väsymys

mistäs moinen? Ei kai nyt ihan vaan pelkästään surua. Se on ihan siitä kiinni miten asiat ottaa ja itse pitää toimia sekä tehdä niitä asioita, jotka onnelliseksi tekevät. Mistäs sun suru kumpuaa?

Täällä eräs väsynyt myös. Mietin, että onko tämä kevätväsymystä vai mitä. Toisaalta olen käynyt isoja asioita elämässäni läpi viimeisen vuoden päivät johon on kuulunut suruakin. En ole ehkä enää niin suruinen, mutta nyt iski väsymys. Ihanaa, kesä tulee ja yleensä se mieli kyllä piristyy lämmön ja auringon myötä. Sitäpaitsi, kuten ed. kirjoittaja totesi täytyy yrittää asennoitua ja etsiä niitä iloja elämään. Ystäviä, harrastuksia mitä nyt kenelläkin on. Hetken voi lillua surussa, mutta mitä se hyödyttää? Itse taas ajattelen, että tämä maailma on sentään aika helvetin hieno paikka vaikka tänne paljon pahaa mahtuukin. Pelkästään jo luonnosta saan sellaista parantavaa voimaa. Tänään ihastelin puita vihreässä loistossaan, tuoksuttelin sateen jälkeisiä tuoksuja. Ihana keväinen sade joka virvoittaa niin luonnon kuin minutkin. Olen onnellinen, että minulla on terveyttä, toimivat asitit joilla voin nähdä, kokea ja tuntea. Eikö sekin ole jo suurenmoista. Meillä on tämä yksi elämä, pitkälti riippuu itsestämme miten sen käytämme. Toki tapahtuu sellaisia asioita elämässä ja elämään astuu suru josta ei ehkä koskaan pääse kokonaan. Senkin surun kanssa on vain opittava elämään. Ehkä se on näin ulkopuolisen helppo sanoa. Omasta puolestani voin todeta, että on tuntunut todella hyvältä kun olen saanut viime aikoina myös nauraa ja hullutella.

"on tuntunut todella hyvältä kun olen saanut viime aikoina myös nauraa ja hullutella"

-Joskus voi tuntua hyvältä myös se että saa välillä itkeä ja valitella...

Tottakai itku puhdistaa. Sitä on ollut elämässäni liikaakin viimeisen vuoden aikana. Siksi kirjoitinkin, että nauru aito, pirskahteleva, kupliva nauru tekee pitkkästä aikaa hyvää. Minulla oli iloa ikävä. En muista milloin viimeksi olisi elämässäni ollut näin kipuileva ajanjakso. Ehkä viimeksi nuoruudessa. Elämää, vivahteikasta, ei aina helppoa, hohdokasta, ruusunpunaista, välillä synkkää, viiltävää, ahdistavaa, rikkovaa. Ehkä tästä tuleekin se elämän kauneus kaikkine värivivhateineen.