Onko mitään mahdollisuuksia päästä eläinlääkikseen jos on käynyt lukiossa pelkät pakolliset kurssit kemiasta ja fyssasta (pitkä matikka käyty, mutta siinäkin olin luokattoman huono)? Lukiosta on niin pitkä aika etten edes muista niitä vähiäkään. Olen ollut aina eläinten parissa, mutta vasta nyt kun olen jo päälle parinkympin niin on alkanut herätä jälleen lapsuuden unelma eläinlääkärin ammatista enkä pääse tuosta ajatuksesta eroon. Hauskin puoli tulee tässä: opiskelen neljättä vuotta oikiksessa (maisteritutkintoa siis teen), eli kyseessä olisi aivan totaalinen alanvaihto. Opintojeni myötä olen huomannut, etten todellakaan pidä ihmisistä, etenkään tällä alalla toimivista. Olenko aivan hullu jos eden alan yrittämään? Varmasti menisi ensivuoteen jos alkaisin pyrkimään.
Mahdollisuuksia eläinlääkikseen?
alanvaihtaja
3198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanoisinko, että ainakin periaatteessa sinulla on mahdollista saada opikselupaikka eläinlääkiksestä; jos ei muuten niin siksi, ett sinulla on kirjoituksesi perusteella ns. yleinen kelpoisuus korkeakoulu-opintoihin. Mutta sitten tuleekin hankalampi tilanne, eli kysymykset siitä mitä olet hakemassa?
Pakopaikkaa oikiksesta? Lapsuuden haaveen toteuttamista? Onko sinulla(kin) pelkoa siitä, että mihin oikeastaan lopulta voi päätyä jos hakeutuu juristiksi jonnekin ja mitä se työ sitten onkaan?
Ota vaikka kokeeksi paperiarkki, jonka jaat kahtia ja sitten kirjoitat asioita ylös esimerkiksi (a) Hyvät puolet jos pyrin opiskelemaan eläinlääkiksessä.
(b) Huonot puolet jos en pyri opiskelemaan eläinlääkiksessä.
Tosin Juristeilla on se hyvä puoli, että omanalan-töitä on hyvin monenlaisia ja samalla on mahdollista hakeutua erityisesti vain juristien tehtäviin.
Tämä on yksi syy, miksi suosittelen jatkamaan tutkinnon loppuun, vaikka se välillä onkin (hieman) tervanjuontia.
Esimerkki jos olet opiskellut vaikka hallinto-tieteiden maisteriksi, niin voit koulutustaustasi perusteella toimia tulevaisuudessa vaikkapa kunnan johtajana, mutta et ikinä asianajajana, tai syyttäjänä; sen sijaan oikeustieteen maisterina voit toimia sekä kunnanjohtajana, mutta myös esim. asianajajana tai syyttäjänä
Ja seuraava askel on se, kuinka paljon olet ennen kaikkea valmis tekemään töitä? - Usein tässä kohtaa sanotaan, että loppu on kiinni sinusta itsestäsi.
Mutta hieman lisäevästystä seuraavaksi
Oikiksen puolella kun ei juurikaan esimerkiksi matemaattiset aineet vahvistu, joita taas tulisi osata jos mielii eläinlääkiksen puolelle. Ts., jostain sinun täytyisi saada vahvistettua (ns.) laskurutiinia (/matematiikan osaamistasi) ja voi olla, että myös bilsaa olisi helpompi kerrata aluksi jonkun toisten kanssa. Lukurutiinia sinulla varmasti jo onkin.
Tällä kertaa ohitan kysymykset, siitä kuinka rahoittaaa opinnot; Suomessa kun toistaiseksi voi opiskella ilmaiseksi.
Ikävä yleistys kun kirjoitat: "Opintojeni myötä olen huomannut, etten todellakaan pidä ihmisistä, etenkään tällä alalla toimivista."
Toki saattaa olla totta, että oikikseen päätyy keskimäärin enemmän ihmisiä, jotka ovat paremmin perillä omista oikeuksistaan ja siten kuvittelevat olevansa jotakin kovin ihmeellsitä niin yleensä tuo vaihe suurimmalla osalla hellittää fuksivuosien jälkeen. -Toisaalta juristeilta odotetaankin toisniaan "hieman pätemistä"; täytyisi osata nähdä asioita juridiikan kautta ei niinkään "minusta tuntuu" lasien kautta, eli fakkiutumisen vaara on ilmeinen. Mutta sama ongelma on monella muulla ammatti-identiteetiltään vahvoilla yliopistossa-opiskeltavilla aloilla; kärjistäen: lääkärit kuvittelevat tietävänsä mikä on paras lääkitys ja sairauksien hoito. Teologit ovat jumalasta seuraavia. Dippa-inssit uskovat, että oikealla tekniikalla ratkaistaan kaikki ongelmat jne. Sen sijaan vastaavaa ongelmaa ei ole niillä, joilla ammatti-identiteetti ei ole niin vahva, tai ainakaan sitä ei aina odoteta heiltä niin paljoa. (Viimeksi todettu on kyllä, myös ikävä yleistys).
Vielä haluaisin sanoa pari itsestään selvyyttä; ensiksikin, muista että usein eläintä hoitaessasi joudut "hoitamaan", myös ihmisiä.
Mutta viimeisenä se tärkein: Onnea valitsemallasi tiellä! Kuten eräs ystäväni sarkastisesti tähän sanoisi: Missään ei ole sellaista tietä mikä veisi kaikkina aikoina kaikkiin suuntiin" - mutta toisinaan kannattaa pysähtyä miettimään ja katsomaan mihin suuntaan on menossa. Ja sitten taas pyrkiä kohti omia unelmia; tyhjän saa pyytämättäkin.(..)
Voimia ja jaksamista toivottaen!
Kiitos sulle asiallisesta vastauksesta:)
Olen kyllä miettinyt sitäkin, että jos tekisin tutkinnon kunnialla loppuun - sehän on jo melkein loppusuoralla ja tuntuu oudolta, että tästä vuosien urakasta jäisi käteen pelkät notaarin paperit. Sitten miettisi tarkemmin jatkoa. Mielenkiintoinen koulutustausta kyllä olisi, jos nyt eläinlääkikseen sattuisin pääsemään..
Yleistykseni oli hieman karkea, myönnettäköön.. Olen vain jotenkin saanut alalla toimivista, etenkin yksityisellä sektorilla, sellaisen kylmän ja rahanahneen kuvan. Minä taas en oikein sovi tähän muottiin, koska taidan olla jotenkin liian "kiltti" ihminen. Toki eläinlääkärinäkin joutuisi tekemään kiperiä päätöksiä ja tapaamaan myös vaikka minkälaisia ihmisiä, sitä en kiellä.
Tuota hyvien ja huonojen puolten kertailua aion kokeilla, sen verran iso päätös on kuitenkin minulla tehtävänä:)
Kiitos kiitoksestasi!
En malta olla vielä hieman täydentämättä edellistä viestiäni. kimmokkeen siihen sain oikeastaan kun jo edellä mainittu ystäväni jolla muuten on samalaisia haaveita ollut kuin sinulla, mutta hän ainakin ehdottomasti aikoo jatkaa oikiksen tutkinnon valmiiksi. (-Ties vaikka, joskus tapaisitte!)
En maininnut tänne kirjoittamisesta mitään, mutta saatoinpa kiusoitella häntä muuten vain kun poikkesin hänen luonaan. -Kiusoittelin parista hänen kirjasta, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet eläinlääkiksen opiskelumteriaaliin (fabritiuksen kengitysopin käsikirja ja joku hevosten lonkka ja ontumavikoja käsittelvä teos - en muista tarkempaa nimeä, muttta varmaan hyvä koska tekijänä sama tunnettu, Saki paatsama, proffa, jokaa on kirjoittanut -ainakin- pari omastakin hyllystä löytyvää koira kirjaa..) Tosin hänellä mainitut kirjat saattavat olla, myös siksi, että hän on kiinnostunut hevosista..
- On muuten ihme tyyppi. koska tuntuu olevan muutenkin perillä monista asioista erinomaisen hyvin (myös juridiikasta) ja ihmettelen toisinaan, että miksei hän ole vielä valmistunut, mutta jännää on ajatella, myös että on toinenkin oikkari, joka tällä viikolla on puhunut ajatuksesta hakeutua eläinlääkikseen opiskelemaan. Tosin tänään hän hieman valitteli ikäänsä, kun ei haluaisi olla satavuotias kun valmistuu ....
Yhtä kaikki syy miksi kirjoitan nyt on se, että hieman salaa kuuntelin kun hän yritti hieman valoittaa, että miten toisen kaverini systerin kannattaisi, ehkä edetä jos ei nyt pääse lääkikseen, jonne on hakenut jo kerran aiemmin.
Ja kuten sinulla, hänelläkin on muistaakseni jo yksi opiskelupaikka.
Hän ehdotti, että yksi vaihtoehto voisi olla, että hän (kaverini systeri) kävisi kertaamassa ennenkaikkea matikkaa, mutta myös mahd. biologiaa unohtamatta fysiikkaa ja kemiaa - tosin "pääsykoe tasolla" nämä ovat aika paljon myös "matemaattisesti avatuvia" joten iltalukion tarkoituksena olisi ennenkaikkea saada laskurutiini kuntoon. Joten vinkkini tällä kertaa on: oletko ajatellut, että voisit mennä iltalukioon hakemaan potkua edellämainittuja aineita kertaamaan? Silloin voisi olla mahdollista myös kysyä opettajalta, jos joku juttu ei avaudu ja saisi omasta edistymisestä palautetta ja vähitellen laskemisrutiini tulisi kuntoon, koska ainakin viime vuos-kymmeninä on ollut apua siitä, että on pääsykokeissa osannut nopeasti oivaltaa oikeat (matemaattiset) -kaavat ja soveltaa niitä annettuihin tehtäviin. Toki galenoskin on osattava hyvin, mutta siihen luulen, että auttaa oikiksesta saatu lukurutiinisi... Tai sitten on myös vaihtoehto, että menisi vuodeksi johonkin kansanopistoon jossa voi käydä lääkikseen valmentavia opintoja mahd. vuoden ajankin, mutta, mutta luulen että silloin täytyy olla jo muistissa fyssan, bilsan, kemian ja matikan "lukion pohjat," koska lienee epärealsitista odottaa, että noin vuodessa tehtäisiin se, mitä esim lukiossa useammassa vuodessa; tosin pelkkiin jo mainittuihin aineisiin keskittymällä ei lukiossa tarvitse istua aivan niin paljon kun jos suorittaisi koko lukion oppimäärän ja motiivi omaksumisellekin on nyt varmasti eri.
Toivottavasti tästä viestistäni (tulipas siitä ta-as pitkä) oli jotain apua
Onnea vielä kerran matkallesi!