mun teki mieli kiivetä reunan yli. olisin kasvattanut siivet ja lähtenyt lentoon, jonnekin horisontin tuolle puolen. jonnekin, pakoon tätä "elämääni".
omituisia ne mielihalut joskus. :)
omituisia ne mielihalut joskus. :)
kun oltiin siellä ylhäällä
tunnistatko?
17397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mitä me siellä tehtiin?
mene vaimosi viereen....
Minkä reunan?
reunan, kaiteen... miksi sitä nyt kutsuisi.
"mitä me siellä tehtiin" kysyjälle. juttelimme.
en kai mä ny niin tylsää seuraa ollu???? :-]
päinvastoin, hän oli oikein hyvää seuraa
joskus vain tulee omituisia mielitekoja. joskus niitä toteuttaa joskus ei.
eikö kukaan tosissaan ymmärtänyt mitä tarkoitin lentoon lähtemisellä...:) noh, aina ei voi voittaa.
tiedän kyllä eikun muistan mitä tarkoitat,,,,kai
Miksi olisit lentämään lähtenyt? Niin vaikea tilanne - et ottanut musta selvää? Oletan että olet nainen..
Ja meitä oli enemmän kuin kaksi siellä "ylhäällä"?
oli enemmän kuin kaksi. muihin kysymyksiin vaikeampi vastata.
Kuka niistä sinun kanssasi olleista nyt niin lennokkaan vaikutuksen sai? Vai saiko kukaan heistä?
Vastaavanlainen tapaus: Nainen kysyi kyseisenä päivänä jotain kun käveltiin porukalla keskustaa kohti, itsekin olisin samaa voinut kysyä häneltä mutta hämmennyin ja en saanut sanaa suustani :/
Siis olin hänen kanssaan, mutta siellä oli muitakin. Ei kukaan heistä siis olisi oikea vastaus. Ihan muista syistä nuo ajatukset tulevat.
Et ole hän, siltä vaikuttaa. Hyvä niin. Parempi pitää nämä sisällä ja ei kenenkään tiedossa, hulluksihan sitä leimautuisi. Nyt kääriydyn peittoon ja painun unten maille.
niin...................sinun mielestäsi:)
ei se ihme ole jos on väärinkäsityksiä
vai Pafokselleko olisit lähdössä? Koska
Oliskohan ollut neljä yhteensä? Miksi et missään vaiheessa vain sanonut tuota minulle.. voi kunpa olisimme joskus jutelleet kunnolla asioista, haluaisin olla siinä sinulle kun tarvitset.
Ei ne ole omituisia ne sellaiset ajatukset, jotka viestittää halusta paeta tätä "hullunkurista" maailmaa ja ehkä joltakin kantilta "epätoivoiseltakin" näyttävää elämänkarusellia. Elämä on mitä se on, mut elämä on siltikin oikeasti ihanaa kun sen vaan oikein oivaltaa, vaikka joskus sen onnen autuuden saavuttamiseen kyllä vaaditaan, että uskaltaa tarttua siihen tarjolla olevaan hyvään hetkeen ja sukeltaa edes hetkeksi ylöspäin avoimin mielin.
Jos tää viesti oli itselleni niin sitten tiedät senkin, että minä jäin vielä laidalle keikkumaan sillä hetkellä kun itse yritit kiertokautta sen laidan yli minun siitä tietämättä. Lopputuloksena kuitenkin kaikelle oli vain se, että elämä jatkui niinkuin ennenkin eli kaksi ihmistä erillään toisistaan tietämättä ollenkaan mitä toinen tekee vaikka ainakin täällä päässä tuntuu siltä, että se toinen ihminen tietämättömänä itsekkään tekosistaan keikkuu omalla olkapäälläni milloin milläkin päällä ja tekee kevätsiivousta jo kauan sitten valloittamassaan pesässään. Ei meistä tullut missään mielessä sitä mitä olisin itse toivonut, mutta jäi minulle sinusta jotain mukana kannettavaa
kantamukset.....aika vertauskuvallista tekstiä täytyy myöntää mutta meillä kun ei ole ollut mahdollisuutta keskustella asiasta silloin kun yritimme niin tuli muita........asioita mutta nyt, asiat ei todellakaan ole noin yksinkertaisia kuin luulet ei millään pahalla oma kultasein pidän todellakin sinusta ihan mielettömästi mutta ei ole ollut aikaa keskustelulle vaikkakin valvoin koko viime yön kaikkea elämääni miettien ja tein jotain nykyiseen tilanteeseeni liittyen, aamusella......
mutta kerron joskus.......en tiedä koska......ehkä menetän hermoni sitä ennen....
ennen kuin asia ratkeaa....
taisi olla kuitenkin, melkein maailman katolla(ko)?