Onko laillista jos asiakas on hakenut kiireellistä apua sostoimesta ja hänelle lähetetään ruokalaput postissa, (ei saanut hakea paikan päältä kun oli ulko-ovet kiinni). Tuki siis myönnettiin viime perjantaina, nyt on keskiviikko ja tähän mennessä ei lappuja ole tullut.
Koko viikonloppu ja alkuviikko siis ilman ruokaa.
Onkos tämä nyt sitä kiireellistä apua? Olen jostain kuullut että tarvittaessa pystyvät laittamaan samana päivänä tilille rahaa, koska sostoimella on tilejä useimpiin pankkeihin. Pitääkö paikkansa?
Ja kannattaako tästä meteliä nostaa vai tuleeko" kosto"?
En ole itse kyseinen hakija vaan hänen lähimmäisensä ja ihmettelen kovasti miten tälläinen on mahdollista. En tiedä näistä asioista juuri mitään kun en ole vielä tarvinnut ko.instanssin apua.
Hakija otti yhteyttä ensimmäisen kerran viime torstaina ko.laitokseen ja hänen käskettiin soittaa perjantaina. Eli nyt seitsemäs päivä ilman ruokaa.....
Koko viikonloppu ja alkuviikko siis ilman ruokaa.
Onkos tämä nyt sitä kiireellistä apua? Olen jostain kuullut että tarvittaessa pystyvät laittamaan samana päivänä tilille rahaa, koska sostoimella on tilejä useimpiin pankkeihin. Pitääkö paikkansa?
Ja kannattaako tästä meteliä nostaa vai tuleeko" kosto"?
En ole itse kyseinen hakija vaan hänen lähimmäisensä ja ihmettelen kovasti miten tälläinen on mahdollista. En tiedä näistä asioista juuri mitään kun en ole vielä tarvinnut ko.instanssin apua.
Hakija otti yhteyttä ensimmäisen kerran viime torstaina ko.laitokseen ja hänen käskettiin soittaa perjantaina. Eli nyt seitsemäs päivä ilman ruokaa.....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuollaisessa tilanteessa pitää saada rahat heti tai tililtäottokortti jolla saa rahat pankin tiskiltä. Monen päivän viive ei todella ole kiireellistä apua.
Eikö se sosiaalitoimiston virkailija ole voinut tuoda sitä lappua siihen ovelle? Ehdottiko tuen saaja tällaista?
Eihän tuo mitään kiireellistä apua ole.
Kalskahti kuitenkin tuosta kirjoituksesta eräs seikka: kirjoittaja on tuen hakijan lähimmäinen ja tuen hakija on siis ollut 7 päivää ilman ruokaa. Eikö tällä lähimmäisellä ole ollut antaa mitään syötävää vai asuuko niin kaukana, ettei ole pystynyt avustamaan? Eikö ole löytynyt ketään muuta henkilöä, joka olisi pystynyt auttamaan?
Toki olen antanut syötävää, mutta asun 40 km päässä ilman autoa ja minulla ei ole mitään "laillista" velvoitetta antaa yhtään mitään.
Lisäksi olen pienellä eläkkeellä elelevä, joten ei näistä rahoista juurikaan pysty avustamaan.
Kuvittelisin että ensimmäinen taho on kuitenkin sos.toimi, eikä köyhä lähimmäinen.
Tässä vaan tuo ko. instanssi olettaa että ihminen pärjää syömättä kyseisen ajan. Tai että saa joltain, kuten nyt minä annoin mitä pystyin. Sekin tietysti vähennetään ensi kuulta pois, mutta minullepäin ei mitään korvata.
Tänään oli saanut ruokalapun kauppaan, eli viikko siinä hurahti.
Ja ei voinut sosiaalitoimen ihminen tulla ovelle, hän oli muutoinkin kovin tyly, mm. syytti tuen hakijaa valehtelijaksi kun tämä kyseli missä laput viipyvät.
Epäili että olisi saanut jo kertaalleen avustuksen ja nyt yrittäisi huijata uuden.
Asia selvisi lopulta, virkailija ei ollut lähettänyt ko. papereita vaan ne lojuivat pöydällä.
Pyysi kyllä tänään anteeksi sanojaan kun tajusi oman mokansa.
Sossu ei pysty laittamaan rahaa niin että näkyisi samana päivänä. Sossu ei itse asiassa laita rahoja tilille koskaan, vaan sossu laittaa rahat maksatukseen. Maksatus laittaa rahat liikkeelle, ja se tehdään kerran päivässä, meidän kunnassa iltapäivällä 14-15 aikaan.
Tuossa tilanteessa olisi kannattanut hakea ruokalaput maanantaina, ihme ettei sossu tuota ehdottanut kun postitse kestää kuitenkin useamman päivän. Sossun postit lähtevät 2-luokassa joten siksi se kestää kauemmin.
Kiireellinen apu ei ole mitään ruoka-apua - ei kenellekään tule yllätyksenä, että kaappi on tyhjä ellei ole varkaita käynyt!
Kiireelliseksi avuksi käsittäisin esim. sairauden, joka juuri todettu ja johon tarvitsee pikaisesti lääkkeet. Säännöllinen lääkitys on taas eri asia, johon pitää varautua.
Kiireellistä voi olla myös esim. jonkun onnettomuuden johdosta annettava apu.
Myös vakuusasiat voivat joskus olla kiireellisiä.
Asian kiireellisyyden määrittelee sossu.
Asian kiireellisyyden aiheutti sairaus. Tai oikeammin lääkkeiden aiheuttamat rajut sivuvaikutukset joiden johdosta asiakas oli kykenemätön hoitamaan asioitaan.
Eli jos muisti ei pelaa ja hakemuspaperien täyttökin oli ylivoimainen tehtävä, ei minusta ole kovinkaan kummallista että rahattomuus tuli asikkaalle jonkinlaisena yllätyksenä.
Lisäksi asiakas odotteli eläkepäätöstään ja oli siinä uskossa että saa sen ennen kuin käteinen loppuu. Kelalta oli kuitenkin luvattu että päätös tulee nopeasti. Vaan toisin kävi.
Ja kyllä se on niin että ruoka-apu on silloin kiireellinen asia. Ihmisen kokonaistilanne pitää ottaa huomioon. Kaikki eivät kykene ennakoimaan raha-asioitaan yhtä taitavasti, varsinkin kun kysessä on sairas ihminen.
Ja mitä tuolla joku väitti että minä olisin jollain lailla velvollinen pienistä tuloistani antamaan toiselle apua, olen eri mieltä. En ole edes sukua, mutta kun hyvä ystävä olen, katsoin moraaliseksi velvollisuudekseni auttaa.
Ja kyllä niitä ruokalappuja metsästeltiin koko hemmetin viikko, mutta ei vaan löytynyt. Yksi virkailija väitti että postissa ovat, toinen taas ettei tiedä mitään, eikä edes halunnut asiaa selvittää.
Asiakkaan varsinaista sosiaalityötekijää ei saatu kiinni. Puhelintunneilla oli varattu koko ajan, eikä soittopyyntöihin tullut vastausta.
Kyllä tässä asiassa kaikki meni pieleen, onneksi lopulta selvisi.
Siltikin ottaa päähän että ihminen jolla ei ole tukiverkkoa, paitsi minä, on aika yksin tuossa tilanteessa.
Ja jos ketä kiinnostaa mikä asiakasta vaivaa, aivoinfarktin jälkitila ja sen lisäksi vielä äskettäin puhjennut epilepsia.
Ei tässä yhteiskunnassa apu pelaa kuin niillä jotka pystyvät vaatimaan tiukasti. Hiljaiset jää jalkoihin.
Ja tuohon maksatukseen vielä. Kumma että eräs naapurin puliukko saa rahaa soittamalla ja ovat tilillä samana päivänä. Ja syynä tuohon apuun on se että tulipa ryypättyä kaikki ja nyt iski nälkä. Epäoikeudenmukaiselta tuntuu, ei voi mitään.
Joo, paskahommalta kuulostaa. Moni jää tosiaan yksin vaivojensa kanssa eikä ketään neuvomassa. Kuinkahan monet vanhuksetkin viruvat kotonaan, kun eivät ole tottuneet pyytämään yhteiskunnalta tukia, eivät tiedä oikeuksiaan tai vain häpeävät lähteä vaatimaan mitään. Siellä sitten syövät vanhoja lääkkeitä ja keittelevät perunoita. Se on sitä hyvinvointiyhteiskuntaa.