......oisit sä heti voinut sanoa etten kelpaa sulle eikä tällä tavalla mutkan kautta viiveellä............tämä sattuu paljon enemmän............en olisi jäänyt suremaan näin pahasti jos olisit heti kertonut totuuden...........nyt on paha olla..........voimaton suru................kerro heti jos toinen ei kelpaa, se sattuu vähemmän..................hiljaisusuutesi sitten kertoi totuuden.......
Hiljaisuutesi
kertoi vihdoin
10274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sä et ole mun tyyppiä
Kyllä olisi hyvä kertoa toiselle ,eikä roikkottaa löysässä hirressä ,vaikka se vaikeaa varmaan onkin ,jos on viellä tunteita jäljellä
Tässä tapauksessa hänellä ei ollut tunteita joten olisi voinut kertoa sen heti eikä vasta nyt. Ja hiljaisuudella kertoi sen. Miksi pitää roikottaa epätietoisuudessa ja ruokkia mielikuvia tunteista jos ei oikeasti halua mitään. Sitä en ymmärrä.Sanoisi heti ettei kiinnosta niin asia olisi ok. Vielä kysyin aluksi, mutta vakuutteli kyllä kiinnostustaan.........ja näin siinä kävi että mun sydän murtui.
Kyse on siitä myös kauanko on roikkunut löysässä hirressä. Jos esim. kuukausia niin se on kyllä aika outoa, siis jos tunteita roikottajalla kuitenkin on. Silloin kyllä taitaa olla paree siirtyä roikkujan takavasemmalle jos vaan roikustaan pääsee.
Kuukausia hän roikotti. Kyllä mä itsekin tartten muutaman viikon miettimisaikaa, en minäkään tee hätiköityjä päätöksiä näissä asioissa. Mutta, kuukausia roikotti mutta sitten vaikeni yhtäkkiä. Eli teki sitten päätöksen ja jätti minut epätietoisuuteen ja hiljaisuuteen. Miksi sen asian päättämiseen meni noin pitkä aika. Jos olisi heti muutaman viikon kuluttua jättänyt niin ei tuntuisi näin pahalta.
On aivan musertunut paha olla. En vieläkään ymmärrä mistä oli kyse.
Mistä tiedät että on tehnyt päätöksen?
Vaikeni? Niin, vaikeahan se on toisen päähän mennä.
Mutta jos se asia kuitenkin selviäisi jollain tavoin.
Jo ei selviä, niin ei ole ollut sinun arvoisesi koko juttu.
Jätä omaan arvoonsa.
Miten sulla meni noin pitkään sen asian oivaltamiseksi? Ja mikset kertonut asiaa suoraan.
Kyllähän sä kerroit mut se vaan hämäs tässä jutussa kun täällä kuitenkin ikävöit mut silti sanoit ettei kiinnosta, pikkusen erikoista mielestäni... ja sun täällä kirjoittelusta mä olen ihan sata varma että turha väittää vastaan.
Sä puhut yhtä ja teet toista varmaankin epävarmuuttasi ja ujouttasi, ei se mitään, kyllä mä ymmärrän.
Sitä voisi itsekkin kysyä ,eikä vain odotella hiljaisuudessa?
Uskon että olet ollut tietoinen pitkän ajan ,nyt on aika alkaa katsomaan totuuta silmiin,se ei ole helppoa ,mutta vapauttavaa .
Siitä on reilu kuukausi kun hän lopetti yhteydenpidon. Laitoin kyllä viestiä mutta hän vastasi jotain epämääräistä. Siihen asti tapasimme useamman kerran viikossa ja yhtäkkiä kaikki oli ohi ilman mitään puhumista.
Kyllä tämä sattuu.