..kaikki mitä tänne olen laittanut on totta, kuitenkaan en pysty
kunnolla viemään niitä ajatuksia pois täältä, vaikka kuinka haluaisin,
toivoisin kykeväni, olisin tässä se rohkea, mikä ei luovuta, antaisin sen toisen
puolen ohjata, sen mitä olen, olla se mitä toinen haluaisi.
Musta on tullut vielä epävarmempi, mitä alussa olin, inhottaa olla tässä kuoressa ja tässä tilassa itsensä kanssa, en vaan voi tälle mitään, miten sitä selittää kun ei itsekkään kunnolla ymmärrä, olen elänäyt pitkälle elämääni surussa ja kai elämä muokkaa meitä, miten sitä on elänyt, mitä olemme. Varsinkin alku tuntuu todella vaikealta tässä, se on kynnys, kun sen yli olisi vain päässyt, vielä kaikki tapahtuneet huomioon ottaen. Mulla ei ole vain itseluottamusta tarpeeksi, on paineita sanoa asioita oikein, tai edes kirjoittaa. Ja kun toinen sai vielä aikaan jotain mitä on myös vaikea kuvailla, en tiedä haluaisinko edest tuntea näin, koska se tekee ja teki kaikesta vaikeaa, heikon ja säälittävän.
Jos ei uskalla ei voi mitään tapahtua, se on sanomatta selvää.
Pakko tyytyä vain tähän p**kaan kohtalooni. Kirjoittaa tänne ja saada leikkijän leima, mikä ei välitä kuin itsestään, kenelle kelpaa kenen tahansa vastaus, vaikka vain yhtä ajattelen, rehellisesti, aidosti ja sydämmellä.
kunnolla viemään niitä ajatuksia pois täältä, vaikka kuinka haluaisin,
toivoisin kykeväni, olisin tässä se rohkea, mikä ei luovuta, antaisin sen toisen
puolen ohjata, sen mitä olen, olla se mitä toinen haluaisi.
Musta on tullut vielä epävarmempi, mitä alussa olin, inhottaa olla tässä kuoressa ja tässä tilassa itsensä kanssa, en vaan voi tälle mitään, miten sitä selittää kun ei itsekkään kunnolla ymmärrä, olen elänäyt pitkälle elämääni surussa ja kai elämä muokkaa meitä, miten sitä on elänyt, mitä olemme. Varsinkin alku tuntuu todella vaikealta tässä, se on kynnys, kun sen yli olisi vain päässyt, vielä kaikki tapahtuneet huomioon ottaen. Mulla ei ole vain itseluottamusta tarpeeksi, on paineita sanoa asioita oikein, tai edes kirjoittaa. Ja kun toinen sai vielä aikaan jotain mitä on myös vaikea kuvailla, en tiedä haluaisinko edest tuntea näin, koska se tekee ja teki kaikesta vaikeaa, heikon ja säälittävän.
Jos ei uskalla ei voi mitään tapahtua, se on sanomatta selvää.
Pakko tyytyä vain tähän p**kaan kohtalooni. Kirjoittaa tänne ja saada leikkijän leima, mikä ei välitä kuin itsestään, kenelle kelpaa kenen tahansa vastaus, vaikka vain yhtä ajattelen, rehellisesti, aidosti ja sydämmellä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakkauden tunteminen ei ole koskaan säälittävää tai heikkoa. Kuten ei myöskään se, että tunteet vie ja yllättää. Jos elämänsä yrittää pitää ulkoisesti järjestyksessä aikatauluilla, rytmillä, syömisellä, siivouksella, järjellistämisellä tai millä vaan, niin onhan se rakkauden kaaos aika hämmentävää. On se aina kenelle vaan.
Se ettei pysty tai koskaan saa tuntea rakkautta, on säälittävää. Ilman rakkautta elämä jää aika laihaksi. Jos uskaltaa tuntea ihan pöhkönä, elämä antaa ihan hirvittävästi enemmän.
Rakkauteen, varsinkin alkuun, kuuluu epävarmuus itsestä. Se, ettei uskalla on inhimillistä. Ainakin jos on itsekin ujo tai epävarma, on helppo samaistua. Se, että täällä kirjoittaa ei automaattisesti ole leikkijän leima, täällä ollaan monista syistä. Taidat olla itsellesi turhan ankara. Uskaltamalla olla myös "heikko", olet luultavasti ihmisena paljon vahvempi. Kuluttavaahan tämä suuri kaipuu on, halu iholle ja lähelle kiduttaa.
Kun toinen sinua rakastaa, kelpaat ihan omana itsenäsi. Päästämälle todella lähelle, saat itsekin takasin paljon. Totta kai silloin myös satuttamisen ja sattumisen riski on isompi, mutta se on sen arvoista.
En ole sinua parempi, tunteeni roihuavat isolla liekillä, mutta en myöskään uskalla tehdä aloitetta. Kerään kuitenkin joka päivä rohkeutta. Jos tulkitsen jatkossakin kiinnostusta hänen puoleltaan, ehkä joku päivä. Tulen kyllä loppuelämäni katumaan, jos en ylitä sitä kynnystä joskus :-( Sen sijaan torjutuksi tuleminen kirvelee vain viikkoja.
Samaa kohtaloani täällä tuumin, elämä on perseestä kun ajattelee oikein tarkasti.
Kirjaimellisesti osasit asian kuvailla, itse en olisi jaksanut enää edes kirjoittaa.
Voisit jatkossa kirjoittaa nimimerkillä nettileikkijä/nettikiusaaja niin et satutaisi naista niin paljon. Tiedäthän että rakkaudesta tänne kirjoittaminen ilman aikomustakaan edes tavata naista on leikkimistä, kiusaamista. Sellainen toiminta pahoittaa naisen mielen.
Kerro kenestä naisesta on kyse niin hän osaa poistua iäksi palstoilta, jos sulla on tollainen asenne ettet halua mitään oikeasti.
Tiedäthän että epävarmuudessa roikottaminen, väärien toiveiden antaminen (rakkaudesta ja tapaamisesta puhuminen täällä) ilman aikomustakaan tavata oikeasti murskaa naisen sydämen. Et voi naista satuttaa enempää.
Nautitko kun saat kiusata? Jos et....niin kerro naiselle asiasta rehellisesti ettei hän elättele turhia toiveita sinun suhteesi.
Minusta rakkaudesta puhuminen täällä ilman aikomustakaan tehdä mitään on pahinta mitä voi toiselle tehdä.
Rakkaudesta tänne kirjoittaminen ilman aikomustakaan tehdä mitään on rakkaudettomuutta.
Miksei näihin jättämisviesteihin voi laittaa kunnon tunnisteita niin edes yksi ihminen vapautuisi raastavasta epätietoisuudesta. Aloittaja jättää naisen palstoille, siitähän tässä on kyse.
Kerro tosiaankin kenet jätät tänne?
Eikös se aloite mahdollisuuus ole yhtä hyvin naisella. Jos nainenkaan ei uskalla muuta kuin täällä vinkua, on turha olla vihainen ja syytellä toista. Ja saahan täällä kirjoittaa mitä haluaa, sitähän varten palsta on. Lukijallakin on vastuunsa, ei täällä voi mitään omia varmuudella ei positiivisista eikä negatiivisesti.
Eikö se ole ihan normaalia käydä tunneskaalan molempia päitä läpi kun on oikein rakastunut. Kyllähän se turhauttaa kun ei pääse toisen lähelle! Joskus se turhautuminen saa uskaltamaan, ei se ole pelkästään negatiivista. Ja mieliakin muuttuu helposti laidasta toiseen yhdellä hymyllä, yhdellä katsella, yhdellä keskustelulla. Elämään nyt vaan kuuluu kaikki tunteet eikä niiden tunteminen ole tasapainottomuutta. Joskus alhaallakin on käytävä, kivutakseen taas ylös ja huomatakseen kuinka kaunis näkyvä vuoren huipulta aukeaa. Meressä on vaikea huomata ilon kyyneltä.
Miksi pitää satuttaa sitä toista kertomalla täällä rakkaudesta jos ei kuitenkaan oikeasti rakasta. Sitä en ymmärrä. Oikeasti rakastaa = haluaa tavata, suhteeseen yms. normaaleja asioita.
Sellainen on leikkimistä, ja se sattuu.
Mä haluaisin kaikkea tota muttakun hän varattu niin... enkä jaksa mitään draamaa, ihan tarpeeksi sellaista saannut seurata vierestä. eikä hän oikeastaan taida olla kiinnostunut minusta tarpeeksi.