olleen / olevan ihastunut teihin. Oliko miehen ihastus yksipuolista, vai tekikö aika / miehen saamattomuus / syy X tehtävänsä?
Ja me karvanaamat sitten arvomme vastauksista todennäköisimmän omalle kohdalle. Itse masokistina valitsen negatiivisimman vastauksen..
Ja me karvanaamat sitten arvomme vastauksista todennäköisimmän omalle kohdalle. Itse masokistina valitsen negatiivisimman vastauksen..
Vastaukset 46
Vanhimmat
Miehen ihastus ei ollut yksipuolista, aika ja miehen saamattomuus tekivät tehtävänsä, ja pettymysten kautta tunteet kuolivat hiljalleen.
miehen saamattomuus ja syy x teki tehtävänsä ja aika sitten tulevaisuudessa kaukana jossakin laitttaa lopullisen pisteen tälle haaveilulle, toivottavasti.
Ooks varma "....." tosta? Ota selevitä toi syy x.
Ikävä jos pitää ajan kanssa odottaa haavee haihtumista.. : /
"arvomme vastauksista todennäköisimmän omalle kohdalle"
Siitä vaan, vapaasti.
Saamaton.
Rakastamaansa naista ei kilpailuta, roikota epätietoisuudessa.
Siitä sen tietää onko mies tosissaan vaiko ei.
Reilu ja rehti mies juttelee naiselle kasvotusten asioista. Kaikki muu on kiusaamista.
Sain joskus ikävän riippakiven perääni. Aluksi olin ihastunut ja ilmeisesti toinen, mutta hän oli varattu, eikä ollut aikeita erota. Ei siinä mitään, hautasin koko ajatuksen mutta toinen jaksoi sinnitellä ja kuvitella ties mitä, en halua edes tietää. Kyseessä oli sen verran sairas tapaus, että yltyi siitä, mitä enemmän paiskoin ovea kiinni. Jossain vaiheessa repesin. Sanoin niin rumasti ja suorasti kun ranteesta lähti. Taisi tehota.
Olen sitä mieltä, että jos toisesta oikeasti pitää, ottaa riskin, tulee suoraan ja kysyy, haluaisiko lähteä jonnekin ja tutustua, vapaana tietysti.... Tai sitten antaa olla, vaikka jäisi vähän harmittamaan, mutta päästää toisen menemään.
Valtava ihastus molemmin puolin, odotin mieheltä muutakin kuin tulisia
katseita, ei tapahtunut mitään muuta, joten päättelin hänen olevan a. liian ujo,
b. varattu tai c. pelkkä flirttailija, joka sai mut lankeemaan ansaansa.
Nyt olen antanut itselleni luvan katsella toisia...
Näissä tilanteissa on kaksi osapuolta.
Jos nainen ei osaa tulla yhtään vastaan ja jopa tehdä puolittaiista aloitetta itskein niin en ymmärrä miksi edes vaivaantua sanomaan että "Mies oli saamaton".
Jos todella on niin pienisieluinen nainen joka ajattelee että miehen tehtävä on osoittaa kiinnostusta sekä tehdä aloite naiselle joka ei kunnolla edes miehen kiinnostukseen ennen tuota aloitetta reagoi niin parempi kai silloin miehenkin on löytää suurempi sydämisempi nainen?
Tytön tai naisen pitää osata tulla miestä vastaan tai sitten jää ilman sitä miestä. Ei mies yksin jaksa kaikkea tehdä eikä se tee miehestä "saamatonta" jos ei lähesty naista joka vain odottaa aloitetta passiivisena.
Saamaton mies, joka opettaa naisia, koska ei itse uskalla tehdä aloitetta. ;)
Ei ne pakit maailman loppu ole. Rohkeasti vaan.
se on miehen tehtävä tehdä aloite, vähän niinkuin tuo vessan pesu ja siivouskin tuppaa naiselle jäämään :P
Olen tehnyt aloitteita.
Ymmärrän että jos naisen maailma on kovin pieni eikä ole uskallusta mihinkään elämässä niin parasta on opetella "avuttoman naisen rooli" ja odotella miehen tekevän kaiken puolestaan.
Turha kuvitella että mies kiinnostuu naisesta. Voi aloite jäädä tekemättä jo tuon vuoksi.
Siivoan vessan ja muutenkin.
Odotan että naisella on sen verran älliä ja sydäntä että osaa tulla vuoroin miestä vastaan.
Koska muuten kyseessä ei ole nainen vaan hiiri.
Tai voi olla, että jäät poikamieheksi. Sori, mutta niin se vaan menee.
oho, vessaa siivoavaa miestä harvoi näkee :D
Parempi poikamiehenä kuin naisen kanssa suhteessa joka ei tunne käsitettä "vastavuoroisuus".
Sori, mutta niin se vain menee.
Ei passiivisille naisille eli sioille helmiä, katsos. ;)
Katsos, olen reippaana naisena tehnyt aloitteen ja seurustelen.
Mutta edelleen väitän, että miehen rooliin kuuluu aloitteellisuus. Ajattelen tätä sinun ja muiden palstaa seuraavien miehien kannalta. Suurin osa ystävistäni (elleivät kaikki) odottavat, että mies ottaa sen ensimmäisen askeleen.
Ehkä putosit kärryiltä jossakin vaiheessa.
Varmaan odottavat että mies tekee aloitteen, ei siinä mitään mutta todella ratkaisevaa naisen kohdalla on se osoittaako hän kiinnostusta ennen ja jälkeen aloitteen.
"Mutta edelleen väitän, että miehen rooliin kuuluu aloitteellisuus. "
Sitten olet vain typerä tussukka lussukka. Ehkä naisen rooliin kuuluu sitten se siivoaminen, kokkaus yms. pikku näpräily eikä mitään muuta? ;)
Kirjoitat tosi epäkunnioittavasti.
Sinua kohtaan kuuluukin kirjoittaa.
Aika teki tehtävänsä, miehen aloitteettomuus ja oma passiivisuus johtuen syystä X,Y,Z,Å,Ä ja Ö.
Minä tulen sitten kertomaan jos joku karvanaama minuunkin ihastuu:D Helvetti, taitaa olla niin, että menee kyllä tovinen. Ei pahemmin noita ihailijoita ympärillä pörrää. Vakavemmin sanottuna, ajattelen niin, että jos sitä ihastuu, niin miksei sitä voi kumpikin mennä puolitiehen vastaan. Kyllä se saamattomuus pitemmän päälle ottaisi päähän. Jos ei uskalla kertoa, toimia ihastuksestaan, niin miten helkutissa sitten elämässä yleensä. Odottaako se karvanaama sängyssäkin, että nainen tekee kaiken.
Monikin mies on ollut minuun ihastunut/kiinnostunut ja olen nätisti torjunut nämä yritykset jos en itse ole ollut heistä kiinnostunut.
Ja en siis ole ruvennut flirttailemaan sellaisten miesten kanssa, joista en ole ollut kiinnostunut, jotta miehet eivät vain kuvittelisi ties mitä.
Ihastuin itse viime syksynä yhteen mieheen ja hänelle myös asian vihjasin, minkä johdosta meillä oli kaikennäköistä flirttiä ym. Tämä ei kuitenkaan edennyt juurikaan mihinkään, toisaalta oli myös oma vikani. Ja nyt on yli puoli vuotta mennyt nopeasti tuo mies mielessä.
Askarruttaa se, että en tiedä oliko ihastus yksipuolista vai oliko mies minuun ihastunut. Epäilen, että mies oli kiinnostunut, mutta aika teki hänelle tehtävänsä eli uskon että hän ei enää minua juuri ajattele/kaipaile vaikka itse häntä kaipaankin.
Minkälaisessa tilanteessa olet aloittaja?
Tämä kysely ei kosketa sitten ainakaan mua. Muhun ei ole kukaan mies ollut koskaan ihastunut. Eikä ihme, kun katson naamaani peilistä. Kuka arvonsa tietävä ja tunteva mies tälläseen kuvatukseen ihastuisi. Ei kukaan! :)
eivät kaikki miehet ole komeat..;)
ei minusta - salainen
Hyvä että herätti keskustelua.
Itsellä tilanteen outous ja epämääräisyys tekivät sen että homma meni miten meni, olen erittäin passiivinen ja ehkä olisin tarvinnut mahdollisen kiinnostuksen ilmaisun sanoin. Ujo ja epäilevä luonne kun olen niin suhteista ei yleensä tule yhtään mitään.
Olen n ja teen aloitteita, mutta jos mies ei vastaa siihen tai on passiivinen, tulkitsen sen torjuntana tai ettei sitä vaan kiinnosta. Ja ettei hän kehtaa sanoa "ei" vaan pakenee (pelkuruuttaan) hiljaa.
Vaikka en minäkään osaa kaikkea ihmissuhdetouhuissa, mut luotan että rohkeasti, avoimella asenteella oppii.
Odotan miehen tulevan vastaan ja olevan myös aloitteellinen. Reilu, avoin peli. Sillä hyväksyy toisen, kunnioittaa itseään ja toista.
ai niin se itse asia...
Taisi olla ihastunut, molemminpuolista. Mutta se kaatui siihen että hän "heräsi todellisuuteen" eikä ehkä uskaltanutkaan. Ja minä olisin ollut valmis tutustumaan enemmänkin.Olin jo rakastumassa. Hän peruutti ja tulkitsin sen ...tavallaan häneltä pelleilyksi tunteitani kohtaan. En uskonut hänen osaavan päättää sitä tyylikkäästi ja lempeästi (hän heittäytyi häijyksi jne). Joten päätin myös koko touhun ja lähdin.
ja jäit kaipaamaan,roikkumaan tänne palstoille.
Aloittaja ikäänkuin sulki ketjun, mutta jatkan uudella, aiheeseen liittyvällä kysymyksella: "onko mies ihastunut ?"
Tilanne on mielenkiintoinen. Tapaamme toisinaan, koska meillä on sama kantabaari, (lähietäisyydellä niitä ei kyllä ole kymmenittäin tarjolla, joten kumpikaan ei käy siellä vain tavatakseen toisen) . Kun tapaamme, vietämme illan yhdessä. Siis illan ei yötä. Mies vastaa mukavasti, kun hänelle lähettää viestin, ja on "ylittänyt omat rajansa" olemalla itsekin aloitteellinen siis kirjoittanut viestin ensin.
Kun juttelemme, hän käyttäytyy joskus ikäänkuin olisi mustasukkainen muista miespuolisista tutuistani. Omien kavereidensa ollessa läsnä käyttäytyy kuin olisimme melkein pariskunta, esim. lähti kavereidensa kanssa jatkoille kun minäkin lähdin, toisella kertaa ei lähtenyt, kun minäkään en lähtenyt. Kun ehdotan treffejä, siis että sopisimme etukäteen että tapaamme tai menisimme yhdessä jonnekin vaikka ihan kavereina, hän sanoo 'ei käy' ja kuitenkin jutellessamme taas mainitsee, mitä voisimme tehdä yhdessä joskus. Hän ei ole varattu, on (ainakin ollut) kiinnostunut naisista.
En ole korviani myöden ihastunut, olen lähinnä utelias, mistä on kysymys. Kertokaa nyt sitten miehet, mitä mielessänne liikkuisi, jos itse tekisitte itsestänne näin vaikeasti tavoiteltavan. Pitääkö tämä tulkita niin, että hän on kiinnostunut, kun haluaa näin leikkiä kanssani? ;)
no, en oikein tiedä mitä itse tunnen mutta..
En tiedä mikä tilanne nyt on kun en oo yli viikkoon mitään kuullut, mutta hyvin ihastunut oli...ja en ainakaan vielä ole suostunut treffeille.tai muuta..Vaikka kyllä hän olisi halunnut.En oikein ole viitsinyt...
Syy(t): minua 15 vuotta vanhempi, naimisissa, ja viimeinen..hän on pomo.
että näin...ehkä ei tarvitse sanoa muuta...tuo vika taitaa jo sanoa aika paljon.
Jos ei tiedä mitä tuntee, niin ehkä kannattaisi ottaa selvää.
Ei mikään noista mainitsemistasi syistä ole este tapaamiselle, keskusteluille, treffeille. Ihmisellä kun vaan on yleensä tarve puhua mieltä painavista asioista.
Jos on vähänkin syytä olettaa, että pomosi on vaan esim. seksin perään niin, pidättyvyys on asiaa mutta joka tapauksessa reilu avoin keskustelu purkaisi tilanteen ja kaikilla olisi helpompaa. Kukaan ei haluaisi elää epätietoisuudessa.
Jos et tunne pomoasi hyvin, niin jatka valitsemallasi linjalla pitäen etäisyyttä.
Jos taas luulet tuntevasi niin olet ehkä menettänyt mahdollisuuden avoimeen keskusteluun puolueettomalla maaperällä. Hyvä pomo ei kiusaa alaisiaan jatkuvilla ehdotuksilla.
Menneenä talvena sain tuntea olevani ihastuksen kohde. Aluksi se oli kiusallista, mutta myöhemmin ihan jees. Oikeastaan sain paljon energiaa ja innostusta moniin uusiin asioihin tuon episodin ansiosta. Tunsin "hehkuvani". Mutta loppuiko koko juttu siihen, kun hyväksyin vastapuolen lähestymisen? Jutun loppuminen ei maailmaani romahduttanut, mutta onhan asiaa joutunut pohtimaan, paljonkin. Opetus: ei kannata näyttää toiselle omaa kiinnostustaan.
Siis miten niin loppui kun hyväksyit lähestymisen?
onko tässä ketjussa vain ihmisiä jotka etsii jotain rooleja täytettäväksi ja tunteita tunnettavaksi eivätkä kumppania?
Ei vaan, olen tavannut miehiä jotka haluavat vaan flirttailla, mut jos nainen vastaa siihen, se on ....liikaa ja mies perääntyy. Apua: Vastassa tulossa ihan oikea nainen.
Ja vielä kamalampaa jos tämä ensin ujoksi luultu nainen onkin aloitteellinen. Katsos, jos mies flirttaa naista, josta sillä en todellisuudesta poikkeava mielikuva- ja kun sitten nainen onkin toista kun kuvitteli.
Kun olin valmis lähempään tuttavuuteen, toinen loittoni. Ilmeisesti kävi kuten sivusta--- kirjoitti. Etäältä on helppo osoittaa kiinnostusta, mutta jos nainen lähestyy, niin sisu menee kaulaan. Ilmeisesti mies ei ole täysin sinut itsensä kanssa.
toivoin kovasti erään olleen ihastunut ,ehkä hän hieman antoin niin ymmärtääkkin. Hyvä niin, itse olin kovin ihastunut.
Mutta hän ei uskaltanut luottaa, ei yhtään , ei mitenkään, ei ollenkaan.
Ymmärsi kaiken tahtomattaan/tahallaan aivan toisin kuin tarkoitin. Aivan kuin olisimme puhuneet eri kieltä.
Harmi niin.
se oli kummallinen juttu !
Itse olin/olen myös edelleenkin, en koskaan vain tajunnut mikä homman nimi oikein oli. Mysteerioksi jäi. Lähentyminen, etääntyminen vuorottelivat.
Yksinkertaisesti en kai päässyt perille hänen ajatuksistaan. Tiesin että on paljonkin ihastunut, tunsinkin sen (jännityksenkin) vaikka suudellessa. Hän kertoikin itse olevansa todella ihastunut. Uskoin, mutta seuraavassa hetkessä ajattelin hänen ihastuvan yhtä helposti keneen tahansa muuhun. Suutelua ja tietynlaista jännitettä välillämme enempää meille ei ehtinyt kehittyä, oma syyni. Oikeastaan syytän itseäni siitä, mitä menetin eli hänet. Olen edelleen ihastunut, mutta en saanut sitä näytettyä hänelle tarpeeksi selkeästi. Omat asiani ja ajatukseni olivat silloin vielä kesken ja sekaisin. Ja en ole enkä ollut avioliitossa, ei lapsia. Mutta loppujen lopuksi olisi kai pitänyt takoa silloin kun rauta oli vielä kuumaa. Se rauta taitaa olla jäähtynyt jo ajat sitten ja eräs toinen lämmittänyt sen. Edelleen hänen hymynsä nähdessäni tunnen kuten aina ennenkin, ainakin sen hetken. :)
Niin, edellinen oli siis naiselta.
Nyt ymmärrän miksi en aina ymmärrä naisen logiikkaa. Jos on jo antautunut suutelemaan, niin eikös se melkein ole lupaus enemmästäkin, taidan ajatella vanhanaikaisesti. Jos omat asiat ovat vielä sekaisin, niin miksi sitten suhteuttaa asioita niin pitkälle... kysyn vaan
Suutelu nyt ei ole lupaus mistään. Eihän sitä tiedä, onko kipinöinti todellista myös kosketellessa, jos ei kokeile. Suuteluhan saattaa pudottaa rajusti maan pinnalle ja osoittaa, ettei vastapuolen kanssa kemia toimikaan.
Reilusti on luonnetta jos tietää taian. Olen rautaa ja sitä pitää oikeasti lämmittää ja kun se on kuumaa sinäkin sytyt.
Mulla itseasiassa kävi niin päin, että kun huomasin hänen olevan ihastunut, rupesin vähitellen ihastumaan myös... Sellaista se huomioiminen ja paremmin tutustuminen teettää. :)
Mut kyllä sit ajan kuluessa, kun ei hän kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi, rupesivat omatkin tunteet vähitellen laimenemaan.
Mielenkiintoista ketjua. Rakkaus sekoittaa järkevimmänkin pään. Joka muuta väittää, ei tunne rakkautta.
Syyttely puolin ja toisin on turhaa, jos toiveet eivät toteudu. Helpoin tapa on syytellä toista osapuolt vioista. Kuitenkin ihastumisessa ainakin jossain vaiheessa on kaksi osapuolta . . .ja on monista seikoista kiinni, mikä on lopputulos. katkeruus on pahasta, vaikka sattuisi kuinka. Elämää tämä vain on ja tilanteet voivat muuttua.
Kiinnostus on yksipuolista. Minä enemmänkin kuin pidän hänestä, hän ei vastaa tunteisiini. Häntä en siitä syytä, ei tunteitaan voi pakottaa välittämään yhtään sen enempää kuin määrätä itseään lakkaamasta välittämästä. Yrittänyt olen kyllä. Jos vikaa pitää etsiä, niin sen täytyy olla minussa. En vain riitä hänelle ja vaikka se sattuukin, niin hänellä on oikeus tavoitella onneaan mistä sen uskookin sitten löytyvän. Surullista, mutta se on pitänyt vain hyväksyä. Mitään toiveita en enää elättele.