asettu hetkeksi hänen asemaan jota ikävöit,joka on pois elämästäsi niin että ikävöit.... miltä hänestä mahtaa kaikki tuntua mitä on sinun kanssasi kokenut..... miten kohtelit häntä, miten olet ollut hänen elämässään läsnä, mitä olet puhunut hänelle/hänestä niin, että hän tietää, oletko auttanut ja pitänyt puolia kun on ollut tarvetta, oletko tsempannut alamäessä ylöspäin kulkemaan jne......
koitappa
inhimillisyyttä....
11168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mites itse? kun lääkärit tulivat kimppuuni, sanoit että mä olenkin sairas ja entäs vuosituhannen vaihde?
minä jo sanoin etten pahalla muistele. enkä ole mitään hyvitystä vaatinut. ainoastaan olen kieltäytynyt anonyymijutuista ja halunnut saada sut ymmärtämään että en halua olla enää hätävara. totta kai siinä pitää olla jäätävä kun et muuten usko.
minä en halunut kaukosuhdetta. minä halusin normaalin ihmissuhteen.
Mitäs vuosituhannen vaihteessa tapahtui, itsellänikin tuosta muistoja, melko epämääräisiä kylläkin, mutta siitä kaikki alkoi...tavallaan..
mistähän sä kirjoitat? luuletko tuntevas mut vai?
Tämä typykkä ei niitä kaipaa. Hän on suuri "taistelija". Kannustusta korkeintaan.
kyllä mä olen noita asioita miettinyt ja tiedän kyllä että en minäkään ole ihan virheettömästi toiminut mutta ei hänkään ole tehnyt asioita minulle kovin helpoksi .. jos mä ihan oikeasti saisin olla hänen elämässään läsnä, mä olisin sitä ihan eri tavalla kuin nyt. tällä tavalla se oon vaan todella vaikeaa.
entäs sinä, ootko miettinyt itse noita asioita ollenkaan?
se on minun vikani, että mietin aina ensin muita ja sitten vasta muistan itseni... opettelen sitä vähän hillitsemään ja jotain tulosta tullutkin, koska en halua kantaa kaikkien murheita, omiakin on liikaa välillä :)
Ei mitään ,ei yhtikäs mitään ,,,kelpaan vain kun on aika hänen leuhkia uusilla saavutuksilla
En saa mitän tukea tai hellyyttä häneltä silloinkuin tarvitsen todella
En tiedä kenelle aloitus on tarkoitettu. Kyllä minä olen yrittänyt ymmärtää häntä, hänen tilannettaan ja kaikkea mitä hän on joutunut kokemaan. Olisin halunnut jutella hänen kanssaan asioista enemmän.Tukea jos hän niin toivoo, olla läsnä jos hän niin toivoo. En halua tungetella. Mutta, tiedän ettei hänellä(kään) ole helppoa. Tämä on vaikea tilanne. Toivon että ratkeaisi onnellisesti kuitenkin.
Vastaukseni on miehelle.
aloitus on tarkoitettu ihan kaikille, joskus on hyvä pysähtyä miettimäänkin ja nykypäiväinen itsekkyys on se mikä on mun mielestä täysin persiistä :)
Olen miettinyt myös sellaista. Miten voi osoittaa toista kohtaan kiintymystä, kiinnostusta, rakkautta, arvostusta ja kaikkea kaunista ilman että toinen kokee sen painostavana, ahdistavana tai jopa häirintänä. Toisaalta jos haluaa osoittaa kuinka tärkeä toinen on,olla läsnä, mutta jos toinen torjuu kun on paha mieli niin miten siinä tilanteessa pitää reagoida oikein. Voinhan toki lähteä pois, mutta onko se kuitenkaan sitä mitä hän toivoo. Tulisiko hänelle sitten sellainen tunne etten välitä. Mutta, jos otan yhteyttä niin olenko sitten tungetteleva, painostava, ahdistava. Vaikeita asioita.
Miehelle kirjoitan.
Minussa on inhimillisyyttä sen verran, etten pysty puhumaan lainkaan tai tarkoitan, etten saa itsestäni mitään ulos.
Luulen että ikävöimäni henkilö taputtaa nyt käsiään, kun tylytti ja työnsi minut ulos elämästään keinoja kaihtamatta ja onnistui siinä täydellisesti.
Minulta ei nyt riitä mitään empatioita ketään kohtaan.
Tylyä kesää hänelle.