oonko vieläkin ihan hölmö, kun odotan, että oltaisiin jotenkin voitu jutella asioista, niinkuin ihminen toiselle? Ilman kiirettä tai pakkoa; oletuksia, odotuksia, ylitulkintaa tai aliarviota. Tuntuu vähän, mutta toisaalta taas... Miten voi intuitio olla niin vinksallaan vai oonko ihan ite? Tietty juu, sanoin väärin kaiken. Tiedän kyllä. Ja sanat saa muodon vasta kun niitä tulkitaan. Siihen ei jotenkin ole itsellä paljoa valtaa vaikutusta. Jotenkin silti ajatus oli, että vaikka sellaista väärää viestiä sopertaakin, niin kaikella kunnioituksella voisi toista kuunnella ja vienosti nyökätä, vaikka edes myötätunnon merkiksi, ehkä, jos ei muuta siihen hätään löydy. Antaa ehkä takaisinkin, ajatuksen, pari.
mihin menit
hävisit katosit
22749
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuohon voin vain todeta että jos on pitkä aika välissä kun ei olla mistään tietoisia toinen toisistamme,niin monesti menee niin lukkoon että ei ymmärrä toisen puhetta vaan jää niinkuin ällikällä lyötynä vaan tuijottelemaan toisen olemusta tietäen että jälleen menee pitkä ajanjakso seuraavaan kertaan.
Minulla oli kaikki repliikit jo erossa olomme aikana mielessä ,nyt olen nolo kun en saanut niitä mitään sanottua ,liikaa tunnetta tekee hölmöksi siis minut.
sitä todella teit ,aliarvioit pahasti
Tuohon sinun kommenttiisi on vaikea ottaa kantaa kun et ole kyseinen henkilö kenestä puhuin
Millaisesta henkilöstä puhuit?
Yksi huomio tässä on myös se, että vaikka miten paljon luulen aistivani toisesta sitä tunnetta ja sanomattomia lauseita, en voi tietää mitä olisi oikeasti tapahtunut jos jompikumpi olisi sanaisen arkkunsa avannut. Tilanne meni lähinnä ei-juu-ei-juu-ei mihinkään ja mitään en saanut sanottua ja taisin myös kommentoida hänen juttujaan tavalla mikä kaduttaa jälkeenpäin. Lisäksi, olen miettinyt että jos yhtäkkiä pitkähkön tauon jälkeen sitten viimenäkemän, juteltaisiin tästä asiasta, mitä sitten jos tunteemme ovatkin olleet täysin samanlaiset? Haluanko sitä todella, en tiedä. Kaikki, välimatka, aika kun ei olla nähty, erilaiset elämäntilanteet, ne tuntuu liian paljolta käsiteltäväksi enkä tiedä miten sitten suhtautua siihen olennaiseen asiaan, siihen, että kukaan muu ei ole koskaan päässyt näin pahasti sekoittamaan pakkaa ja että olinko todella niin "tutkalla" siinä tunteen(?) pyörteessä. Ja kaikki mitä meidän välillä oli, tapahtui jotenkin automaattivaihteella, että piti jälkeenpäin oikein kelata mitä on tullut tehtyä... Ehkä olis syytä käydä pieni paneelikeskustelu tästä aiheesta.
Huh huh, ehkä on jo aika mennä nukkumaan.
Tjaa... jotenkin pystyn samaistumaan tohon sun tilanteeseen. Sanottavaa tavallaan olisi, mutta sitten se ilmaisu jää vähän vähälle ja se mikä tulee ulos on hieman sinne päin mutta ei kuitenkaan asiaan. Itse jätän pitämättä eniten ehkä siitä, että tilanne jää auki ja roikkumaan; jos sitä jos tätä.. ehkä jos niin sitten ei. Itsekään ei aina tiedä, mitä tahtoo, mutta ei sitä aina kait tarvitsekaan. Moni asia kuitenkin selkiintyy tavallaan matkan varrella ja vastuu itsestä on kuitenkin sitten omalla itsellä. Teoista ja tekemättä jättämisistä, sanoista ja - niin edelleen. Se siinä ehkä onkin. Jos jää tavallaa velkaa itselle. Toiselle on turhaa sellaista taakkaa sälyttää. Korkeintaan kannattanee pitää huoli siitä, että uskaltaa itseään kurkata peiliin aamulla, huonosti nukutun yönkin jälkeen. Mulla nyt on sen sorin dilemma, että tavallaan yritin tuota vyyhtiä alkaa purkaamaan, mutta vastareaktio ei ollut ihan odotettu, vaikka en nyt tiedä täysin, että mitä odotinkaan... Siitä sitten ihan vain varmuuden vuoksi paniikkinappulaa painamaan, lujaa. Ei tainnut olla ihan toivottu lopputulema. Hätäjarru toimii toisinaan hieman liiankin suunnitellusti.
Samaa mieltä, itse tässä on itseään kannateltava. Ja osa totuutta (ainakin mahdollista) taitaa olla myös se, että toisen osapuolen ajatukset eivät välttämättä ole ehtineet kehkeytyä aivan näin pitkälle kuin itsellä. Eli toinen saattaa olla autuaan tietämätön kuitenkin siitä myllerryksestä mitä aiheuttaa sisälläni. Tilanteitakaan ei oikeastaan ole nyt jälkeenpäin tullut, joissa olisimme voineet edes harkita asian puimista. Jos sellainen oiva tilaisuus tulisi, en ole varma kuinka hanakasti enää tarttuisin siihen. Tuntuu niin typerältä että oon paiskinut töitä tän ajatuksen (pois saamisen) kanssa, ja että mennä sitten herättelemään karhua talviuniltaan. En aidosti tällä hetkellä usko, että haluan. Silti tänne purkaminen auttaa. Ainahan on olemassa se entäs jos, mutta se ei kannattele ajatuksena kovin pitkälle. Aika vierii, enkä halua muistella häntä ja tätä aikaa ajan haaskauksena.
Sen näkee kun kokeilee, jos meinaat että lupasit kenties liikoja sen voi laittaa tilanteen piikkiin, mutta ne sekä tapahtunut sisälsi niin paljon uutta ja sanoinkuvaamattoman upeita asoita ettei sellaiset aivan tyhjästä synny..
Vastaan kuin hänelle vaikket varmaan ole hän..
Se verran kokemusta ,että jos tulee mieheltä pitkä selitys ,hän valehtelee
Onko tässä joku maininnut halaistua sanaa miehestä tai naisesta?
Piti vielä lisätä, ettei tarkoitus ole "vastata" aloittajalle tai kenellekkään muulle, kunhan tilitin oman nykyhetkeni.
Kyllä olisi syytä käydä pieni paneelikeskustelu tästä aiheesta saisimme ne solmut avattua ,emmehän me ihmisinä olla kuitenkaan muututtu koska koemme molemmat että olemme toisillemme tärkeät ihmiset jotka välittävät toisistaan sellaista tunnetta ei saa hukata se on ainutlaatuista
Nyt on aika siirtyä untenmaille eli lataamme akkuja päivä se on huomennakin ja aivoi ovat ehkä kirkkaammat.
Ps toivon että keskustelu jatkuu...........
?
niin. niin. niin.
onnellinen sun kanssa.kaksin. näissä tunnelmissa.
Minua eniten turhauttaa kun alottaja ei vaivaudu laittamaan edes sitä että meneekö miehelle vai naiselle.Suuri kiitos niille jotka niin tekevät!!
En jaksa vastata mitään
Minun käsitykseni siitä että ihminen puhuu toiselle ihmiselle, on se että mies ja nainen puhuvat omilla nimillään avoimesti kahden kesken.
Jonkun toisen käsitys puhua ihmiselle on esittää jotain toista kuin on ja salata asioita sekä käyttää nimimerkkiä.
Omaa käsitystäni en voi toiselle pakottaa mutta en toisenkaan vaatimuksiin enää suostu.
Joten ei ole enää mitään mistä keskustella.
jätetty ja itsensä satuttanut ei ole kovin vastaanottavainen, mikäli viesti ei ole selkeä. Jos toinen ei tiedä mistä on kysymys, niin on kovin vaikea yrittää ymmärtää. Jotenkin mulle tuli sellainen olo, ettet kovin hyvin osaa asettua toisen asemaan. Paniikkijarrutus on varmasti pahentanut asioita entisestään. Et voi mitenkään kuvitella, että toinen tulee vastaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Tunteensa loukannut piilottaa ne katseiltasi, jos pystyy. Ihmiset yleensä piilottavat tuskansa. Jos sulla on jotakin toiveita vielä tuon toisen suhteen, niin sinustahan se silloin on kiinni ja omasta käytöksestäsi. Ihmettelin tuota lausettasi, että vastaanotto ei ollut odotettu...
Tiedän. Kun saa etäisyyttä tilanteeseen on sitä jotenkin helpompi tarkastella hieman objektiivisemmin. Hetkessä on kuitenkin aina mukana niin paljon tunnelatausta, kokemusten luomia oletuksia, pelkoa, jännitystä.. ja sitten jälkeenpäin huomaakin, että se minkä luuli olevan rakentavaa (joo siis ei) dialogia, olikin kaksi monologia. Tai yksi. En ole varma ja muistikin varmaan tekee tepposia. paniikkinappulamanööveri taas liittyy tuohon tuskan ja pelon piilotteluun. kaikki eivät kykene olemaan rakentavia liikkeissään, vaikka tahtotilaa ja yritystä olisikin. Silloin vaikeneminen ja hätäseis tuntuu jotenkin turvalliselta... tyhmää joo.
Kuten sanottu, en ole edes itse varma mitä 'odotettu vastaanotto' olisi sitten ollut. Valitettavasti kuitenkaan kaikki ei ole pelkästä itsestä kiinni. Joskus on vaikeaa saada kiinni siitä, mitä pitäisi, että.. varsinkin kun toisen ajatuksesta ei saa otetta.
koska tämä tilanne oli?
Eilen
Mikä Jumala se sinäkin luulet olevasi. Toivottavasti sä etä koskaan tule saamaan selvyyttä asiaan. Sähän olisit täysin naurettava noiden sun vienojen nyökkäysten kanssa perkele! Miten joku voi edes kirjoittaa tätä?
Voi voimia sille joka on sun paniikkipainallusten kohde -saatanan nokkelaa! Vai toimii se hätäjarru liiankin tehokaasti.
Antaa siihen ajatuksen pari Wittu mihin?????????