Vielä yksi lääkekokeilu?

Tere. Olen kokeillut jo yli kymmenen eri lääkettä joten farmaseutin ura voisi olla seuraava kokeilunarvoinen ;) Lääkkeitä on todella paljon mutta vain kokeilemalla tietää mistä on apua. Tai sanotaanko lievitystä.

Cymbalta oli tehokkain lääke minulle mutta sitä ei voinut jatkaa sivareiden vuoksi. Ketiapiini on ainut joka auttaa ahdistukseen sitä käytetään myös depression hoidossa että sedatiivina. Eikun lukemaan kokemuksia, lääkeopuksia ja silleen?

Terapia on kuitenkin ainoa "lääke" varsinaisesti asiaan. Tästäkin on toki eriäviä mielipiteitä mutta puhunkin vain omasta kokemuksestani.

Jos haluat turista lisää nii kirjottele. Luulen tietäväni et miltä susta tuntuu. nimim. vakava depis menossa : (

Kiitti vastauksesta _hippu. Millaisia sivuoireita tuo Cymbalta toi jos saan kysyä?

Olen jo aika paljon yrittänyt katsella eri lääkkeitä, mutta en siitä ei ole tietoa, että onko joku lääke ollut sopiva juuri lääkeresistenssin masikseen. Turhauttavaa kun mun lääkärillä ei ole mitään tietoa ja itse yritän ehdottaa.

Näköjään et ole käyttänyt lainkaan vanhoja trisyklisiä masennuslääkkeitä. Niitä on mm. amitriptyliini (Triptyl) tai jos ahdistuneisuus on voimakasta Pertriptyl, jossa on amitriptyliinin lisäksi peratsiinia (neurolepti). (Parasta ottaa illalla väsytyksen takia.)

Et ilmeisesti ole myöskään käyttänyt useamman lääkkeen yhdistelmiä.

Listastasi puuttuu myös mirtatsapiini. Taitaa olla yleisimpiä lääkkeitä nykyään. (Samoin kannattaa ottaa illalla väsytyksen takia.)

Ja kaikkein uusin lääke Valdoxan.

Joten et suinkaan ole kokeillut kaikkia lääketyyppejä. Etkä myöskään kertonut, kuinka kauan olet kutakin lääkettäsi käyttänyt. Kyllä niitä pitää ainakin puoli vuotta syödä ennen kuin voi sanoa, onko niistä loppujen lopuksi apua oloon vai ei.

Voi kunpa minäkin olisin niin onnekas, että uskaltaisin edes harkita lääkityksen lopettamista. Tosin en näe lopettamiseen mitään syytäkään, koska sairauteni on se, mikä se on.

Moi taas!
Cymbalatasta minulla tuli kaikki sivuoireet listalta ja lopetus sivarit olivat myös karmeat. Mutta lääke oli todella tehokas ja olo ei ollut depressiivinen juurikaan.

Käsittääkseni lamotrigiiniä käytetään lääkeresistenttiin masennukseen. Sen aloittaminen on tosin hiukan hankalampaa mutta monille ilmeisesti hyvä. se on itselläni nyt menossa. Ainut sivuvaikutus on kutina. Ahdistukseen se ei auta :(

Voimia sinne! Kerro jos löydät jostain tropista apuja! Ja ketiapiini on tosiaan kokeilemisen arvoinen, esim pienillä annoksilla.

Jollei lääkkeet auta niin sitten kannattaa kokeilla muita vaihtoehtoja. Tai paremminkin kannattaisi kokeilla ensin muita vaihtoehtoja ja sitten vasta niitä lääkkeitä, jos on pakko.

-
http://masennus.nettisivu.org

Mullakaan eivät lääkkeet auttaneet. Haluaisin myös tähän kohtaan mainita siitä, että lääkkeet eivät välttämättä ylipäätään auta masennukseen, tästä on viimeaikaisia tutkimuksiakin (joita eivät ole tehneet lääkefirmojen korruptoimat lääkärit ja tutkijat vaan psykologit): suurin osa lääkkeiden auttavasta vaikutuksesta on mahdollisesti lume-vaikutusta, jonka voi siis saada ilman kemiallisia myrkkyjä elimistöönsä syöttämällä.

Psykoterapia on todella ainoa keino, jolla tiettävästi voi päästä masennuksesta eroon. Kannattaa jatkaa terapiassa käymistä. Jos masennus ei lopu, niin jatkaa terapiaa. Monilla terapia vaatii kolmekin vuotta, itse kävin neljä ja tein hartiavoimin töitä terapiassa - terapeutti kun ei voi poistaa masennusta, se täytyy tehdä itse, tietysti terapeutin ohjauksella.

Ehkä sun masennus ei olekaan aivojen kemiassa, jos sitä ei voi korjailla lääkkeillä.

Ehkä se on sun temperamentissa (jotkut masentuvat helpommin kuin toiset, silloin pitää opetella tietoisesti uusia tapoja ja keinoja terapiassa), ehkä sun ympäristössä on jotain, joka aiheuttaa sinussa masennuksen tunteita (tai surua, pettymystä ym): joku kylmä tai moittiva ihminen kenties, ehkä koet yksinäisyyttä, josta seuraa masennusta (onko sinulla toimiva parisuhde? tai opettele olemaan enemmän sosiaalinen ja hanki läheisiä ystäviä), ehkä sinua masentaa jokin asia elämäntilanteessasi (oletko työtön, pidätkö työstäsi tai opinnoistasi).

Mieti, mikä sinua masentaa. Tee lista asioista, jotka sinua masentavat. Selvitä itsellesi, mitä voisit tehdä, etteivät listan asiat masentaisi sinua enää niin paljon.

Mieti: mitä minä voisin tehdä, ettei minua masentaisi enää niin paljon?

Kaikkia masentaa aika ajoin, se on ihan normaalia. Minusta on kuitenkin hyvä, että olet ottanut asian käsittelyyn ja hakenut apua. Toistuva masennus voi olla taas tapa suhtautua asioihin, mutta onneksi uutta suhtautumista voi opetella. Jos joku ihminen tai asia masentaa sinua, vähennä niiden kanssa olemista tai merkitystä tai poista ne elämästäsi.

Tuttua,kaikin puolin,et ole yksin!
Itelläni citaloprami teki olosta hiukan siedettävän,muiden lääkkeiden kokeilun päätin lopettaa,vaikeita sivuoireita ja silleen...
Äkillinen lopetus olikin sitten rankka juttu :/
citaloprami ei tosin auta,vaikea masennus edelleen,liki 10 v.
väsyttää,huimaa...tuntuu toivottomalta...ajattelin kuitenkin jaksaa katsoa mitä tulevaisuus tuo,vaikka ei aina heleppoa olekkaan...onkohan koskaan?

Hei! Kirjoitinpa tuossa aihetta sivuten omaakin viestiä. Mulla siis sitkeät vaikeat masennukset jotka toistuvat ja vievät itsarin rajalle, olen bipo ja pershäiriöinen, mutta mitä siitä, masis on masis, SSRIt ja SNRIt eivät ole toimineet. Seroquel tasaa oloa, mutta MASENNUKSEEN ja toimintakyvyttömyyteen (viikko ilman suihkua, tiedätte varmaan tilan...) ovat auttaneet yllättäen bentsot. Jos kaikki muu on kokeiltu, tätäkin voi yrittää, ei se kokeilu paljoa maksa. Temestaa määräsi mulle fiksun oloinen lääkäri kun olin siinä tilassa etten juuri reagoinut mihinkään, en puhunut, tuijottelin seinään. Ei tietenkään ole mikään pitkän juoksun ratkaisu, mutta jos toimii, antaa voimia etsiä niitä muita vaihtoehtoja.

(ps. en ole mikään bentsojen puolestapuhuja, itsellekin tuli yllätyksenä että auttoivat masennukseen, ja lääkäri *määräsi* ne pyytämättä..)

Luulen tietäväni miltä susta tuntuu. Olen itse sairastanut masennusta 16v alkaen,nyt 32 eli puolet elämästäni. Koko Farmaca Fennica käyty läpi,useita sairaalahoitojaksoja,tarapiaa ym.ym. Ei apua mistään. Tuntuu vain,että pahenee. En jaksa kauaa enää. Ainoa mitä ei ole kokeiltu on sähköhoito,koska minulla on epilepsia. Tiedän monia,joita se on auttanut. Yritän vielä kaikkeni jos saisin sitä,koska riskit eivät ole niin suuret kuitenkaan. Koska en jaksa enää niin vaihtoehtona on sitten seuraavaksi tod.näk. itsemurha. Voimia sinulle.