivat varsin suoraan miten paljon on jaksanut lukea ja tarkkaan opetella kirjat, mikä taas liittyy lähinnä ajankäyttöön, motivaatioon ja opiskelutekniikkaan. Yleensä nämä arvosanahuiput tulevat kyllä siitä kaikkein motivoituneimmasta suuresta keskijoukon massasta, ja monet aikaisempien opintojen huiput vajoavat eri syistä keskinkertaiseen massaan.

        Sitten akateemisten opintojen oma erikoisuus on vielä se, ettei edes suoritetut pääaineen opinnot kovin suoraan korreloi edes gradun tai päättötyön arvosanaan, sillä se taas vaatii aivan omanlaista oppimista ja osaamista hyvään arvosanan saamiseksi.

        "että huonoin yo-arvosanoin valmistunut valmistuisi viidessä vuodessa maisteriksi loistoarvosanoin. "
        Enkä minä usko että lukiossa ollut huippuoppilaskaan pystyisi keskimäärin samaan, vaan hajonta on suurta opiskelijasta ja opinnoista riippuen, eli osa pystyy ja osa ei.

        Tässä keskustelussa jäi tietenkin vähälle huomioille se tosiasia, ettei niillä arvosanoilla edes ole kovin suurta merkitystä, yleensä niitä tarvitaan lähinnä jatko-opintoihin, ja kaupallisilla aloilla nämä kaikkein tavoitelluimmat tilintarkastuksen ja rahoituksen työnantajat niitä kyselevät ja painottavat, mutta silloin puhutaan n. 10 prosentista ekonomien työmarkkinoista. Loppuja kiinnostaa lähinnä se, että on yleensä valmistunut ja olisi edes jotain työkokemusta.


      • saapasjalka''''
        Lakikylteri kirjoitti:

        "Kehtaan epäillä, saako hyvin kirjoittanut "paskat maisterinpaperit" (ellei muuten tapahdu elämässä mullistuksia) ja myöskin sitä, voiko huonot yo-arvosanat kirjoittanut valmistua loistoarvosanoin yliopistosta."

        Kehtaa vain, mutta asia on juuri toisin kuin mitä epäilit. Lukio on tavallaan täysin erilainen koulu erilaisine opiskelutekniikoineen ja opiskelumuotoineen, etteivät sen opinnot juurikaan korreloi myöhempään opiskelumenestykseen yliopistossa muuten kuin sellaisilla aloilla jotka tavallaan suoraan perustuvat aikaisempaan oppimiseen, kuten kielissä ja luonnontieteissä. Ehkä yleisemminkin hyvästä pohjasta voi olla apua näissä alkuvaiheen kielten ja matematiikan sekä tilastotieteen kursseissa, mutta sen jälkeen alkaa arki erityisesti näissä muissa opinnoissa mitkä eivät perustu suoraan aikaisempaan oppimiseen, ja uudenlaiset opinnot joissa tavallaan kaikki ovat samalla viivalla aikaisemmasta opinnoista riippumatta.

        Varsinkin näillä humanistis-yhteiskuntatieteellisillä aloilla arvosanat tulevat pitkälti tenteistä jotka perustuvat kirjoihin, ja tenttien arvosanat korreloivat varsin suoraan miten paljon on jaksanut lukea ja tarkkaan opetella kirjat, mikä taas liittyy lähinnä ajankäyttöön, motivaatioon ja opiskelutekniikkaan. Yleensä nämä arvosanahuiput tulevat kyllä siitä kaikkein motivoituneimmasta suuresta keskijoukon massasta, ja monet aikaisempien opintojen huiput vajoavat eri syistä keskinkertaiseen massaan.

        Sitten akateemisten opintojen oma erikoisuus on vielä se, ettei edes suoritetut pääaineen opinnot kovin suoraan korreloi edes gradun tai päättötyön arvosanaan, sillä se taas vaatii aivan omanlaista oppimista ja osaamista hyvään arvosanan saamiseksi.

        "että huonoin yo-arvosanoin valmistunut valmistuisi viidessä vuodessa maisteriksi loistoarvosanoin. "
        Enkä minä usko että lukiossa ollut huippuoppilaskaan pystyisi keskimäärin samaan, vaan hajonta on suurta opiskelijasta ja opinnoista riippuen, eli osa pystyy ja osa ei.

        Tässä keskustelussa jäi tietenkin vähälle huomioille se tosiasia, ettei niillä arvosanoilla edes ole kovin suurta merkitystä, yleensä niitä tarvitaan lähinnä jatko-opintoihin, ja kaupallisilla aloilla nämä kaikkein tavoitelluimmat tilintarkastuksen ja rahoituksen työnantajat niitä kyselevät ja painottavat, mutta silloin puhutaan n. 10 prosentista ekonomien työmarkkinoista. Loppuja kiinnostaa lähinnä se, että on yleensä valmistunut ja olisi edes jotain työkokemusta.

        "Kehtaan epäillä, saako hyvin kirjoittanut "paskat maisterinpaperit" (ellei muuten tapahdu elämässä mullistuksia) ja myöskin sitä, voiko huonot yo-arvosanat kirjoittanut valmistua loistoarvosanoin yliopistosta. "

        Ajattelin noissa tapauksissa, että edellisen tapauksen opiskelija olisi motivoitunut myös (lukio-opintojen lisäksi) yliopisto-opinnoistaan ja opiskelu olisi luontevaa hänelle, opiskelutekniikka hallussa. Sen vuoksi hän siis menestyisi.

        Jälkimmäisestä tapauksesta taas ajattelin, että kyseessä on henkilö, jolla ei ole tietynlaista sitkeyttä riittävän tietopohjan hankkimiseen. Eli henkilön keskinkertaisuus johtuu siitä, ettei ole riittävästi persettä lukea, kykyä ja halua oppia, perusälykkyyttä kuitenkin on.

        En ole muutoin eri mieltä noista, etteikö huonosti kirjoitettua olisi vielä mahdollisuus oppia opiskelemaan tai etteikö olisi mahdollista, että hyvin kirjoittanut putoaisi vain keskinkertaisuudeksi.


      • ILE1962a

        Yleensä sinne tyhjään koppaan mahtuu valtavasti valmiiksi märehdittyä sontaa... Eikä noilla papereilla työelämässä muutenkaan ole juurikaan merkitystä. Vain ne jotka jatkavat eläkeikään saakka - ja niitä on PALJON - koulujen käytäviä opettajina laahustaen, joutuvat papereitaan esittelemään samaa tyhjänpäiväistä työtä tekeville kollegoilleen.


    • joo ja ei

      "Jälkimmäisessä tapauksessa ehkä opiskelutaidot voivat olla hakusessa ja en usko sen vuoksi, että huonoin yo-arvosanoin valmistunut valmistuisi viidessä vuodessa maisteriksi loistoarvosanoin. "

      Mutta tällaisia tapauksia on vaikka kuinka paljon. Yliopistoissa on vaikka kuinka paljon sellaisia aloja, joihin ylioppilaskirjoitukset mittaavat soveltuvuutta huonosti. Joten yo-arvosanojen merkitys menestymiseen yliopistossa voi olla sen vuoksi hyvin vähäinen.

      Lisäksi ylioppilasarvosanat voivat olla senkin vuoksi huonoja, että ei ole lukiossa vielä lukeminen kunnolla kiinnostanut, kun ollaan eletty teini-iän pahimmissa kuohuissa. Yliopistossa lukeminen on voinut sitten hyvinkin alkaa kiinostamaan, kun on teini-ikä jo takanapäin ja kun saa opiskella juuri sitä alaa mitä haluaa.

      Joissain tapauksissa korrelaatio on olemassa, mutta on myös valtavasti tapauksia, missä on korrelaatio on hyvin heikko, tai korrelaatiota ei ole lainkaan.

    • tuskin paljon

      Eipä taida olla arvosanoilla juuri väliä (no kyllä sen verran on, että läpi on täytynyt päästä), ellei sitten halua jatko-opiskelijaksi. Työnantajat katsovat enemmän työkokemusta, persoonaa, asennetta ja ammattitaitoa, kuin arvosanoja. Opintorekisteriotetta tuskin vaaditaan, kunhan on tutkinnon suorittanut.

      • Se nyt riippuu

        Kyllä työnantaja katsoo, että työtehtävissä välttämätön yliopisto-osaaminen on suoritettu ainakin hyvillä arvosanoilla. On muuten vaikea uskoa, että jos jokin asia ei ole paljoa napannut aiemminkaan, niin se ryhtyisi äkkiä kiinnostamaan työtehtävänä.


      • oikeus ja kohtuus
        Se nyt riippuu kirjoitti:

        Kyllä työnantaja katsoo, että työtehtävissä välttämätön yliopisto-osaaminen on suoritettu ainakin hyvillä arvosanoilla. On muuten vaikea uskoa, että jos jokin asia ei ole paljoa napannut aiemminkaan, niin se ryhtyisi äkkiä kiinnostamaan työtehtävänä.

        "Kyllä työnantaja katsoo, että työtehtävissä välttämätön yliopisto-osaaminen on suoritettu ainakin hyvillä arvosanoilla."

        Katsoo jos katsoo. Kunhan tutkinto on läpäisty, niin onhan sillä työnhakijalla vaadittavat pätevyydet silloinkin.

        Jos työpaikka sanoo: "Vaadimme maisterin tutkintoa."
        Hakija on suorittanut maisterin tutkinnon arvosanalla 1.
        Hakijalla on siis työhön vaadittava pätevyys.
        Jos työpaikka on asettanut tuollaiset ehdot, niin kyllä minun mielestäni niiden kuuluisi silloin myös noudattaa niitä, eikä ruveta muuttelemaan niitä, että ei kelpaakaan, kun vain arvosanalla 5 suorittanut. Siinähän olisi työpaikka silloin antanut harhaanjohtavaa tietoa hakijalle.


      • Thihihihiihihiii
        oikeus ja kohtuus kirjoitti:

        "Kyllä työnantaja katsoo, että työtehtävissä välttämätön yliopisto-osaaminen on suoritettu ainakin hyvillä arvosanoilla."

        Katsoo jos katsoo. Kunhan tutkinto on läpäisty, niin onhan sillä työnhakijalla vaadittavat pätevyydet silloinkin.

        Jos työpaikka sanoo: "Vaadimme maisterin tutkintoa."
        Hakija on suorittanut maisterin tutkinnon arvosanalla 1.
        Hakijalla on siis työhön vaadittava pätevyys.
        Jos työpaikka on asettanut tuollaiset ehdot, niin kyllä minun mielestäni niiden kuuluisi silloin myös noudattaa niitä, eikä ruveta muuttelemaan niitä, että ei kelpaakaan, kun vain arvosanalla 5 suorittanut. Siinähän olisi työpaikka silloin antanut harhaanjohtavaa tietoa hakijalle.

        Ei niitä ole kuin 1-3....


    • Se nyt riippuu

      Henkilöstövalinta ei vielä onneksi ole julkisten hankintojen hankintalainsäädännön alainen, eli työnantaja saa aivan vapaasti määrätä, miten hän kutakin kriteeriä käyttää, vaikka hakuilmoituksessa olisi lukenut ihan mitä tahansa.

      Miten luulisit menestyväsi, jos olisit hakijana paikkaan, jossa tarvitaan ohjelmointitaitoa, ja arvosanasi ohjelmoinnissa olisi ykkönen, kun samaa paikkaa hakee ihminen, jonka arvosana on viitonen?

      • riippuu tottakai

        Siinä ratkaisee monet muutkin asiat, kuin pelkästään arvosana. Työkokemus ratkaisee, oma asenne, oma olemus yms. Varsinkin pienillä paikkakunnilla on työnsaannissa olennaisessa osassa myös suhteet. Ihan hyvin voi se ykkösen saanut saada paikan ja vitosen saanut saattaa jäädä saamatta.

        Kumman työnantaja palkkaisi mieluummin? Hakijan, jolla on erinomainen arvosana, mutta ei lainkaan työkokemusta, vai hakijan, jolla ei ole niin hyvä arvosana, mutta paljon työkokemusta? Todennäköisesti jälkimmäisen.

        Ja tulevaisuudessa arvosanoilla on entistäkin vähemmän merkitystä. Työvoimapula ei ole vielä tullut, mutta tulee vielä aivan varmasti. Työvoimapulan iskiessä löytyy varmasti tarpeeksi työpaikkoja, joten silloin pääsee hyvin todennäköisesti töihin, olipa arvosanat mitä tahansa, kunhan on vain läpi päässyt.


      • fdggdgfdsgfd
        riippuu tottakai kirjoitti:

        Siinä ratkaisee monet muutkin asiat, kuin pelkästään arvosana. Työkokemus ratkaisee, oma asenne, oma olemus yms. Varsinkin pienillä paikkakunnilla on työnsaannissa olennaisessa osassa myös suhteet. Ihan hyvin voi se ykkösen saanut saada paikan ja vitosen saanut saattaa jäädä saamatta.

        Kumman työnantaja palkkaisi mieluummin? Hakijan, jolla on erinomainen arvosana, mutta ei lainkaan työkokemusta, vai hakijan, jolla ei ole niin hyvä arvosana, mutta paljon työkokemusta? Todennäköisesti jälkimmäisen.

        Ja tulevaisuudessa arvosanoilla on entistäkin vähemmän merkitystä. Työvoimapula ei ole vielä tullut, mutta tulee vielä aivan varmasti. Työvoimapulan iskiessä löytyy varmasti tarpeeksi työpaikkoja, joten silloin pääsee hyvin todennäköisesti töihin, olipa arvosanat mitä tahansa, kunhan on vain läpi päässyt.

        Itse palkkaisin ohjelmoijaksi sen kummalla on erinomaiset arvosanat. Jos toinen hakija olisi hyvä työntekijä, hän olisi edelleen siinä edellisessä työpaikassa. Todennäköisesti hänet potkittu ulos kun on huomattu että hän ei osaakaan ohjelmoida.


      • ?!?!??!?
        fdggdgfdsgfd kirjoitti:

        Itse palkkaisin ohjelmoijaksi sen kummalla on erinomaiset arvosanat. Jos toinen hakija olisi hyvä työntekijä, hän olisi edelleen siinä edellisessä työpaikassa. Todennäköisesti hänet potkittu ulos kun on huomattu että hän ei osaakaan ohjelmoida.

        Ai ei ole mahdollista, että toinen hakija olisi ihan itse halunnut vaihtaa työpaikkaa?!?!?


      • chivette
        fdggdgfdsgfd kirjoitti:

        Itse palkkaisin ohjelmoijaksi sen kummalla on erinomaiset arvosanat. Jos toinen hakija olisi hyvä työntekijä, hän olisi edelleen siinä edellisessä työpaikassa. Todennäköisesti hänet potkittu ulos kun on huomattu että hän ei osaakaan ohjelmoida.

        Itse olen ainakin parikin kertaa vaihtanut työpaikkaa ihan omasta tahdostani. Toisesta lähdin, koska koin työn liian helpoksi/kaipasin lisää haasteita ja toisessa paikassa taas työ tuntui aivan liian stressaavalta, sillä ko. puljussa leijui koko ajan ilmassa pelko porukan vähentämisestä (ja kun itse olin viimeisin palkattu henkilö, niin olin koko ajan "lähimpänä ovea"). Kun hain nykyiseen työpaikkaani, minulle soitettiin vielä samana päivänä työhaastattelun jälkeen ja varmistettiin koska voin aloittaa. Eli ihan huonoa kuvaa ei tällä työnantajalla voinut minusta olla, vaikka olin työpaikkaa vaihtamassa.


      • kokemus ja suhteet
        fdggdgfdsgfd kirjoitti:

        Itse palkkaisin ohjelmoijaksi sen kummalla on erinomaiset arvosanat. Jos toinen hakija olisi hyvä työntekijä, hän olisi edelleen siinä edellisessä työpaikassa. Todennäköisesti hänet potkittu ulos kun on huomattu että hän ei osaakaan ohjelmoida.

        Minä taas jättäisin arvosanojen merkityksen vähemmälle ja katsoisin ennemmin työkokemusta ja muita asioita. Ei niitä töitä niillä papereilla tehdä, vaan työnteossa korostuu paljon muutkin asiat.

        "Todennäköisesti hänet potkittu ulos kun on huomattu että hän ei osaakaan ohjelmoida."

        Onhan hakija voinut itsekin vaihtaa työpaikkaa.

        Ja kyllä varsinkin pienillä paikkakunnilla myös suhteet ovat olennaisessa osassa työtä saadessa. Se on vain karu totuus. Tiedän erään paikan, missä esimerkiksi kaikki kesätyöpaikat menevät vuodesta toiseen samoille henkilöille, koska he saavat ne paikat suhteilla, eikä heillä ole juuri minkäänlaista koulutusta alla. Uusiin hakijoihin päin ei edes vilkaista, olipa heillä millainen koulutus tai millaiset paperit tahansa. Mutta toisaalta, jos työnantaja on kokenut jonkin työntekijän jo aikaisemmin hyväksi työntekijäksi, niin miksi ihmeessä hän sen tilalle palkkaisi uutta ja tuntematonta, ja ottaisi riskin, kun kerran tuntee jo aikaisemman työntekijän ja työnantajalla on siitä hyviä kokemuksia?


    • Se nyt riippuu

      Työvoimapula on ollut vaanimassa Suomessa välittömästi nurkan takana 1970-luvulta lähtien, jos poliitikkoja ja teollisuuden päättäjiä olisi ollut uskominen. Automaatio ja globalisaatio on kuitenkin pitänyt ja tulee pitämään huolen siitä, että työtä Suomessa on edelleen vain varsin valikoidulle väelle. Näin ainakin, jos puhutaan työstä, josta saadulla palkalla tulee kohtuullisesti toimeen.

      Joten nuorten kannattaa edelleenkin suorittaa opintonsa kunnolla, ja samalla tietysti pyrkiä hankkimaan työkokemusta omalta alaltaan. Pelkällä kokemuksellakin tietysti pääsee johonkin asti, mutta ne korkeimmat pomonpaikat edellyttävät myös loppututkinnon tai mieluummin nykyisin useampiakin.

      Tietysti jos on poliittista nostetta Pekka Vennamon tapaan, niin juuri ja juuri aloitetutkin opinnot vievät pitkälle. Mutta 99 prosentilla ihmisistä ei tällaista ole.

    • 8+17

      Arvosanapainotus riippu todennäköisesti hyvin paljon opiskellusta alasta. Eli jos opiskelet jotain ihmisläheistä alaa (sosionomi, psykologi yms.) ratkaisee persoonallisuus enemmän kuin matemaattisilla aloilla.
      Lisäksi aina voi selittää välivuosia tai hitaasti opiskeltuja vuosia "olin tädin luona englannissa" tai "mummo sairastui ja hoidin häntä" valikoiduilla tekosyillä.

      • näinpä juuri

        "Lisäksi aina voi selittää välivuosia tai hitaasti opiskeltuja vuosia "olin tädin luona englannissa" tai "mummo sairastui ja hoidin häntä" valikoiduilla tekosyillä."

        Totta. Paitsi eihän todistuksessa taida opiskeluaika edes näkyä. Kuten joku tuossa aiemmin mainitsikin, niin opintorekisteriotteesta nuo ajat näykvät, mutta sitä ei kaikissa paikossa vaadita.


    • diipadaadiipadaadiip

      Kokemukseni ja kuulemani mukaan harvoin on haastattelijaa kiinnostanut edes nähdä minkään tutkinnon papereita, korkeintaan sen verran, että on nähnyt että sellainen on olemassa (=että ei ole päästä keksitty). Ihan melkein mikä tahansa duuni, niin haastattelijaa kiinnostaa se työkokemus, työkokemus ja työkokemus. Jos on 0 v. työkokemusta ja maisteriopinnot huippuarvosanoin ja toisella hakijalla 2 v. työkokemusta ja maisteriopinnot rimaa hipoen läpi, niin kyllä se jälkimmäinen sen työpaikan yleensä vie.

      Tai no, ehkä kunnallisella puolella tuijotetaan enemmän sitä pätevyyttä.

    • 15+6

      Jos itse olisin työhönottajana, katsoisin kaikista eniten, että ihminen tulee toimeen toisten ihmisten kanssa ja hyväksyy erilaisia näkökantoja ja ajatuksia. Kaikista kursseista loistavasti suoriutunut voi olla sitäpaitsi hyvin rasittava ja hidas perfektionisti. Ja se ykkösellä suoriutunut ylisosiaalinen, joka ei tee työtään. Rekrytointi ON vaikeaa.

      • Miten milloinkin

        Riippuu aivan duuneista. Joissakin selviää loistavasti ylisosiaalisella huulenheilutuksella, joissakin pitää todella osata asiansa ja olla äärimmäisen tarkka.


    • Kakkosvuotinen

      Itse kirjoitin ylioppilaaksi kolmen laudaturin ja kahden eximian papereilla. Yliopistossa kuitenkin arvosanani putosivat huomattavasti, sillä opistomme on siirtynyt digitaaliseen materiaaliin. Opin paljon paremmin lukemalla kirjoista, sillä koneen näytöltä lukiessani päätäni alkaa särkeä nopeasti, ja joudun pitämään runsaasti taukoja. Tämän lisäksi mm. monet luennoitsijoiden diaesitykset ovat hyvin puutteellisia ja tarpeeksi tietoa saa oikeastaan vain luennoitsijan suusta pulppuavasta puheesta, josta on lähes mahdotonta saada kaikkea ylös. Jotkut toki siihen pystyvät, mutten itse ole tarpeeksi nopea kirjoittaja.

      • kipsiskops

        Näin voi käydä. Lisäksi tulee se seikka, että kun yliopistossa opiskellaan jo koulussa luettuja aineita, kaikki opiskelijat ovat olleet koulussa sen aineen huippuja. Mutta yliopistossa ei tulekaan enää kaikille erinomaista ja kiitettävää. Se on itkun paikka yhdelle ja toiselle. Tämä on nähty.


      • Realiteettiterapiaa

        Ei yliopistossa luennoitsijan ole tarkoituskaan kaataa täydellisiä tietoja kenenkään päähän, vaan antaa riittävät perustiedot aineestaan, jotta opiskelija pystyy itse ottamaan asioista lisää selvää. Opiskelun yksi, ja ehkä tärkein funktio, on juuri oppia ottamaan itsenäisesti asioista selvää, mikä lienee tärkein akateemiselta ihmiseltä edellytetty kyky.

        Lisäksi luentomateriaali on usein tahallisesti koostettu monesta eri lähteestä, jotta opiskelijat oppisivat tekemään synteesin useasta eri lähdemateriaalista. Käytännön työelämän ongelmiin harvoin suoraa oppikirjaratkaisua, vaan ratkaisu on aina koostettava usean lähteen avulla.


    • tähätapaa

      Siinä vaiheessa, kun valmistumisen jälkeen haetaan ensimmäistä työpaikkaa ja oikeanlainen työkokemus on vähäinen tai olematon, arvosanoilla on merkitystä. Alapään arvosanat ovat dismeriittiä, vaikka niilläkin on kelpoinen hakija. Käytännössä hakijoita on useita, jolloin opinnoissaan heikoimmin suoriutuneet karsiutuvat kilpailussa ensimmäisenä. Tämän luulisi olevan ymmärrettävää.

      Parhaista valitaan sopivin. Huippuarvosanoja ei vaadita, mutta alimmat arvosanat ennakoivat huonoa suoriutumista myös työssä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisan uupuvat päivitykset ja tuoreet rikosepäilyt

      Mikäs kun Maisa ei ole viikkoihin päivittänyt instaa ja nyt ollaan lehdissä tälläisistä.. 👀 https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/010c6594-780f-4
      Kotimaiset julkkisjuorut
      201
      15907
    2. Ikea palkkaa pakolaisia hienoa!

      Huonekalujätti Ikea aikoo tarjota Suomessa työpestin noin 70 pakolaiselle kolmen seuraavan vuoden aikana, yhtiö kertoo tiedotteessaan. – Pakolaiset o
      Maailman menoa
      333
      5657