"Laaja ja tumma taivas on,
tähtien valo niin armoton.
Pelkään, kun katson ylöspäin.
Jos kaikkemme on tässä näin:
maan autius ja ankaruus,
kalseat tähdet, avaruus...
Ei ole syytä elää, olla sitkeä,
ei syytä nauraa eikä itkeä,
ei syytä nukkua, ei herätä,
ei lupausten kuormaa kerätä.
Silti nostan katseeni vaivasta,
tutkin seestä, salattua taivasta.
Kivenkylmänä se kattaa minua.
Yksin?
Luoja, onko siellä sinua?"
tähtien valo niin armoton.
Pelkään, kun katson ylöspäin.
Jos kaikkemme on tässä näin:
maan autius ja ankaruus,
kalseat tähdet, avaruus...
Ei ole syytä elää, olla sitkeä,
ei syytä nauraa eikä itkeä,
ei syytä nukkua, ei herätä,
ei lupausten kuormaa kerätä.
Silti nostan katseeni vaivasta,
tutkin seestä, salattua taivasta.
Kivenkylmänä se kattaa minua.
Yksin?
Luoja, onko siellä sinua?"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos tästä runosta.
Samanlaisia asioita olen viime aikoina miettinyt.
Täällä kylmässä maailmassa tuntee olevansa usein
niin kovin yksin, vaikka onkin ihmisten ympäröimä.
Tuo on suuri kysymys, johon haluaisi vastauksen.
Pieni ihminen isojen kysymysten äärellä,
suuressa pahassa maailmassa,
vastausta löytämättä,
ikuisesti elämään tuomittuna...