En tahdo osoittaa tällä tekstillä mitään säälittävää itsesäälissä pyöriskelevää yksilöä. Tahdon vain tulla kuulluksi, mitä en tämän keskustelun ulkopuolella kykene tekemään.
Olen parikymppinen nuori mies vailla varsinaista kaveripiiriä. Ei, en todellakaan ole epäsosiaalinen, sillä pidän todella paljon olla ihmisten kanssa. Harrastan joukkueurheilua ja aikani vietänkin harjoituksissa käyden päivittäin. No mikä tässä sitten ongelma on? Olen kirjaimellisesti "siivellä liihottaja" näissä kaveripiireissä mitä minulla nyt enää on. En kuulu niihin henkilöihin, joiden kanssa muut tahtoisivat pyytää mukaan muihin aktiviteetteihin vapaa-ajallaan. Olen tottakai tarjoutunut itsekkin useasti, mutta todenneena kavereiden/ystävien suunnitelleen jotain muuta mihin en tule kuulumaan. Mikäli pääsen mukaan porukkaan ulos, tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi vailla kenenkään mielenkiintoa minua ihmisenä kohtaan. Nykyisin vain tuntuu, että ketään ei vain kiinnosta mitä teen tai millainen ihminen olen. Parisuhteet eivät onnistu ja harvatkin"säpinät" sammuvat alkutekijöihinsä. Ehkä en vain ole tarpeeksi mielenkiintoinen ihminen ihmisten makuun.
Omaan käytökseeni viitateen porukassa en ole se puheliain, humoristisin taikka muuten räiskyvä persoona. Olen vain minä itse omassa persoonassani. Kyllä, olin aikanaan peruskoulussa vuosia koulukiusattu, mutta olen päässyt siitä yli enkä kanna kaunaa kiusaajilleni. Toisaalta se vaikutti varmasti omaan identiteettiin ja käyttäytymismalleihin kaveriporukassa.
En hae tällä sympatioita taikka muuta säälivää kommentointia. Minua lähinnä kiinnostaisi onko muita ihmiskohtailoita vastaavan asian kanssa? Tiedän olevani juuri niin hyvä minä kuin olen enkä tahdo muutta toisenlaiseksi.
Olen parikymppinen nuori mies vailla varsinaista kaveripiiriä. Ei, en todellakaan ole epäsosiaalinen, sillä pidän todella paljon olla ihmisten kanssa. Harrastan joukkueurheilua ja aikani vietänkin harjoituksissa käyden päivittäin. No mikä tässä sitten ongelma on? Olen kirjaimellisesti "siivellä liihottaja" näissä kaveripiireissä mitä minulla nyt enää on. En kuulu niihin henkilöihin, joiden kanssa muut tahtoisivat pyytää mukaan muihin aktiviteetteihin vapaa-ajallaan. Olen tottakai tarjoutunut itsekkin useasti, mutta todenneena kavereiden/ystävien suunnitelleen jotain muuta mihin en tule kuulumaan. Mikäli pääsen mukaan porukkaan ulos, tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi vailla kenenkään mielenkiintoa minua ihmisenä kohtaan. Nykyisin vain tuntuu, että ketään ei vain kiinnosta mitä teen tai millainen ihminen olen. Parisuhteet eivät onnistu ja harvatkin"säpinät" sammuvat alkutekijöihinsä. Ehkä en vain ole tarpeeksi mielenkiintoinen ihminen ihmisten makuun.
Omaan käytökseeni viitateen porukassa en ole se puheliain, humoristisin taikka muuten räiskyvä persoona. Olen vain minä itse omassa persoonassani. Kyllä, olin aikanaan peruskoulussa vuosia koulukiusattu, mutta olen päässyt siitä yli enkä kanna kaunaa kiusaajilleni. Toisaalta se vaikutti varmasti omaan identiteettiin ja käyttäytymismalleihin kaveriporukassa.
En hae tällä sympatioita taikka muuta säälivää kommentointia. Minua lähinnä kiinnostaisi onko muita ihmiskohtailoita vastaavan asian kanssa? Tiedän olevani juuri niin hyvä minä kuin olen enkä tahdo muutta toisenlaiseksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elämä on.
Muodosta itseäsi "huonommista" kaveripiiri, sit kun naiset huomaa et sulla on sosiaalista valtaa, niin rupee ne koivetkin raottumaan.
Ite oon kans tylsä tyyppi.Kannattaa yrittää viihtyä yksin, kehittää sellaista tekemistä mistä pitää.
Koulukiusattu, työpaikkakiusattu, opiskelupaikkakiusattu. Olen mitä olen. Jos ei kelpaa, niin ei tarvitsemaan kelvata. On minulle naurettu, syljetty päin, mustamaalattu, oltu kateellisia, syrjitty, jätetty yksin, hyväksikäytetty, jne.
Silti olen 100% se, mikä haluankin olla, voin nukkua rauhassa, mutta voivatko kiusaajani?
Oikein hyvä, että menet muitten mukana. Se todistaa, ettet ole aloitekyvytön, kuten niin monet muut kaltaisesi nuoret. Nykyisten nuorten elämä on melko väritöntä, eikä yhteisten tekemisten kautta synny kiinteitä kaverisuhteita. Nuoret jopa pelkäävät kavereita. Kaverina olo voi ahdistaa, koska he kokevat itsensä monella tapaa vaillinaisiksi.
On harmi, että moni nuori kokee yksinäisyyttä. Miksi yksinäiset nuoret ei löydä toisiaan ? mikä on ongelman kulmakivi. Myös huumoria puuttuu ja tuijotetaan itseä turhan kriittisesti. Pelinrakentajiksi tarvitaan rohkeita nuoria, jotka rikkovat rajoja ja uskaltavat tulla toistensa lähelle. Uusia kavereita voi löytää esim auttamalla yksinäisiä muita nuoria. Katsos olisko seuraavassa linkissä mitään sinulle sopivaa tekemistä; http://www.nyyti.fi/
Nyt myös kesän interaillille moni etsii kaveria, ketä lähtisi mukaan. On sinne lähdössä Hesasta yks 16 vuotias sukulais tyttö , jolta puuttuu kaveri.