Luottamuksen luominen

Meillä myös mustasukkaisuus kauhea ongelma suhteessamme. Miehenikin ihmettelee miten ailahteleva olen,kun mustasukkaisuus-kohtaus iskee. Tulee sanottua ja tehtyä kaikenlaista. Olen yrittänyt selventää hänelle,että se on minulle iso ongelma ,joka juontuu lapsuudesta asti. Nykyisin käyn keskustelemassa ammattilaisen kanssa asiasta,ja yritän "parantaa tapani".

Molempien on vain ymmärrettävä,ettei muutos tapahdu hetkessä,ja takapakkeja tulee matkan varrella. Nykyisin pyrin panostamaan omaan hyvinvointiini enemmän,jotta paremmin voivana se myös heijastuisi suhteeseemme,ja siihen luottamukseen.

Olen aina kokenut olevani riittämätön kumppanilleni,enkä arvosta itseäni naisena. Kai tämä kaikki,ja edellisten miesten kohtelut ovat ajaneet minut purkamaan turhautumistani ja pahaa oloani rakkaimpaani....

eivoi koskaan unohtaa eikä niitä koskaan saa pois mielestään.

Jos se on rikki, sen voi korjata, sanoi joku viisas joskus. Itseäni yritän nyt todeteolla korjata ja parisuhdetta vieläkin enemmän. Tuntuu hurjalta nyt kun katsoo omia tekemisiään jälkikäteen, miten sitä on voinut olla tuollainen sille ainoalle ihmiselle, josta todella välittää. Toivottavasti aika parantaa haavat ja minä saan tehtyä kodista taas turvallisen paikan, jossa pelon voi unohtaa. Olisi se suurta tuhlausta menettää jotakin näin hienoa ja "ainutlaatuista". Jaksamisia...

Edellisessä suhteessa tottunut siihen,että mustasukkaisuus ilmeni fyysisenä satuttamisena ja pettämisenä. Nykyisessä suhteessa itse olen mustasukkainen,ja sanat ovat minulta julmia,ei teot.

Jotenkin sitä vain edellisestä suhteesta jäi niin haavoittunut olo,etä olen koko ajan nykyään puolustus kannalla,kuten koirat näyttävät hampaitaan.
Mieheni on aivan ihana,mutta en osaa sitä itselleni tarpeeksi hyvin myöntää,jotta voisin relata ja nauttia kaikesta.

Haluaisin kuulla ihmisten selvitymiskeinoja mustasukkaisuuskohtauksen ilmetessä. Miten siitä pääsee yli?
Mitä pitää itselleen sanoa,että osaisi ottaa askeleen taakse päin ja miettiä järjellä,eikä tunteilla???