oon 19 vuotias tyttö ,työssäkäypä, lakki tulee syksyllä jne.. :)
nyt on kuitenkin käynyt niin, että mies jonka kans oon seurustellut toissakesästä n.4kk jonka kanssa olen vehdannut nyt viimeisen kahden kuukauden ajan HÄNEN NAISYSTÄVÄSTÄÄN HUOLIMATTA. tiedän että se on väärin en halua tästä aiheesta neuvoja.. :/
nyt sitten oon raskaana tälle kyseiselle miehelle! nyt vaan ku omalle kohdalle sattu nii en tiedä mitä teen! toi mies on ihan sekaste, ja tavaltee painostaa mua tekeen abortin ja itse mietin pärjäänkö yksin ja saisin naisen vihat niskoilleni.............miten pärjään? minulla on kaksi vaihtoehtoa...... :/
nyt on kuitenkin käynyt niin, että mies jonka kans oon seurustellut toissakesästä n.4kk jonka kanssa olen vehdannut nyt viimeisen kahden kuukauden ajan HÄNEN NAISYSTÄVÄSTÄÄN HUOLIMATTA. tiedän että se on väärin en halua tästä aiheesta neuvoja.. :/
nyt sitten oon raskaana tälle kyseiselle miehelle! nyt vaan ku omalle kohdalle sattu nii en tiedä mitä teen! toi mies on ihan sekaste, ja tavaltee painostaa mua tekeen abortin ja itse mietin pärjäänkö yksin ja saisin naisen vihat niskoilleni.............miten pärjään? minulla on kaksi vaihtoehtoa...... :/
Vastaukset 34
Vanhimmat
lapsella on joku tarkoitus tässä elämässä kun näin kävi?
Ota etäisyyttä lapsen surmaamiseen painostavaan "mieheen" ja ala keskittyä rakentamaan elämää sinulle ja lapsellesi. Miksi jollekin vieraalle naiselle edes tarvisi kertoakaan mitään?
Miehiä tulee ja menee mutta lapsi on jotakin jonka saat toveriksi koko elämäsi matkalle. Mikäänhän ei myöskään estä sinua löytämästä parempaa miestä ja isäpuolta lapsellesi joskus myöhemmin, harvemmin yksinhuoltajuus mikään ikuisuustila on.
Ota lapsi vastaan silloin kun hän "haluaa" tulla luoksesi, vaikka näin yllättäenkin. Et voi tietää voiko näin tapahtua enää koskaan toiste. Ainakin tämä on ainoa tilaisuus lapselle elää tätä elämää. Älä riistä sitä! Lapsesi tarvitsee sinua nyt. Aborttia saatat katua loppuelämäsi, mutta tuskin lapsesi elämää, koskaan!
Ota yhteyttä neuvolaan niin ajatukset alkaa selkiytyä parhain päin.
Onnea odotukseesi. Asioilla on tapana järjestyä!
En hyväksy abortteja millään muilla kuin kuolemanvakavilla terveyssyillä, joten mistähän noin päättelit?
Päätös on sinun omasi. Ei miehen, ei hänen vaimonsa, ei tämän palstan kirjoittajien. Sinun. Kyse on siitä, mitä sinä haluat, ei siitä, mitä mies haluaa.
Mikäli sinä haluat tämän lapsen, niin et sinä minun mielestäni mitenkään toivottomassa tilanteessa senkään suhteen ole. Sinulla on työ, opiskelusi niin loppusuoralla, ettei raskaus sitä tässä vaiheessa enää oletettavasti estä. Yksin lapsen kanssa pärjääminen voi toki tuntua haastavalta, mutta ei se mikään helvetti ja mahdottomuus ole. Yhteiskunnalta saat tukea ja toivottu lapsi korvaa aika paljon kuitenkin, kaiken oleellisen ja enemmänkin :) Yksinhuoltajuus ei myöskään ole kiveen kirjoitetusti loppuelämän olotila, eikä sellaisenakaan minusta mikään erityisen kova ja kauhea.
Jos sinulla mielestäsi on nyt kaksi vaihtoehtoa, kunnioitan sitä asiaa. Muistutan kuitenkin, siltä varalta jollet tullut vaikka ajatelleeksi, siitä kolmannestakin vaihtoehdosta; adoptiosta. Sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Siitä voin lisätietoja yrittää hakea, jos tahdot.
Kiitos asiallisista vastaukseista sekavasta tekstistäni huolimatta.! Tiedän sen vaihtoehdon, mutta se ei tulisi kuuloonkaan.. Siksi vertaan tässä tätä asiaa miehen mieleen, hän tietäisi aina ettähänellä olisi lapsi jossain mutta ei välttämättä voisi nähdä sitä... sama minulla jos antaisin sen adoptoitavaksi.. :(
Miehelle tosiaan olen jo kertonut, ja hän on ikäänkuin kauhuissaan, tosin nyt vähemmän mitä aiemmin. Se sen akka suorastaan pelottaa mua..
sinun on turha sanoa miehen naista akaksi tai pelätä häntä, hän on tilanteeseen syytön ja on hänelläkin tunteet! Sinuna miettisin tilanteen omalta kohdaltasi ensin selväksi ennen kuin alat muiden reaktiota miettiä, sillä lopulta päätös on sinun! Teitpä minkä tahansa päätöksen niin kuuntele kuitenkin lapsen isää, yhdessä te kannatte vastuun teoistanne (miehet yleensä pääsee luikahtaan vastuustaan hemmetin helposti!) tarkoituksenani ei ole sinua neuvoa, toivotan vain onnea elämääsi mitä sitten ikinä teetkin :) itse vain olen ollut tilanteessa, jossa entinen poikaystäväni sai lapsen toisen naisen kanssa..
Sinulle itsellesi parhaan ratkaisun löytyminen tilanteeseesi omassa mielessäsi voit löytyää sitten kun et enää pelkää mitä muut asiasta ajattelevat .
Kyse on sinun elämästäsi. Joko miehen suostumuksella tai ilman. Kukaan muu ei voi puolestasi tietää mikä on sinulle parhaaksi. Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita sinua ratkaisustasi - teetpä sitten niin tai näin.
Kannattaa kuunnella omaa sydäntään. Kuuntele sitä hiljaisuudessa ja anna oman sisäisen viisautesi kertoa sinulle millaisen ratkaisun kanssa pystyt elämään itsesi kanssa lopun elämääsi.
Oma kokemukseni on, että lapsi on elämää suurempi lahja. Myös hän, joka ei koskaan tänne syntynyt.
Pidät lapsen ja mies maksaa elatusta.Lapsi on sinun.Tulet tietämään mitä on tosiaan rakkaus kun saat oman lapsen.Suosittelen.
Noh noh eihän nyt tuolleen kannata toista haukkua.Muutenkin vaikea tilanne.Mieti tarkasti mitä teet. Kukaan täällä ei pysty sinun asioistasi päättämään vain sinä itse.
ninanana
Anteeksi nimittely ja raaka puhe. En vain tykkää parisuhteen rikkojista yhtään. Eikö omatuntoasi kolkuta? Onko se sinun mielestä oikein? Kertoisit edes sille naiselle sinun ja sen miehen suhteesta.. Tuo on mielestäni tosi väärin sitä naista kohtaan jonka kans se mies on. tuo on niitä pahimpia asioita mitä toiselle ihmiselle voi tehdä.
enemmän syyllinen kuin aloittaja. Eihän "toinen nainen" välttämättä suhteen alkaessa edes tiedä todellista tilannetta!
Samaa mieltä siitä että vaimolla on oikeus tietää petoksesta ja lapsestakin.
Pettäminen on pahaa, mutta vielä pahempaa on jos viaton lapsi laitetaan nyt maksamaan koko sotku hengellään.
Kyllä sen tiedän, sitä minä sanoin aijemmassa viestissä joka täältä poistettiin. Mutta kyllä tämä nainenkin ilmoittaa heti olevansa miehen kans joka varattu on ja tietää sen olevan väärin mutta jatkaa sitä.
"jonka kanssa olen vehdannut nyt viimeisen kahden kuukauden ajan HÄNEN NAISYSTÄVÄSTÄÄN HUOLIMATTA." eli aivan sama vaikka hän onkin varattu. ja vaikka heillä onkin ollut aikaisemmin jotain sutinaa, se ei oikeuta tähän. Menisit sinäki ninanana eteenpäin, maailma on pullollaan VAPAITA miehiä.
Kyllä mieskin tekee aivan tosi väärin sitä "omaa naista" kohtaan. En ymmärrä nyt kumpaakaan...
Jaa-a asioissa on aina kaksipuolta.
Mulla on just sama tilanne ja aijon pitää lapsen. Ja te ketkä sielä kitisette että mitäs panet varattuja sun muuta paskaa, oon sitä mieltä että jos mies haluaa jatkaa salasuhdettaan mun varoituksista huolimatta, on hän tietoisen valinnan tehnyt. Hän ei ole kihlossa,naimisissa tai saanut lapsia kyseisen naisen kanssa, eikä heillä muutekaan ole mitään yhteistä, muutakun seurusteluaika,josta miehellä huonoja kokemuksia. Ja nainen ei edes tunne oikeasti tätä miestä, vaan ajelee tämän autolla ja asuu tmän talossa ja leikkii pientä prinsessaa. Mies on koko suhteemme ajan sanonut että on jo eronnut tuosta naisestaan, joka vain roikkuu perässä eikä halua uskoa tilannetta. Ja nyt vielä väittää olevansa itsekin raskaana. Joskus vaan "vanhojen naistenkin" pitäisi osata päästää irti ja astua sivuun tilanteen vaatiessa. Ja näissä tilanteissa miehen pitää olla se mies kuka tekee ratkaisunsa. Ja naiset tyytköön kohtaloonsa, turha sitä on kitistä ja vinkua kun ei se asia siitä miksikään muutu! Lapsi on tärkein. Ja toki toivon että lapsen isä johon olen rakastunut, olisi kuvioissa mukana. Mutta jos hän ei pääse edellisestä suhteestaan irti ja palaa takaisin korppikotkansa luo joka pitää kiinni kynsin hampai, niin tehköön niin. Pärjään kyllä yksinkin. Ja vaikka asenteeni on tämä, niin se ei silti tarkoita että olisin joku liittojen/perheiden rikkoja, sitä en tekisi ikinä!! Enkä sellaista hyväksy. Mutta onko tässä kyse liitosta? Perheestä, kyllä, minun tulevasta perheestä :) Tulipa sekava viesti, mutta ei jaksa korjata, toivottavasti joku ymmärtää
Moikkelis
Oli ihan pakko vastata tähän. Olen itse aivan alkuvaiheilla raskautta ja ennestään kohta 3v poika. Tulevan lapseni isä ei ole 3vuotiaan poikani isä ja tilanne sillälailla erilainen, vaikkakin tänäpäivänä hyvin tavallinen. Nykyisellä miehelläni ei ole edellisestä liitostaan lapsia ja nyt tämä ensimmäinen iso sekä iloinen asia vaikka lapsen syntymän myötähän tilanne vasta realisoituu. Kuitenkin mitä piti sanoman on että vaikka ero tuli poikani isän kanssa löyty uusi rakkaus yhtäkkiä, todella pian ja pojastani olen niin ylpeä ja onnellinen! Ne Hetket kun illalla katselen nukkuvaa poikaani ovat korvaamattomia=)
Mahd tulevan lapsesi isä on mielestäni myös vastuussa asiasta, koska ilman häntä asia ei olisi tapahtunut joten isänä tulisi mielestäni hänen kantaa oma vastuunsa minkä päätöksen sinä ikinä sitten teetkään! lasta on myös ajateltava ja saako se kaiken tarvitsemansa elämässään.
Zemppiä
Kadun aborttiani. Olin tuolloin 22-vuotias. Jäin lapsettomaksi. Abortti muutti minut.
Onneksi on kuitenkin mahdollisuus adoptoida jos siihen haluaa ryhtyä :) Kodittomia lapsia on maailma pullollaan. Olen pahoillani että jäit lapsettomaksi,pahoittelut.
"Kodittomia lapsia on maailma pullollaan."
byrokratia aiheuttaa sen ettei niitäkään saa kuin joka 5. pari, useimmiten lapset pyritään nykyisin adptoimaan kotimaahansa.. ja kellä sitten on haluja ja jaksamista ryhtyä useiden vuosien odotukseen, paperisotiin jne. kymppitonnien ylimääräsistä kuluista puhumattakaan! Oikeesti kv-adoptio on vain harvojen ja valittujen mahdollisuus. Taviksille kotimaan adoiptio ois ainoo realistinen vaihtoehto, ainoo ongelma vaan että joka vuosi jää lapsista 10 tuhannen vajaus...
"Taviksille kotimaan adoiptio ois ainoo realistinen vaihtoehto, ainoo ongelma vaan että joka vuosi jää lapsista 10 tuhannen vajaus..."
Siis joka vuosiko Suomessa olisi 10 000 adoptiolasta tarvitsevaa paria tai yksinäistä ihmistä??
mahdottomuus löytää koteja 5,3 miljoonan joukosta (jos niitä tiukemmalla lainsäädännöllä noin paljoa ensinkään tulis adoptioon tai ylipäätään olemaan..)?
Eikös niitä lapsia ole lastenkodeissa ihan riittävästi
joista adoptoida vai onko mulla väärä käsitys?
Sijaisilapset ja huostaanotetut on edelleen eri asia kuin adoptoitavat. Vai mitä lastenkoteja tarkotit?
Tiedän tapauksen jossa perhe sai adoptiolapsen
lastenkodista jonne vanhemmat olivat hänet hylänneet.
Tyttö oli 5- vuotias. Tarkoitin tälläisiä tapauksia. Niitäkin
valitettavasti on. Eikä tässä ollu edes kyse mistään
"sosiaalitapauksesta" vaan aivan ns. kunnon ihmisiä.
Näin adoptiovanhemmat minulle kertoivat. Oli mielestäni
surullinen tapaus vaikken lapsista erikoisesti pidäkään.
Mitä tarkoitat? Tarvitseeko Suomessa joka vuosi 10 000 paria tai yksinäistä ihmistä adoptiolapsen vai ei? Mitä se 10 tuhannen vajaus tarkoitti mistä puhuit?
sitten vieläkään tajunnut että siitä 5,3 miljoonasta suuri osa on alaikäisiä, eläkeläisiä ja muita jotka eivät syystä tai toisesta saavat/voivat/haluavat adoptoida?
nekin silti kuuluu, eikä missään väitettykään että kaikki ois niitä virallisia adoptoijia :) ja tuskin niissä mitään niin tiukkoja tulo- ja ikärajoja ym. ois jos lapsia ois vailla koteja. Ja enemmistöhän noista taitaa olla kuitenkin muita kuin alaikäsiä tai vanhuksia.
Turhautuneen tontun ketjussa "adoptio vaihtoehto?" (http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339290) on hyvin selvitetty adoptiokelpoisten ihmisten osuus.
Olettaen että kaikki olisivat pariskunta jotka saisivat adoptoida määrä olisi 676 063.
Olet siis sitä mieltä että kun lapsia tulisi liikaa kriteereitä voidaan löysätä, ja lapsia annetaan kenelle tahansa?
Ja tiedoksi.. lapsia ON vailla koteja, ihan täällä meillä Suomessa asuu laitoslapsia ilman rakastavia vanhempia. Sellaisia joita saisi adoptoida jos vähän vanhempi lapsi kelpaisi, eikä lasten kanssa pätisi sama sääntö kuin eläinten, että pakko saada pentu ku se on söpömpi...
Mutta jooo, ei tarkoita että kaikki olisi virallisia adoptioitakaan.. Eli lapsia vois antaa toisille ihan miten tykkää, ilman valvontaa? Niitä voisi sitten vaikka myydä eniten tarjoavalle, kun ei tarttis virallistakaan olla?
"eikä missään väitettykään että kaikki ois niitä virallisia adoptoijia :)"
Ihan selkokielisesti sinä väitit, että joka vuosi on kotimaan adoption kannalta 10 tuhannen lapsen vaje:
"Taviksille kotimaan adoiptio ois ainoo realistinen vaihtoehto, ainoo ongelma vaan että joka vuosi jää lapsista 10 tuhannen vajaus..."
Ole hyvä, ja anna nyt kunnolliset selvitykset, mistä tämä vaje muodostuu, jollei adoptiohalukkaita pareja/henkilöitä olekaan 10 000 joka vuosi.
KELLE tahansa, toi on taas tota lapsellista kärjistelyä, mutta väitätkö tosiaan että kaikki ne jotka ei jostain syystä täytä TIUKKOJA adoptiokriteerejä, on jotenkin epäkelpoja vanhempina?? Ja miks pitäs olla pariskuntia? Hankkihan yksinäiset muutenkin lapsia.
"Sellaisia joita saisi adoptoida jos vähän vanhempi lapsi kelpaisi"
Niinkö?? Mun käsittäkseni ne on juurikin niitä sijaislapsia, joita ei todellakaan saa adoptoida omaksi, vaan lasta pallotellaan sitten sijaiskodin, biokodin ja laitoksen välillä.. ja monet näistä lapsista on niin rankoista oloista ettei monetkaan koe olevansa riittävän taitavia kasvattajia erityislapselle. Ei se mistään kelpaamisista tai söpöyksistä oo kiinni, vaan lapsen edusta tässäkin. Joidenkin on parempi olla ammattilaisten ja asiantuntijoiden huostassa. Eikä isompi lapsi välttämättä itekään enää sopeudu tai halua joidenkin täysin vieraiden luo.
Voin kertoa että aika harva parikymppinen mies etsii itselleen yh äitiä eli kyllä yksin tulet asumaan. Parempi kun menet klinikalle ja käsket lekuirin laittaa imurin päälle.
tappamiseen houkuttelua!!!
Onneksi löytyy lapsirakkaitakin ja paljon parempia miehiä kuin sinä!
Se, ettei halua lasta, ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Itseasiassa, itse ottaisin mieluummin sellaisen miehen, joka ei lapsia halua
mutta niistä tappamalla eroon hankkiutuminenpa tekee :)
Minäkään en ole lapsirakas ja olen aivan tavallinen ja
hyvin pärjänny yksilö.Hommatkoot ne lapsia jotka
niistä välittävät.
olen vähän ristiriitainen. Inhoan lapsia (koska ne ovat ilkeitä ja kovaäänisiä ja raivostuttavia ja äidit itsekeskeisiä, ei siis kaikki, mutta on vaan niitä raivostuttavia: "minun kulta ei tee mitään väärin" mammoja, jonkalainen en ikinä haluasi olla), mutta toisaalta haluan sitten joskus lapsen. Tosin minua ällöttää ajatus olla raskaana ja synnyttää.. Onneksi mieheni on sanonut, että jos se on liian paha paikka niin sitten adoptoidaan jostain. Kuhan on ajankohtaista niin sitten mietitään. :)